PS. Kuvia voi klikata suuremmaksi, kun klikkaa kuvaa.
Maanantai 26.4.2010
Pelipäivä #1. Herään aamuun normaalisti. Luen sattumalta TPS-kannattajien sivuilta, että mahdolliseen ratkaisevaan SM-liigafinaaliin saisi sittenkin vielä lippuja kannattajakatsomoon. Laitoin välittömästi e-mailia asiasta ja hetken päästä lähdinkin ostamaan R-kioskilta normaalihintaiset liput F2:seen. Tilasin kaksi lippua, vaikka en tiennyt kuka lähtisi mukaani. Ehdotin asiaa Scrodille, mutta vielä hän ei ollut vakuuttunut lähdöstä. Myöhemmin sain kuitenkin yhden kaverin lähtemään mukaan.
Futis-TPS:n kauden 2010 kotiavaus pelattaisiin puolestaan Veritaksella illalla. Tintti Johansson, Riku Riski, Jukka Lehtovaara, Mika Ääritalo... Turkulaisia - hienoja miehiä, kaikki kokoonpanossa. Maltan tuskin odottaa.
Lähden ajamaan kauniissa säässä kohti Turkua. Sää on kaunis, mutta tuulee kovin ja kannattajakatsomossa onkin kylmä. Aloitamme kuitenkin jossain vaiheessa hyppimään ja laulamaan Pepin tahdissa ja kylmyys poistuu hetkeksi vartalosta.
Ottelu on sinällään pettymys vaikka Toni Kolehmaisen vaparimaalilla tärkeä voitto ja 3 pistettä Hongalta varastettiinkin. Peli oli sekaisin ja Honka hallitsi, mutta Jukka Lehtovaaran torjuntojen ansiosta lähdin hymyillen kohti kotia. Lopputulos siis: TPS-Honka 1-0.
Tiistai 27.4.2010
Pelipäivä #2. Päivä alkoi hämmentävästi. Scrod herättää puhelullaan. Hän on lukuisten yritysten jälkeen saanut liput TPS:n peliin Lippupalvelusta. Deadline taisi rämpytyksellä olla 12.00 ja kello 11.15 sitten pamahti, yksi lippu hyville paikoille. Olin lähinnä läpällä aikaisemmin heittänyt, että tervetuloa Saloon yöksi (tässä tapauksessa 4 yötä) jos liput onnistuu saamaan. Pienen sekaannuksen ja selvittelyn jälkeen, tulostan Scrodin lipun ja toivotan hänet tervetulleeksi Saloon koko viikoksi. Tässä vaiheessa oli hieman "odd"-olo.
Scrod tulee siis Tampereelta bussilla Turkuun ja tapaamme jossain Turkuhallilla. Näämmekin ns. hiekkaparkilla ja Scrod heittää matkatavaransa auton takaluukkuun ja voimme siirtyä hallille. Pelissä on järisyttävät panokset. Voitolla näkisimme TPS:n mestaruudenjuhlinnat livenä. Pitkin päivää olin aistivani itsestäni ja myös Scrodin puheesta ja kirjoituksista hieman pessimistiä ajatuksia. "Ei se seiso kuitenkaan."
Ei se seissytkään. Tepsin hallinnan jälkeen tulostaulu näytti kolmen erän jälkeen vierasjoukkueelle 1-2 ja ottelusarja oli nyt 3-1 TPS:lle. Tunnelma oli kuitenkin suht uskomaton kun 11 000 ihmistä huutaa TeePeeÄssää. Nevö föget -kamaa, ehdottomasti.
Kotiin tultiin sitten hieman pettyneinä, mutta Scrodin esittely muulle perheelle ja hänen nukkumispaikkansa kuntoon laittaminen unohti pelin aika hyvin. Telkkarista tuli myös Lyon-Bayern UCL-peli, jota ainakin itse jännittelin. Scrodimaisesti Scrod jutteli samaan aikaan jo ihan kaikesta mutsini kanssa, vaikka olivat vasta tunteneet noin 15 minuuttia.
Keskiviikko 28.4.2010
Pelipäivä #3. Hyvin nukuttu yö takana. NOT. No kuitenkin, tänään piti näyttää vähän kaupunkia Scrodille. Lähdimme autolla liikenteeseen ja pysäköimme sen keskikaupungille, koska minun piti käydä Työvoimatoimistossa, jossa vierähtikin tovi. Scrod siinä odotellessa tulosti yhden työpaikkailmoituksen ja myöhemmin laittoi hakemusta menemään.
Salossa ei niin hirveästi näytettävää ole, joten vein Scrodin urheilupuistoon. Siellä näytin hänelle Salon mahtavan Camp Nou -henkisen futisstadikan ja ison tekonurmen, jossa itsekin potkin ja pelaan lukemattomat kerrat vuodessa. Samalla näytin mm. jäähallit, keilahallin ja modernin Salohallin.
Tänään olisi kaksi peliä. HPK-TPS 5.finaali sekä Wilpas-PIF Salon KHT:lla. Alunperin piti katsoa lätkäpeli jälkilähetyksenä Nelonen Sportilta 22.00, mutta päädyimme järkevämpään ratkaisuun. Lähdimme Wilppaan peliin ja laitoimme molemmat kännykästä Auran Aaltojen selostuksen päälle samalla kun katsoimme kivikovaa salolaista futista. Menimme matsiin muuten vahingossa pummilla tai ainakaan lipunmyyjä ei sen enempää meihin kiinnittänyt huomiota. Saattoi kyllä hyvin olla, että lipunmyyjä-tuttuni päästi ihan tahallaan meidät läpi maksamatta.
Jos joku olisi sanonut kuukausi tästä päivästä, että keskiviikkona kuuntelen TPS:n mestaruuden ratkaisevaa peliä, Salon Urheilupuistossa, yhdessä Scrodin kanssa, olisin luultavat tintannut janaria tiputtavalla iskulla päähän. No se kuitenkin oli nyt todellista. Wilpas voitti PIFin 2-1, mutta missasimme Paraisten kavennusmaalin. Oli aivan pakko lähteä kaupan kautta kotiin hyytävän kylmästä viimasta noin 75 minuutin kohdalla ja siirtyä kotiin kuuntelemaan TPS:n 3.erä. Scrod oli muuten niin kiimassa TPS:n pelistä, että hän sekoitti joukkueetkin ja sai vasta myöhemmin kuulla, että Wilpas tuon voitti. Ei PIF.
Enemmän sekaisin oli kuitenkin teinisluti(t), jotka vieressämme istui. Kendojanari-poikaystävät veivät mielenkiinnon ja tytöt eivät tainneet tietää edes mikä on paitsio. Hihihihihihi oli päivän kuumin puheenaihe.
Lähdimme siis kotiin ja kuuntelimme 3.erän ja tässä tapauksessa koko kauden viimeisen erän Timo Järvenpään kiimaisen selostuksen säestäessä. TPS on Suomen mestari 2010. Ei vittu, tätä ei voinut uskoa.
Luimme, että TPS:n pelaajat tulevat juhlimaan Turkuhalliin mestaruutta illalla ja halliin on vapaapääsy. Vaikka en sitä Scrodille illalla ensin myöntänytkään, niin oli todella lähellä etten olisi lähtenyt ajamaan yöllä kohti Turkuhallia. Otin kuitenkin järjen käteen ja säästin matkaa torstaille, jolloin olisi torijuhlat Turun kauppatorilla.
Illalla katsoimme sitten suorana ainakin osittain Barcelona-Inter pelin, mutta ajoittain kanava vaihtui myös HPK-TPS jälkilähetykseen. Mestaruutta ei voinut käsittää vieläkään.
Ihan kuin urheilua ei oliskaan ollut tänään tarpeeksi, niin yöksi oli pakko virittää vielä Washington-Montreal peli telkkariin. Halakin uskomattoman pelin jälkeen, koko kakskytneljä-tuntisen kruunasi Capsien putoaminen jatkosta. Mitä itkee Ovechkin, mitä itkee Malkin, mitä itkee Bykov. Eiku oho, väärä peli. Vain ensimmäinen osui kohdalleen!
Torstai 29.4.2010
Tänään ei pelata, tänään juhlitaan! TPS oli järjestänyt illaksi torijuhlat Turkuun, koska viikonloppuna eli vappuna tori oli jo varattu. Lähdimme taas kohti Turkua ajoissa. Oli järkevintä pysäköidä auto Veritaksen ilmaisparkkipaikalle, koska Turussa tunnetusti ei liikaa ole ilmaisia parkkipaikkoja. Kävelymatkaa torille on Veritakselta kuitenkin alle 2km, joten ongelmaa ei ollut. Sää oli ehkä hieman kolea. Aurinko ei paistanut, mutta toisaalta ei myöskään satanut. Odotimme, että tunti ennen shown alkua torilla olisi jo porukkaa, mutta hitaat turkulaiset ovat näköjään tässäkin hitaita. Pääsimme toiseen riviin, joten paikat oli mitä mahtavimmat myös kuvaukseen.
Torijuhla oli kaunis. JP Jalo ja Kilpi virittivät tunnelman ylös ennenkuin Poika ja Joukkue tuli lavalle. Huumoria löytyi monelta pelaajaesittelyssä ja joku taisi jostain syystä potea vähän krapulaa ja äänen menetystäkin. Laulu sujui joukkueelta kuitenkin hienosti ja vetivätpä pojat kaksi kappalettakin. Hunajata & Sankarit. Joukkue ja turkulaiset jatkoivat juhlintaa muualla, kun me päätettiin lähteä takaisin Saloon. Kesken matkaa alkoi satamaan kovin, mutta ei se häirinnyt sen enempää. Onnenkyyneleitä, niinkuin Jalo sanoi.
Sen verran oltiin viikon aikana oltu liikenteessä, että perjantaista tuli ns. lepopäivä ennen oikean reissun alkamista. Fiilisteltiin edelleen Youtuben ja muun median kautta TPS:n mestaruutta ja aloitettiin henkinen valmistuminen kohti Tukholmaa. Laitettiin myös sauna päälle, koska itse tunsin oloni ainakin flunssaiseksi. Yöllä katsottiin vielä pari erää NHL:ää, koska yritettiin saada mahdollisimman paljon unta ennen reissua. Myöhään siis nukkumaan ja yritettiin nukkua mahdollisimman pitkään.
Lauantai 1.5.2010
Reissupäivä! Ihan hyvin tuli nukuttua yö, mutta flunssan ensioireet alkoivat tuntumaan. Tiesin tulevani kipeäksi, mutta yritin pitkittää sen päälle tulemista mahdollisimman hyvin juomalla mm. Finrexiniä.
Vähän sekavissa tunnelmissa lähdettiin bussilla kohti Turun linja-autoasemaa, ei tiennyt mitä reissulta odottaa. Alitajunnassa myös hakkasi omalta osaltani se, että kaikki paperit jne. olisi varmasti mukana. Olin kuitenkin vastuussa laivasta ja pelilipuista. Eli kaikkein tärkeimmistä.
Bussissa Scrod popitteli jo valmiiksi Rödsögårdenia kännykästä ja pikkuhiljaa alkoi tajuamaan, että nyt mennään. Saavuimme Turkuun hyvissä ajoin ja kävelimme bussiasemalta rautikselle, jossa kohtaisimme Sandyen. Sandye oli tuttu livenä vain Scrodille, joten siinä varmasti oli hiukan hämmennystä kun Sandye pamahti paikalle. Nopeasti kuitenkin jännitys rikkoitui kun lähdimme syömään viikonlopun ensimmäistä kebua ennen laivaan nousua. Vapun aikana moni paikka oli kiinni, joten jouduimme hetken kävelemään ympäri Turun toreja, kunnes löytyi auki oleva ruokapaikka. Tilasin itselleni normaalin kebun riisillä. Syödessäni jo huomasin, että kaikki ei ole kunnossa kropassa kun ruoka ei maittanut ja yli puolet jäi lautaselle. En tästä viitsinyt kuitenkaan mainita, sillä olisi tylsää pilata muiden tunnelmat heti ilmoittamalla sairastelusta.
Ruuan jälkeen valuimme kohti satamaa ja pienen odotuksen jälkeen Apinamummo saapui keskuuteemme. Api oli itselleni ja Scrodille ennestään tuttu, mutta Sandye ja Api kohtasivat tässä ensimmäistä kertaa. Tumperon saamien tietojen mukaan, rakkautta ensi silmäyksellä ei kuitenkaan nähty.
Laivaan pääsimme normaalisti ja hetken hytissä idlaamisen jälkeen lähdimme kohti Taxfreetä ostamaan hieman evästä. Hytissä tissuttelimme juomisia, samalla kun odotimme Rödsön keikan alkamista.
Siirryimme kohti Fun Clubia ja siellä tilasimme juomat ja keikka alkoi. Rödsögården soitti mielestäni ihan hyvin. Paljon on silti vielä tekemistä livesoittamisen kanssa, sillä albumilla bändi kuulosti hieman paremmalta. Oli ihan hauska silti kuulla livenä biisejä, joita on fiilistellyt ennen matkaa.
Hyvän keikan jälkeen taisimme mennä takaisin hyttiin vielä hetken jatkamaan Taxfree-juomien kanssa. Jossain vaiheessa iltaa kuitenkin muutamien tanssijalka alkoi vipattamaan, joten Discoon ja Fun Clubiin kävi matka. Totesimme, että ihmisiä oli liikkeellä todella vähän, vaikka laiva oli ennakkoon loppuunmyyty. Myös musiikki oli suht huonoa, joten emme jääneet paikalleen vaan kävimme siellä sun täällä. Kun oltiin menossa jo nukkumaan niin yksi hyvä biisi alkoikin soida ja lupauksesta Scrod lähti Sandyen kanssa tanssilattialle. Ihan hyvännäköistä menoa oli kieltämättä, mutta itseäni häiritsi ihmisten vähyys tanssilattialla, joten skipattiin Apin kanssa tämä.
Joskus kolmen - neljän aikoihin aloimme nukkumaan, mutta hytin kuumuus ja vieras paikka ei ollut paras lähtökohta nukkumiselle. Minä ja Api saatiin nukuttua muutama tunti ennen laivan saapumista satamaan, mutta Scrodin uni jäi huhupuheiden mukaan noin varttiin ja Sandye ei ollut nukkunut silmäystäkään. Ongelmia oli odotettavissa, sillä Sandye oli edellisyönäkin nukkunut vain muutaman tunnin ja pitkä matkustus Turkuun lisää väsymystä lisää. Meillähän ei ollut siis mitään nukkumispaikkaa Tukholmassa, sillä kyseessä oli päivän reissu.
Sunnuntai 2.5.2010
Pelipäivä #4. Vähän karkasi edellisessä osuudessa jo sunnuntain puolelle, mutta siis nyt saavuttiin Tukholmaan ja satamaan. Erittäin piristävän ja iloisen aamuherätyksen meille tarjosi Sandye. Saatiin mukavan positiivinen alku hienolle päivälle.
Olimme aikaisemmin vaihtaneet Viking Linen infossa eurot kruunuiksi ja ostaneet samalla menopaluu-bussiliput keskustaan. Hieman oli ruuhkaa Tukholman vaikeaksi tehdyssä terminaalissa, mutta kerkisimme silti Viikkarin bussiin ja matka kohti keskustaa alkoi. Alunperin meinasimme kävellä tämän 4-5km:n reitin, mutta oli todella hyvä ettemme niin tehneet, vaan menimme bussilla. Oma kunto ei ollut paras mahdollinen ja tuskin muutkaan olisivat halunneet kävellä tuntia vierasta reittiä.
Tarkoitus oli löytää keskustasta metroasema ja sen me myös löysimme. Menimme silti ensin syömään "aamupalaa" pienen harkinnan jälkeen Burger Kingiin. Eipä tuo roskaruoka taaskaan maistunut itselleni, mutta kyllä sillä pienen nälän ja pahan olon sai katoamaan. Api keksi kuitenkin käyttöä ylijääneille ranskiksille ja heitteli niitä parille pululle, jotka jostain syystä olivat terminaalissa. Hyvä, että edes joillekkin maistuu.
Ostimme todella halvat turistikortit (100kr) asemalta. Turistikortilla saa siis matkustaa millä vain julkisella Tukholman sisällä 24 tunnin ajan. Lähdimme kohti Solnaa ja Sandyen "pettymykseksi" metrolla matkustaminen tuntui liian helpolta. Matkustus todellakin oli helppoa ja olisi aika idiootti saanut olla, jos Solnaan matkaaminen olisi epäonnistunut. Tai mistäs sitä tietää. Itse tyytysin vain roikkumaan mukana kun Sandye johti porukkaa pitkin tuttuja(?) Tukholman katuja. Ihan loistavasti osasi kyllä suunnistaa aina juuri oikeaan suuntaan.
Menimme kamojen kanssa siis Solnaan ja matka kesti pääasemalta reilu 5 minuuttia. Hetken pyörittyämme Solnan kauppakeskuksessa ja kyseltyämme mm. stadionilta saako reppuja ja tavaroita säilöön, saimme negatiivisen vastauksen. Lähdimme siis takaisin pääasemalle metrolla ja heitimme tavarat sinne 50kr maksavaan isoon kaappiin. Minusta tämä oli ihan järkevä päätös ja saipahan ainakin aikaa taas hieman kulumaan.
Aika kului ja huomasimme olevamme stadionin ulkopuolella yli tunti ennen ottelua. Menimme istumaan pienen aukion penkeille ja kulutimme aikaa lämpimässä auringonpaisteessa. Siirryimme tästä sitten stadionille.
Paikamme olivat mielestäni ihan loistavassa paikassa tälle säälle. Jos olisi satanut niin tunnelma olisi ollut varmasti aivan toinen, koska kattoa ei ollut päällämme.
Alkulämmittelyssä bongasimme heti tämän hetken AIK:n antisankarin Tomi Maanojan. Sandyen kommentit Maanojaan: "Onpas toi söpö."
Ennen ottelua kaikki nousivat seisomaan ja ruotsalaiset lauloivat todella kauniin avausbiisin. Pelkästään tämän biisin ja hienojen fanian takia toivoisi, ettei AIK tippuisi divariin tämän surkean kauden päätteeksi.
Peli alkoi erittäin hienossa, mutta kuumassa säässä. Jo heti ensiminuuteilla AIK siirtyi Djurgårdenin omalla maalilla 1-0 johtoon ja meno oli sen mukaista. Hyvin nopeasti paine kuitenkin vyöryi AIK:n päätyä kohden ja kulmapotkusta syntyi tasoitus. Joel Perovuo teki muuten kyseisen tasoitusmaalin meidän suomalaisten iloksi.
Suomalaisia olikin meidän sektiossa suht paljon ja muutama ainakin kostautui forumisteiksi. Joku huusi Maanojalle "Tomi, vittu sä oot hyvä". Sai ihan hyvät naurut, kun tietää kyseisen lauseen tarinan.
Suomalaisia olikin meidän sektiossa suht paljon ja muutama ainakin kostautui forumisteiksi. Joku huusi Maanojalle "Tomi, vittu sä oot hyvä". Sai ihan hyvät naurut, kun tietää kyseisen lauseen tarinan.
Sandye tuntui pilkkivän kesken pelin aurinkolasien takaa, mutta eipä tämä ketään häirinnyt. Ymmärtähään sen, kun yöunta ei ole yhtään ja lämmin sää siihen vielä päälle. Sandye näki kuitenkin kaiken oleellisen mm. kaikki maalit, joten eiköhän hänellekin jäänyt jotain pelistä mieleen.
Pafin-bonarin takia olimme Scrodin kanssa toisella puoliajalla Djurgårdenin puolella enemmän. Viimein se 1-2 maali tulikin ja samalla varmistui yli 100 euron tulosvetovoitto. Scrod nousi ylös tuulettaakseen maalia kovaan ääneen. Samalla AIK:n hulit heittivät yläpuolelta kuitenkin jotain metallista häntä kohti ja taisi samalla muutama pisara kaljaakin ylhäältä roiskua päällemme. Junttimaisinta mitä tiedät -topicissa nämä. Lähellä oli isommatkin lukemat ja rahat, mutta Kappe Hämäläinenkään ei onnistunut hyvästä paikkaa tekemään maalia. Lopputulos siis 1-2 ja erittäin hyvä mieli.
Kesken pelin mietin, miksi ihmeessä nenä ja otsa kutiaa niin saamaristi. Pelin jälkeen kuitenki kostautui, että lippiksettömien naamat olivat saaneet mukavan punaisen värin todella polttavasta auringonpaisteesta. Reissuun lähtiessä ei tullut ensimmäisenä mieleen ottaa mukaan aurinkorasvaa.
Pelin jälkeen lähdimme takaisin kohti Solnan kauppakeskusta. Olimme luvanneet Sandyelle, että pelin jälkeen saa shoppailla vapaasti. Valitettavasti aikataulumme oli niin tiukka, että varattiin shoppailuun aikaa "vain" tunti. Sovimme tapaavamme tunnin päästä tietyssä paikassa ja erkanimme Sandyestä. Kukaan muu ei tainnut ostaa mitään, mutta Sandye löysi jotain vaatteita itselleen. Emme kuitenkaan lopulta saaneet nauttia laivassa luvattua alusvaate-muotinäytöstä.
Shoppailun jälkeen lähdimme takaisin kohti pääasemaa. Metrossa oli meidän osalta aika hiljasta. Sandye kai yritti saada jotain jutun tynkää aikaa, mutta aika väsynyttä oli porukka. Saavuttiin kuitenkin perille, mutta annoimme laukut olla vielä säilössä. Lähdimme nimittäin ennen laivaan menoa vielä Derby-butikeniin ostamaan matkamuistot. Muistoksi valikoitui Djurgårdenin huivi, joka maksoi 199kr. Lopulta muutaman Sporttikaupan kiertelyn jälkeen, saatiin myös Scrod vakuuttuneeksi Djurgården-huivin ylivoimaisuudesta. Kaikille jäi hyvä mieli ostosten jälkeen.
Ennen kamojen hakemista halukkaat saivat vielä syödä ja paikaksi valikoitui taas joku kebu-mesta. Muutama otti sitten lopulta vielä iltapalaa sieltä mukaan laivalle.
Sitten kun kamat oli haettu niin alkoi suht piinaava reilun tunnin saapuvan bussin odotus. Ei se muuten piinaava ollut, mutta enemmän tai vähemmän väsymys verotti jo matkalaisia. Joku nukkuikin, mutta itse en pysty nukkumaan tuollaisissa paikoissa joten venailuksi meni. Bussi nyt tietenkin lopulta tuli ja taas päästiin venaamaan, nyt puolestaan laivan terminaalissa. Olimme hieman "pettyneitä", ettei kendojuntteja näkynyt Turun laivaan lähtiessä, mutta nyt niitä kyllä riitti. Trikoihin ja peruukkeihin pukeutuneet suomalaiset aiheuttivat enemmän tai vähemmän myötähäpeää terminaalissa hävityn Ruotsi-pelin jälkeen. Onneksi niitä ei sitten näkynytkään loppuillasta. Taisivat jokaikinen sammua laivavalaiden alle hytteihin.
Itse teimme saman kuin lähtömatkalla. Hytti -> Taxfree -> Hytti -> Disco/Fun Club -> Hytti. Poikkeuksena se, että Scrod oli matkasta sen verran väsynyt ettei jaksanut lähteä enää mihinkään juhlimaan vaan jäi nukkumaan. Hytissä vietimme kuitenkin ensin laatuaikaa ja keskustelimme asiallisesti ja syvällisesti hyvän juoman ja naposteltavan parissa. Palaneet naamat huvittivat matkalaisia ja Sandye oli jo valmis meikkaamaan "palovammat" piiloon, mutta loppujenlopuksi näin hurjaksi ei sentään menty.
Lähdimme siis kolmistaan tsekkaamaan laivan menoa ja nyt oli jopa vähän enemmän porukkaa paikalla kun LA-iltana. Rahaa ei paljon ollut enää jäljellä, joten Taxfree-juomat veivät mielenkiinnon baarin antimista, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Discoon mentäessä siellä soi karaoke, joten vaihdoimme Fun Clubiin. Hetken idlaamisen jälkeen Sandye halusi tanssia ja pienen houkuttelemisen jälkeen iso mieskin saatettiin kädestä pitäen tanssilavalle. Api komppasi perässä. Tämmöisen creepin tanssimuuvit tuskin kestäisi päivänvaloa, mutta tosi kiva fiilis jäi kuitenkin. Toivottavasti jäi muillekkin. Seuraavakin kappale täisi soida, josta fiilis nousi entisestään. Olihan Scrod popittanut kappaletta pitkin matkaa ja ristinyt sen virallisesti matkabiisiksi.
Loppuillasta koin hämmentävää tunnetta, kun suostuin jopa laulamaan Apin ja Sandyen kanssa karaokea Discon puolella. Valitettavasti kun olimme menossa laulamaan, niin paikka oli muuttunut tylysti karaokepaikasta takaisin Discoon, joten laulaminen jäi välistä. Tähän töppäsi vähän fiilikset kun laivalla ei ollut mitään tekemistä ja hetken siinä mietittiin ja päätettiin mennä sitten siinä aamyöstä nukkumaan muutamaksi tunniksi.
Hytissä nukkunut Scrod heräsi tietenkin kun tulimme takaisin ja hetken siinä jotain naurunsekaista juttua heitettiinkin kunnes sammutin valot ja kaikki pääsivät rauhoittumaan. Hetken siinä pimeässä kelasin, että olipa hieno reissu kunnes nukahdin lähes samantien.
Laiva saapui satamaan normaalisti ja muutamalla matkaajalla oli havaittavissa pientä vapinaa. Juomamäärät eivät niin korkeita olleet, mutta huono ruoka, vähäinen uni, flunssa ja pitkä reissu yhdessä saivat kropat aika sekaisin. Terminaalista selvisimme lopulta ulos ja ensin hyvästelimme Sandyen, joka lähti Satakunnan bussiin. Minä, Scrod ja Api hyppäsimme bussiin, joka vei ensin Turun kauppatorille. Tämän jälkeen lähdin itse bussiasemalle ja Scrod ja Api rautatieasemalle. Matka olisi viimeistään nyt virallisesti päättynyt ja talsin bussiaseman penkille odottamaan Salon bussia.
Laitoin Sandyelle vielä viestiä, että löysikö hän bussin ja vastaus oli positiivinen. Luulin jo jättäneeni hyvästit, mutta Sandyen bussi tuli satamasta ensin Turun bussiasemalle, joten viestissä luki myös "NÄÄN SUT". Mitään tapaamista ei kuitenkaan enää järjestetty erinäisten syiden takia.
Laitoin Sandyelle vielä viestiä, että löysikö hän bussin ja vastaus oli positiivinen. Luulin jo jättäneeni hyvästit, mutta Sandyen bussi tuli satamasta ensin Turun bussiasemalle, joten viestissä luki myös "NÄÄN SUT". Mitään tapaamista ei kuitenkaan enää järjestetty erinäisten syiden takia.
Itselleni jäi todella postiivinen mieli reissusta ja toivon mukaan aistin myös muiden tyytyväisyyden. Paljon tuli nevöföget kamaa ja tämänhän voi ottaa koska vain uusiksi. Kiitos kaikille mukana olleille!
-Tumpero
-Tumpero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti