12. heinäkuuta 2010

MM2010 - Tähdistökentällinen

Maalivahti: Iker Casillas, Espanja

Ei ehkä paras kausi Realissa, MM-kisoissa oli silti oma itsensä. Puolivälierässä Paraguayta vastaan torjui Oscar Cardozon pilkun, myös Roque Santa Cruz pääsi lopussa nolaamaan itsensä Ikerin käsittelyssä.

Välierässä piti nollan Saksan murskaavaa "konetta" vastaan. Finaali toki sitten oma lukunsa, mies nimittäin torjui kaksi kertaa Arjen Robbenin läpiajot. Ehdottomasti maailman paras omalla paikallaan.


Oikea puolustaja: Sergio Ramos, Espanja

Ei hänelläkään paras mahdollinen kausi Madridissa, maajoukkueessa oli silti kuin uusi mies. Ramosin vastuulla oli oikeastaan koko Espanjan oikea laita, ja vapautti näin Iniestan hiukan keskemmälle. Ehkäpä maisemanvaihto Madridista pois toisi hiukan eloa myös seurajoukkueuraan?

Toppari: Carles Puyol, Espanja

Espanjasta en pidä, en pidä myöskään Puyolista. Puyol vaikuttaa vastustajien fanien mielestä  todella vittumaiselta apinalta, ja siinä on miehen vahvuus. Ei pelkää kaksinkamppailuja, siivoaa pallon varmasti pois, aina. Puyolin arvostusta nostaa myös välierissä tehty puskumaali.

Toppari: Diego Lugano, Uruguay

Muodosti turnauksen parhaan toppariparin Godinin kanssa, varma pelaaja, ei tule itselleni mieleen yhtään virhettä.

Vasen puolustaja: Philipp Lahm, Saksa

Oikeasti oikea puolustaja, mutta koska vasemman puolen ehdokkaat olivat selvästi huonompia, tähän piti valita Saksan kapteeni. Puolustuspäähän täydellistä jälkeä, lukuunottamatta Serbia pelin pääpeli tappiota kisojen pisimmälle pelaajalle. Hyökkäyspäähän sähäkkä, pystyy myös viimeistelemään, vaikkei näissä kisoissa osunutkaan.


Puolustava keskikenttä: Xabi Alonso, Espanja

Jää hehkutuksessa Xavin varjoon, omasta mielestäni tärkeämpi lenkki. Puolustuspäähän pyyteetöntä työtä, fantastinen potkutekniikka, syöttövalikoima melkein yhtä laaja kuin Xavilla. Ainoan miinuksen saa Paraguay pelin pilkkumokasta, toki siinäkin pisti pallon ensin maaliin.

Puolustava keskikenttä: Bastian Schweinsteiger, Saksa

Michael Ballackin loukkaannuttua "Sikatiikerille" tarjottiin suurta paikkaa, ja mies käytti sen hyväkseen. Peli ei ollut ainoastaan näyttävää, vaan myös virheetöntä ja työteliästä ( ainut virhe Uruguay ottelussa, joka ei vaikuttanut Saksalaisia kiinnostavan). Saksan uuden nousun johtaja, joka pelasi tällä pelipaikalla vasta ensimmäisen kautensa, ja menestyksekkäästi.

Hyökkäävä keskikenttä: Wesley Sneijder, Hollanti

Rajaton itseluottamus takasi tässä turnauksessa 5maalia, syötti myös täydellisellä syötöllä finaalissa Robbenin läpi. Täydellisen kauden pilasi ainoastaan Iniestan maali jatkoajalla. Todennäköisesti Fifan vuoden pelaaja äänestyksen top3?


Oikea laita: Thomas Mueller, Saksa

5maalia on kova saavutus, vielä kovempi jos olet vielä juniorimaajoukkueikäinen ja istuit yhden pelin pelikiellossa. Mueller myös syötti 3maalia, ja se auttoi hänet maalipörssin voittajaksi.


Vasen laita: David Villa, Espanja

Ehkä enemmän kärki, mutta vasemmalta laidalta haki paikkaa suurimmaksi osin. Syy siihen että Espanja eteni alkulohkosta jatkoon, sen jälkeen panos pienempi koska vastustajat merkkasivat usealla miehellä ja vaikeahan sieltä on loistaa.

Kärki: Diego Forlan, Uruguay

Turnauksen paras pelaaja, myös FIFA:n mielestä. Pelasi oikeastaan jokaista paikkaa Uruguayn sommitelmassa, vaparit olivat täydellisiä, tosin Saksaa vastaan ikävä kyllä vain ylärimaan. Sai myös täysin keskinkertaisen Luis Suarezin jopa näyttämään pelaajalta, kiinnostaako Forlania vielä huippujoukkue?


7. heinäkuuta 2010

Kisojen suurimmat flopit allstars

MV Julio Cesar, Brasilia

Tähän oli vaikea keksiä ketään, mokasi ratkaisevasti Sneijderin ensimmäisessä maalissa.

Puolustajat:

Fabio Cannavaro, Italia

Uransa viimeset maajoukkuepelit (?), maajoukkueuran kruunasi 3maalin päästäminen viimeisessä pelissä pikkumaalle.

John Terry, Englanti

Chelseassa suuri johtaja ja kapteeni, maajoukkueessa heikoin lenkki muutenki alisuorittaneessa maassa. Saksan avausmaalin pääpelimoka oli ratkaiseva.

Nemanja Vidic, Serbia

Tänä vuonna Serbian piti päästä alkulohkosta jatkoon, paljon luottoa löytyi myös ManU:n toppariin. Ei varsinaisesti mokaillut, mutta hänen johtama puolustus oli aika paperia lukuunottamatta Saksasta otettua voittoa.


Keskikenttä:

Lionel Messi, Argentiina

Ei tehnyt yhtään maalia, toki oli jokaisessa ottelussa (pl. puolivälierä) rakentamassa paikkoja joukkuekavereilleen. Silti maailman parhaalta odotettiin jotain muuta.

Felipe Melo, Brasilia

Syötti toki Hollantia vastaan upeasti Robinhon maalin. Sen jälkeen taivas musteni, ensin puski pallon omaan maaliin ja sen jälkeen otti typerän punaisen.

Kaka, Brasilia

Piti johdattaa Brasilia mestaruuteen, tyytyi katselemaan kun Hollanti jyräsi toisella puoliajalla yli. Otti myös hölmön punaisen alkulohkossa, toki Norsunluurannikkolaisen pienellä filmillä.

Steven Gerrard, Englanti

Ei esittänyt yhtään mitään, neljännesvälierässä todella huono. Pelaa tosin väärällä pelipaikalla maajoukkueessa, ja syövät Lampardin kanssa toisiaan.

Hyökkääjät:

Nicolas Anelka, Ranska

Pari ekaa peliä unessa, sen jälkeen lähetettiin kotiin, täysin eri mies kuin Chelseassa.

Fernando Torres, Espanja

David Villa 5maalia, Fernando Torres 0maalia, todella vaikeanoloista työskentelyä, on toki yrittänyt parhaansa mutta ei ole riittänyt.

Wayne Rooney, Englanti

Oliko edes turnauksessa paikalla?



12. kesäkuuta 2010

Diego Maradonan ensinäytös

Nyt se on sitten ohi, Argentiina voitti säästeliään esityksen jälkeen Nigerian 1-0, puretaan Argentiinan esitys arvosanoin:

Arvosanat 1-5

Diego Maradona ( 4 ):

Maradona teki periaatteessa kaiken oikein, miehen taikoma 3-5-2 toimi tässä ottelussa paremmin kuin luultiin, vaaranpaikkoja ei paljoa ollut. Maradonaa on kritisoitu siitä että ei saa Messistä tehoja irti, mutta tänään Messi oli joukkueen pelin moottori ja melko vapaassa roolissa. Myös Argentiinan hyvistä erikoistilannekuvioista saa Maradona sulan hattuunsa. Erinomainen esitys, tosin todellinen testi tulee vasta kun joukkueen puolustus joutuu todelliseen testiin.


Romero (4,5)

Ei joutunut todelliseen testiin, harvat tilanteet selvitti kunnialla. Antoi joukkueelle varman kuvan itsestään.


Heinze (4)

Numero ehkä hiukan yläkanttiin, maali oli kyllä upea. Mutta syöttötyöskentely oli heikonoloista, osallistui kyllä rohkeasti myös hyökkäämiseen ja sama ei voi jatkua pudotuspeleissä, muuten ukkoa tulee ohi jokapuolelta.


Samuel ( 2)

Ei mitenkään esillä, yksi todella paha moka meinasi maksaa voiton, syöttötyöskentely oli suhtkoht varmaa.

Demichelis (4)

Puolustuksen aktiivisin, syötöt olivat hyviä ja pelaaminen erittäin varmaa täysin erilaista peliä kuin Bayernissa kaudella.

Mascherano (3)

Alussa osallistui pelinavaamiseen aktiivisesti, loppua kohden innostus hiukan taantui. Piti keskikentän hallussaan, erittäin jämäkkä esitys.

Veron (2)

Heikko esitys, miten näin kokenut mies voi jännittää näin paljon? Helpotkin syötöt karkailivat, ei luonut vaarallisia tilanteita, ikävä kyllä ei Veronille löydy paikkaajaakaan.

Di Maria (2,5)

Loi muutamia hyviä paikkoja, etenkin Messin kanssa pari nerokasta seinää. Melko näkymätön silti, ja mieleen jäi myös pari hermostunutta virhettä, mutta ehdottomasti avauksen kamaa jatkossakin.

Messi (4)

Vain maali jäi puuttumaan, vei vastustajia kuin pässiä narussa useaankin otteeseen. Pelasi kärjen alapuolella melko vapaassa roolissa, vaikka toki välillä vaihtoikin Tevezin kanssa roolia ja siirtyi hetkittäin ihan piikkiin asti. Toivottavasti maalittomuudesta ei tullut apinaa selkään.

Jonas (4)

Positiivinen yllätys, aktiivinen mutta samalla rauhallinen pallon kanssa. Syötöt (49/57) olivat todella varmoja ja töitä tehtiin paljon myös alaspäin, nöyryydestä kertoo se että useasti luovutti pallon Messille vaikka olisi itsekkin voinut rakentaa.

Higuain (2)

Pääsi paikoille, maaleja olisi pitänyt tulla ainakin kaksi noista paikoista.

Tevez ( 3,5)

Aktiivinen Tevez rakensi paljon peliä, ja haki palloa alhaalta asti. Ei oikein päässyt itse paikoille.


Vaihdosta:

Burdisso (-)

Tuli lopussa varmistelemaan johtoa.

Milito (-)

Ei mitään mainittavaa aikaan, toivottavasti lisää peliaikaa on luvassa Higuainin kustannuksella.

Rodriguez (3,5)

Hyvä esitys, oli selvästi virkeämmällä jalalla kuin Veron ja syötöt pysyivät omilla, pari kertaa hyvä pallonriisto, ansaitsi tulevien otteluiden peliaikaa.

Lohko D - Neljän potentiaalisen joukkueen lohko.

1. Saksa 9p

Ikinä ei voida puhua mm-kisojen suosikeista mainitsematta Saksaa. Saksalla on pitkät perinteet menestymisestä ja voittamisesta, ja heidän luonteeseensa ei yksinkertaisesti häviäminen sovi.

Paljon puhutaan myös "konemaisesta Saksasta" , mutta näissä kisoissa Saksa juoksuttaa taitavan ja nuoren joukkueen, osittain toki loukkaantumisten pakottamana. 

Maalissa todennäköisesti aloittaa Schalke 04 Manuel Neur, maalivahti ei säkenöi hyvässä tai pahassa.

Vasemmalla puolustuslinjassa todennäköisesti aloittaa itselleni hiukan tuntematon Dennis Aogo, jolla ei kovinkaan montaa maaottelua ole alla. Topparina varma aloittaja on Per Mertesacker,  hänen parikseen pääsystä taistelee Heiko Westermann sekä Manuel Friedrich kallistuisin itse Westermannin puoleen, vaikka mies on ollut välillä huippuja vastaan hukassa.

Puolustuksen suurin tähti on silti todennäköisesti oikealla, Philip Lahm on sanakirjassa todennäköisesti kohdassa " moderni laitapuolustaja" , mieheltä onnistuu laitanousut, puolustuspeli, kaukolaukakset, keskitykset ja harhautukset, ehdotonta tähdistöjoukkue ainesta.

Keskikentällä on Michael Ballackin loukkaannuttua iso aukko, aukkoa täyttää Ballackin oppipoika Bastian Schweinsteiger jolla on potentiaalia tulla Saksan seuraavaksi suurpelaajaksi, vielä on iso askel ottamatta maailman top10 pelaajien joukkoon.

Kausi on "Sikatiikerin" ensimmäinen keskustassa, eikä Sami Khedirasta, Mesut Özilistä, Thomas Mulleristä tai Toni Kroosista ole ottamaan johtajanroolia, joten keskikentän toinen kokenut pelaaja Lucas Podolski on suuressa roolissa.

Vaikka Podolskia ja joukkueen kärkeä Miroslav Klosea on väitetty sarjakauden perusteella flopiksi, tietää jokainen että mitä käy kun herrat saavat Saksan paidan päälleen. Kärkeen ei ole Kloselle kovin vakavaa haastajaa, ehkä Stefan Kiessling, supersubiksi.

Lohkon selvä voittajasuosikki, Saksa ei tule kompastumaan alkulohkoon, jatkopeleissä paukut saattavat loppua mutta kun kyseessä on Saksa mestaruuskaan ei yllättäisi.


Serbia 6p

Kun Serbiasta puhutaan, tulee aina mieleen tulisieluinen ja taisteleva kansa tai joukkue. Väärässä ei olla nytkään, toki tämä kiehahteleva joukkue on luotu myös sopivasta määrästä taitoa ja on todella vaarallinen haastaja jokaiselle joukkueelle.

Maalivahti Vladimir Stojkovic on jäänyt vähälle peliajalle, pelituntuman puuttuessa riskitekijä.

Puolustuksesta löyty valioliigan ehdottomat kärkinimet omille tonteilleen,  Nemanja Vidic toppariksi, sekä Branislav Ivanovic oikealle tosin Ivanovic pystyy pelaamaan myös keskellä. Lazion Aleksandar Koralov  tuo myös ärhäkkyyttä vasemmalle laidalle, Borussia Dortmundin Neven Subotic tuo kokoa keskelle. Myös varamies Alaksander Lukovicilta löytyy Serie A kokemusta Udinesesta.

Keskikentän pelin moottori Dejan Stankovic on joukkueen kapteeni, ja itseoikeutettu pelin moottori. Laitalinkit Liverpooliin siirtyvä Milan Jovanovic, sekä TsSKA:n Milos Krasic ovat erittäin hyvin nousevia ja maalintekovoimaisia. Myös Manun hylkäämä Zoran Tosic saa paikan laidalla. Kärjessä päävastuu on Marko Pantelicilla, ja kärkiosasto onkin joukkueen heikkous.

Serbian sijoitusta on äärettömän vaikea arvioida, sillä yksi punainen kortti tai onnistuminen voi muuttaa turnauksen suuntaa radikaalisti.


Ghana 1p

Ghanan jalkapallomaajoukkue ei ole ikinä saanut näin paljoa julkisuutta, ensin Ghanan kaikkien aikojen jalkapalloilijan Michael Essienin loukkaantuminen, sitten Kevin-Prince Boateng pisti veljensä maajoukkueen kapteenin sivuun kisoista ( hiukan kieroutunut kuvio).

Joukkueesta ei enään löydy nimimiehiä, pari potentiaalista löytyy silti jokaiseen osastoon.

Puolustuksen tähtipelaajat ovat keskustopparit John Mensah & Isaac Vorsah ( Sunderland & Hoffenheim).

Keskikentälle Sulley Muntari-Kwadwo Asamoah-Kevin Prince Boateng, tuo hyvän kolmikon kärkimies Asamoah Gyan alapuolelle. Keskikentän rikkovassa kaksikossa Essienin paikan ottaa vasta 19-vuotias Agyemang-Bady.

Ghana olisi Michael Essienin kanssa ollut kisojen musta hevonen, mutta nyt joukkuetta uhkaa vakavasti alkulohkosta tippuminen.


Australia 1p

Australia on mm-kisojen vakiokävijä, aiemmin voitiin hassutella Oseanian helpolla karsinnalla mutta nyt joukkue pelaa Aasian karsinnoissa ja selvittikin tiensä sieltä jatkoon.

Joukkueen vahvin osa-alue on maalivahtipeli, Fulhamin Mark Schwarzerilla on alla todellinen unelmakausi. Kokenutta puolustusta johtaa Galatasarayn Lucas Neill , muut pelaajat eivät ole luoneet merkittävää seurauraa.

Keskikentän nimekkäin pelaaja on Evertonin Tim Cahill, joka vastaa joukkueen pelinrakentelusta, mutta myös maalinteosta. Maalintekoon mies saa apuja Harry Kewelliltä, Galatasarayn mies on paljon vartijana sillä Australia tarvitsee miehen onnistumisia.

Jatkopaikka on kaukainen haave, mutta taistelee Ghanalta pisteen.





11. kesäkuuta 2010

Lohko C - Englannin ylivoimaa?

Kisojen avauspelit on nyt pelattu, ja nyt on aika ennakoida huomenna alkavaa C-lohkoa.

1. Englanti 9p

Kisojen ainainen mestarisuosikki Englanti on tänäkin vuonna suosikeissa, ainakin jos heiltä itseltään kysyy, tällä kertaa tosin puheille voi olla jopa katetta.

Puolustuslinja on kivikova, vaikka uusi kapteeni Ferdinand onkin poissa. Ashley Cole aloittaa vasempana pakkina ja on siellä todella hyökkäysvoimainen, myös puolustuspelaaminen sujuu "Cashleyltä". Keskuspuolustuksen uusi pari John Terry-Ledley King , on jopa parempi kuin Terry-Ferdinand johtuen siitä että Ledley King tuo Terryn rinnalle nopeutta jota ei löytyisi alkuperäisestä kaksikosta. 

Glen Johnsonin kausi ei Liverpoolissa mennyt ihan nappiin, mutta miehen nousut ovat maajoukkueelle arvokkaita, ja puolustussuuntaan hoitaa hommansa kuten Cole vasemmalla. Puolustuslinja tarvitsee täydellisen turnauksen, sillä maalivahti David Jamesiin ei voi luottaa.

Keskikentällä on vahva kaksikko Frank Lampard-Steven Gerrard jotka eivät toki mahdu samaan joukkueeseen, sillä Lampard syö paljon Gerrardin peliä, koska Lampard on dominoivampi pelaaja näistä kahdesta. Jos itse saisin päättää peluuttaisin Gareth Barrya Lampardin aisaparina, näin ollen Gerrard vapautuisi laitaan tai jopa vaihtopenkille. Laitalinkit Aaron Lennon sekä Joe Cole ovat kyllä maailmanluokan laitureita, toki J.Cole on vasta toipumassa loukkaantumisesta.


Kärkeen on varmasti aloittamassa yksi maailman parhaista eli Wayne Rooney. Hänen aisaparinsa tuottaa vaikeuksia valmennukselle, varmaankin järkälemäinen Emile Heskey aloittaa ja luo tilaa. 

Peter Crouch on myös osunut maajoukkueessa viime aikoina hyvällä prosentilla, ja pääsee varmasti kentälle ja mahdollisesti tekemään kuuluisan tuuletuksensa. Jermain Defoe pelasi ihan hyvän valioliigakauden, ja saa varmasti myös tilaisuutensa.

Englannin maajoukkueesta puhuttaessa ei silti pitäisi unohtaa joka vuotista kohua joukkueen ympärillä, tänä vuonna se oli ex-kapteeni John Terryn seksiskandaali. Myös paineet pelata ovat joukkueen pelaajilla normaalia kovemmat, sillä jos sattuu mm-kisoissa mokaamaan seuraavasta valioliigakaudesta tulee täysi helvetti ( mm. tapaus Beckham `98)

Englannin onneksi joukkueen valmentajana on erittäin kokenut Fabio Capello, joka on tuonut joukkueeseen urheilullisuuden ja sitä kautta menestyksen. Jos etsit voittavaa valmentajaa niin italialainen on varma ratkaisu, ainakin seurajoukkueessa.

Joukkue tarvitsee hyvän startin, sillä häviäminen  "derbyssä" USA-Englanti , olisi jotain mitä ei haluaisi näin haavottuvaiselle joukkueelle/kansalle heti alkuun.

2. Slovenia 4p

Kyllä luitte oikein, lohkon kakkoseksi ennakoisin Sloveniaa ja tässä jokaiselle vedonlyöjälle hyvä tärppi. Joukkue tiputti tiiviillä puolustuspelillä, itse nousevan jalkapallomahdin Venäjän.

Joukkueen paras yksilö on varmaankin Udinesen maalivahti Samir Handanovic, kookas maalivahti on se johon katseet kohdistuu vaikeina hetkinä.

Puolustuslinjan pelaajat ovat kyllä euroopan keskitason seurojen pelaajia, esimerkiksi Suomella on nimekkäämpi puolustus. Mutta toisinkuin Suomella, Slovenian puolustusnippu on tiivis, ja koko joukkue tukee puolustusta joten se on parempi kuin miltä paperilla näyttäisi.

Keskikentällä on myös euroopan sarjajyriä, ja sielläkin taitaa joukkue olla enemmän taistelijoita kuin taiteilijoita. Ehkäpä mielenkiintoisin nimi on 20-vuotias Interin Rene Khrim, joka tosin taitaa aloittaa vaihdosta mutta tulevaisuuden nimiä silti.

Kärjessä päävastuun kantaa todennäköisesti Milijove Novakovic, tosin maalimäärä tällä kaudella Kölnissä oli pettymys. Toisena kärkenä peluuttaisin Groningen liukasta Tim Matavzta, joka teki läpimurtonsa tekemällä Eredivisiessä 12maalia.

Slovenian eduksi koituu lohkon muiden joukkueiden heikko hyökkäys, tosin Englanti on varmaankin liian vahva.


3. Usa 2p

Viihdeurheilubisneksen emämaa Usa nousi myös jalkapallossa kartalle viime kesänä, joukkue voitti paljon hehkutetun Espanjan, sekä johti  finaaliottelua Brasiliaa vastaan mutta hävisi silti.

Joukkueen tärkein pelaaja löytyy tolppien välistä, Tim Howard on osoittanut Valioliigassa erinomaisia otteita ja on tämän lohkon paras maalivahti.

Puolustuslinjasta löytyy "nimetön" linja, mutta varsinkin topparipari Oguchi Onyewo-Jay Demerit kyllä pelaa lujaa ja on mahdollinen ottelun ratkaisija jos saa esimerkiksi Wayne Rooneyn pidettyä kurissa avausottelussa.

Joukkueen paras kenttäpelaaja on Landon Donovan, joka pelasi hyvän lainakauden Evertonissa. Usa pyrkii pelaamaan paljon vasemman laidan kautta, käyttäen Donovanin nopeutta hyödyksi, mies osaa myös tehdä maaleja ja niitä on tullut maajoukkueessa noin yhdessä pelissä kolmesta.

Clint Dempsey on itseoikeutettu avaaja kärjessä, alla on erinomainen kausi Fulhamissa. Toisesta kärjen paikasta taistelee kaksikko Jozy Altidore-Eddie Johnson.

Usa on lohkon mustahevonen, mutta kovien pelien puuttuessa huomattavalta osalta pelaajista on turvallista sijoittaa heidät kolmansiksi.

4. Algeria 1p

Melko eksoottinen joukkue, ja itselleni ei tule ensimmäisenä mieleen tyypilliseen afrikkalaiseen tapaan taitopeli, vaan Algeria tuo minulle mieleen erittäin kovaa ja joukkueena pelaavan joukkueen.

Joukkueesta ei nimimiehiä löydy, ja he nojaavatkin erikoistilanteisiin päävoimaisten pelaajien  voimin. Jos joku pitää nostaa esille se on luultavasti Karim Ziani, jonka kausi Wolfsburgissa oli toki rikkonainen. Ziani vastaa joukkueen erikoistilanteista, ja osaa muutenkin namutella kärkimiehelle (yleensä  Abdelkader Ghezzal ) maukkaita syöttöjä.

Algeria on yksi pahimmista joukkueista ennustaa, sillä joukkueen tulinen luonne tuo ajottain punaisia kortteja ja ylipelaamisia, mutta samalla tavalla myös onnistumiset voivat luoda hurmoksen.


Etelä-Afrikan kisojen lohkot A-B

Kun erotuomari puhaltaa pilliinsä Johannesburgissa Soccer City-stadionilla 11.6.2010 klo 17 ottelun aloituspotkun merkiksi, koko urheileva maailma keskittyy vain ja ainoastaan seuraamaan kyseistä ottelua. Suurinosa katsojista ei osaa nimetä ottelun pelaajista oikeastaan ainuttakaan, mutta jokainen älyää kuinka ainutkertaisesta tapahtumasta on kyse. Tästä eteenpäin kisat etenevät omalla painollaan, kentällä käy maailmantähtiä Kakasta Messiin, mutta uskon silti että avausottelu pysyy jokaisen Meksikon ja Etelä-Afrikan pelaajan mielessä, kuolemaan asti ja se on MM-kisojen taikaa.
Aloitetaanpa kisojen ennakoiminen alkulohkoista:

Alkulohko A:

1. Uruguay 7p

Ensimmäisessä ottelussa Uruguay saa vastaansa Ranskan, ottelu on heidän kisojen suunnannäyttäjä, jos Uruguay saa Ranskalta vähintään pisteen uskon sen nostavan joukkueen todelliseen lentoon. Suuren yleisön silmissä Uruguay on nimetön mutta itse näen asian toisin:
Kärkipari Diego Forlan ( At.Madrid) Luis Suarez ( Ajax, vielä) on todella laadukas ja tulivoimainen, jos Uruguay menee pitkälle siinä on mahdollinen yllätyskaksikko maalikuningaskilpailuun. 

Keskikentälle löytyy tietenkin Pereiran veljekset jotka pelaavat Portugalin pääsarjan huippujoukkueissa, muutkin keskikenttämiehet pelaavat ihan hyvissä sarjoissa ja saavat siellä peliaikaa.

Keskikentän potentiaalinen yllätysnimi on Ajaxin hyökkäävä keskikenttä Nicolas Lodeiro, mies siirtyi tammikuussa Ajaxiin, mutta ei ole ihan vielä vakiinnuttanut paikkaansa joukkueessa saldona onkin 6ottelua, 1maali. Mutta uskon että Uruguayn liigassa näytetty potentiaali (41/11) voi tulla esiin maalien muodossa myös MM-kisoissa.


Joukkueen puolustuksen kolmikosta Martin Caceres on ollut tällä kaudella hajalla, mutta jotain potentiaalia miehessä on, koska tuskin Barcelonan ja Juventuksen seurastatus on tullut turhasta. Diegot Lugano ja Godin ovat omissa seuroissaan vakaassa asemassa, joten en usko että Uruguay puolustukseen kaatuu.
Maalissa Lazion ykkösmaalivahti Fernando Muslera on katsomaton kortti, paljon on tullut virheitä uralla.

2. Ranska 7p

Nimilistaltaan turnauksen top5, toteutukseltaan jotain ihan muuta. Joukkue selviytyi kisoihin Thierry Henryn käsimaalin ansiosta, mutta en sanoisi että kyseinen episodi on välttämättä ollut huonoksi, sillä pitkään maajoukkuetta kritisoinut Ranskan lehdistö on kääntänyt kelkkaansa kun joukkue on tarvinnut tukea ulkomaalaisen lehdistön ryöpytyksen edessä.
Nimilista on silti vahva, maalissa pelaa Hugo Lloris joka on erinomainen maalivahti joten sillä osin ei ole hätää. Varsinkin kun edessä pelaava puolustusnelikko on kivenkova, tosin kysymysmerkkejä asettaa Eric Abidalin pelaaminen vieraalla paikalla topparina laitapakin sijasta.
Keskikentän rikkovat pelaajat eivät ole kovin nimekkäitä, mutta hoitavat oman tonttinsa ja antavat täten Henry-Gourcuff-Ribery kolmikon ruokkia Nicolas Anelkaa kärjessä. Keskikentälle on myös ehdolla ryhmän tämän kauden paras pelaaja Florent Malouda joka voi sekoittaa pakkaa, myös Anelka pystyy pelaamaan laidalla jos oikein pakottava tarve tulee mutta kärkeen ei ole muita mitat täyttäviä maalinsylkijöitä.

3. Meksiko 3p
Joukkue josta ainakin itselläni on harmittavan vähän tietoa, sillä potentiaalia löytyy nuorelta joukkueelta paljon. Puolustuksesta löytyy jokaiselta kaverilta pelejä Euroopan top6 liigoista, suurimpana nimenä Barcelonan (penkki)mies Rafael Marquez.
Keskikenttä on täynnä paikallisen liigan tähtiä, lisättynä Galatasarayn lainapelaaja Giovanni Dos Santosilla joka tuo sähäkkyyttä laitapeliin. Kärjessä on yleensä pelannut West Hamin Guillermo Franco, mutta itse toivoisin taitofutiksen ystävänä Arsenalin Carlos Velaa avaukseen. Joukkue on potentiaalinen yllättäjä, mutta pistetään nyt aluksi lohkon kolmanneksi.

4. Etelä-Afrikka 0p

Turistikauppa ja maailmanlaajuinen näkyvyys, siinä se mitä tämä historian huonoin isäntäjoukkue saa. Maalla on ollut suuria vaikeuksia pitää päävalmentajiansa, johtuen siitä että jalkapallomaajoukkue on monien muidenkin järjestöjen projekti kuin jalkapalloliiton. Joukkueen tunnetuin persoona taitaakin olla Carlos Alberto Parreira joka luotsasi aikoinaan brasilian mm-kultaan. Steven Pienaaria lukuunottamatta miltään osastolta ei löydy mitat täyttäviä pelaajia, paljon kertoo että joukkue ei selviytynyt Afrikan mestaruusturnaukseen.
Toki kotikiima voi tuoda jokusen hajamaalin, tai jopa pisteen mutta tässä meillä taitaa olla kisojen huonoin isäntä (kentällä sekä ulkopuolella).


Lohko B:

1. Argentiina 9p

Ehkäpä kisojen kohutuin joukkue, eikä ihme sillä potentiaalia löytyy mestaruuteen asti mutta totaalinen floppaaminenkaan ei yllättäisi. Joukkueen ympärillä oleva kohu johtuu yksin omaan kaikkien aikojen parhaasta jalkapalloilijasta Diego Maradonasta, joka ei ole valmentajana esittänyt mitään (ainakaan positiivista).
Joukkueen ehkäpä suurin heikkous valmennuksen lisäksi löytyy tolppien välistä, Sergio Romerokin toki on 2008-2009 kauden Hollannin mestari mutta silti en täysin luottaisi mieheen.
Puolustuslinja on todennäköisesti muodossa Heinze-Samuel-Demichelis-Burdisso joka on melko kokenut linja, mutta käy myös dieselmoottorilla. Jokainen voisi tietysti miettiä että mitä Javier Zanetti olisi voinut tuoda lisää tuohon linjaan, myös Zanettin seurakaveri Interistä Esteban Cambiasso toisi hyvää kilpailua keskikentälle.

Keskikentän pohjalla on Liverpoolin Javier Mascherano joka toimii myös kapteenina, täyttää paikkansa joukkueessa.

Keskikentän timantin oikealla laidalla pelaa Jonas Gutierres, joka on toki Maradonan suosikki mutta Liverpoolin Maxi Rodriguez toimisi varmasti paremmin.
Vasemmalla onkin tulevissa kisoissa suuriin otsikoihin nouseva Angel Di Maria, joka kyllä revitään käsistä kisojen jälkeen.
Kärjen alapuolella todennäköisesti aloittaa iäkäs Juan Sebastian Veron, itse nostaisin hänelle vaihtoehdoksi Maradonan vävypojan Sergio Agueron jolta onnistuu myös tämä paikka hyvin ja kärjessä Agueron peliaika todennäköisesti jää vähälle.

Niin se kärkiosasto, Lionel Messi on tietenkin itsestäänselvä aloittaja mutta ei Messistä ole saatu edes puolia potentiaalista irti maajoukkueessa, saa nähdä että nouseeko Leo suurien pelaajien joukkoon jo tänä kesänä, muuten pitää odottaa pari kesää. Messin partnerina todennäköisesti aloittaa Gonzalo Higuain, erinomainen viimeistelijä ja säännöllisesti osuu La Ligassa mutta ei ole näyttänyt kykyjään vielä isoissa otteluissa. Kilpailua tuo kolmikko Milito-Tevez-Aguero joista itse ehdottaisin Militoa ihan avaukseen asti, sillä osoitti viimeistään UCL-finaalissa että hän on ratkaisija.

Joukkue voittaa Nigerian melko varmasti, mutta on hauskaa nähdä miten Maradona osaa reagoida jos Kreikka tai Etelä-Korea saa pidettyä puolustusmuurinsa edes 45min kasassa.


2. Nigeria 6p

Afrikan toisiksi potentiaalisin joukkue kun kisajoukkueet julkistettiin, nyt en ole enää samaa mieltä sillä joukkueen pelin tärkein pelaaja John Obi-Mikel on poissa kokoonpanosta ja jättää ison loven Nigerian keskikentälle. Nyt joukkueen pitää pistää kaikki rukouksensa vaarallisen kärkiparin Obafemi Martins-Yakubu varaan, he ovat ainoat tähdet Mikelin poistuttua. Muu runkokaan ei ole täysin ala-arvoisen tasoisia, vaan sarjajyriä Euroopan eri kolkista löytyy jokaiselle pelipaikalle ehkäpä heistä tunnetuin on Lokomotivin nopea laitapelaaja Peter Odemwingie. Ongelmat ovat toki muussakin kuin pelaajien henkilökohtaisessa tasossa, yleensä maajoukkueessa Nigeria on pelannut kuritonta peliä joka on johtanut materiaalia heikompiin tuloksiin.

3. Kreikka 3p
6vuotta sitten Kreikka voitti Euroopan mestaruuden, silloin joukkue eli puolustuspelille ja mikään ei ole muuttunut. Paitsi vastustaja osaa nykyään eliminoida Kreikan aseet, mutta silti joukkueen tärkein hahmo on mestarivalmentaja Otto Rehhagel. Maalissa on Panathinaikosin Alexandros Tsorvas, joka hoitaa oman tonttinsa ja ei tuota ongelmia.
Puolustuksessa on hyviä ja varmoja pelaajia, ovat tosin vain hiukan samasta muotista eli isoja mutta hitaita malli esimerkkinä Sotiris Kyrgiakos ( Liverpool).
Keskikenttä on nimetön, mutta parempi kuin paperilla näyttää sillä työmoraali on kohdillaan varsinkin kapteeni Karagounis antaa hyvää esimerkkiä.
Kärkeen on monta vaihtoehtoa, itse avaisin pääpelivoimaisen Angelos Haristeasin kanssa, mutta tuskin Hertha Berlinin Theofanis Gekas on huonompi valinta ollessaan lähes täydellinen Haristeasin vastakohta. Jos haluat katsoa kaunista jalkapalloa vaihda Kreikan otteluiden kohdalla kanavaa.

4. Etelä-Korea 0p
Vuonna 2002 Guus Hiddink johdatti piskuisen E-korean mm-välieriin kotikisoissa, vaikka taustalla olikin tietynlaista kotietua ja Hiddink on täysi nero valmentajana niin ei silti sovi ali-arvioida Etelä-Koreaa. Joukkueen suurin ongelma on että kaikki 10pelaajaa ovat kuin samasta muotista tehtyjä, työmiehiä kaikki lukuunottamatta kärkiparia jotka ovat ihan kohtalaisen taitavia maalintekijöitä. Joukkueen suurin tähti on silti Park Ji-Sung ManU statuksensa takia, mutta työmies hänkin on.

26. toukokuuta 2010

Villi länsi Atlantin toisella puolen

Tämä playoff-kevät on osoittanut että momentumit eivät kestä ikuisesti.
Niillä joukkueilla, jotka pelaavat Stanley Cup - finaalissa, vain Chicagolla tasainen momentum on kestänyt finaaliin saakka. Sekin saattaa katketa rymistelevään Flyersiin ja Wachovia Centeriin.

Muutamia poimintoja mainitakseni, Penguins meni Ottawan yli ja Sid sai komeat pisteet tehtyä tuossa sarjassa. Montrealia vastaan Hal Gill luisteli vastaan ja onnistui pimentämään tuon Kanadalle kullan ratkaisseen tähtösen.

Capitals voitti runkosarjan ylivoimaisesti, mutta pelasi liian rohkealla pelillä myös playoffseissa. Se pysähtyi Halakiin ja onnettomaan ylivoimapeliin.

Canadiens voitti Washingtonin ja Penguinsin peräänantamattomuudellaan ja altavastaajana paineettomassa tilassa ollessaan kummassakin sarjassa 3-1 häviöllä.

Sharks voitti kauden aikana väsyneen, kaikki yllättäneen Avalanchen ja hyvän kevään pelanneen Detroitin mutta Detroit-sarjan jälkeen Pavelski ei pystynytkään joukon johdattamiseen Chicagon yli. Se oli liian hidas.

Boston oli jo marssimassa kohti konferenssifinaalia, mutta 3-0 johdon jälkeen seitsemännessä pelissä Peter Laviolette katsoi joukkojansa suoraan silmiin ja piti tunteikkaan jyrähdyksen joukolleen. Sisältöä ei kukaan tiedä mutta sen jälkeen Michael Leighton ei päästänyt 2.5 peliin maaliakaan ja Canadiens ei pystynyt pysymään Flyersin perässä. Myöskin Boston-sarjan Game 4:n paluun tehnyt Simon Gagne on ollut osatekijänä joukkojen johdattamisessa. Hän teki seitsemän maalia noissa seitsemässä ottelussa ja Flyers ei ole hävinnyt kuin yhden pelin sen jälkeen ja pelaa nyt Stanley Cup - finaaleissa.

Myös vastakkainpeluutus on tuottanut tänä keväänä tulosta ja tuhoa. Yli tuplaten on tullut väärästä vaihdosta tulleita jäähyjä, jotka ovat osaltaan olleet ratkaisemassa eri otteluparien tulosta. Armoton meteli halleissa sekä aggressiivinen vastakkainpeluutus ovat aiheuttaneet väärinkäsityksiä ja armotta jäähyjä.

Kotihallun vaihtoetuus kun on kiitos ja kirous, riippuu miten sitä osaa käyttää.

Mediassakin lausahduksia kannattaa varoa, mitä sanoo, koska se on loistava keino motivoitua vastapuolen osalta. Myöskin väärin medialle ammuttu lausahdus Joe Thorntonilta sai taas David Bollandin syttymään oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Pitää Flyersin muistaa olla sanomatta mediassa enempää mitään, pelityylinsä lisäksi mikä voisi ärsyttää Chicagoa.

Jos tarkastellaan maalivahteja, ketkä pelaavat Stanley Cupin finaaleissa, ei palkkapussi yhteenlaskettuna järin päätä huimaa. Reilut 180 000 $ loppukaudesta tienaava Leighton (550.000 eli minimipalkka koko kaudelta) ja koko kauden ajalta reilu 800 000 $ tienaava Antti Niemi ovat hyvä esimerkki, ettei maalivahtiin tarvitse aina panostaa. Sen tietää jo Detroit, tulokaspalkinnosta kisaavan Jimmy Howardin kanssa tai aikaisempien kausien osalta finaaleihin Chris Osgoodilla matkannut punasiipilauma.

Philadelphia Flyers on koko kauden ajan kärsinyt maalivahtisirkuksesta, joka tuntui antaneen vihdoin lisänumeron arvoisella Leightonilla "tulosta". Sitäkään mahdollisuutta Leighton ei olisi saanut ellei Boucher olisi loukkaantunut. Boucher onnistui kaataa fyysisesti pelaavalla tyylillä taidokas mutta liian yksitoikkoisella pelitavalla pelaava Devils ja liian aikaisin puolustamisen ja pelaamisen lopettaneen Bostonin, jonka aikana oli Leightonin vuoro, jolla voitettiin Montreal ja voitetaanko nyt myös Hawks ?

Leightonin kykyihin Laviolette uskoi, joka nappasi Leightonin farmista myös muutama vuosi aikaisemmin. Kukaan muu ei uskonut. Saa nähdä kuka Leightoniin ensi kaudella uskoo jos hän johdattaa Flyersin historiansävytteisellä playoffkevään hurmoksella Staney Cupia nostamaan.

Siinä on kuitenkin yksi este, hyvin karvaava ja syöttölinjat katkova Hawks. Se on kasvanut kausi kaudelta loistavien pelaajien kehityksen myötä jo tämän kauden ennakkoveikkailuissa vahvaksi mestarikandidaatiksi. Duncan Keith, Dustin Byfuglien, Jonathan Toews, Patrick Kane, David Bolland, Antti niemi versus Chris Pronger, Kimmo Timonen, Matt Carle, Simon Gagne, Daniel Briere, Daniel Carcillo Michael Leighton.

Maalivahdit ovat saatu ohitettua tänä keväänä osin väsymisen, osin maalivahtien heikkouksien ja momentumien katoamisen myötä. Tuukka Rask voitti tilastoja miltei kaikilla mittareilla runkosarjan osalta. Ainoastaan pelimäärä ei riittänyt taistelemaan tulokkaan tittelistä. Rask haluaisi varmasti Van Riemsdykin 3-1 maalin unohtaa game 7ssä. Evgeni Nabokovin "nöyryytys" ja Bykovin päätös olla ottamatta Nabbya pois nöyryyttävästä Kanada - pelistä, kenties on jäänyt kaivelemaan hänen alitajuntaan. Hyvien otteiden perään on seurannut muutama huonompi. Olympiakultajoukkueessa paistatellut Roberto Luongo nousi Brodeurin takaa ja ilmeisesti leijuu vielä sen vanassa. Roberto Luongo haluaisivat unohtaa muutaman helpon maalin menemisen taaksejääneissä ottelusarjoissa, tavallinen kuolevaisuus on taas löytynyt Canuksin - nutussa.
Jaroslav Halak haluaa pyyhkiä pois mielestään poikittaissyöttöjen avainaseman löytymisen Flyersin toimesta ja hanskakäden puolelle korkealle ammuttujen kutien uppoamisprosentin. Myöskin Marc-Andre Fleury ei halua muistella enää ensimmäisten maalien helposti menemisen kolmessa pelissä Canadiensia vastaan.

Kun maalivahdeilla on paineita, ne joko kestetään tai sitten ei. Viileähermoinen Antti Niemi on näyttänyt kaikille, miten homma hoidetaan, Raskista ei siihen ollut mutta puolustuskaan ei pelannut loppupeleissä enää yhtä uhrautuvasti. Chicagolla kaikkea ei olla vielä edes annettu, Duncan Keithin hampaita lukuunottamatta mutta siitä myöhemmin.

Montreal ei kyennyt voittamaan Flyersiä, koska heillä oli takana paljon energiaa vieneet ottelusarjat eikä suoraviivainen, taklauksia viljelevä, maalin taakse kiekkoa heittelevä pelityyli ollut helppo puolustettava Josh Gorgesille ja Hal Gillille. Nyt Flyersillä on vastanna Brent Seabrook ja Duncan Keith, jotka on heitetty parhaimpia vastaan ja ovat pimentäneet monta tähteä. Myöskin Dustin Byfuglienin hyökkääjä-puolustaja - kortti on vaarallinen ase Chicagolta Simon Gagnen ratkaisijan viittaa vastaan. Jeff Carterin loukkaannuttua James van Riemsdyk on noussut myös arvokkaaksi pelaajaksi Flyersille.

Flyers tähdet ja yllättävät ratkaisijat ohittivat Gillin ja Gorgesin, ohittavatko he vielä Keithin ja Seabrookin, kumpi on ilkeämpi, Bolland vai Carcillo, onko Prongerin perse tarpeeksi iso Antti Niemen kypärän vaakunoita peittämään, riittääkö Flyersin ruuti loppumetreille saakka vai onko syvemmän materiaalin omaava Hawks mestari ?

Tämä ottelusarja tulee ratkemaan siihen, miten Flyers pimentää Chicagon vastakarvaus - ja hyökkäyspelin ja miten Chicago estää Flyersin rymistelemästä maalille suoraviivaisesti. Chicagon on varauduttava ottamaan paljon iskuja vastaan, kuten Duncan Keith teki. San Jose - sarjassa 7 hammasta menettäneenä, pari vaihtoa vain missanneena, tuli takaisin kentälle ja syötti tärkeän maalin. Siinä on selkärankaa mihin nojata.

Stanley Cupin eteen ollaan valmiit tekemään mitä vain, niin kentällä, kentän ulkopuolella ja pelien hetkien välissä. Kyse on vain siitä mikä menee yli ja mikä kantaa hedelmää. Mutta kaikki keinot on sallittuja, täällä villissä lännessä (Atlantin toisella puolen), kuten Jouni Niemisen blogista sai lukea :

"Philadelphia on tunnetusti raaka paikka playoffseissa, yleisö käyttäytyy ilkeästi ja suorastaan typerästi. Montreal Gazetten veteraanijournalisti Pat Hickey löysi autonsa läheltä Wachovia Centeriä Game 1:n jälkeen huligaanien sabotoimana. Yksi renkaista oli tuhottu puukolla ja mikä pahinta, Quebecin provinssin rekisterilaatat oli revitty irti."

Homma osataan myös Bostonissa .

"Philadelphia-sarjan aikana TD Gardenissa katsojat hakkasivat Flyersin paitaan pukeutuneen katsojan henkihieveriin. Siis todella pahasti. Kun tätä onnetonta katsojaa kannettiin paareilla pois, katsojat heittelivät ovelta saamiaan pieniä pyyhkeitä tämän päälle huutaen:”Welcome to Boston!”.

Welcome to Wild, Wild West.

14. toukokuuta 2010

Superviikko ala Tumpero feat. Scrod, Sandye, Apinamummo

Pahoittelen heti alkuun, jos tekstissä on pahoja virheitä tapahtumien kulusta. Superviikosta on kohta kulunut kaksi viikkoa ja nyt vasta innostuin kirjoittamaan asiasta. Jotkut asiat saattavat olla out-of-memory. Pahoittelen myös tekstin pituutta, mutta itselleni tämän muistoksi kirjoitinkin. Lukekoot kokonaan tämän ne, jotka sen tarpeelliseksi näkevät.

PS. Kuvia voi klikata suuremmaksi, kun klikkaa kuvaa.

Maanantai 26.4.2010

Pelipäivä #1. Herään aamuun normaalisti. Luen sattumalta TPS-kannattajien sivuilta, että mahdolliseen ratkaisevaan SM-liigafinaaliin saisi sittenkin vielä lippuja kannattajakatsomoon. Laitoin välittömästi e-mailia asiasta ja hetken päästä lähdinkin ostamaan R-kioskilta normaalihintaiset liput F2:seen. Tilasin kaksi lippua, vaikka en tiennyt kuka lähtisi mukaani. Ehdotin asiaa Scrodille, mutta vielä hän ei ollut vakuuttunut lähdöstä. Myöhemmin sain kuitenkin yhden kaverin lähtemään mukaan.

Futis-TPS:n kauden 2010 kotiavaus pelattaisiin puolestaan Veritaksella illalla. Tintti Johansson, Riku Riski, Jukka Lehtovaara, Mika Ääritalo... Turkulaisia - hienoja miehiä, kaikki kokoonpanossa. Maltan tuskin odottaa.

Lähden ajamaan kauniissa säässä kohti Turkua. Sää on kaunis, mutta tuulee kovin ja kannattajakatsomossa onkin kylmä. Aloitamme kuitenkin jossain vaiheessa hyppimään ja laulamaan Pepin tahdissa ja kylmyys poistuu hetkeksi vartalosta.


Ottelu on sinällään pettymys vaikka Toni Kolehmaisen vaparimaalilla tärkeä voitto ja 3 pistettä Hongalta varastettiinkin. Peli oli sekaisin ja Honka hallitsi, mutta Jukka Lehtovaaran torjuntojen ansiosta lähdin hymyillen kohti kotia. Lopputulos siis: TPS-Honka 1-0.

Tiistai 27.4.2010

Pelipäivä #2. Päivä alkoi hämmentävästi. Scrod herättää puhelullaan. Hän on lukuisten yritysten jälkeen saanut liput TPS:n peliin Lippupalvelusta. Deadline taisi rämpytyksellä olla 12.00 ja kello 11.15 sitten pamahti, yksi lippu hyville paikoille. Olin lähinnä läpällä aikaisemmin heittänyt, että tervetuloa Saloon yöksi (tässä tapauksessa 4 yötä) jos liput onnistuu saamaan. Pienen sekaannuksen ja selvittelyn jälkeen, tulostan Scrodin lipun ja toivotan hänet tervetulleeksi Saloon koko viikoksi. Tässä vaiheessa oli hieman "odd"-olo.

Scrod tulee siis Tampereelta bussilla Turkuun ja tapaamme jossain Turkuhallilla. Näämmekin ns. hiekkaparkilla ja Scrod heittää matkatavaransa auton takaluukkuun ja voimme siirtyä hallille. Pelissä on järisyttävät panokset. Voitolla näkisimme TPS:n mestaruudenjuhlinnat livenä. Pitkin päivää olin aistivani itsestäni ja myös Scrodin puheesta ja kirjoituksista hieman pessimistiä ajatuksia. "Ei se seiso kuitenkaan."

Ei se seissytkään. Tepsin hallinnan jälkeen tulostaulu näytti kolmen erän jälkeen vierasjoukkueelle 1-2 ja ottelusarja oli nyt 3-1 TPS:lle. Tunnelma oli kuitenkin suht uskomaton kun 11 000 ihmistä huutaa TeePeeÄssää. Nevö föget -kamaa, ehdottomasti.


Kotiin tultiin sitten hieman pettyneinä, mutta Scrodin esittely muulle perheelle ja hänen nukkumispaikkansa kuntoon laittaminen unohti pelin aika hyvin. Telkkarista tuli myös Lyon-Bayern UCL-peli, jota ainakin itse jännittelin. Scrodimaisesti Scrod jutteli samaan aikaan jo ihan kaikesta mutsini kanssa, vaikka olivat vasta tunteneet noin 15 minuuttia.

Keskiviikko 28.4.2010

Pelipäivä #3. Hyvin nukuttu yö takana. NOT. No kuitenkin, tänään piti näyttää vähän kaupunkia Scrodille. Lähdimme autolla liikenteeseen ja pysäköimme sen keskikaupungille, koska minun piti käydä Työvoimatoimistossa, jossa vierähtikin tovi. Scrod siinä odotellessa tulosti yhden työpaikkailmoituksen ja myöhemmin laittoi hakemusta menemään.

Salossa ei niin hirveästi näytettävää ole, joten vein Scrodin urheilupuistoon. Siellä näytin hänelle Salon mahtavan Camp Nou -henkisen futisstadikan ja ison tekonurmen, jossa itsekin potkin ja pelaan lukemattomat kerrat vuodessa. Samalla näytin mm. jäähallit, keilahallin ja modernin Salohallin.


Tänään olisi kaksi peliä. HPK-TPS 5.finaali sekä Wilpas-PIF Salon KHT:lla. Alunperin piti katsoa lätkäpeli jälkilähetyksenä Nelonen Sportilta 22.00, mutta päädyimme järkevämpään ratkaisuun. Lähdimme Wilppaan peliin ja laitoimme molemmat kännykästä Auran Aaltojen selostuksen päälle samalla kun katsoimme kivikovaa salolaista futista. Menimme matsiin muuten vahingossa pummilla tai ainakaan lipunmyyjä ei sen enempää meihin kiinnittänyt huomiota. Saattoi kyllä hyvin olla, että lipunmyyjä-tuttuni päästi ihan tahallaan meidät läpi maksamatta.

Jos joku olisi sanonut kuukausi tästä päivästä, että keskiviikkona kuuntelen TPS:n mestaruuden ratkaisevaa peliä, Salon Urheilupuistossa, yhdessä Scrodin kanssa, olisin luultavat tintannut janaria tiputtavalla iskulla päähän. No se kuitenkin oli nyt todellista. Wilpas voitti PIFin 2-1, mutta missasimme Paraisten kavennusmaalin. Oli aivan pakko lähteä kaupan kautta kotiin hyytävän kylmästä viimasta noin 75 minuutin kohdalla ja siirtyä kotiin kuuntelemaan TPS:n 3.erä. Scrod oli muuten niin kiimassa TPS:n pelistä, että hän sekoitti joukkueetkin ja sai vasta myöhemmin kuulla, että Wilpas tuon voitti. Ei PIF.


Enemmän sekaisin oli kuitenkin teinisluti(t), jotka vieressämme istui. Kendojanari-poikaystävät veivät mielenkiinnon ja tytöt eivät tainneet tietää edes mikä on paitsio. Hihihihihihi oli päivän kuumin puheenaihe.



Lähdimme siis kotiin ja kuuntelimme 3.erän ja tässä tapauksessa koko kauden viimeisen erän Timo Järvenpään kiimaisen selostuksen säestäessä. TPS on Suomen mestari 2010. Ei vittu, tätä ei voinut uskoa.

Luimme, että TPS:n pelaajat tulevat juhlimaan Turkuhalliin mestaruutta illalla ja halliin on vapaapääsy. Vaikka en sitä Scrodille illalla ensin myöntänytkään, niin oli todella lähellä etten olisi lähtenyt ajamaan yöllä kohti Turkuhallia. Otin kuitenkin järjen käteen ja säästin matkaa torstaille, jolloin olisi torijuhlat Turun kauppatorilla.

Illalla katsoimme sitten suorana ainakin osittain Barcelona-Inter pelin, mutta ajoittain kanava vaihtui myös HPK-TPS jälkilähetykseen. Mestaruutta ei voinut käsittää vieläkään.

Ihan kuin urheilua ei oliskaan ollut tänään tarpeeksi, niin yöksi oli pakko virittää vielä Washington-Montreal peli telkkariin. Halakin uskomattoman pelin jälkeen, koko kakskytneljä-tuntisen kruunasi Capsien putoaminen jatkosta. Mitä itkee Ovechkin, mitä itkee Malkin, mitä itkee Bykov. Eiku oho, väärä peli. Vain ensimmäinen osui kohdalleen!

Torstai 29.4.2010

Tänään ei pelata, tänään juhlitaan! TPS oli järjestänyt illaksi torijuhlat Turkuun, koska viikonloppuna eli vappuna tori oli jo varattu. Lähdimme taas kohti Turkua ajoissa. Oli järkevintä pysäköidä auto Veritaksen ilmaisparkkipaikalle, koska Turussa tunnetusti ei liikaa ole ilmaisia parkkipaikkoja. Kävelymatkaa torille on Veritakselta kuitenkin alle 2km, joten ongelmaa ei ollut. Sää oli ehkä hieman kolea. Aurinko ei paistanut, mutta toisaalta ei myöskään satanut. Odotimme, että tunti ennen shown alkua torilla olisi jo porukkaa, mutta hitaat turkulaiset ovat näköjään tässäkin hitaita. Pääsimme toiseen riviin, joten paikat oli mitä mahtavimmat myös kuvaukseen.

Torijuhla oli kaunis. JP Jalo ja Kilpi virittivät tunnelman ylös ennenkuin Poika ja Joukkue tuli lavalle. Huumoria löytyi monelta pelaajaesittelyssä ja joku taisi jostain syystä potea vähän krapulaa ja äänen menetystäkin. Laulu sujui joukkueelta kuitenkin hienosti ja vetivätpä pojat kaksi kappalettakin. Hunajata & Sankarit. Joukkue ja turkulaiset jatkoivat juhlintaa muualla, kun me päätettiin lähteä takaisin Saloon. Kesken matkaa alkoi satamaan kovin, mutta ei se häirinnyt sen enempää. Onnenkyyneleitä, niinkuin Jalo sanoi.



Perjantai 30.4.2010

Sen verran oltiin viikon aikana oltu liikenteessä, että perjantaista tuli ns. lepopäivä ennen oikean reissun alkamista. Fiilisteltiin edelleen Youtuben ja muun median kautta TPS:n mestaruutta ja aloitettiin henkinen valmistuminen kohti Tukholmaa. Laitettiin myös sauna päälle, koska itse tunsin oloni ainakin flunssaiseksi. Yöllä katsottiin vielä pari erää NHL:ää, koska yritettiin saada mahdollisimman paljon unta ennen reissua. Myöhään siis nukkumaan ja yritettiin nukkua mahdollisimman pitkään.

Lauantai 1.5.2010

Reissupäivä! Ihan hyvin tuli nukuttua yö, mutta flunssan ensioireet alkoivat tuntumaan. Tiesin tulevani kipeäksi, mutta yritin pitkittää sen päälle tulemista mahdollisimman hyvin juomalla mm. Finrexiniä.

Vähän sekavissa tunnelmissa lähdettiin bussilla kohti Turun linja-autoasemaa, ei tiennyt mitä reissulta odottaa. Alitajunnassa myös hakkasi omalta osaltani se, että kaikki paperit jne. olisi varmasti mukana. Olin kuitenkin vastuussa laivasta ja pelilipuista. Eli kaikkein tärkeimmistä.

Bussissa Scrod popitteli jo valmiiksi Rödsögårdenia kännykästä ja pikkuhiljaa alkoi tajuamaan, että nyt mennään. Saavuimme Turkuun hyvissä ajoin ja kävelimme bussiasemalta rautikselle, jossa kohtaisimme Sandyen. Sandye oli tuttu livenä vain Scrodille, joten siinä varmasti oli hiukan hämmennystä kun Sandye pamahti paikalle. Nopeasti kuitenkin jännitys rikkoitui kun lähdimme syömään viikonlopun ensimmäistä kebua ennen laivaan nousua. Vapun aikana moni paikka oli kiinni, joten jouduimme hetken kävelemään ympäri Turun toreja, kunnes löytyi auki oleva ruokapaikka. Tilasin itselleni normaalin kebun riisillä. Syödessäni jo huomasin, että kaikki ei ole kunnossa kropassa kun ruoka ei maittanut ja yli puolet jäi lautaselle. En tästä viitsinyt kuitenkaan mainita, sillä olisi tylsää pilata muiden tunnelmat heti ilmoittamalla sairastelusta.

Ruuan jälkeen valuimme kohti satamaa ja pienen odotuksen jälkeen Apinamummo saapui keskuuteemme. Api oli itselleni ja Scrodille ennestään tuttu, mutta Sandye ja Api kohtasivat tässä ensimmäistä kertaa. Tumperon saamien tietojen mukaan, rakkautta ensi silmäyksellä ei kuitenkaan nähty.

Laivaan pääsimme normaalisti ja hetken hytissä idlaamisen jälkeen lähdimme kohti Taxfreetä ostamaan hieman evästä. Hytissä tissuttelimme juomisia, samalla kun odotimme Rödsön keikan alkamista.


Siirryimme kohti Fun Clubia ja siellä tilasimme juomat ja keikka alkoi. Rödsögården soitti mielestäni ihan hyvin. Paljon on silti vielä tekemistä livesoittamisen kanssa, sillä albumilla bändi kuulosti hieman paremmalta. Oli ihan hauska silti kuulla livenä biisejä, joita on fiilistellyt ennen matkaa.


Hyvän keikan jälkeen taisimme mennä takaisin hyttiin vielä hetken jatkamaan Taxfree-juomien kanssa. Jossain vaiheessa iltaa kuitenkin muutamien tanssijalka alkoi vipattamaan, joten Discoon ja Fun Clubiin kävi matka. Totesimme, että ihmisiä oli liikkeellä todella vähän, vaikka laiva oli ennakkoon loppuunmyyty. Myös musiikki oli suht huonoa, joten emme jääneet paikalleen vaan kävimme siellä sun täällä. Kun oltiin menossa jo nukkumaan niin yksi hyvä biisi alkoikin soida ja lupauksesta Scrod lähti Sandyen kanssa tanssilattialle. Ihan hyvännäköistä menoa oli kieltämättä, mutta itseäni häiritsi ihmisten vähyys tanssilattialla, joten skipattiin Apin kanssa tämä.

Joskus kolmen - neljän aikoihin aloimme nukkumaan, mutta hytin kuumuus ja vieras paikka ei ollut paras lähtökohta nukkumiselle. Minä ja Api saatiin nukuttua muutama tunti ennen laivan saapumista satamaan, mutta Scrodin uni jäi huhupuheiden mukaan noin varttiin ja Sandye ei ollut nukkunut silmäystäkään. Ongelmia oli odotettavissa, sillä Sandye oli edellisyönäkin nukkunut vain muutaman tunnin ja pitkä matkustus Turkuun lisää väsymystä lisää. Meillähän ei ollut siis mitään nukkumispaikkaa Tukholmassa, sillä kyseessä oli päivän reissu.

Sunnuntai 2.5.2010

Pelipäivä #4. Vähän karkasi edellisessä osuudessa jo sunnuntain puolelle, mutta siis nyt saavuttiin Tukholmaan ja satamaan. Erittäin piristävän ja iloisen aamuherätyksen meille tarjosi Sandye. Saatiin mukavan positiivinen alku hienolle päivälle.

Olimme aikaisemmin vaihtaneet Viking Linen infossa eurot kruunuiksi ja ostaneet samalla menopaluu-bussiliput keskustaan. Hieman oli ruuhkaa Tukholman vaikeaksi tehdyssä terminaalissa, mutta kerkisimme silti Viikkarin bussiin ja matka kohti keskustaa alkoi. Alunperin meinasimme kävellä tämän 4-5km:n reitin, mutta oli todella hyvä ettemme niin tehneet, vaan menimme bussilla. Oma kunto ei ollut paras mahdollinen ja tuskin muutkaan olisivat halunneet kävellä tuntia vierasta reittiä.


Tarkoitus oli löytää keskustasta metroasema ja sen me myös löysimme. Menimme silti ensin syömään "aamupalaa" pienen harkinnan jälkeen Burger Kingiin. Eipä tuo roskaruoka taaskaan maistunut itselleni, mutta kyllä sillä pienen nälän ja pahan olon sai katoamaan. Api keksi kuitenkin käyttöä ylijääneille ranskiksille ja heitteli niitä parille pululle, jotka jostain syystä olivat terminaalissa. Hyvä, että edes joillekkin maistuu.

Ostimme todella halvat turistikortit (100kr) asemalta. Turistikortilla saa siis matkustaa millä vain julkisella Tukholman sisällä 24 tunnin ajan. Lähdimme kohti Solnaa ja Sandyen "pettymykseksi" metrolla matkustaminen tuntui liian helpolta. Matkustus todellakin oli helppoa ja olisi aika idiootti saanut olla, jos Solnaan matkaaminen olisi epäonnistunut. Tai mistäs sitä tietää. Itse tyytysin vain roikkumaan mukana kun Sandye johti porukkaa pitkin tuttuja(?) Tukholman katuja. Ihan loistavasti osasi kyllä suunnistaa aina juuri oikeaan suuntaan.

Menimme kamojen kanssa siis Solnaan ja matka kesti pääasemalta reilu 5 minuuttia. Hetken pyörittyämme Solnan kauppakeskuksessa ja kyseltyämme mm. stadionilta saako reppuja ja tavaroita säilöön, saimme negatiivisen vastauksen. Lähdimme siis takaisin pääasemalle metrolla ja heitimme tavarat sinne 50kr maksavaan isoon kaappiin. Minusta tämä oli ihan järkevä päätös ja saipahan ainakin aikaa taas hieman kulumaan.

Aika kului ja huomasimme olevamme stadionin ulkopuolella yli tunti ennen ottelua. Menimme istumaan pienen aukion penkeille ja kulutimme aikaa lämpimässä auringonpaisteessa. Siirryimme tästä sitten stadionille.


Paikamme olivat mielestäni ihan loistavassa paikassa tälle säälle. Jos olisi satanut niin tunnelma olisi ollut varmasti aivan toinen, koska kattoa ei ollut päällämme.


Alkulämmittelyssä bongasimme heti tämän hetken AIK:n antisankarin Tomi Maanojan. Sandyen kommentit Maanojaan: "Onpas toi söpö."


Ennen ottelua kaikki nousivat seisomaan ja ruotsalaiset lauloivat todella kauniin avausbiisin. Pelkästään tämän biisin ja hienojen fanian takia toivoisi, ettei AIK tippuisi divariin tämän surkean kauden päätteeksi.


 
Peli alkoi erittäin hienossa, mutta kuumassa säässä. Jo heti ensiminuuteilla AIK siirtyi Djurgårdenin omalla maalilla 1-0 johtoon ja meno oli sen mukaista. Hyvin nopeasti paine kuitenkin vyöryi AIK:n päätyä kohden ja kulmapotkusta syntyi tasoitus. Joel Perovuo teki muuten kyseisen tasoitusmaalin meidän suomalaisten iloksi.

Suomalaisia olikin meidän sektiossa suht paljon ja muutama ainakin kostautui forumisteiksi. Joku huusi Maanojalle "Tomi, vittu sä oot hyvä". Sai ihan hyvät naurut, kun tietää kyseisen lauseen tarinan.
Sandye tuntui pilkkivän kesken pelin aurinkolasien takaa, mutta eipä tämä ketään häirinnyt. Ymmärtähään sen, kun yöunta ei ole yhtään ja lämmin sää siihen vielä päälle. Sandye näki kuitenkin kaiken oleellisen mm. kaikki maalit, joten eiköhän hänellekin jäänyt jotain pelistä mieleen.

Pafin-bonarin takia olimme Scrodin kanssa toisella puoliajalla Djurgårdenin puolella enemmän. Viimein se 1-2 maali tulikin ja samalla varmistui yli 100 euron tulosvetovoitto. Scrod nousi ylös tuulettaakseen maalia kovaan ääneen. Samalla AIK:n hulit heittivät yläpuolelta kuitenkin jotain metallista häntä kohti ja taisi samalla muutama pisara kaljaakin ylhäältä roiskua päällemme. Junttimaisinta mitä tiedät -topicissa nämä. Lähellä oli isommatkin lukemat ja rahat, mutta Kappe Hämäläinenkään ei onnistunut hyvästä paikkaa tekemään maalia. Lopputulos siis 1-2 ja erittäin hyvä mieli.


Kesken pelin mietin, miksi ihmeessä nenä ja otsa kutiaa niin saamaristi. Pelin jälkeen kuitenki kostautui, että lippiksettömien naamat olivat saaneet mukavan punaisen värin todella polttavasta auringonpaisteesta. Reissuun lähtiessä ei tullut ensimmäisenä mieleen ottaa mukaan aurinkorasvaa.

Pelin jälkeen lähdimme takaisin kohti Solnan kauppakeskusta. Olimme luvanneet Sandyelle, että pelin jälkeen saa shoppailla vapaasti. Valitettavasti aikataulumme oli niin tiukka, että varattiin shoppailuun aikaa "vain" tunti. Sovimme tapaavamme tunnin päästä tietyssä paikassa ja erkanimme Sandyestä. Kukaan muu ei tainnut ostaa mitään, mutta Sandye löysi jotain vaatteita itselleen. Emme kuitenkaan lopulta saaneet nauttia laivassa luvattua alusvaate-muotinäytöstä.

Shoppailun jälkeen lähdimme takaisin kohti pääasemaa. Metrossa oli meidän osalta aika hiljasta. Sandye kai yritti saada jotain jutun tynkää aikaa, mutta aika väsynyttä oli porukka. Saavuttiin kuitenkin perille, mutta annoimme laukut olla vielä säilössä. Lähdimme nimittäin ennen laivaan menoa vielä Derby-butikeniin ostamaan matkamuistot. Muistoksi valikoitui Djurgårdenin huivi, joka maksoi 199kr. Lopulta muutaman Sporttikaupan kiertelyn jälkeen, saatiin myös Scrod vakuuttuneeksi Djurgården-huivin ylivoimaisuudesta. Kaikille jäi hyvä mieli ostosten jälkeen.

Ennen kamojen hakemista halukkaat saivat vielä syödä ja paikaksi valikoitui taas joku kebu-mesta. Muutama otti sitten lopulta vielä iltapalaa sieltä mukaan laivalle.

Sitten kun kamat oli haettu niin alkoi suht piinaava reilun tunnin saapuvan bussin odotus. Ei se muuten piinaava ollut, mutta enemmän tai vähemmän väsymys verotti jo matkalaisia. Joku nukkuikin, mutta itse en pysty nukkumaan tuollaisissa paikoissa joten venailuksi meni. Bussi nyt tietenkin lopulta tuli ja taas päästiin venaamaan, nyt puolestaan laivan terminaalissa. Olimme hieman "pettyneitä", ettei kendojuntteja näkynyt Turun laivaan lähtiessä, mutta nyt niitä kyllä riitti. Trikoihin ja peruukkeihin pukeutuneet suomalaiset aiheuttivat enemmän tai vähemmän myötähäpeää terminaalissa hävityn Ruotsi-pelin jälkeen. Onneksi niitä ei sitten näkynytkään loppuillasta. Taisivat jokaikinen sammua laivavalaiden alle hytteihin.

Itse teimme saman kuin lähtömatkalla. Hytti -> Taxfree -> Hytti -> Disco/Fun Club -> Hytti. Poikkeuksena se, että Scrod oli matkasta sen verran väsynyt ettei jaksanut lähteä enää mihinkään juhlimaan vaan jäi nukkumaan. Hytissä vietimme kuitenkin ensin laatuaikaa ja keskustelimme asiallisesti ja syvällisesti hyvän juoman ja naposteltavan parissa. Palaneet naamat huvittivat matkalaisia ja Sandye oli jo valmis meikkaamaan "palovammat" piiloon, mutta loppujenlopuksi näin hurjaksi ei sentään menty.

Lähdimme siis kolmistaan tsekkaamaan laivan menoa ja nyt oli jopa vähän enemmän porukkaa paikalla kun LA-iltana. Rahaa ei paljon ollut enää jäljellä, joten Taxfree-juomat veivät mielenkiinnon baarin antimista, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Discoon mentäessä siellä soi karaoke, joten vaihdoimme Fun Clubiin. Hetken idlaamisen jälkeen Sandye halusi tanssia ja pienen houkuttelemisen jälkeen iso mieskin saatettiin kädestä pitäen tanssilavalle. Api komppasi perässä. Tämmöisen creepin tanssimuuvit tuskin kestäisi päivänvaloa, mutta tosi kiva fiilis jäi kuitenkin. Toivottavasti jäi muillekkin. Seuraavakin kappale täisi soida, josta fiilis nousi entisestään. Olihan Scrod popittanut kappaletta pitkin matkaa ja ristinyt sen virallisesti matkabiisiksi.


Loppuillasta koin hämmentävää tunnetta, kun suostuin jopa laulamaan Apin ja Sandyen kanssa karaokea Discon puolella. Valitettavasti kun olimme menossa laulamaan, niin paikka oli muuttunut tylysti karaokepaikasta takaisin Discoon, joten laulaminen jäi välistä. Tähän töppäsi vähän fiilikset kun laivalla ei ollut mitään tekemistä ja hetken siinä mietittiin ja päätettiin mennä sitten siinä aamyöstä nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Hytissä nukkunut Scrod heräsi tietenkin kun tulimme takaisin ja hetken siinä jotain naurunsekaista juttua heitettiinkin kunnes sammutin valot ja kaikki pääsivät rauhoittumaan. Hetken siinä pimeässä kelasin, että olipa hieno reissu kunnes nukahdin lähes samantien.

Laiva saapui satamaan normaalisti ja muutamalla matkaajalla oli havaittavissa pientä vapinaa. Juomamäärät eivät niin korkeita olleet, mutta huono ruoka, vähäinen uni, flunssa ja pitkä reissu yhdessä saivat kropat aika sekaisin. Terminaalista selvisimme lopulta ulos ja ensin hyvästelimme Sandyen, joka lähti Satakunnan bussiin. Minä, Scrod ja Api hyppäsimme bussiin, joka vei ensin Turun kauppatorille. Tämän jälkeen lähdin itse bussiasemalle ja Scrod ja Api rautatieasemalle. Matka olisi viimeistään nyt virallisesti päättynyt ja talsin bussiaseman penkille odottamaan Salon bussia.

Laitoin Sandyelle vielä viestiä, että löysikö hän bussin ja vastaus oli positiivinen. Luulin jo jättäneeni hyvästit, mutta Sandyen bussi tuli satamasta ensin Turun bussiasemalle, joten viestissä luki myös "NÄÄN SUT". Mitään tapaamista ei kuitenkaan enää järjestetty erinäisten syiden takia.

Itselleni jäi todella postiivinen mieli reissusta ja toivon mukaan aistin myös muiden tyytyväisyyden. Paljon tuli nevöföget kamaa ja tämänhän voi ottaa koska vain uusiksi. Kiitos kaikille mukana olleille!

-Tumpero

Les Habitans, un chemin vers le ciel est maintenant ouvert

 
Kulunut playoffkevät on tuonut yllätyksiä ja yllätyksettömyyttä.
Playoffit ovat jo monen mielissä moneen kertaan pelattu. Paperilla näyttää hyvältä. Kentällä asiat ovat toisin.

Kukaan ei varmastikaan uskonut Nashvillen ja Chicagon kohtaamista alkukierroksella niin tasaiseksi. Penguinsin taipumista Ottawalle ei tietenkään tapahtunut, Los Angeles Kingsin nuori joukkue ei voittanutkaan Vancouveria, vaikka siihen uskottiin enemmän kuin kultaa Kanadaan tuoneeseen Loun ja pistepörssin voittaneeseen Henrik Sedinin, vierellään Danielin joukkueeseen. Devilsin putoamiselle Ilyan hankinnan jälkeen ei kukaan muu varmaan uskonut kuin minä, sekä se tuhkimotarina, johon pureuhun enemmän seuraavassa on vielä päättymättä.

Montreal Canadiens. Joukkue joka panosti 100-vuotisjuhlakauden jälkeen joukkueeseen rajuin muutoksin. Joukkueeseen tuli Hal Gillin, Mike Cammallerin, Scott Gomezin, ja Brian Giontan kaltaisia pelaajia, Saku Koivu, Alex Kovalev, Alex Tanguay, Robert Langin kaltaisia pelaajia sai lähteä.
Joukkue pelasi kauden mittaan ailahtelevasti ja Bob Gainey pudotti itsensä GMän paikalta kauden aikana.

Joukkueen tarina ei ole kuitenkaan runkosarjan osalta sen enempää palstatilan arvoinen.
Montrealin piti olla "helpohkosti" playoffeissa, kunnes takelteli loppukierroksilla itseään heikompia vastuksia vastaan ja oli lopulta, mutta kuitenkin playoffeihin päässyt joukkue. Sen ”epäonneksi” vastaan tuli koko NHLän ylivoimaisesti voittanut Washington Capiltals. Backströmin,Seminin ja Ovechkinin ja Greenin kaltaiset tähdet olivat Cammalleria, Giontaa, Gilliä ja Markovia kovempi nippu paperilla. Mutta vain paperilla.Sija 1 ja 8 ei kertonut sarjasta mitään, paitsi aluksi, miten menestystä ollaan maistettu liian aikaisin.

3-1 ottelusarjan johtotilanteessa Washingtonin valmentaja olisi voinut lyödä talonsa vetoa Capsien jatkoonmenon suhteen. Onneksi ei lyönyt. Koti olisi mennyt. Montreal pelasi niin kuin joukkueet pelasivat pitkälti ennen työsulkukauden alkua. Se sai aikaan vastustajaa paljon vähemmän vetoja, alivoimapeli hioutui joukkuepelin kautta vastaiskuja ja nopeaan peliin vannovan Capsin turmaksi. Ovechkin näki Halakin käden värisevän ekojen kierrosten pelien aikana maalien jälkeen. Sen hän olisi voinut jättää huomioimatta. Muuri oli syntymässä Halakin pään sisällä ja se heijastui Capsien ylivoimapeliin. Hal Gill ja Josh Gorges + Halak, blokkasivat ylivoimapelin, lukuisat laukaukset ja Ovechkinin pelityylin.

R.J. Umberger ei osaisi asiaa paremmin tiivistää, mikä Capsin akilleen kantapää playoffeihin lähdettäessä olikaan.  Capitals ei osannut pysähtyä, mutta Canadiens pysäytti heidät.

””En usko, että he olisivat ylivoimaisia mihinkään lännen joukkueeseen verrattuna. He pelaavat väärällä tavalla. He haluavat olla koko ajan liikkeessä. He kelluvat ympäriinsä omalla puolustusalueellaan, väijyen yksinläpiajoihin ja ylivoimahyökkäyksiin pääsyä. ”

Viime kausina ollaan nähty Sidney Crosbyn esiintulo Evgeni Malkinin kanssa ja siihen vielä Jordan Staal, Marc-Andre Fleury ja aliarvostettu Sergei Gonchar. Joskus pohjalla käynti kannattaa mutta huipulla pysyy tasan niin kauan, kuin kantti kestää.
Edellisellä kaudella Sid johti joukkonsa Capsien ja Wingsien yli. Mestaruus oli ansaittu, sisuuntuneen toissakauden finaalien häviön myötä. Tällä kaudella Caps sisuuntui ja voitti runkosarjan. Montreal sisuuntui juhlakauden ja pettyneen runkosarjan jälkeen ja näytti liigan kahden valovoimaisimman tähden omaaville joukkueille.

Jos Montrealin valmentaja Jacques Martin ei ollut aiemmin voittanut paljoakaan seitsemänsiä ratkaisupelejä playoffeissa eli ei yhtään, nyt niitä oli jo yksi. Seuraavaksi tuli se toinenkin. Ensimmäisessä oli melkein kaiken takana maalissa muuri nimeltä Jaroslav Halak Hänen ainoana heikkoutenaan voidaan pitää huonoa hanskapeliä, johon ollaan koitettu hakea parannusta kauden mittaan.

Montrealilla onnistujia on piisannut ratkaisun viittaa kantamaan eri osa-alueilla.
Myös Andrei Markovin ja Jaroslav Spacekin poissaolo kokoonpanosta toi P.K Subbanille, AHL-tähdelle yhtä kovat saappaat kuin Veli-Matti Vittasmäelle Aki-Petteri Bergin poistuttua TPSn nutusta loppukaudeksi.
Hän on käyttänyt mahdollisuutensa yhtä lahjakkaasti ja ennakkoluuluttomasti. Näyttäisi siltä kun hän olisi pelannut Showssa aina . Myös Mike Cammalleri teki puolet Pens-sarjassa Canadiensin maaleista sarjassa, Scott Gomezin ja Brian Giontan säestäessä mukana. Myös Travis Moen on ollut tärkeä palanen tätä joukkuetta.

Hal Gill pimensi Gorgesin kanssa Sidin ja Malkinin yritykset niinkuin hän pimensi vastustajien yritykset Pens - paidassa Rob Scuderin kanssa.. Pisteet putosivat yli puolet Ottawa-sarjaan verraten tällä Malkin-Sid parilla. Turhautuminen näkyi Sidillä ottelusarjassa joukkokahinaan mukanaolona, ja kuudennessa pelissä tuli jo turhaa jäähyäkin otettua. Montreal pelasi aseilla, joihin kuuluu edelleen laukausten blokkaaminen, tähtien aseiden lamaannuttaminen ja Halakin unelmapeli. 

Hal Gill blokkasi laukauksia eniten, hänen ainoa poissaolonsa sarjassa sai Sidille yhden maaliin johtaneen mahdollisuuden. Sen enempää hän ei sarjassa aikaiseksi saanut.

Crosbyn olympialaisten finaalin kaltainen maali jäi tällä kertaa uupumaan, joka olisi voinut kääntää sarjaa Pensille jo kenties aikaisemmin. Johtajuutta puuttui. Myös Marc-Andre Fleury päästi kolmesti ensimmäisen Canadiensin vedon maaliin tässä ottelusarjassa ja viimeisessä seitsemännessä Fleury vaihdettiin neljän takaiskumaalin jälkeen. Sen jälkeen uskottiin Pensin takaa-ajon alkavan. Mutta ei. Montreal piti Pensin takanaan ja Mellon areenan ensimmäinen vierailija tuli sulkemaan Mellon Arenan ovet viimeisenä vierailijana. Miten ironista.

Habsin kauden ”herkkupala” ennen mahdollista Stanley Cupin finaalia pidetään jo konferenssifinaaleihin toisena osapuolena "varmana" ollutta Boston Bruinsia. Se on kuitenkin takellellut ottelusarjassa siipirikkoista Flyersia vastaan. Flyers on myös tehnyt omanlaista tarinaansa playoffkeväässä mutta sekään ei olisi ansainnut mitään saavuttamaansa Montrealin kanssa jos kiekkofaneilta kysytään.

Tänä keväänä ei kuitenkaan mikään ole ollut enää mahdotonta jos jokin asia on sitä tähän mennessä vielä ollutkaan urheilun historiassa.

Omasta mielestä mielenkiinto olisi paljon korkeampi Original Six-parin kohdatessa. Pari kautta taaksepäin eräs playoffsarja kun sai legendaarista mittasuhdetta huikean intensiivisenä sarjana.

Mutta Montreal saa odottaa vastustajaansa vielä yhden pelin verran. Siinä on hyvää aikaa vaikkapa Montrealin GM llä miettiä mitä tehdä Carey Pricen ja Jaroslav Halakin välillä. Toissavuonna Huet myytiin ja kaikki toivo laitettiin, liian aikaisin, Pricen harteille. Huetin varjossa olisi hyvä ollut olla vielä yhden kauden ajan. Tällä kaudella Halak oli toisella puoliskolla Priceä parempi ja nyt hän tekee Pricelle sen mitä Jimmy Howard teki tällä kaudella Chris Osgoodille viime kauteen nähden, tuli ja otti paikkansa parrasvaloissa, ainakin hetkeksi.

Jäämme odottamaan, mitä GM, Pierre Gauthier kesällä tekee. Yhtä tiukka päätös kuin viime kauden päätteeksi Niklas Bäckströmin ja Josh Hardingin kanssa Minnesota Wildin GM llä. Sitä ennen toivokaamme Kanadan olevan vielä entisensä, tämän playoffkeväänkin jälkeen, kun jo nyt kauppojen ryöstelyt ovat Montrealin poliisien huolenaiheena. Mitä jatkossa vielä seuraakaan ? Toivottavasti ei  tätä pahempaa. 


Mutta juuri nyt meno Kanadassa on juuri sellainen, kun sen olisi viime kaudella pitänyt olla. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.



15. huhtikuuta 2010

Veikkausliiga 2010

Veikkausliigan kausi 2010

On tullut aika kirjoitella hieman arvioita siitä, miten tulevalla kaudella Veikkausliigassa tullaan menemään.

Taustaa


Viime kauden päätteeksi RoPs putosi Ykköseen. Tilalle nousi AC Oulu joka parin kauden jälkeen sai vihdoin noustua takaisin liigakartalle. JJK säilytti paikkansa voittamalla KPVn kaksiosaisessa karsinnassa. Tämä kausi pelataan vielä : yksi putoaa, yksi karsii – tyyliin. Kauden jälkeen tulevalla kaudella kolme putoaa ja yksi nousee.

Positiivista on Veikkauksen pääyhteistyökumppanuuden jatkuminen myös tällä kaudella. Lisäksi maksukanavattomia kannattajia Veikkaus piristää joka maanantai, näyttämällä webstreamista illan pelin. Sama peli tulee myös Canal+:n puolelta. Liigacup on saatu päätökseen ja sen vei Honka, JJKta vastaan rangaistuslpotkukilpailun kautta. Siinä ennakkoantia kauden kynnykselle.

Kauteen lähdettäessä suurimman pelaajabudjetin omaa HJK, keveimmän AC Oulu.
Se ei kuitenkaan ole veikkauksissani mestarin ja putoajan myötä samassa linjassa.

1)Honka – kolmas kerta toden sanoo


Viime kaudella Honka pienten alkukankeuksien jälkeen sai pelinsä kulkemaan ja tuloksena siitä oli toinen hopeamitali peräkkäin. Voittamalla oman ottelunsa TPSstä ja HJKn häviämällä omansa, olisi mestaruus matkannut Espooseen. Mutta vielä ei ollut sen aika. Maalikuninkuuden voitti Hermanni Vuorinen ja Jami Puustinen oli hyvänä kakkosena. Tulevan kauden maalikuninkuutta Vuorinen on jo ”uhitellut” voittavansa. Tällä kaudella sen voittaminen voi kuitenkin olla vaikeampaa, kun kilpailijat ovat saaneet lisää arsenaalia hyökkäyspäihinsä.

Juuso Simpanen on tällä kaudella loukkaantumisten myötä saanut näyttöpaikan ja on talven otteluissa näyttänyt olevansa valmis huutoon. Keskikentällä on nuorukaisella paineet kannettavaksi, ja paljon riippuu alkukauden osalta, miten Simpanen saa pelin kulkemaan. Kari Martosen osaamisen katoaminen on myös merkittävä pala valmentajapuolen menetyksen osalta. Martonen lähti JJKn peräsimeen ja liigacupissa entinen parivaljakko kohtasivatkin vastakkain. Tulevalla kaudella väännöt tulevat olemaan varmasti myös yhtä tasaisia.

Honka oli viime kauden eniten maaleja tehnyt joukkue. Kuitenkin alkukaudesta peli on hyvä saada kulkemaan ja maaleja syntymään tasaiseen tahtiin. Myöhäinen startti nousujohteisesti kun pitäisi saada kantamaan läpi kauden.

Uskon, että Honka pelaa tasavahvan kauden ja ottaa sen mestaruuden kilpakumppanien nenän edestä Vuorisen ja Puustisen johdolla ja Juuso Simpanen pelaa hyvän kauden. Mestaruus tulee Espooseen ja Banaa kannetaan kultatuolissa kauden päätyttyä.

2)HJK – Muurisen muuri murtuu


Viime kaudella HJK vahvisti loppukauden osalta merkittävästi niin puolustuksen kuin kärkipäänkin osalta. Niillä palikoilla Muurisen nahka pelastui, Aki Riihilahden tehtyä maalin Pietarsaarta vastaan ja tasuri sinetöi mestaruusjuhlat Klubille. Pitkään HJKn johtoporras mietti, ja koitti saada Muurisen seuraajaksi merkittäviä valmentajapersoonia. Kuitenkaan kukaan heistä ei kuuleman mukaan tarttunut syöttiin. Niimpä Muuriselle sorvattiin vielä vuoden jatko. Tosiasia on kuitenkin se, että pelaamalla mestaruus viime kaudella voitettiin, ei valmennuksen johtajuustaidoilla. Materiaali oli ylivertainen muihin nähden, juuri sen verran mitä mestaruuteen tarvittiinkin.

Kauden lopuksi lähti niin Ville Tauloa kuin Valeri Popovitsia ja Tuomas Haapalan kaltaisia persoonia. Tilalle on kuitenkin tullut mitat täyttäviä korvaajia. Ruotsin maalta tuli Magnussonia, TamUsta Rafinhaa ja Fulhamista Hoesenia. Hyvältä näyttää ainakin paperilla. Viime kaudella ei niinkään avainroolissa olleista tullut varsinaisia ”menetyksiä” yhdestäkään. Nykyhankinnoista ei vielä sateentekijöiksi ole, mutta hyviä täsmähankintoja ovat. Ja niin pitää ollakkin, kun Mestareiden liigan karsinnat alkaa. Se tuo eurokiireitä HJKlle lisää ja materiaalin pitääkin olla leveä. Nyt loukkaantuneina on Pelvasta, Parikkaa ja Lindströmiä. Kuitenkin materiaalista riittää ukkoja kelvolliseen avaukseen Kuopioon perjantaina.

Tällä kaudella voi mestaruus tuoda pienenlaista krapulaa ja alkukierroksilla otetta haetaan muutaman kierroksen ajan. Loppukauden osalta homma saadaan käyntiin ja ollaan kärjessä taas pitkin kautta. Kuitenkaan materiaali ei europelirääkkiä jaksa niin hyvin, ja lievää tehottomuutta voidaan kärjen osalta nähdä. Kuitenkin rutiinilla loppukausi selvitetään mutta kaulaan tulee niukalla erolla hopeamitalit tältä kaudelta.

3)TPS – Tehtävä : Pasin Saappaat


Viime kaudella saatiin kuulla muutaman tehottoman tasapelin myötä jyrähdys lehdistötilaisuudessa, jonka jälkeen TPSin peli alkoi kulkemaan. Sitä ennen ei tuntunut joukkueen tekeminen vielä olleen hitsautunut uomiinsa ja se vaati muutaman pelin hakemista. Kappen siirryttyä keskikentälle Fulham-hankinta Wayne Brownin viereen, alkoi tapahtua. Kauden lopuksi kulttimainetta nauttinut Wayne Brown tuli vielä jäädäkseen loppukauden lainaksi ja näin ollen takasi omalla panoksellaan TPSille pronssiset mitalit kaulaan.

Kappe lähti kauden jälkeen Ruotsiin Djurgårdeniin ja Wayne Brown takaisin Fulhamiin, Myös Paatelainen hakee uusia tuulia Maarianhaminasta ja Iiro Aalto alemmista sarjoista. Kujala taas suuntasi Hollantiin. Siinä on paikkoja täytettäväksi. Myös Rautiaisen lähtö ennen harjoituskautta oli yksi isku TPSlle. Toinen oli stadionasia, jonka puiminen saatiin loppumaan vasta hieman ennen kauden alkua. TPS-ikoni Rajamäki saatiin peräsimeen ja viime kauden jälkeen pelaajauransa lopettanut Simo Valakari siirtyi ÅIFK peräsimeen ja Inter-taustainen ent. pelaaja Diego Corpache siirtyi Rajamäen aisapariksi. Turussa siis jälleen kerran taas valmennusrintamalla tuuli vähän ajan sisään.

Miten uudet tulokkaat, Jonatan Johansson , Jani Virtanen, Toni Kolehmainen ja Robert Milsom täyttävät lähtijöiden saappaat ? Entä välttääkö kapea topparilinja viime kautta mukaillen isommat loukkaantumiset ? Jussi Kujalan kaltaista johtohahmoa puolustuksen ja keskikentän välille oltaisiin tarvittu. Tekeekö Heinikangas omien puheidensa mukaan vielä paremman kauden kuin viime kaudella ? Onko Tintistä vielä tähdeksi liigaan vai onko hän vain ”yliarvostettu” tähti ? Mielestäni joukkue hakee uomiansa kauden aikana mutta yhteispeli kulkee kauden edetessä tasaisesti, joskaan ei säkenöivästi. Viime kauden pronssiin ylletään ja Rajamäki on täyttänyt Rautiaisen saappaan, ainakin tuloksellisesti. +-0.


4)Inter – Eurooppa ja ehyempi kausi


Inter ei mestaruuskauden 2008 jälkeen saanut pidettyä parhaimpia pelaajiaan. Viime kauden alussa ulkomaalaisia testattiin ja ne eivät tuoneet toivottua vahvistusta. Myös Furuholmin loukkaantuminen hämmensi soppaa lisää. Kausi oli pettymys vaikka muutamia ilonpilkahduksiakin oli. Furuholm teki kaikesta huolimatta 11 maalia ja Mika Ojala näytti erikoistilanneosaamistaan kauden edetessä. Kuitenkin kaudesta jäi jotain käteen. Suomen Cupin finaalissa TamU kaatui ja europelejä pelataan myös tällä kaudella Interin leirin osalta.

Kauteen lähdettäessä Inter ei ole siirtomarkkinoilla ollut se aktiivisin seura. Joukkueesta lähti kuusi ja tilalle on tullut kaksi pelaajaa. Job Dratsman mukaan pelaajia hankitaan, jos he ovat selkeästi joukkuetta vahvistavia. Nippu kentälle kuulemma tulee olemaan pätevä vaikkei isompia hankintoja olla tehtykkään. Hieman loukkaantumiset ovat sinimustia vaivanneet ennen kauden alkua.

Inter voi nojata Patrick Bantamoihin ja Timo Furuholmiin. Mutta sitten muiden on nostettava ja pelattava hieman muokattua pelitapaa viime kautta paremmin. Rungon luulisi olevan astetta viisastuneempi viime kauteen nähden ja Dragstma hankki Mika Mäkitalon, joka Haka-piipahduksen jälkeen palasi takaisin kotiin. Myös Daniel Antunez viime kauden lopun Pallo-Iiro-reissun myötä Dragstman vakuuttanut on myös vahvistus keskikentälle.

Keskikentän sielu on Interillä avainasemassa tällä kaudella. Sen toivookin jakavan palloja Furuholmille, jonka maalitehtailun varassa Inter tuntuu nojaavan. Joukkue suorittaa tasaisesti hollantilaisluotsin opeilla, muttei saa materiaalista kaikkea irti. Kärki on kapea, niin materiaalissa kuin taulukossakin. Inter jääkin tällä kaudella niukasti sen ulkopuolelle.


5)Tampere United – timanteista tuhkaksi ja tuuliajolle - ja takaisin


Viime kauden aikana nähtiin tuskainen TamU. Peli ei ottanut kulkeakseen ja avainpelaajista ei ollut kantamaan joukkuetta heikkoina hetkinä. Loppukauden osalta joukkue sijoittui seitsemänneksi ja Suomen Cupissa sijoitus oli toinen. Europeleihin rahkeet eivät kuitenkaan riittäneet.

Myös taaperellen mennyt kausi jätti jälkensä talouspuolen, jonka suhteen TamU teki päätöksiä. TamU kun päästi Mathias Lindströmin loppukaudeksi HJKhon ja Jussi Kujalan TPSiin. Sen myötä joukkue onkin kokenut muutostilan vielä entisestään. Loppukauden menetykset olivat alkusoittoa.
Rafinha lähti HJKhon ja ulkomaalaisista James löysi itsensä Englannin aladivarista ja Scheweleff meni Ilvekseen. Myös Jari Niemen jatko TamU-paidassa on epätodennäköistä. Täksi kaudeksi runkopelaajia lähti siis viime kauden lopunkin lisäksi ihan riittämiin.

Myös viime kauden talouskriisi näkyy hieman kaventuneena materiaalina. Joukkue sai itsensä talouskriisin jälkeen taas jalkeille ja pelaajistosta muutoksien tuulien myötä hankintapuolelta tulivat Myntti palasi Saksasta, Tuomas Haapala tuli sinivihreään nuttuun HJKsta ja Dema PoPasta. Myös Jonas Emet saapui Jarosta TamUun. Hän ei ole ainakaan vielä tamperelaisnutussa esityksillään valmennusjohtoa vakuuttanut. Liigacupissa TamUn pelit päättyivät jo alkupelien jälkeen. Myös harjoituskauden edetessä joukkue hakee rungon hitsautumista, aktiiviseen, aggressiiviseen pelityyliin loukkaantumisten sävyttämänä.

Kauden alku tulee olemaan TamUlla loukkaantumisten ja joukkueen hitsautumisen myötä hankala. Kuitenkin Myntti tulee iskemään tarvittavat maalit ja Haapala keskikentällä johtaa peliä riittävästi, jotta tehoja jokkueesta alkaa taas löytymään. Kuitenkaan sijoitus ei hirveästi kapean materiaalin ja varsinaisten tähtien puuttumisen myötä tule parantumaan. Kaven pitää riittävästi peleissä maalin puhtaana muttei kärjessäkään liiemmin juhlita. Sijoitus keskikastin paremmalla puolen.

6)MYPA – Myllykoskella muutoksen pauhu

Viime kaudella Janne Lindberg sai valmennettua MYPA tasaisessa keskikastissa yhdennäkseksi. Joukkueen suuri vaihtuvuus ei voinut olla näkymättä viime kauden sijoituksessa. Myöskin pistemenetykset Myllykoskella olivat yksi tekijä viime kauden kehnoon menestykseen.

Tällä kaudella Janne Lindberg joutuu tulemaan toimeen Toni Huttusen ja Saku Puhakaisen urien lopettamisten myötä yhteensä yli 800 liigaottelua vähemmällä kokemuksella joukkueessa. Kuitenkin hankinnat Pele Koljonen ja Konsta Hietanen ovat nuoria ja jo liigassa kykynsä näyttäneitä pelaajia, joita MYPA tarkkaili jo viime kaudella. Heistä on lupa odottaa tälle kaudelle hyviä vahvistuksia ja paljon iloa MYPAlle tehojen muodossa.

MYPA voi luottaa Antti Okkoseen ja Ben Websteriin keskikentällä Konsta Hietasen säestyksellä ja kärjessä Maksim Votinovia säestää Pele Koljonen. Runko on nyt yhtä kautta yhtenäisempi ja se on nyt Adyn kunnossaolon myötä entistä paremmassa kuosissa. Tulevaan kauteen lähdettäessä kokemuksen saappaat kantavat nuorilla pelaajilla hyvin ja sijoitus tulee olemaan tukevasti keskikastissa. Parannusta viime kauteen tulee muttei kuitenkaan sijoille 1-3, mitä joukkue on itselleen asettanut europaikoille päästäkseen. 2005 vuoden mestari maksaa vielä hieman oppirahoja vaihtuvuuden myötä mutta se tulee vielä, tulevina kausina.

7)IFK Marienhamn – Ahvenanmaalta tullaan taas - minne ?

Viime kaudella Pekka Lyyski sai materiaalillaan oivan kauden. Vain 3 tappiota kärsinyt joukkue jäi nipinnapin kärjen taakse, kun kakkossijaan ja kolmossijaan kuusi pistettä jäi eroksi. Se johtuu osaksi tehottomuudesta, kun kotona tuli muutama 0-0 peli liikaa. Hongan 65 maalii tarkasteltaessa, IFK Marienhamn teki vain 30 maalia.

Pekka Lyyski nosti aikanaan IFKn liigakartalle ja viime kaudella se näytti, että tasaisella materiaalilla ollaan hyvissä asemissa mutta kärjen taakse jääminen ei tyydytä. Joukkue kaipaa enemmän maalintekovoimaa ja suoraviivaisuutta hyökkäyspeliin. Siihen hommaan ollaan hankittu Mikko Paatelainen Turusta.

Keskikentän Tamas Gruborovicsin viime kauden 8 osumaan kun pitäisi saada vähintään saman verran maaleja iskevä ja mitat täyttävä hyökkääjä. Mikosta odotetaan sellaista. Hän sopii hyvin David Carlssonin saappaisiin. Myös Echiabhi Okodugha on mielenkiintoinen vahvistus tulevalle kaudelle. Puolustuksen osalta hän tuo oman mielenkiinnon Marienhamnin pelaamiseen.

Tulevalla kaudella joukkue koittaa parantaa viime kauden sijoitustaan, mutta uskon että Lyyski tulee Pettymään. Paulus Arajuuri kun lähti Ruotsin maalle Kalmariin puolustuspäähän luutimaan. Kuulemma menetykset on riittävän hyvin paikattu ja joukkue on pelannut tiiviinä porukkana ja suht.terveenä. Se voi näkyä kauden alussa mutta kuitenkin Marienhamn on vahvistunut viime kauden kilpakumppaneihin nähden suhteellisen vähän. Budjetitkin ovat eri maata mutta loistavan puolustuspelin kautta viime kaudellakin saatiin tulosta aikaiseksi taulukossa muttei maalipuiden välissä. Pelkään että Paatelaisen maaleista huolimatta, vastustajat iskevät sen yhden enemmän liian monta kertaa. Sijoitus seitsemäs.


8)JJK – Jalkapallo jatkaa Keski-Suomessa


Viime kaudeksi noussut JJK Jyväskylästä pyrki säilyttämään kauden päätteeksi sarjapaikkansa ja onnistui siinä, nipinnapin. Joukkue pelasi ailahtelevasti, vaikka Harjun stadion oli huumassa miltei joka pelissä täynnä ja kannattajat olivat se 12. pelaaja joukkueelle. Kuitenkin kauden aikana huhuttiin Prihan oppien olevan tervanjuontia pelaajille ja vaikka sarjapaikka säilyikin, oli aika antaa uusien tuulien tulla myös valmennukseen. JJK koitti kosiskella suhteellisen koviakin valmentajanimiä peräsimeensä mutta sai sitten ”vain” Kari Martosen, Hongan kakkosvalmentajan perämiseensä.

Tähän kauteen lähdettäessä JJKlla on puolustuksessa Pasojan ja Okkosen kaltaisia merkittäviä vahvistuksia viime kauteen nähden. Myös kärkeen on laittaa Mikko Hyyrystä ja valmennuspuolella JJKlla on Martosen myötä taas uusi yllättävyyttä kuvaava ase. Martonen oli sopimuksen julkistamisen yhteydessä sanonut olevansa vihdoin asemassa, missä voi näyttää kyntensä. Se tietää JJKlle parempia aikoja viime kauteen nähden ainakin valmennuksen tahtotilan osalta tekemisen suhteen.

Kauden osalta kysymysmerkiksi nousee Martosen luoma vaativa pelitapa. Ollaan sanottu että pelaajisto ei olisi tätä pelitapaa täysin omaksunut vaikka liigacup kielisikin toista. Ollaan kuitenkin hyvällä tiellä ja puolustuksen johtohahmojen ja ringin laadukkuuden paranemisen myötä JJKlla on aseet olla paljon parempi kuin mitä viime kausi. Europaikka on asetettu tavoitteeksi Vesalaisen toimesta (toimitusjohtaja) ja joukkue uskoo tulevan kauden olevan paljon parempi. No kyllä sijoitus paranee mutta mielestäni ei kannata vielä kuuhun kurkotella, viime kauden yleisö oli huuman myötä tuomassa kolmanneksi parhaan yleisömäärän. Jos joukkue ei pärjää, voi yleisö lehtereiltä kadota. No, eiköhän pelitapaan totuta ja kahdeksas sija ole Martosen JJKlle varsin kelpo sijoitus, josta seuraavalle kaudelle on taas sitten parannettavaa. Askel kerrallaan.

9)Jaro – Jeremenkot vai Jeret ja kumppanit ?

Viime kauden päätteeksi sai Mika Laurikainen lähteä ennenaikaisesti käsittämättömän tappioputken jälkeen. Monet jo odottivat ensi kaudella Aleksi Eremenko seniorin astuvan saappaisiin mutta saivatkin hänet jo viime kauden lopuksi. Eremenko sr:n myötä Jaro selviytyi lopulta kymmeneksi. Eremenkolla on aiempaa kokemusta JBKn valmennuspuolelta. Se näemmä riittää kuitenkin Jaron johdon vakuuttamaan, sillä Eremenko on seuraavat kolme vuotta Jaron peräsimessä.

Vaihtuvuutta on ollut paljon.. Jaro luottaakin siihen, että tämän kauden hankinnat toisivat joukkueeseen sen riittävyyden mitä siltä ”Losan” ja ”Zeze”n myötä uupuu muista pelipaikoista. Ymer Xhaferi, Nosh A Lody ja Jani Bäckman ovat Jaron tämän kauden hankintoja kahden aiemman mainitun lisäksi. Viime kaudella palkanalennuksista puhunut Jaro ei pystynyt kilpailemaan rahavirtoja vastaan ja menetti kuitenkin kovia pelimiehiä muille maille viime kauden nippuun nähden. Jens Portin lähti ulkomaille Jonas Emet TamUn , Mikko Hyyrynen JJKhon ja Jani Tanska Vaasaan. Se ei voi olla näkymättä Jaron pelissä tällä kaudella.

Kaksi miestä + yksi valmentaja tuovat uusia tuulia Jaron miehistöön ja ”Losan” ja ”Zezen” maaleista Jaro suuremmaksi osaksi elää. Se mitä omiin kolisee, pitäisi hyökkäyspää saada tehtyä yksi enemmän. Eremenkon oppien ja alkuhuuman myötä peli kuitenkaan ei kestä muun materiaalin osalta koko kautta ylärajoilla suorittamisena. Viime kauden aikana hyvistä Jaron jaksoista oli jo viitteitä. Niitä tulee myös tällä kaudella. Kolme miestä ei kuitenkaan ole koko joukkue, kun loput paikkaajat eivät vastaa täysin viime kauden jättämiä aukkoja. Silti yhdeksäs sija alkukauden rynnistyksen avulla on oiva sijoitus Jarolle.


10)Haka – Sedun soppa porisee


Viime kaudella Sedu Koskinen sai Hakan pelin sekoamaan oman tyytymättömyytensä myötä. Pelaajisto alkoi saada muutoksia, jota se ei kaivannut. Valmennusportaan kanssa erimielisyydet varjostivat ja nämä kaikkinensa sai Hakan viime kauden menemään penkin alle. Olli Huttusen tilalle tuli Sami Ristilä, joka aiemmin toimi Hakan pelaajana kauden aikana.

Viime kauteen nähden pelaajameteriaalin osalta Haka ei tule kärkikahinoissa olemaan vaikka kovasti se Eurooppaan takaisin tähyäisikin, ainakin puheiden osalta. Sami Ristilän valmennuskokemus Koskenpojista pari sarjatasoa alempaa ei vielä kerro mitään, mutta ainakin johtoporras osaamiseen uskoo.

Aktiivista pelityyliä Ristilä kuitenkin koittaa tuoda joukkueeseen ja loistava hankinta liigatasolle oleva Toni Kuivasto on se, jota Hakan puolustus kaipasi. Johtava persoona, joka toivottavasti saa pidettyä vastustajien hyökkäykset kurissa. Nam Ik-kyung taas on hyökkäykseen uusi hankinta ja Ben Traore, Xhevdet Gela ja Jukka Santala ollaan hankittu joukkueeseen paikkaamaan viime kauden aukkoja. Pietari Holopaisen, Diego Corpachen, Petri Viljasen ja Mika Mäkitalon tilalle toivotaan hankintojen onnistumisia kädet ristissä.

Ristilän opein ja Kuivaston johtamisen myötä kentällä on kuitenkin sellainen porukka, joka ei viime kauden kärsimättömyyttä johtoportaasta kyllä kestä kärsiä. Luultavimmin jonkinlainen soppa myös ensi kaudeksi hämmennetään ja kaikesta huolimatta, kausi ei tule etenemään suunnitelmien mukaan.

11)AC Oulu – Malisen mantroilla uuteen alkuun

Tällä kaudella pienimmällä pelaajabudjetilla sarjaan lähtevä AC Oulu oli viime kaudella Ykkösen ykkönen ennen KPVtä. Malisen hyppääminen oululaisseuran ruoriin sai taas joukkueen peliesitykset oikeaan suuntaan ja siitä kauden päätteeksi oli palkintona sarjaportaan tason nousu yhden ylemmäksi. Mika Nurmelan ja Malisen johdolla myös tällä kaudella olisi löydettävä eväät joilla säilytään liigassa. Nousun juhlat on juhlittu.

Viime kaudella Nurmela, Yoben veljekset ja Malinen olivat avainasemassa nousun suhteen. Tällä kaudella Yoben veljeksiä tarvitaan ja kärkeen on tullut yksi ulkomaalainen lisää. Fridolin Ngambe Ngambeen on luotto oululaisseuralla, jotta tehoja löytyisi tuoreelta hankinnalta vastustajan verkon perukoille. Juuso ja Juho Majava ovat toinen veljespari, jotka tällä kaudella Oulussa pelaavat. He siirtyivät RoPsin riveistä. Tärkeä paluumuuttaja on myös Janne Hietanen, joka on oman kaupungin poikia. Hän tuo joukkueeseen kokemusta ja johtajuutta, mitä joukkue tarvitseekin kauden edetessä.
Liigaucupissa joukkue voitti II-lohkon mutta putosi sitten jatkopeleistä varsin pian. Kuitenkin tämä antaa jo viitteitä hyvällä mallilla olevasta pelistä kauden alla.

Tämä kausi tulee olemaan Mika Nurmelalle kaiketi viimeinen. Myös oululaisyleisö pitää saada AC Oulun tueksi, jotta kassaankin kilisee kauden osalta mukavasti rahaa. Joukkueen suhteen jo viime kaudella oli talouden suhteen ongelmia ja jopa konkurssihakemus oli näköpiirissä, joka kuitenkin saatiin alta pois ja liigalisenssi hankittua. Se on nyt toivottavasti taaksejäänyttä elämää ja teot kentällä ratkaisevat.

Veljesparien, Nurmelan ja Hietasen johdolla Oulu pysyy liigassa tasaisen paksulla taapertamisella, jonka aikana nuori joukkue hitsautuu yhteen ja potentiaali joukkueesta alkaa pikkuhiljaa paistamaan. Oulu on tullut liigaan jäädäkseen, ainakin pelillisesti, hetkeksi.


12)KuPS – Yhden tähden puolen kauden sirkus(ko) ?


Viime kaudella joukkue sai mediatilaa hieman negatiivisemman asian osalta. Kauden aikana joukkue oli vaikeuksissa ja tehoja ei tuntunut joukkueesta irtoavan. Dickson Nwakaemen hankinta Nigeriasta osoittautui ennakkoa ajatellen jatkon osalta hankalammaksi kuin kukaan osasi kuvitellakkaan. Pisteitä vaihdettii päätöksissä KuPsin ja RopSin välillä puolelta toiselle kunnes lautakunta päätti KuPsin eduksi piste -ja nigerialaispelaajan peliluparumban ja KuPs säilytti nigerialaisen ja päätöksen turvin itsensä Veikkausliigassa. Pisteitä tuli tarvittava määrä.

Viime kauteen nähden Nigerian löydön saaminen jatkamaan myös täksi kaudeksi oli KuPsille suuren määrän työtä tuottanut homma, mutta ainakin alkukautta ajatellen kannattava, sillä tehoja ei tällekkään kaudelle ole paljoa luvassa. Esa Pekonen jatkaa KuPsin valmennuksessa myös tällä kaudella mutta helppoa tämäkään kausi ei tule olemaan.

Toki valhvistuspäässä Pietari Holopaisen tulo Hakasta, Petri Oravaisen tulo HJKsta ja Mikko Vilmusen tulo ulkomailta KuPsin tolppien väliin täksi kaudeksi kertoo Kuopilaisseuran panostuksesta viime kauteen nähden. Etenkin Dicksonin pelaamisen eteen tehty työ kantaa vain ainakin aluksi 11 ensimmäistä kierrosta. KuPsin täytyy toivoa, että Dicksonin johdolla alkukauden aikana tehot siivittävät mukavasti pisteitä loppukautta ajatellen.

Muun muassa Pele Koljosen ja Ville Iiskolan paikat KuPs on pyrkinyt täyttämään parhaansa mukaan ja saamaan tälle kaudelle kelpo joukkueen. Viime kauteen nähden joukkueen pitää pelata paremmin, jotta yhtä paljoa maaleja ei tulevan kauden peleissä päästetä. Runko on kohdillaan, mutta sen pitää pelata myös tiiviisti yhteen ja Pekosen termi ”suunnanmuutospeli” pitää onnistua, jotta kaudesta ei tule vaikea. Dickson tekee maaleja, mutta muun joukkueen pitää tukea suorituksia. Kuten pikavoitoissa, se takaisinmeno tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Myös lottovoitto-Dickson lähtee KuPsista jossain vaiheessa, joten siihen mennessä muutama pieni voitto (maali) toivotaan KuPsin suhteen kääntävän pelejä tarvittavan määrän ja putoamispeikko kaikkoaisi. Niin uskon käyvän.

13)Lahti – Litillä vai ilman ?


Ilkka Mäkelä luotsasi viime kaudella Lahden europeleissä ennakkoluulottomalla asenteella, joka jätti ihan positiivisen kuvan niiden pelien osalta kauden myötä. Kauden sijoitus sitävastoin oli surkea ja tälle kaudelle parannettavaa riittää. Kapean ringin ja loukkaantumissuman välttämiseksi pitäisi tämän kauden osalta olla parannettavaa ja rutkasti.

Kauden hankintoja on Hongasta nuori Jarkko Värttö ja Ykkösen viime kauden maalikuningas Pekka Sihvola. Myös hetki sitten julkaistu Hugo Mirandan sopimus ei varmaankaan ollut halpa mutta oli välttämätön puolustuksen vahvistamiseksi.
Myös ässäkortti Jari Litmanen on kauden alla miettinyt ainakin lehdistön mukaan myös muitakin maisemia. Lahden optimistisuus Litin pysymisessä Lahdessa on tainnut kaivata näpäytystä Litin suunnalta. Tuskin Litti muualla pelaa ainakaan Suomessa, kuin Lahden nutussa. Joitakin kaavailuja Viron ja Ruotsin suhteenkin on puhuttu turuilla ja toreilla, muttei mitään vakuuttavampaa.

Tällä kaudella Rafaelin, Drilon Shalan ja Jonne Kemppisen ja Pekka Sihvolan harteilla on maalinteko. Puolustuksessa on Heikki Haara ja Janne Moilanen toipilaina ja muutenkin harjoituskausi on mennyt alakanttiin, etenkin liigacupissa, vaikka HJKta vastaan 4-1 voitto tulikin.

Mutta joukkueen rinki on kapea ja loukkaantumisiin ei ole kauden aikana liiemmälti varaa. Jos Litti ei jatka, on se hyvyys ja heikkous. Joukkue saa yhtenäisemmän pelitavan koko kauden ajaksi kun Litin tullessa kehiin, se muuntuu hieman. Toisaalta Litin syöttötarkkuus ja osaaminen kentällä paikkaa kapeaa materiaalia ja sen kyvyttömyyttä viime kauden menetyksiin nähden. Näen Lahden tien liigassa olevan ensi kaudella tukala ja Litin mahdollinen poissaoleminen paistaa joukkueesta kauden päätteeksi. Sarjapaikka kuitenkin säilyy, karsintojen voittamisen kautta.


14)VPS – Kaksikolla katajaan kapsahtaa


Viime kaudella homma meni reisille jo heti alussa. Toni Kärkkäinen teki tilanteesta omat päätöksensä ja lähti menemään. Tilalle tuli Petri Vuorinen ja Juha Reini, jotka hilasivat VPS:n kahdeksanneksi. Kauden päätteksi valmennuskuviot saivat uutta tuulta kun Tommi Pikkarainen palkattiin toiseksi henkilöksi valmennusvastuuseen. Juha Reinin poistuttua organisaatiosta, lähti hänen mukanaan myös paljon kokemusta. VPSn johdon mukaan viime kauden tiellä jatketaan tällä kaudella ja pitkäjänteistä ja kantavaa työtä pitäisi saada jatkettua hyvillä mielin.

VPSllä ei ole täksikään kaudeksi maalintekijää löydettävistä rosterista. hyökkääjä Valtter Laaksonen Interistä voi olla kenties se maalisylkijä tällä kaudella. Viime kauden Inutilen 5 maalin saldon pitäisi tällä kaudella rikkoontua. Hankinnoista Jani Tanska Jarosta on hyvä hankinta puolustukseen. Jens Nygårdin kanssa Tanskalla onkin töitä kun Jani Lyyski lähti Henri Sillanpään kanssa Allsvenskaniin. Puolustus on nyt haavoittuvainen.

Kwon Jung-hyukin RoPSista: Alessandro Dupnitsa ulkomailta ja Brian Pope VIFKistä ovat VPSlle hankintoja joiden kortti on vielä kääntämättä. Pope on tällä hetkellä loukkaantuneena. Muita hankintoja ovat Sami Salmi HJKsta, Jussi-Pekka Savolainen saapui Kuopiosta ja Kim Böling Närpes Kraftista. He ovat ihan ok hankintoja mutta potentiaalia Kim Bölingistä ollaan tällä kaudella ainakin median mukaan saamassa kauden yllättäjänä. Läpimurto liigan vauhtiin on odotettavissa.
Kuitenkaan VPSllä ei tälläkään hetkellä ole paljoakaan kokeneita miehiä ja liigan alun kynnyksellä joukkueessa kahden valmentajan opit ovat iskostettu harjoituskauden alla ainakin olosuhteiden osalta liigan kärkipäässä. Tasaiseen suoritukseen kauden osalta pitää välttää loukkaantumisista.

Valmennus itse uskoo joukkueen olevan puolenvälin paremmalla puolen, vaikka joukkueella ei liigakokemusta kuitenkaan juurikaan paljon ole. Tämä on kenties arvioiden pommi mutta en usko että VPS tulee tällä miehistöllä pärjäämään liian suurten katsomattomien korttien myötä. Liigakokemusta kun ei juurikaan ole, johtotähtiä joukkueeseen kaivattaisiin. Selkeää maalintekijääkään ei kärkeen löydy ja kahden erilaisen persoonan kemiat eivät tule toimimaan kauden edetessä. Paniikkinappulaa tullaan ehkä painamaan, vaikka ei olisi varaakaan. Kaikki kannattaa kuitenkin tehdä, jos liigakartalla VPS meinataan nähdä. Minä en usko siihen.