Juttua vaihteeksi kend... jääkiekosta

Suomi on hävinnyt juuri 6-1 USA:lle olympiakiekon välierässä. Muutamia ajatuksia pelin jälkeen.

Peli oli hirvittävää kuraa ja oikein mikään ei onnistunut. Eikö ollutkin asiantunteva ja kattava kommentti, noin sen kuitenkin tiivistäisin. Maalivahteihin ei "unelma kullasta" kuitenkaan kaatunut. En oikeastaan ymmärrä miksi aina Suomessa kaikki loka kaadetaan maalivahtien ja myöskin päävalmentajan niskaan. Okei, molemmilla on totta kai suuri rooli itse pelissä. Näen kuitenkin ongelmat kenttäpelaajissa. Taso ei vaan yksinkertaisesti riitä ainakaan tämän pidemmälle.

Suomalaiset ovat aina hyvällä asenteella ja joukkuepelillä "menestyneet", tällä kertaa en tiedä voiko menestyksestä oikeasti edes puhua. Puhumattakaan tästä taistelutahdosta. Kun katsotaan turnausta peli peliltä niin Suomi pääsi todella helpolla tähän vaiheeseen asti, sanoi kuka muu mitä tahansa. Valko-Venäjä ja Saksa kaatuivat helpohkosti, helpommin kuin itse alunperin luulin. Tämän jälkeen alkoi median hehkutus kun Suomi oli kahden pelin jälkeen koko turnauksen ranking 1, koska Kanadan lohkossa pelattiin niin hyvin ristiin. Koitti Ruotsi-peli, jossa näkyi yksinkertaisesti Suomi-kiekon tila tällä hetkellä. Aneemista peliä ja vastustajan maalivahtia ei oikeastaan päästy testaamaan ja näin ollen jäätiin maaleissa nollille. Puolivälierään päästiin kuitenkin suoraan, koska kahdessa ensimmäisessä pelissä Suomi teki 10 maalia. Tshekkiä vastaan pelattu puolivälierä ei sekään ollut kovin hyvä. Avauserässä Suomi pelasi 10 minuuttia ylivoimaa tekemättä maaliakaan ja kaiken lisäksi Vokounilla oli vain yksi torjunta erässä enemmän kuin Kipperillä. Tshekin pelissä näkyi kuitenkin kahdessa seuraavassa erässä väsymys. Olivathan he pelanneet edellisiltana karsintaottelun puolivälierään, mikä venyi lopulta Latviaa vastaan jatkoajalle. Tshekillä on muutenkin hieman samankaltainen tilanne kuin Suomella, hyökkääjät alkavat olemaan vanhoja ja puolustus ei vaan riitä tälle tasolle. Suomi teki 6min ennen loppua Tshekkiä vastaan voittomaalin ja yksi tehtiin lopussa tyhjiin kun Tshekki otti maalivahdin pois. Suomi sai vastaansa välierässä USA:n. USA on pelannut ehkä turnauksen tasapainoisinta peliä ja maalissa heillä on tilastojen valoissa NHL:n paras maalivahti. Ei hyvät lähtökohdat ja mielessä olikin ennen peliä vain se, että Suomi voi voittaa, jos Kipper pelaa jälleen unelmapelin. No ei pelannut, mutta ei pelannut kukaan muukaan. Kipperille sattui kyllä muutama virhe, mutta en lähde häntä syyttämään tappiosta niin kuin tällä hetkellä aika moni varmaan tekee. Missä mahtoi olla Suomen puolustajat lähes kaikissa maaleissa mitä Kipper ja Nikke päästivät, niinpä, ihailemassa USA:n nuorten taitoja.

Se peleistä, pronssipeli ei oikeastaan kiinnosta vaikka sen varmaan katsonkin. Haluaisin kuitenkin vielä ottaa kantaa siihen, miten olympiaturnauksessa voi päästä näin huonolla pelillä ylipäätään mitalipelejä pelaamaan. Onhan se totta kai helvetin hienoa, että Suomi niissä pelaa, mutta se antaa Suomen jääkiekkoilusta väärän kuvan. Pahin skenaario on se, että jos Suomi hoitaa pronssit niin onko Suomen jääkiekon tila edelleen hyvä ja pelaajat vastaanotetaan kotimaahan kansallissankareina? Olisihan se vain yhden sijan huonommin kuin Torinossa, jonka johdosta järjestettiin torille hopeajuhlat ja laulettiin "Me ollaan sankareita kaikki" -värssyä.

Tätä kirjoittaessa ilmestyikin uutinen nettiin:

"- Aika monta kovaa maata putosi täälläkin ennen meitä. Otetaan lauantaina pronssia ja pestään kasvot, Kummola totesi."

Jepjep...

On tosi vaikea arvioida Suomen tulevaisuutta tässä lajissa. Suomella ei ole tälläkään hetkellä heittää kentälle kuin muutama mitat täyttävä pelaaja pelipaikoille, maalivahteja lukuunottamatta. Jottain tarttis tehä, sanoisivat moni. Itse lähtisin ihan sieltä Kalervo Kummolasta liikkeelle ja siitä alaspäin katsomaan kenellä on suojatyöpaikka ja kenellä ei ole ollenkaan oikeata työpaikkaa Suomen jääkiekossa, tiedätte ketä tällä tarkoitan.

PS. Toivottavasti Kipper hoitaa SC-mestaruuden Calgaryyn niin saisi suomalaiset ihmettelemistä miten niin paska maalivahti voi sellaisen voittaa, toinen Vezina vaikka siihen kaupan päälle.

-Tumpero

Scrodin vastaukset Tumperon 10 kiperään osa 1/2 tai 2/2

Kysymyssarjojen toinen osa, johon näemmä vain minä tulen vastaamaan ennenkuin parasta ennen näistäkin on jo mennyt.
Ensimmäisessä minä kysyin ja minä ja Tumpero vastasi. Toisessa Tumpe kysyy ja minä vastaan nyt ainakin.
Osa läpikäydyistä asioista on jo ehtinyt olla ja osa jo käynnissä mutta osa on vielä tulematta.


1.Suomen jalkapallon U21 joukkue pelasi kesällä EM-turnauksen. Mitä muuta jäi Ruotsista käteen kuin pelkät häviöt?

Mielestäni suomen u21 joukkue sai arvokasta kokemusta kovemmista peleistä. Se mistä saadaan sitä varmuutta pelaamiseen, on kovemmat pelit. Jens Porthin saa nyt Ascolissa peliaikaa ja näyttämään kykynsä. En tiedä, oliko vastustajat EM-kisoissa liian ”pahoja” vaikka Englantikin näytti pelaavan alle potentiaalisen tasonsa, silti selviävän aina finaaliin saakka. Kuitenki niitä virheitä Jensilläkin tuli. Jukka Raitala ei kovien pelien kokemusta vielä Klubissa kauheasti saanut. Parit europelit tuli alle, ennenkuin jo suunnitelmissa ollut Fulham-kohtaaminen vesittyi HJKn pupeltamiseen. Tim Sparv, sen rankkarimaalin tekijä Englantia vastaan. Timillä on hyvä pohja mutta vielä uupuu sitä röyhkeyttä pelisuorituksesta. Kaiken kaikkiaan käteen jäi sitä kokemusta, mitä vaaditaan että esim A-maajoukkueen portteja pääsee kolkuttelemaan.

Toisekseen se säännöllinen peliaika tulee olemaan kaiken avain, jotta suoritusvarmuus tuli vakaammaksi maajoukkueen nutussa. Mielestäni Kanerva sai jalkeille ajoittain todella hyvää yrittämistä, mikä kyllä välillä heijastuu A-maajoukkueenkin nutussa. Silti tuntuu, että Teemu Pukkikin kaipaa vielä kehitystä alleen. Suomella on U21ssä hyvä määrä vielä raakileita, kansainvälisellille kentille kokemattomia pelaajia mutta aika näyttää, saavatko he vastuullisilla pelipaikoilla peliaikaa urallaan ja miten kehityskäyrä näyttää tulevissa peleissä.
Mielestäni suunta on oikea, mutta yksilkötasolla ei vielä kärkimaita pystytä haastamaan, osittain kovista peleistä kun ei ole ollut EM-lopputurnausta lukuunottamatta paljoa mahdollisuutta ottaa tuntumaa. Tämän vuoksi tietty tasoero näkyy sitten kentällä kokemattomuuden takia.


2. Jääkiekon MM-kisat kärsivät inflaatiota, miten turnausmuoto saisi enemmän arvostusta maailmalla?

Mielestäni turnauksen voisi pilkkoa harvempaan tahtiin. Ensinnäkin jo siinä näkee MM-kisoihin kun suurmaiden osalta pyytää valmentaja pelaajaa tulemaan keväiseen ruotuun mukaan, kieltäytyjien lista on Ruotsissa ja Suomessa jonkilainen närää aiheuttava puheenaihe jokainen alkukevät. Enimmäkseen ne, jotka pelaavat Euroopassa ja ovat pyyteettömästi tulossa maajoukkuenuttuun, ovat palveluksessa välittömästi vaikka pelaaja poteisi pientä vammaa. Jos taas on suuret arvokisat edessä, kuten on ollut World Cup tai olympialaiset, on tulopuoleen suhteen ollut näillä tapahtumilla vaikutusta myös Atlantin takaa. Pienten maiden suhteen jo heidän pääsemisensä kisoihin tuo lisää osallistujia mahdollisuuksien mukaan. Playoffit ovat ne, jotka vaikuttavat tottakai eniten mutta myös sopimusneuvottelujen ajankohtaisuus voi osua ikävästi MM-kisojen suhteen.

Suurimmaksi osaksi tv-tulojen osalta on tämä MM-kisojen näkyvyys ollut vuosittain näkyvyyden suhteen aina esillä. Kun katsotaan arvostuksen suhteen, mielestäni liian usein olevat kisat on juuri se, miksi kiinnostus on laskenut kiekkokansan tulon johdosta katsomoon.

Joukkueet ovat 90-luvulta siirryttäessä 2000-luvulle vähintään ”B-tasoa” verraten edellisvuosien osallistujamääriin. Myös NHLssä joukkueille tärkeinnä olevat pelaajat joutuvat vetoamaan edustusjoukkueen ”veetto-oikeuteen” tai parantelee ennemmin vammoja, kuin lähtee kisoihin mukaan. Kun katsotaan Suomen Euro Hockey Tourin myötä lipunmyyntiä, oli se vilkkaampaa kuin aikoihin. Mielestäni siihen selvänä syynä oli pelaajien halukkuus osallistua turnaukseen samalla antaen näyttöjä Vancouveria ajatellen. Muuta syytä näin kovaan joukkoon en nähnyt.

3. Miten näet Federerin ja Nadalin ensi vuoden? Kumpi on vahvempi?

Kun näkee jonkun huippupelaajan loukkaantuvan niinkuin Nadalille kävi, niin menee aikaa, ennenkuin pelituntumaa saa takaisin ja muutama peli alle ja tähyämistä parhaan 4. joukkoon turnauksissa, on tähän oiva suunta saada samaa ”tatsia” takaisin, kuin mitä Nadalilla oli. Olen aina iän puolesta puhunut Nadalin puolesta, jolla on vielä paljon vuosia parantaa peliään. Joskus hänellä tiukoissa paikoissa raskas ja paljon vaativa pelityyli vaatii vammojen muodossa veronsa, mutta se on vähän sama Kuin Ovechkin NHLssä. Rapatessa roiskuu.

Federer on nyt jo saavuttanut paljon ja osaksi Nadalin poissaolon myötä kentiltä, uskon että Rogerilta on kadonnut se niin sanottu ”nälkä”. Viimeisin tappio turnauksissa kertoo myös Federerin haavoittuvuuden siinä missä muillakin tennistähdillä niin miesten kuin naistenkin puolella. Del Potro voittaa hyvänä päivänä Nadalin siinä missä Davydenko tai Djokovic Federin ja Moni muu Ana Ivanovicin tai Williamsin siskosista ja toisinpäin.

Mutta katsottaessa ensi vuotta, näen puolueettomin silmin Nadalin olevan vahvempana mutta haluaisin hänen hieman muuttavan pelityyliän vähemmän aggressiiviseksi. Se, miten nykyinen pelityyli kuluttaa etenkin jalkoja, kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Jotta peliura kestäisi moisia vammoja paremmin, on sitä tyyliä muutettava keholle parempaan suuntaan. Federer voi hieman notkahdella mutta perustaso hänellä on jo rutinoiutuneempaa. Nadalilla parhaat vuodet tulevat olemaan vasta muutaman vuoden päästä.

4. Millä keinoilla Veikkausliiga-otteluihin saataisiin lisää katsojia?

Jos katsotaan sitä, mikä Jan Waldenilla on suunnitelma katsojamäärien nostamiseksi, pidän sitä yltiöpäisenä suunnitelmana. Se missä jonkun joukkueen tuote ei ole kunnossa, ei myöskään tuo lisää katsojia lehtereille. Olen sitä ”tunnustetaan väriä” - kampanjan jälkeen miettinyt miksi ei katukuvassa näy yhtä paljon mainostusta kuin esimerkiksi Leijonien kiekkopelien suhteen. Ennenkuin Suomi niitti menestystä jääkiekon MM-kisoissa, Suomessa seurattiin Jallu Rantasia, Atik Ismaileja ja monia muita hienoja persoonia kotimaisessa jalkapallossa ja muun muassa eräs TPS kohtasi italialaisen huippujoukkueen voittaen sen. Eräs pelaajakin sieltä sai sopimuksen TPSin kaatamaan seuraan mutta ei niittänyt sen ihmeemmin urotekoja.

Hjk pääsi mestareiden liigan pelejä pelaamaan alkulohkoon kaadettua viimeisessä ottelussa Metzin. Mutta missä on se huuma nyt ? Johtuuko kaikki siitä, kun ei A-maajoukkue pelaa MM-kisoissa tai edes arvokisoissa eli EM-kisoissa muuta kuin naisten ja u21sten osalta ?

Jos näin on, se on mielestäni väärin. Jos esimerkiksi Ssalibandyliigassa koitetaan saada televisionäkyvyyden kustannuksella yhtenäistä pelialustaa, jotta kaikilla oli tasavertaiset ”olosuhteet” pelata, miksi ei Veikkausliigan osalta VEIKKAUS tee mitään lajin kiinnostuksen kohentamiseksi ? Mielestäni on naurettavaa, että se vuosittainen ”tuki” on niin minimaalinen, kun taas kaikkeen muuhun on RAYlla ja Veikkauksella rahaa laittaa, mitkä kohteet ovat mielestäni myös tärkeitä. Mutta jos Urho TV ostaa lajien oikeuksia, tekemättä sen enempää lajien kiinnostavuuden ja näkymisen suhteen investointeja, en ihmettele miksi laji ei ole kuin niiden fanaattisiempien fanien suosiossa. Siihen ei jostain syystä haluta panostaa.

Jos siihen vaaditaan Huuhkajien menestystä, on se valitettavaa että laji on sitä myöten ”unohdettu”. Se mitä jossain tehdään hyväntekeväisyydellä lajin kasvamiseksi, joissain ei haluta tehdä mitään. Ei haluta supistaa liigaa ja lisätä ottelumääriä, muuttaa pelipäiviä eikä edistää sitä valmennusta, jolla saataisiin ruohonjuuritasolle enemmän vaikutusta. Pitemmällä tähtäimellä, jos ei liigaa supisteta esimerkiksi nyt liigalisenssien hylkäämisperusteiden osalta sen säännöstön tiukennuksella, on keinot enää liigan laadun parantamiseksi kilpailukyvyn osalta aikas vähissä. Lajin näökyvyys ja parannus median ja laadun suhteen vaatii kohennuksia mutta väärät henkilöt ovat edistämässä lajin etua.

5. Miksi pesäpallo on niin suosittua Suomessa? Viekö laji liikaa harrastjia "päälajeilta" (jääkiekko,jalkapallo)?

Jos katsotaan mitkä lajit ovat Suomessa sellaisia, mitkä vetävät edelleen katsojia, ovat ne niitä perinteisiä suomalaisia lajeja. Perinteet ovat keihäänheitossa, lentopallossa, pesäpallossa ja muissa ns ”kylälajeissa”. Playoffit ja liigapelit vetävät väkeä melkein samoja määriä kuin heikoimpien Veikkausliigajoukkueiden suhteen ja playoffien suhteen enemmänkin. Se on se perinne mikä siirtyy lajiperinteissä eteenpäin.

Ne eivät ole vain mainos, kiinnostus -ja kansainvälisen mediakiinnostuksen suhteen muuta kuin marginaalilajeja isommissa piireissä. Moniko tietää laajemmalti muita joukkueita kuin Sotkamon Jymyn tai Simo Eerilkäisen jos kysyisi suomalaisesta pesäpallokulttuurista mediaseksikkäiden lajien seuraajilta ?

Mielestäni ei kauhean moni. Ainoa minkä näen siitä kertovan on Yle Urheilu ja Urheilulehti. Urheiluruudussa mainitaan lajin suhteen yksi kohokohta kierroksela ja lopputulokset. Sen sopupeliskandaalikaan ei varmasti horjuttanut lajia kuin osaksi. Sattui vain se mätä omena osumaan myös tähän lajikulttuuriin. Kiinnostavuudeltaan se on kuitenkin Suomessa siellä kärkiluokassa näiden isojen lajien, jääkiekon ja jalkapallon takana.

Jos kysytään, onko se pois päälajien harrastajista, ei mielestäni ole niin paljon kuin voisi luulla.
Kun katsotaan paikkakuntia, missä kyseistä lajia harrastetaan, voi etäisyydet ja mahdollisuudet päästä harrastamaan ”päälajeja” paljon pienempi kuin mitä halukkaita olisi. Lajin ”edullisuus” puhuu myös sen puolesta plus se, että se on kesälaji, joka on hyvä vastapaino muiden lajien seuraamiseen. Uskon lajin piirissä olevan sitä kiekko -ja jalkapallomaajoukkueen kannattamispoppoota myös, joille tämä kylän tai kaupungin oman joukkueen kannatus on sydäntä lähellä.

Myös ne kunnat missä sitä sakkia katsomoissa käy, ovat niitä, jotka ovat aikaisemmin pelanneet. Jos mietitään jalkapallon laajuutta maailmasa, voidaan miettiä paljonko niissä maissa näkyy jäätä, jolla voi harjoitella, ei sitä paljonkaan ole. Suomessa lajia nimeltä pesäpallo voi harrastaa vain kesäisin mutta silloin se suomalainen kansa aktivoituukin kesäauringon kanssa kilpaa katsomoissa näyttäytyen.
Mutta siitä ei mielestäni ole uhkaamaan ”suurlajeja” , koska kaupungit missä sitä pelataan, ovat marginaalisesti pieniä ja jääkiekolla ja jalkapallolla tulee aina olemaan vankkumaton kannatus kärkikaksikossa.


6. Kimi Räikkönen siirtyy ensi kaudeksi ralliin. Onko Kimillä mahdollisuuksia lyödä itsensä läpi heti kärkikymmenikköön?

Kun katsotaan, että kimi on syntynyt ”rallimaassa” ja hänellä on kokemusta monipuoleisesti autoilulajeista, niin näen hänellä olevan mahdollisuuksia lajin parissa. Jos puhumme, miten mahdollisuudet saadaan konkretisoitua tuloksiin ensi kaudella, vastaukseni on että Kimiä emme tule näkemään top5 – kuljettajien listassa ensi kaudella. Petter Sohlberg, Jari-Matti Latvala, Mikko Hirvonen, Sebastian Loeb ja muutaman kisan ajava Markus Grönholmikin on Kimiä edellä. Se miten rallimaailmassa maasto ja muut olosuhteet eroavat Formuloissa, vaatii ainakin yhden kauden totuttelua siinä missä Mika Häkkisellä DTMssä tai Montoyalla Nascarissa. Kimi voi yltää top10 joukon aikas alkupuolellekkin mutta ei kyllä top5 kärkeä hätyyttele.

Teknisten vikojen suhteen ajettua metikköön tai joidenkin yltiöpäisten riskinottojen myötä voi ensimmäinen kausi olla totuttelua mutta suht hyvin menestynyttä. Mielestäni Kimi olisi parhaimmillaan vasta toisena kautena ralliratin takana. Tällöin hänellä olisi kokemusta jokaisesta kisasta kisakalenterissa ja parempi tuntuma seuraavaan kauteen lähdettäessä.

7. Miksi Suomella ei ole NBA-pelaajaa vaikka lajia harrastetaan laajalti Suomessa?

Se, miten lajin kehitystä Hongan ulkomaalaisvalmentaja tai muuta kärkijoukon valmentajat koittavat ajaa, ei Hannu Möttölän tai Koposen tai Rannikon tasolle monikaan yllä. Maajoukkuetasolla on hyviä pelaajia ollut, jotka ponnistavat Lahden Namikasta ja Hongasta ja Toposta pääosin. Mutta se lajikeskeisyyden suhteen tapahtuva lahjakkuus ei vaan ole niin suurta, muin mitä lahjakkuuksista voisi jalostaa. En tiedä onko harjottelu tai olosuhteet laadukkaita lajin osalta Suomen maaperällä mutta se, että meillä on Henrik Dettman, kansainvälisesti hyvä valmentaja, on hyvä asia.

Kuitenkaan Hongan ja maajoukkueen valmentajilla ei ole kokonaisvaltaisesti sitä riittävän ulottuvaa valtaa ja osaamista saada koulittua lahjakkuuksista NBA-tasolle hyviä pelaajia. Kaikki lähtee sieltä ruohonjuuritasolta, jossa yksilöiuhin kohdistettu harjoittelu ja vaatimustaso pitäisi olla yhtä kova kuin muissakin suomalaisissa kärkilajeissa. Pelataa liikaa kaikki pelaa – periaatteella. Jos kansainvälistä menestystä aiotaan saada, vaatii se lisää valmennuspuolen resurssien panostusta yhä alemmas valmennuspuussa ja pääpointti pitää olla yksilöissä.
Se miten Hannu Möttölä pelasi Atlanta Hawksissa, oli hienoa, vaikkakaan hänestä ei siellä supertähteä tullutkaan. Kuitenkin se päämääräinen lahjakkuuden hiominen hänen kohadalla oli kohdallaan. Pasi Riihelä on ollut Suomessa hyvä tähti ja Kouvojen paidassa perusvarma tekijä. Myös Teemu Rannikko on Italiassa ollut hyvä muttei superpelaaja. Se on sama kuin Suomen jalkapallomaajoukkueessa. Pitäisi enemmän koulia yksilöitä ja sitä taitotasoa ja saada kovia pelejä alle. Nyt viime pelissä kaadettiin jo kovia maita. Se on merkki paremmasta.

8. Jalkapallon MM-kisojen lohkojakojen jälkeen viimeistään aloitettiin spekulaatiot menestyjistä. Kuka on tällä hetkellä top3:ssa pelaajalistojen ja karsintojen perusteella?

Jos verrataan miten karsinnat meni ja miten lohkoista jatkoonpääsijät tulee menemään, uskon että joidenkin joukkueiden ”meno” jatkuu samanlaisena ja joillakin se taas muuttuu. Tässä tullaan siihen, että joukkueet mitkä pääsivät täpärästi kisoihin, ei parane tuijottaa liikaa karsintoihin. Se miten arvokisoissa menestys menee, on täysin eri asia.

TOP3ssa on varmaan edelleen Espanja, sen perässä tulee Brasilia ja sitten kolmantena Saksa. Kuitenkin Hollannin pistäisin mustana hevosena tähän joukkoon. Se on joukkue, joka ei ihan helpolla karsinnoista päässyt ja sielä löytyy sitä piilevää potentiaalia, jos on runkomiehistö kunnossa. Saa nähdä miten esim Van Persie kuntoutuu Etelä-Afrikkaa silmällä pitäien. Italia ei vakuuttanut niinkään karsinnoissa ja luulen, että joukkueen terävyydestä ja edellisistä mestaruuksista ollaan tultu alaspäin. Se mitä Saksalla on annettavaa kisoihin, on edelleen tasavahva kisajoukkue. Espanja on tullut nousua nousun perään taulukossa ja on edelleen vahva joukkue. Pelaajamateriaali on vain vahvistunut esitysten myötä ja Brasiliankin suhteen löytyy aina pelaajamateriaalia, jotka kovissa kisoissa tuntuvat suoriutuvan kerta toisensa jälkeen.

Oma suosikkini Englanti ja Argentiina ovat siinä jännässä asemassa, että Argentiinan peitottua viimeisimmissä arvokisoissa Brasilian, on nyt peräsimessä kuuluisa Diego ”Jumalan käsi” Maradona, jonka valmentajataidot eivät ole niin ihmeelliset. Hänen omat puheensa mahdollisesta ”murhastaan” eivät ole iha niin kirjaimellisesti otettavia muttei varmaan kaukanakaan niissä pireissä, missä hänestä ei pidetä. Latinalainen Amerikka kun on aina ollut tunnettu kihkeä manner. Jos kisoista jatkoon alkulohkosta mitä todennäköisimmin mennään, kysytään oikeanlaista henkistä kanttia ja ratkaisujentekoa jatkopelejä ajatellen. Kenties tällä kertaa rahkeet eivät riitä.

Myös Englanti voi jäädä kärkikolmikon ulkopuolelle loppupeleistä niukasti tippumisella. Ensinnäkin Capellolla on ollut helppo tie karsintojen läpi ja se on saattanut hämätä monia. Englanti on pelannut hyvn mutta toisaalta maajoukkueen runkopelaajien suorituset olisivat voineet olla vieläkin paremmalla tasolla. Kenties tämä on hyvä, ettei kaikkia paukkuja tullut karsinnoissa käytettyä. Mutta vielä ei ole Englannin vuosi pelata kärkisijoista, oikealla tiellä kuitenkin mennään.

9. Miksi jalkapallossa puhutaan maajoukkueen nuorennusleikkauksesta, mutta jääkiekkossa ei vaikka ikäjakauma on ollut jo usean vuoden samantyyppinen?

Tähän on yksinkertaisesti se syynä, että rutiinitaso siellä ”vanhemmalla” polvella on edelleen se, mihin ollaan nojattu jo se 13 vuotta. Jos katsotaan minkälainen pelaaja Saku Koivu tai Teemu Selänne vielä on Sami Salojen ja Toni Lydmanien kanssa + Miikka Kiprusoff ja verrataan sitä vaikkapa niihin nykyisiin tähtiin mitä jo on ja mitä vielä odotetaan maajoukkueessa esiintyvän, on se NHL iso väli näiden kahden tason välillä. Se, että pääset saamaan rutinoituneen tason suoritusvarmuuteen, säännöllisen peliajan ja vastuun joukkueen ykkösmiehistössä ja se tasainen suoritusvarmuus on kaudesta toiseen riittävä näyttö, on varmaankin se, mikä on suurin kynnys sille sukupolven vaihtumiselle.

Mielellään sitä näkisi nuorempien ottavan Teukan, Sakun ja Jeren paikan mutta vielä se rutiinitaso ei siihen riitä, hyvää vauhtia kuitenkin ollaan tulossa mutta se -83 vuoden kuulkuisa talentjoukko ei ole vielä sillä tasolla, että se korvaisi niitä vanhoja pelaajia joukkueesta. On huomioitava, että tiukoissa paikoissa kokemus ratkaisee ja se ratkaisun paikka voi löytyä sieltä konkariosastolta. On oltava tiettä määrä kokemusta ja tietty määrä uuden aallon pelaajamateriaalia, jotta joukkue pelaisi hyvin sen omilla vahvuuksilla.
Pelkästään uusilla nuorennusleikkauksen myötä tulevalla joukkueella ei vielä saavuteta sitä ykkösmiehistöä kokonaan mutta eiköhän Jalosen aikakaudella tai viimeistään sen päättyessä moni pelaaja ”eläköityy” ja muut saavat vielä mahdollisuutensa. Heidän aikana ei vain ole, ”vielä”.

10.Tiger Woodsin tilanne on tukala. Pystyykö hän enää koskaan voittamaan isoja turnauksia valtavan median paineen takia?

Jos katsoo miten Tiger on pelannut ennenkuin oma yksityiselämä ja menestys alkoi tulla ”esteeksi”, oli se suoritustaso hyvällä mallilla. Kun seurasi US Openia ja sitä, miten nuori polvi pisti hyvin vastaan maailman kärkipelaajalle, se kertoo vain siitä, että golfissa lahjakkuuksia kehittyy ja parhaimmatkin joutuvat tekemään töitä välillä ollakseen siellä huipulla. On hyvä että huippuja testataan välillä tiukan paikan tullen, miten paineensietokyky on kohdallaan. Huipulla voi tulla yksinäistä, jos kauan siellä puurtaa. Ei ole sitä samaa intensiivistä nälkää ja suoritustasoa kuin silloin, kun moiseen asemaan on päässyt.

Kenties kyseinen skandaali tuli hyvään aikaan ja oli sopivaan aikaankin tulossa Tigerin elämään. Ei se ole aina herkkua se ammattilaisurheilijan koti-elämä, kun reissukilometrejä riittää. Kuitenkin se lahja, mikä Tigerille on annettu, ei ole kadonnut minnekkään. Vain se ympärillä tapahtuva kohu on pakottanut ottamaan aikalisän siitä omasta tekemisestä. Kun avioerot ym sotkut on selvitetty niin eiköhän Tiger ole taas omalla tasollaan. Ei huolta. In Tiger we trust.

VANCOUVER-EXTRA : Kokemusta kristallipallosta katsottuna

Kaikista valinnoista kisakoneessa ei ole hajuakaan keitä ovat ja miten ovat pärjänneet. Perustankin konkareiden suoritusten ennakointiin kisoissa.


Suurimman kohun aiheutti varmasti Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen julkistaminen. Siitä oli puhetta parinkin eri aiheen osalta. Onko pakisto riittävän hyvä kestämään huippumaiden rynnistyksiä ja miten suomen pari ”konkaria” tuovat joukkuetta paremmaksi kahden muun mahdollisen valinnan sijaan, jotka jäivät ”ulkopuolelle”. Loukkaantumiset kaiken muuttaa voi ja niiden suhteen elämme jännittäviä aikoja jatkossa.

Kimmo Timosella on pientä selkävaivaa koko ajan, Saku Koivua ollaan peluutettu aika lailla tällä kaudella, nyt pieni sairausloman tuonut lepo voi olla se, millä Saku pidetään skarppina. Jere Lehtistä teilataan omien joukkuekaverien toimesta, Joni Pitkänen ei treenaile kun vetää puolta tuntia pelissä peliaikaa mutta kestää vielä kuormituksen, Sami Salolla on pikkuvammaa välillä, Tuomo Ruutu puolustaa itseään aiempien tekojensa seurauksena ja saa mahdollisesti siihen olkapäähän tälliä, joka huhujen mukaan on vaivannut koko tämän kauden enemmän ja vähemmän, Minnesota on alkanut saamaan pelien suunnan muutettua paremmaksi. Mikko Koivu ja Antti Miettinen loistavat kilpaa. Ja Bäcksi tekee sen mitä maalilla pystyy. Calgaryssä Kipperi tuntuu olevan terästä. Olli Jokinenkin jonkinlaisessa vireessä joukkueen vaihdosta huolimatta ja ja ja ja......

…......menestys riippuu joukkueena pelaamisesta entisestään joukkuepelaamisessa askeleen lähemmäksi Suomea ”perässä” ottaneita vastaan. Viimeinen mahdollisuus eräille saavuttaa kultaa, tai muutakin kuin MM95 never forget – mitalia. Pronssi on kuitenkin varmaan taas kiva.

Ainiin, on myös naisten jääkiekkojoukkue, jotka ovat pelanneet junnuja vastaan. Aikanaan jo 16-vuotiaana jo naisten joukkuetta edustanut suomen nuorin olympiamitalisti naisleijona Emma Laaksonen on totutusti mukana ja oman huomiota herättävän lisän tuo Michelle Karvinen Tanskasta, missä hän on pelannut sekä A-poikien sarjassa että miesten ykkösdivisioonassa. Kovuutta voi siis kokemuksen suhteen löytyä ainakin yhden pelaajan osalta enemmänkin kuin harjoitusmaaotteluita poikajunnuja vastaan. Pronssi olisi yhtä kuin mestaruus, eiköhän kuitenkin kivoja sijoja luvassa.

Mutta jos katsotaan muitakin lajeja, ei Suomi ole pelkkää jääkiekkoa pullollaan.

Janne Ahonen teki paluun mäkihyppyhaalariin ja Hannu Manninen veti hiihtopuvun taas ylleen. Kumpikin on kisakoneessa ja alkukauden kompuroinnit ovat ”hitaasti syttyvää” lajia toistava ilmiö. Toivotaan että liekit roihahtaa sitten kisoissa. Yksilönä mitalit voivat olla mahdollista. Joukkuelajeissa kenties vielä kysymysmerkkeinä.

Yhdistetyssä on perinteiset kasvot taas mukana Aino-Kaisa Saarisen, Riitta- Liisa Roposen, Pirjo Murasen (ent. Manninen) ja Virpi Kuitusen myötä naisten hiihdossa. Kaikki on mahdollista. Miehissä Matti Heikkinen ja Sami Jauhojärvi voivat tuoda jotain, kuitenkin pistesijoja, luulisin.

Pikauistelussa Pekka Koskela ja Mika Poutala ovat mukana ja Pekka Koskelalla on 5 maailmancupin osakilpailuvoittoa, Mika Poutalalla yksi mutta sekin olympiamatkassa. Luulen että mitali voi olla hieman epätodennäköinen, pistesijat mukavia.

Anssi Koivuranta, Janne Ryynänen, Hannu Manninen (viidennet olympialaiset) ja Jaakko Tallus ovat tietty yhdistetyssä mukana. Talluksen mäkisuoritus on parantunut mutta hiihdossa se huonompi puoli on edelleen. Mannisella taas päinvastoin. Ryynänen siltä väliltä ja Koivuranta vähän sitä kaikkea. Joukkuepronssi voi olla taas mahdollinen ja yksilönä kaiken mennessä nappiin kaikki on tavoiteltavissa.

Tapio Luusua freestylessä on loukkaantumiset varjostaneet uraa. Viime vuonna kuitenkin suunta alkoi kääntyä ylöspäin ja MM-kisoissa mitaleita tuli kummastakin osallistumastaan lajista.
Toivotaan, että menestystä tulisi myös näistäkin kisoista. Kiven takana voi mitalli kuitenkin olla.

Ampumahiihdossa Kaisa Mäkäräinen voi tuoda kohtuullisia sijoituksia mutta tuskin sen ihmeempiin on pystymässä.

Sanni Leinonen ja Tanja Poutiainen ovat alppihiihdon puolella, joka tuo oman jännittävän lisänsä. Tanjalla pientä epäonnea on kauden kisoissa ollut mutta sijoitukset ovat ajoittain kertoneet siitä, että pronssi voisi olla hyvä sijoitus tältä kaudelta kisoista. Kultaan on vaikeaa uskoa. Sanni voi tuoda hyvää sijoitusta mutta tuskin mitallia kisoista saavuttaa.


Ennustan, että suomi saa mitalleja mutta värit eivät selviä kristallipallon sumeudesta, ainakaan vielä. Myöskään se ei kerro, tuleeko ne yksilönä vai joukkueena.
Pari yllätysmitallia voi odottaa niiltä, joita en maininnut. Ainahan pari yllättäjää kisoihin mahtuu. Mutta pysytään silti arviossa 5, +-2 ja puolen tusinaa pistesijaa.

Ainoa mikä on varma, on se että jostain suomen kansa silti marisee, sillä kyllä joku kisoissa aina floppaa. Jos et ajattele näin,. Et ole suomalainen. Joku silti voi yllättää, mutta sellaisia ei ennen kisoja ajatella, olethan suomalainen ja vanhassa vara parempi.