Les Habitans, un chemin vers le ciel est maintenant ouvert

 

Kulunut playoffkevät on tuonut yllätyksiä ja yllätyksettömyyttä.

Playoffit ovat jo monen mielissä moneen kertaan pelattu. Paperilla näyttää hyvältä. Kentällä asiat ovat toisin.

Kukaan ei varmastikaan uskonut Nashvillen ja Chicagon kohtaamista alkukierroksella niin tasaiseksi. Penguinsin taipumista Ottawalle ei tietenkään tapahtunut, Los Angeles Kingsin nuori joukkue ei voittanutkaan Vancouveria, vaikka siihen uskottiin enemmän kuin kultaa Kanadaan tuoneeseen Loun ja pistepörssin voittaneeseen Henrik Sedinin, vierellään Danielin joukkueeseen. Devilsin putoamiselle Ilyan hankinnan jälkeen ei kukaan muu varmaan uskonut kuin minä, sekä se tuhkimotarina, johon pureuhun enemmän seuraavassa on vielä päättymättä.

Montreal Canadiens. Joukkue joka panosti 100-vuotisjuhlakauden jälkeen joukkueeseen rajuin muutoksin. Joukkueeseen tuli Hal Gillin, Mike Cammallerin, Scott Gomezin, ja Brian Giontan kaltaisia pelaajia, Saku Koivu, Alex Kovalev, Alex Tanguay, Robert Langin kaltaisia pelaajia sai lähteä.

Joukkue pelasi kauden mittaan ailahtelevasti ja Bob Gainey pudotti itsensä GMän paikalta kauden aikana.

Joukkueen tarina ei ole kuitenkaan runkosarjan osalta sen enempää palstatilan arvoinen.

Montrealin piti olla "helpohkosti" playoffeissa, kunnes takelteli loppukierroksilla itseään heikompia vastuksia vastaan ja oli lopulta, mutta kuitenkin playoffeihin päässyt joukkue. Sen ”epäonneksi” vastaan tuli koko NHLän ylivoimaisesti voittanut Washington Capiltals. Backströmin,Seminin ja Ovechkinin ja Greenin kaltaiset tähdet olivat Cammalleria, Giontaa, Gilliä ja Markovia kovempi nippu paperilla. Mutta vain paperilla.Sija 1 ja 8 ei kertonut sarjasta mitään, paitsi aluksi, miten menestystä ollaan maistettu liian aikaisin.

3-1 ottelusarjan johtotilanteessa Washingtonin valmentaja olisi voinut lyödä talonsa vetoa Capsien jatkoonmenon suhteen. Onneksi ei lyönyt. Koti olisi mennyt. Montreal pelasi niin kuin joukkueet pelasivat pitkälti ennen työsulkukauden alkua. Se sai aikaan vastustajaa paljon vähemmän vetoja, alivoimapeli hioutui joukkuepelin kautta vastaiskuja ja nopeaan peliin vannovan Capsin turmaksi. Ovechkin näki Halakin käden värisevän ekojen kierrosten pelien aikana maalien jälkeen. Sen hän olisi voinut jättää huomioimatta. Muuri oli syntymässä Halakin pään sisällä ja se heijastui Capsien ylivoimapeliin. Hal Gill ja Josh Gorges + Halak, blokkasivat ylivoimapelin, lukuisat laukaukset ja Ovechkinin pelityylin.

R.J. Umberger ei osaisi asiaa paremmin tiivistää, mikä Capsin akilleen kantapää playoffeihin lähdettäessä olikaan.  Capitals ei osannut pysähtyä, mutta Canadiens pysäytti heidät.

””En usko, että he olisivat ylivoimaisia mihinkään lännen joukkueeseen verrattuna. He pelaavat väärällä tavalla. He haluavat olla koko ajan liikkeessä. He kelluvat ympäriinsä omalla puolustusalueellaan, väijyen yksinläpiajoihin ja ylivoimahyökkäyksiin pääsyä. ”

Viime kausina ollaan nähty Sidney Crosbyn esiintulo Evgeni Malkinin kanssa ja siihen vielä Jordan Staal, Marc-Andre Fleury ja aliarvostettu Sergei Gonchar. Joskus pohjalla käynti kannattaa mutta huipulla pysyy tasan niin kauan, kuin kantti kestää.

Edellisellä kaudella Sid johti joukkonsa Capsien ja Wingsien yli. Mestaruus oli ansaittu, sisuuntuneen toissakauden finaalien häviön myötä. Tällä kaudella Caps sisuuntui ja voitti runkosarjan. Montreal sisuuntui juhlakauden ja pettyneen runkosarjan jälkeen ja näytti liigan kahden valovoimaisimman tähden omaaville joukkueille.

Jos Montrealin valmentaja Jacques Martin ei ollut aiemmin voittanut paljoakaan seitsemänsiä ratkaisupelejä playoffeissa eli ei yhtään, nyt niitä oli jo yksi. Seuraavaksi tuli se toinenkin. Ensimmäisessä oli melkein kaiken takana maalissa muuri nimeltä Jaroslav Halak.  Hänen ainoana heikkoutenaan voidaan pitää huonoa hanskapeliä, johon ollaan koitettu hakea parannusta kauden mittaan.

Montrealilla onnistujia on piisannut ratkaisun viittaa kantamaan eri osa-alueilla.
Myös Andrei Markovin ja Jaroslav Spacekin poissaolo kokoonpanosta toi P.K Subbanille, AHL-tähdelle yhtä kovat saappaat kuin Veli-Matti Vittasmäelle Aki-Petteri Bergin poistuttua TPSn nutusta loppukaudeksi.

Hän on käyttänyt mahdollisuutensa yhtä lahjakkaasti ja ennakkoluuluttomasti. Näyttäisi siltä kun hän olisi pelannut Showssa aina . Myös Mike Cammalleri teki puolet Pens-sarjassa Canadiensin maaleista sarjassa, Scott Gomezin ja Brian Giontan säestäessä mukana. Myös Travis Moen on ollut tärkeä palanen tätä joukkuetta.

Hal Gill pimensi Gorgesin kanssa Sidin ja Malkinin yritykset niinkuin hän pimensi vastustajien yritykset Pens - paidassa Rob Scuderin kanssa.. Pisteet putosivat yli puolet Ottawa-sarjaan verraten tällä Malkin-Sid parilla. Turhautuminen näkyi Sidillä ottelusarjassa joukkokahinaan mukanaolona, ja kuudennessa pelissä tuli jo turhaa jäähyäkin otettua. Montreal pelasi aseilla, joihin kuuluu edelleen laukausten blokkaaminen, tähtien aseiden lamaannuttaminen ja Halakin unelmapeli. 

Hal Gill blokkasi laukauksia eniten, hänen ainoa poissaolonsa sarjassa sai Sidille yhden maaliin johtaneen mahdollisuuden. Sen enempää hän ei sarjassa aikaiseksi saanut.

Crosbyn olympialaisten finaalin kaltainen maali jäi tällä kertaa uupumaan, joka olisi voinut kääntää sarjaa Pensille jo kenties aikaisemmin. Johtajuutta puuttui. Myös Marc-Andre Fleury päästi kolmesti ensimmäisen Canadiensin vedon maaliin tässä ottelusarjassa ja viimeisessä seitsemännessä Fleury vaihdettiin neljän takaiskumaalin jälkeen. Sen jälkeen uskottiin Pensin takaa-ajon alkavan. Mutta ei. Montreal piti Pensin takanaan ja Mellon areenan ensimmäinen vierailija tuli sulkemaan Mellon Arenan ovet viimeisenä vierailijana. Miten ironista.

Habsin kauden ”herkkupala” ennen mahdollista Stanley Cupin finaalia pidetään jo konferenssifinaaleihin toisena osapuolena "varmana" ollutta Boston Bruinsia. Se on kuitenkin takellellut ottelusarjassa siipirikkoista Flyersia vastaan. Flyers on myös tehnyt omanlaista tarinaansa playoffkeväässä mutta sekään ei olisi ansainnut mitään saavuttamaansa Montrealin kanssa jos kiekkofaneilta kysytään.

Tänä keväänä ei kuitenkaan mikään ole ollut enää mahdotonta jos jokin asia on sitä tähän mennessä vielä ollutkaan urheilun historiassa.

Omasta mielestä mielenkiinto olisi paljon korkeampi Original Six-parin kohdatessa. Pari kautta taaksepäin eräs playoffsarja kun sai legendaarista mittasuhdetta huikean intensiivisenä sarjana.

Mutta Montreal saa odottaa vastustajaansa vielä yhden pelin verran. Siinä on hyvää aikaa vaikkapa Montrealin GM llä miettiä mitä tehdä Carey Pricen ja Jaroslav Halakin välillä. Toissavuonna Huet myytiin ja kaikki toivo laitettiin, liian aikaisin, Pricen harteille. Huetin varjossa olisi hyvä ollut olla vielä yhden kauden ajan. Tällä kaudella Halak oli toisella puoliskolla Priceä parempi ja nyt hän tekee Pricelle sen mitä Jimmy Howard teki tällä kaudella Chris Osgoodille viime kauteen nähden, tuli ja otti paikkansa parrasvaloissa, ainakin hetkeksi.

Jäämme odottamaan, mitä GM, Pierre Gauthier kesällä tekee. Yhtä tiukka päätös kuin viime kauden päätteeksi Niklas Bäckströmin ja Josh Hardingin kanssa Minnesota Wildin GM llä. Sitä ennen toivokaamme Kanadan olevan vielä entisensä, tämän playoffkeväänkin jälkeen, kun jo nyt kauppojen ryöstelyt ovat Montrealin poliisien huolenaiheena. Mitä jatkossa vielä seuraakaan ? Toivottavasti ei  tätä pahempaa. 

Mutta juuri nyt meno Kanadassa on juuri sellainen, kun sen olisi viime kaudella pitänyt olla. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.