Tämä seksikäs supertähti bongattiin huippupelaajan kanssa - katso häikäisevät kuvat!

Eikö ole vähän liian tuttua jo? Suomen media on nykypäivinä niin ala-arvoista, ettei tiedä itkisikö vai nauraisi. Tämä pahamainen tauti on levinnyt myös niinkin ison talon kuin MTV3:n urheilutoimitukseen. Kuka oikeasti haluaa lukea urheilu-osiosta Tiger Woodsin seksiskandaalin edistymistä tai Jari Sarasvuon kosintaa Virpi Kuituselle? Nykyään yritetään (kenties ison maailmaan tapaan?) kerätä vaan mahdollisimman monta klikkiä omalle sivustolleen. Nykypäivää ovat myös eri kommentointimahdollisuudet uutisiin, jota ei pahimmassa tapauksessa edes moderoida. Hyvän uutisen alla voi siis olla satoja asiattomia kommentteja, missä lähinnä vaan näkee kuinka tyhmiä oikeasti ihmiset ovat ajatuksineen ja varsinkin kirjoitusvirheineen. MTV3 ja YLE ovat viimeisimmät kommenttimahdollisuuden lisänneet tahot ja löytyy Maikkarilta myöskin jokaisen uutisen yläkulmasta mahdollisuus rankata uutinen joko "Pidän" tai "En pidä" -kategorioihin. Jostain syystä roskalehdistö ei vielä näitä mahdollisuuksia tue kuin keskustelupalstalla, mutta väittäisin ettei kauan mene kunnes nämäkin puljut tulevat tekemään tämän uudistuksen. Itse käytän paljon RSS-syötteitä, jotka tuovat siis uutiset suoraan ohjelmaan kun uutinen ilmestyy. Tilaamalla esimerkiksi MTV3:n urheilu-uutiset lukijaani, saan siis samalla urheilu-uutiset sekä juorut, jotka liittyvät vähäänkin urheiluun. Näitä ei pysty suodattamaan toisistaan - helvetin hienoa.

Ihmettelen siis, että minne ihmeeseen ovat kadonneet normaalit informaatiset uutiset, jossa asioita ei tarvitsisi aina jotenkin revitellä vaan kerrottaisiin ja tutkittaisiin asiaa sekä ennen kaikkea mietittäisiin vähän mitä kirjoitetaan. Ehkä huvittavin tilanne oli surullisen kuuluisalla Maikkarilla noin kuukausi sitten kun heidän eräs blogi-kirjoittajansa kirjoitti miksi ihmeessä Kipperin lehteen antama haastattelu on ylimitoitettu uutisoinnissa Suomessa. Juuri edellisenähän iltana MTV3:n urheilutoimitus oli aloittanut tämän härdellin uutisoimalla raflaavasti Kipperin sanomisia. Lähde-kritiikki, missä pelaa?

En tietenkään ole ilman mitään koulutuksia ja työkokemusta varmaan oikea henkilö sanomaan miten asiat pitäisi olla, mutta mielestäni Suomen journalistiikan taso on rajussa laskussa. Itselläni on haave joskus opiskella ja kouluttaa itseni työskentelemään urheilun sekä journalismin alalla, mutta olen alkanut kyseenalaistamaan tätä alaa. En sano että luopuisin haaveistani, mutta kyllä se ärsyttää kun tuntuu, että työskentelemään pääsee se kuka tekee työharjoittelussa nokkelimmat otsikot ja osaa myös kirjoittaa niin, että aiheesta syntyy joku iso keskustelu. Esimerkkinä Urheilulehti, jossa lähes joka kerta kun listataan vaikka parhaimpia tai huonompia, listaan eksyy nimi josta takuuvarmasti syntyy keskustelua. Nokkelaa journalismia? Kyllä. Hyvää journalismia? Ei.

Monet blogi-kirjoittajat - joiden nimiä en tässä nyt mainitse - pelastavat kuitenkin vähän tilannetta, mutta se syöpä on olemassa urheilutoimituksissa ja tähän pitäisi saada muutos, ennenkuin homma karkaa lopullisesti käsistä.

Drop out - osa 2

Vanhempi valmentajana vai valmentaja vanhempana ?

Monesti, jos vanhemmalla sattuu olemaan samaa urheilutaustaa, voi hänen yksilölajeissa ryhtyä lapsen yksilövalmentajiksi. Vanhempien luonne kun sattuu usein olemaan lapsen ja valmennuksen tiellä enemmän kuin luullaankaan. Vanhemmat näkevät omassa lapsessa enemmän potentiaalia, kuin mitä joukkue. Lapsi itse taas ei suostu välttämättä jatkamaan harrastamista, koska kokee muiden tahojen olevan väärässä. Myös se siirtyminen harjoituksista kentälle voi olla kova kolaus, jos se laji näyttää hienolta joukkuekavereiden kesken mutta kentällä totuus on karu. Etenkin pienten lasten kohdalla vanhemmat tuntuvat olevat tunteella paljonkin pelissä. Usein valmentajaksi ryhtyvät myös ne, joiden urat ovat jääneet kesken tai jotka luulevat tietävänsä lajin suhteen jotain. Usein se kostautuu, jos lähdetään paikkaamaan jotain osa-aluetta, missä itse on epäonnistunut elämänsä aikana. Tällöin pitäisikin keskittyä siihen, mikä on taitoa ja mikä on vain menneisyyden paikkaamisyritystä.

Oman lapsen kanssa kun lähdetään tekemään harjoitussuunnitelmia, alkaa tunnepuoli tulemaan enemmän tekemiseen mukaan kuin uskotaankaan.
Tälläisiä kaavoja nähdään usein kun jokin näkee entisen minänsä siinä vaatetuksessa missä itsekin kirmasi pitkin kilpakenttiä. Voi olla myöskin ollut oma lapsi aikanaan hyvä siinä lajissa, kunnes ura loppui ja työsi jäi ikäänkuin ”kesken”. Haluat nähdä josta kusta muusta tulevan työn hedelmiä.
Siinä ammattimaisessa tai amatöörisessä valmennuksessa tunnepuolella ei ole asian kanssa niin paljon tekemistä mutta se ammattitaito voi olla eri tasolla. Kykyä ohjata ja opettaa löytyy ja sitä kautta lapsen hyvät ja huonot puolet nähdään usein nopemmin ja erilailla kuin sillä omalla vanhemman roolin ja valmentajan roolin jakavalla isällä tai äidillä. Jos jokin lapsi on nuoren ikään päästyään ollut mukana toiminnassa jo kauan, ei tosiasioita haluta myöntää, kunnes järki menee tunteen ohi. Se nuori on ollut kuin oma tytär tai poika. Hän on voinut kenties kertoa joitakin asioita heille, mitä eivät uskalla kertoa vanhemmille. Myös kavereiden kanssa ollaan voitu miettiä asioiden oikeaa laitaa ja mietitty jo kauan lopettamista mutta siihen ei olla ulkopuolisen painostuksen myötä annettu mahdollisuutta. Joskus se lapsen lopettamispäätös voi olla vanhemmille helpotus. He ovat vain odottaneet, koska lapsen innostus lakkaa.

Kaikesta huolimatta lapsen tai nuoren kasvun kannalta sen karun maailman kohtaaminen ja tosiasioiden kertominen tekee pitemmällä tähtäimellä hyvää. Jos aina pitää vanhempien mielipidettä kysyä asioiden suhteen, ei omaa mielipidettä pysty koskaan muodostamaan ja elämässä päätöksiä itsenäisesti tekemään.

Esikuvana jatkuvuutta

Olemme monesti lukeneet siitä, miten lapsella loppuu liikunnallisuus, kun harrastus loppuu. Se miten entiset huippu-urheilijat eivät jaksa enää pitää kuntoaan yllä, kun katsomme heitä lehtien palstoilta muutama vuosi uran jälkeen, on valitettavaa. Miten lapsikaan, kasvava nuori tai varhaisaikuinenkaan jaksaa pitää itsestään fyysisesti hyvää huolta, jos heidän idolinsakaan eivät tee niin uran jälkeen. Olisi tärkeää saada myös esikuvat jatkamaan työtä lajin parissa muuallakin kuin kabineteissa. Heillä, jos kenellä on se tieto ja taito saada lapset havahtumaan siihen, mitä se lajin parissa oleminen vaatii. Myös ne henkilökohtaiset ongelmat ottavat roolia, kun parisuhdetta tai perhe-elämää koitetaan sovittaa ammattilaisurheilun maailmassa. Ne, jotka nielevät sen tosiasian, että kaikki vaatii uhrauksia niinkuin elämässä muutenkin, pärjäävät tässä maailmassa.

Elämänkerrat ovat pullollaan täynnä tarinoita siitä, miten jotakuta on seksuaalisesti käytetty hyväksi tai miten viina, huumeet ja moni muu asia on tullut elämän pariin ja vaikuttanut urheilullisiin suorituksiin. Niihin on myös hyvä puuttua hyvissä ajoin. Usein sitä ei vain nähdä metsää puilta vaan urheilu menee kaiken edelle. Myös vääränlaiset kuvat jäävät elämään sen lapsen tai nuoren elämään, kun niitä ei korjata tai niille ei voida tehdä mitään. Sitten kun ongelmat alkavat, tekeminen niiden suhteen alkaa olemaan jo liian myöhäistä.
Siksi onkin tärkeää katsoa, että lapsella on mahdollisimman tasapainoinen elämä, jotta kaikki tekijät tukisivat hänen kasvuaan terveellä pohjalla.

Tälläisiin tekijöihin eivät agentit, managerit tai vanhemmat osaa puuttua. Nuoren tehdessä ammattilaissopimusta, muuttuu kilpaurheilun koko kirjo lapsen silmissä erilaiseksi. Se mitä ennen oli tehty puhtaasti kiinnostuksesta lajiin, on muuttunut rakkaudeksi. Se mitä haluaa tehdä elämässään siihen saakka, kunnes ura loppuu, on nyt se koko elämä. Sinun elämäsi päätyy valokeilaan ja median hampaat odottavat sinua. Missä on se taho, joka valmistaa nuoren tälläiseen tilanteeseen ? Ei missään.
Kaikki mitä eteen tulee, odotetaan ymmärtävän, kun lajin pariin ollaan lähdetty. Ne seuraamiset televisiosta tuovat esiin vain sen glamourin ja se varjopuoli jää näkemättä.

Bisnes

Viimeisenä kaikelle on se bisnes, mitä halutaan eri kilpaurheilun tähdillä tehdä. Lapsi kokee paineita, jos hänestä jo pienestä pitäen kiinnostutaan jonkin lajin parista. Erilaiset kykyjenetsijät ja draftit tai kova kilpailu, kuka saa urheilijan talliinsa, voi olla kasvavalle nuorelle liikaa. Odotuksien lunastus ja paineiden kestokyky punnitaan. Rahaa on uhrattu vanhempien, joukkueen, managerin ja mainonnan puolesta. Joukkueen tai urheilijan pitää menestyä ja nuoresta pakotetaan lahjakkuuden ulostulo joskus liiankin aikaisin. Lehdissä saadaan lukea, kuinka lupauksesta tulikin floppi tai jokin vamma päätti uran. Urheilu on vaarallista, myös henkisesti että fyysisesti. Kuolemia sattuu kentillä koko ajan kun urheilun maailmassa pyritään saamaan aikaan tuloksia ja menestystä keinoja kaihtamatta. Mystisiä nuorten urheilijoiden kuolemia saadaan lukea myös aika ajoin. Se voi kertoa siitä, miten nuori kokee kaikki paineet. He näkevät lehdistä miten jotkut menestyvät kielletyin ainein tai joku taas saavuttaa menestyksen portit aiemmin kuin hän. Kuullaan lajipiiristä jostain aineesta ja otetaan sitä tai joukkue tarjoaa aineita, koska menestyksen hinta on liian kova, jos tuloksia ei synny. Ei haluta hyväksyä sitä, että ei enää perässä pysytä.

Joskus vain on parempi miettiä, kuinka pitkälle on valmis menemään, jos ei tiedä vielä tulevasta.
Etenkin urheilussa se voi joskus olla elämää suurempaa, kun olet se idoli, jonka asemasta jokin lapsi unelmoi. Hän voi alkaa seurata jalanjälkiäsi ja kokea tulevaisuudessa saman kohtalon.
Jokaisella tekemisellä on seurauksensa. Niin myös urheilussa.

Tumperon ja Scrodin kymmenen kiperää, osa 1

1. Mitä mieltä olet siitä, että nykyään pitää usempi kanavapaketti omistaa, jotta pystyisi seuraamaan kiinnostavimpia urheilusarjoja? Saiko kaikki alkunsa Bonnierin kaupoista Canal+ - kaapeliyhtiötä kohtaan?

Tumpero: No eipä tietenkään. Kulttuurimaissa on jo useamman vuoden ajan voinut maksaa tasantarkkaan siitä mitä haluat. Näin sen pitäisi olla Suomessakin. Ymmärrän kyllä kallistuneet sarjasopimukset, mutta suurin virhe on jakaa yksi liiga usealle eri kanaville. Tällä hetkellä pahimpana esimerkkinä SM-liiga, jonka karsinnat tulevat MTV3 Maxilta, runkosarja ja osa pleijareista UrhoTV:ltä sekä finaalit Nelonen Sport Prolta. Siinä mielessä maksutelevisio on ihan ok, sillä pelimäärät lisääntyvät ja amerikkalaiset hömppäsarjojen uusinnat eivät paina päälle. Hinnoittelu ja tuotteet kohdilleen niin maksu-tv saa hyväksyntäni.

Scrod: Mielestäni kilpailu on käynyt entistä kovemmaksi uusien yritysten esiintulon myötä. Aikanaan kanavilla sattui olemaan oikeudet kyseiseen urheilutarjontaan eikä kilpailua pahemmin ollut. Myös kanavien toimintaperiaate oli täysin erilaista. Ei nähty urheilua enää niin suurena osana tarjontaa, kuin ennen. Haluttiin uudistaa sitä näkyvyyttä ja ottaa kohteeksi hieman erilainen kohderyhmä. Kanavat tekevät ajoittain muutoksia, jotta pysyisivät ajan hermossa mukana. Koska joku olisi ajatellut esimerkiksi, että YLE TV1 tekee sopimuksen HBOn sarjojen suhteen tai MTV3 tekee omat kanavapaketit niinkin suuressa mittakaavassa ?

Urheilun saralla nyt ollaan tultu siihen, että yksi kanava omistaa kaiken kotimaisen jääkiekon lähestulkoon , yksi kanava näyttää jalkapalloa suosituimpien maiden pääsarjoista ja cupkilpailuista, yksi taas kaikkea ulkomaista jääkiekko ja yksi pyrkii näyttämään sitten vähän kaikkea ?

Kaikessahan on kyse siitä, miten rahastus on tullut kaikessa pääosaan. Jos haluat nähdä jääkiekkoa ja jalkapalloa, sinulta vaaditaan 3 eri kanavan paketit, jotta näkisit kaiken mahdollisen näiden lajien saatavilla olevan tarjonnan. Ulkomailla tämä asia osataan tehdä niin paljon paremmin ja oikein. Keskitytään siihen, missä alunperinkin on kyse. Joukkueen tai lajin kannatuksesta eri vaihtoehdoin. Tarjotaan lempijoukkueen pelien suhteen paketteja, jotka voit räätälöidä itsellesi sopivaksi.

Suomessa sentään joissakin firmoissa annetaan mahdollisuus ottaa ne kanavat pakettiin, mitä haluat mutta suurimmaksi osaksi kaikki päälajit kiinnostavuudeltaan ollaan laitettu yhdeksi paketiksi eri palveluntarjoajille. Yleisesti urheilua seuraaville jokin ESPN America tai Eurosport voi palvella. Kiinnostuksen kohdistuessa tiettyihin lajeihin, ollaan pakotettu hankkimaan se yksi, kaksi pakettia pakotettuine lisineen.  Jos haluttaisiin palvella katsojia ja asiakkaita paremmin, revittäisiin kaikki auki niin, että saisi valita mitä sitä haluaa oikeasti miltäkin palveluntarjoajalta ostaa ja mitä katsoa.

Se on vain täysin kyse siitä, että raha ratkaisee monessakin suhteessa nämä nykyiset tapahtumat, mitä kanavatarjonnassa vielä tulee olemaan. Käydään se ainoa kilpailu enää siitä, kuka saa mitkäkin oikeudet ja mikä on se kulukatto, minkä alaisuudessa voidaan vielä pysyä.

Koskaan kuitenkaan lajien suhteen ei voida tietää, mitä niissä tapahtuu minkäkin sarjan sisällä. SM-Liiga ei ole enää niin laadukas sarja, toisaalta Veikkausliiga voisi olla laadukkaampikin, jos ruohonjuuritasoon ja näkyvyyteen ja moneen muuhun asiaan panostettaisiin.  

2. Miten suhtaudut niihin urheilijoihin, jotka miettivät urheilu-uransa jatkoa puoleen väliin kautta kunnes tulevat pelaamaan puoli kautta? Entä niihin yksilöurheilijoihin, jotka tulevat takaisin kilpailuareenoille parin kautta lopettamispäätöksen jälkeen?

Tumpero: Yleensähän lopettamispäätös tulee siitä, että on saanut jo tarpeeksi siitä lajista ja sen tuomasta paineesta ja haluaa viettää aikaa enemmän perheen kanssa. Takaisin tulemisessa ei ole mitään hävetttävää, jos taidot on edelleen tallella ja pärjää muiden mukana. Riskiä siinä on, mutta se kannattaa ottaa, jos siltä tuntuu.

Scrod: Tässä tullaan siihen, että mikä palvelee lajin suhteen eniten, se motivaatio vielä saavuttaa jotain vai se, ettei siitä osata irtaantua tai siirtyä taustajoukkoihin, missä voisi ammattitaidosta olla enemmän hyötyä ?

Jos on kuntoa ja halua ja on relistista vielä tavoitella jotain uransa ehtoohetkien suhteen, miksei sitä voisi jatkaa. Mutta nämä suunnitelmat pitäisi tulla ennen tai jälkeen kauden alkua, ei sen aikana. Monet joukkueet kokevat muutoksen, kun yksilölajeissa joukkueen sisällä ollaan ajateltu kehityskäyrän nousevan joidenkin osalta. Sitten viedään se mahdollisuus saada vastuuta kun entiset varjot tulevat taas kilpakentille mukaan.
Puoli kautta menee siihen, että saadaan itsensä samaan rytmiin kuin muut ja meno ei ole enää entisenlaista. Se uran aikana saavutettu ”ikonimaisuus” antaa jonkin aikaa anteeksi, kunnes huomataan että olisi ollu joissakin tapauksessa parempi pysyä eläkkeellä.

Schumacher hamuaa takaisin, Grönholm halusi takaisin, myös mäkihypyn suhteen on nähty paluumuuttajia yhdistetystä puhumattakaan. Mielestäni se mitä aikanaan ollaan saavutettu, saisi jäädä sinne historianlehdille kirjoihin ja kansiin painettuna. Ehkä olympialaiset voivat saada vielä kerran yrittämään ja antaa tietyn poikkeuksen. Mutta Janne Ojasenkin luulisi päättävän uransa tämän kauden jälkeen kun nyt on ykkösenä tilastossa ? Toivotaan.

3. Minkälaisena pidät mahdollisuuksia Suomen Leijonamiehistöllä Vancouverin olympialaisissa? Entäpä naisjoukkueen mahdollisuudet?

Tumpero: Riippuu täysin maalivahtipelistä. Kipperin kanssa voidaan mennä kultaanki asti, vaikka se epätodennäköistä onkin. Kisat ovat kuitenkin niin lyhyet, että aina voi yllättää. Jos pelattaisiin paras seitsemästä sarjaa niin Leijonilla ei olisi mitään mahdollisuutta. Realistina veikkaan kuitenkin tippumista viimeistään välierästä. Naisjoukkue taistelee jälleen pronssista, muuhun ei ole mahdollisuuksia.

Scrod: Miehillä suunta on nyt ollut turnauksien myötä ainakin positiivisempi kuin Doug Sheddenin aikana. Silloin oli kahdenlaista pelisuunnitelmaa, josta se ei-moderni suunnitelma ei tuottanut tulosta. Jääkiekon kehityksen ja modernimman aikakauden tämänhetkisellä osaajalla, Jukka Jalosella on nyt ne palikat, millä vielä voidaan koittaa saavuttaa menestystä. Ikähaitari on sellainen, että nyt jos koskaan se Den Glider In voisi vielä soida ja kansa vaeltaa torille. Mutta se vaatii oikeita valintoja ja onnea tiukkojen tilanteiden kääntämiseksi voitolliseksi.

Liikaa on tullut hyvän olon tunnetta puseroon ja menetetty johtoja, hävitty finaaleita ja tärkeitä jatkopelejä. Nyt olympialaiset antavat lisäpotkun ja lisäpalon jokaisen leijonavaakunan kantajan sydämeen. Kuitenkin moni muu maa on tullut niin paljon kirien joukkuepelaamisen suhteen, että Suomen kisat saa mennä aika nappiin että edes mitalli tulee.

Uskon että kaiken mennessä hyvin, pronssia tulee. Mutta se kullan tavoittelu on jokaisen Karjala-lippiksen silmissä, tapahtui mitä tahansa. Jos kultaa saadaan, on se Suomen maajoukkueen onni ja jokainen laittaa loton vetämään Suomeen päästyään. Silloin ei joukkuepeli olisi paremmin voinut osua näinkin lyhyen turnauksen alla kohdilleen. Ja Jaloselle kultainen tuoli valmennusaitioon.

4. Oliko sinun mielestä Raimo Summasen potkut Rapperswillestä oikea päätös? Entä Hannu Aravirran potkut Jokereiden peräsimestä?

Tumpero: Summasen potkut tulivat varmaankin ihan aiheesta. Peliesitykset eivät vastanneet sitä mitä piti ja helpointa oli vaihtaa valmentaja. Persoonana muutenki ehkä hiukan liian kusipäinen olla pidemmän aikaan jossain projektissa. Kusipäisyys valmentaja on hyvä asia, mutta tässä sitä totta tosiaan tuli liikaa.

Aravirta taas on persoonana ihan erilainen kuin Summanen. Potkut oli vain ajankysymys, kun katsottiin taas vain peliesityksiä.

Scrod: Ollaan puhuttu Raimo Summasen johdatuksesta World Cupin hopealle, jääräpäisestä asenteesta ja uhkarohkeista teoista mm. Janne Niinimaan potkiminen kesken kisojen, valmennusportaalta usemman kerran kohdanneen saman tapahtuman, erottamisen.

Osaksi ollaan nähty että kyseessä on luonne, mitä ei kaikki sulata, myös se ns. ammattitaito ei ole vaaditulla tasolla. Vanhan kiekon ajalta peräisin olevat tyylit, teot ja tavat vaatisivat päivitystä.
Sitä ollaan sanottu että Erkka Westerlund oli se pioneeri aikanaan SM-Liigassa Raimon aisaparina ollessa ja World Cupissa, että niinkin pitkälle menestystä päästiin maistamaan. Apuvalmennus ja päävalmennus ovat nykyään entistä lähempänä titteleissä toisiaan. Pitää olla vain se yksi ihminen, joka johtaa taustalla mutta toinen on siellä valokeilassa. Hommaa johdetaan nykyään tiiminä, ei yksilöinä.

Mielestäni Summanen voisi hieman miettiä pelikirjansa kohtia uudestaan, ennenkuin miettii vaikkapa Ilveksen ruoriin tarttumista. Ei siellä pukumiesten hommissakaan ole mairittelevia polkuja tullut tallattua, miten mahtaa Rapperswillessä sekin puoli sujua ? Aika näyttää.

Aravirran potkujen syy on se, että Virmasen joukkueella ei Aravirta voi lähteä toteuttamaan omaa filosofiaansa. Niin karulta kuin se kuulostaa, oli Ara tähhä uhri ja pääsyypää lähtee toivottavasti vuoden päästä niistä joukkueenkokoamishommista. Jos sinne saataisiin ammattimies, olisi Holtari esimerkiksi parempi tulevaisuudenantaja Jokereille kuin Virmanen on koskaan ollut. Tällöin myös Aravirta voisi istua kultatuolissa. Ehkäpä hänelle se pienempi painekattila on sopivampi missä kehitysvaraa on joukkueen etua ajatellen enemmän kuin muualla miinusmerkin venyttäminen, siihen kun on jossakin varaa.

5. Mikä oli mielestäsi tämän vuoden flop – tapaus, tapahtuma tai episodi?

Tumpero: No jos otetaan kaikki tapahtumat huomioon niin F1-sarja. Säännöt muuttuivat jälleen rajusti eikä kohuiltakaan vältytty. Kaikenkukkuraksi sarjan voitti ylivoimaisesti ensikertalainen tiimi, jonka autoa monet kuvailivat alkukaudesta sääntöjenvastaiseksi.

Scrod: Tällä hetkellä mieleen tulee muutama asia, Santanderin halu pistää Räikkönen kävelemään, Harkimon ja Virmasen puheet, joilla ei ole mitään pohjaa tekojen kautta katsottuna, pitemmällä tähtäimellä Vehasen myynti, Suomen kisajoukkueen heikko menestys yleisurheilussa, case Tiger Woods.

6. Entä yllättävin?

Tumpero: Hannu Mannisen paluu. Tai ei niinkään paluu, mutta se millä tyylillä hän sen teki. Heti avausviikonloppuna kahdesti palkintopallille ja kerran voittoon pelkästään peruskunnon ylläpitämisellä. Siinäpä vuoden 2009 uroteko.

Scrod: Se, että Rautakallio saa jatkaa ja kauan mahdollisuutta odottanut Karri Kivi tulee taas todennäköisesti nuolemaan näppejään ellei revi patasydäntä rinnastaan irti ja lähde muille maille näyttämään porilaiselle kiekkokabinettiporukalle närhenmunat.

7. Jos saisit valita Suomen Palloliiton johtoon toisen henkilön, tekisitkö sen? Jos, niin kenet?

Tumpero: Niinistön valinta oli jo sinänsä floppi, kun hän ei lajista mitään ymmärrä. Toki Saulista tulee luotettava kuva mediaan johtajana. Onneksi Petri Jakonen paikkaa aika paljonkin ammattitaidoillaan Niinistön puutteita. Tällä hetkellä menisin näillä, mutta seuraavaksi voisi valita laji-ihmisen.

Scrod: Mielestäni enemmän lajitaustaa omaava henkilö olisi tähän parempi joka kehittäisi suomalaista jalkapalloilua mahdollisimman radikaalein keinoin. Jos nyt saisi valita sopivan henkilön persoonana, joka uskaltaisi puhua asioista, oli se Pasi Rautiaien. Mutta antaa hänen vielä valmentaa, niissä hommissa kun tuntuu vielä olevan annettavaa. No toivotaan, että Niinistö on enemmän hihojaan käärivää tyyppiä kuin papereita ja sormia pyörittelevä median edessä.

8. Ottiko mielestäsi Henri Kontinen tällä kaudella sen henkisen yliotteen Suomen potentiaalisimman tennispelaajan statuksesta Jarkko Niemisen ohi? Tuleeko Henri Kontisesta top20 pelaaja?

Tumpero: Niemisen potentiaalistahan tuskin enää voi hirveästi puhua, kun parhaat päivät ovat kiistatta takana. Kontinen otti lähinnä henkisen yliotteen Suomen toisesta superjunnusta tenniksessä, Henri Laaksosesta. Taisi myös voitto Niemisestä (Henkan esikuva) tuoda Kontiselle itselleen rutkasti lisää motivaatiota  Hyvin vaikea sanoa vielä tuleeko top20 pelaaja maailmassa, koska lajissa on niin kova taso, mutta lupaavalta kieltämättä vaikuttaa.

Scrod: Henri Kontisella on vielä kehitettävää mutta oikealla tiellä ollaan. Alkujaan lähdetty sieltä 1000 joukon pohjilta ja nyt ollaan 200 joukossa. Pientä ylimääräistä innokkuutta on iän ja suoraviivaisen kehityskäyrän myötä vielä otteissa havaittavissa mutta kyllä ne siitä kovien pelien kautta vielä muokkaantuvat varmemmiksi.

Kohtaamiset ovat Jarkon ja Henrin välillä 1-1 mutta se ei kerro vielä mitään. Se, että miten parin vuoden sisällä Henrin kehityskäyrä vielä jatkuu ja miten listasijoitus ja otteet kohentuvat kovempien pelien kautta, on varsin lupaavalla tiellä. Jarkko on ollut aina enemmän oman tien kulkija ja ottanut välmennusta vasta myöhemmällä peli-iällä.

Henrin suhteen yksi valmennuspuoli on vähän tuonut aikanaan menneisyydessä takapakkia, mutta lasketaan se virhearviointina, mistä ollaan myöhemmin opittu. Jarkko on top 50 – pelaaja mutta tuskin top20 joukossa häntä enää niin usein nähdään. Suoritusvarmuus on hänellä silti pysynyt suht hyvänä, vaikkei kukaan hänestä mitää top10 pelaajaa ole koskaan odottanut, siis realistisesti, vakavissaan katsottuna. Jakke on hyvä pelaaja, mutta ei niin hyvä. Karsintaturnauksien voitot kertovat siitä, että Jakella on vielä annettavaa ammattilaiskentillä, mutta ihan parhaimpaansa hän ei enää tule yltämään.

Henri on ehkä ottanut media ja kehityskäyrän suhteen Jakesta pienen henkisen otteen mutta edelleen Jakke on se ykköspelaaja tenniksessä, muutaman vuoden päästä, se valta on vaihtunut, pysyvästi.

9. Onko mäkihypyn yhdistetyn kisassa tällä kaudella otetut ”tuuliolosuhde”pisteet hyvä vai huono asia?

Tumpero: No on sinällään, että jos jossain halutaan testata pistejärjestelmää mäkihyppyä varten niin yhdistetyn kisat ovat tähän oiva paikka. Itse en niinkään pidä tästä, sillä onhan ne ennenkin pystynyt hyppäämään ilman tuota järjestelmää. Vähän sama kun futikseen tuotaisiin väkisin maalikamerat.

Scrod: Mielestäni olosuhteet ovat olleet viime kausina ristiriitaisesti olleet vaikuttamassa tuloksiin.
Se, että nyt annetaan hieman tasoitusta, tuo vain tasavertaisuutta kisatuloksiin. Jos tulee huono rako, annetaan enemmän pisteitä, jos taas huomattavan hyvä tuulirako, vähennetään. Jos ei merkittävää etua, ei lisätä eikä vähennetä. Tälläista uudistusta tämä lajipuoli on kaivannut jo pitkään. Erilaiset tuuliverkot kun tuntuvat olevan joissakin paikoissa hankala asentaa tai edes hankkia. Olosuhteet kun ovat eri kisamaissa niin erilaiset. Se ei toimisi yhtenä kokonaisvaltaisena ratkaisuna. Paras onkin se pistesysteemi, minkä toivon tulevan yhdistetystä vielä normaaliin mäkikisoihin, ehkäpä jo ensi kaudella.

10. Kuinka kauan mielestäsi menee taas siihen, että Suomi ottaa miesten keihäänkeitossa arvokisamitalin?

Tumpero: Tulevaisuus ja tämäkin hetki näyttää erinomaiselta. Monta potentiaalista nuorta mitalistia on jo nyt mukana ja on vain ajankysymys, koska breikkaavat arvokisoissa. Nuoret yhdistettynä ”vanhalla” Pitkämäellä, joka voi joka kisan voittaa hyvänä päivänä on ihan mielenkiintoinen tilanne. Eiköhän mitali tule taas seuraavissa arvokisoissa. Tai ainakin pitäisi..

Scrod: Liian paljon katsottiin sen suhteen, että menestyskäyrät olisivat korkealla viime valintojen osalta. Ei otettu huomioon sitä, että kaikissa järkevintä kisavalinnat olisi tehdä Kalevan kisojen jälkeen. Nyt siihen ollaan palaamassa mutta kenties sen kustannuksella viime kaudella jäi mitalli saamatta. Tero Pitkämäen sairastuminen tuli pahimpaan mahdolliseen paikkaan ja kyseinen suoritus ei ollut häpeä vaikkei sijoitus sitä odotettua ollukkaan.

Mutta tosiasia on se, että satunnaiset onnistumiset eivät tuo sitä menestysvarmuutta tai viime kausien kilpailunäytöt kertoisi mitään tämän kauden osalta.
On parempi mennä tilanteen mukaan ja tehdä sen myötä vaadittavat johtopäätökset ja sitä mukaan ne valintatoimenpiteet, mikä on sen hetkinen kunto. Aikanaan se kunto osui kisojen kohdalle ja menestystä tuli. Mutta jotenkin se vaatimustaso on myös hieman nykykeihäänheitossa pudonnut tekemisen suhteen. En osaa sanoa missä se vika on mutta sellaista on nyt ollut hieman havaittavissa, että muissakin yleisurheilulajeissa se epäonnistuminen arvokisoissa tuntuu osuvan niille, kelle asetetaan kohtuuttomat paineet.

Kaikki eivät henkiseltä puolelta osaa käsitellä äkillistä menestystä tai mahdollisuuksia saavuttaa arvokisoissa jotain. Lajin valmentajan harkinta eroamisesta ei ollut ihan täysin perusteetonta pohdintaa mutta mielestäni ensi kauden suhteen tehtävän muutokset palauttavat suomea taas takaisin mitalikantaan myös arvokisoissa. Mitalien määrä pysyköön kuitenkin realistisena, yhden kappaleen verran. Se kuka sen saa, on vielä mysteeri. Joka kausi tulee uusia, jotka ponnistavat pinnalle. Huipulla on kuitenkin vaikea pysyä, mutta sinne on helppo päästä.

Drop out - osa 1

Kun lapsi lähtee harrastamaan urheilua, on hänellä usein mielessään vain se, että kentälle tai lajin suhteen lähdetään pitämään hauskaa. Aikaisemmin pihapeleissä ollaan oltu, jonkin harrastekerhon kautta kipinä löydetty tai seuran toiminta on suosittua paikkakunnalla. Silloin puhutaan vanhempien kanssa, haetaan se paikallisen urheilujaoston yhteystieto käsiin, soitetaan, tiedustellaan ja laitetaan lapsi mukaan harrastuksien pariin. Lapset ovat nähneet televisiosta tai kaveripiiristä kyseisestä lajista ja lähtevät joukkoon mukaan. Joukossa kaikki on mukavempaa ja yleensä lähdetään tekemään tästä lapselle tervettä tekemistä, josta voi nauttia, siitä saa liikuntaa ja se luo sosiaalisia siteitä kanssatovereihin. Monesti kutenkin lapsella on vaihtuva mieli. He haluavat aina kokeilla kaikkea ja todellisuus voi iskeytyä rajustikin vastaan. Pihapeleissä ei tarvitse olla tiettyyn aikaan, tai heiltä ei odoteta mitään. Kun mennään urheiluseuraan niin usein joissakin suosituimmissa lajeissa vuodenajat tulevat tekemisen suhteen vastaan. Tällöin lapsella onkin lapsuutensa aikana useita harrastuksia.

Monipuoliset haasteet

Silloin lähdetään hakeutumaan monipuolisempaan lajitaustaan, jotta voisi kokeilla mahdollisimman monta lajia. Kokemuksien myötä on sitten hyvä katsoa, jos mahdollisesti oma ”ura” pitemmälle kantaisi. Tässä voi taustalla olla myös vanhempien halu ohjata lasta toisen lajin suuntaan, kaverit voivat saada mielen muuttumaan jne. On myös valmennusporras, joka vetää omaa linjaa ja heillä on omanlaiset tavoitteet asetettu joukkueen suhteen. Myös joukkueella voi olla omanlaisensa linja, mihin se oma lapsi ei sovi. Tällöin harrastetoiminta voi loppua kesken kaiken, koska lapsen ”kiinnostus kuolee” usein itsestä riippumattomista syistä. Monenlaiset motiivit ovat usein lapsen harrastustoiminnan lopettamisen taustalla. Useamman lajin parissa oleminen vaatii uhrauksia. Myös ammattimaisempaan urheilijauraan tähtäävälle vaaditaan kurinalaisuutta ja päättäväisyyttä, jotta asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin. Tällöin sitä alkaa jo miettiä että lapsekas innostus muuttuu vaativaksi ”työksi” ja motivaatiotekijät muuttuvat entistä mittavimmiksi.

Usein lapsen kyvyt eivät myöskään välttämättä riitä niihin haasteisiin mitä harrastuksellisen tekemisen suhteen vaaditaan. Silloin lapsen maailmat kohtaavat valitettavalla tavalla. Miten sanoa lapselle, että hänen harrastus loppuu, koska hänellä ei ole riittävästi rahkeita enää kyseisen lajin pariin ?

Murrosiässä kun aloitetaan harrastus tai ollaan edetty murrosikään saakka harrastuksen suhteen, saadaan vastaan monia asioita esteenä harrastukselle.
Monipuolisten lajien aikataulutus opiskelujen suhteen voi vaatia aikas paljonkin. Riittävien kykyjen omaavien lahjakkuuksien pääseminen urheilulukioon voi olla se ainoa tavoite, jotta opiskelua ja harrastamista voitaisiin kumpaakin suorittaa tasapainoisesti.

Myös omat kiinnostukset ja mielialojen muutokset tuovat haasteita. On saatu pienestä pitäen monia menestyksen maistiaisia turnauksien ja mitallien muodossa. Loppuu kiinnostus ja haasteet ovat jo kohdattu mielestään riittävän korkealle asteelle. Ei löydy motivaatiota enää jatkaa urheilun parissa. Koulut yleensä ovat pääosassa siinä, jatkaako nuori vai ei. Jos kaverit lopettavat, voi toinen myös lopettaa. Etenkin sarjatasojen nousu tuo aina mukanaan entistä enemmän harjoituksia ja se saman kaveripiirin kanssa ei enää sinne harjoituksiin mennäkkään. Tällöin oma kynnys mennä reeneihin voi olla myös aika korkea.


Itsenäistyminen


Kun nuori alkaa kokea omanlaista itsenäisyyttään eri asioihin, ei enää se isän tai äidin kanssa keskustelu lajin suhteen enää haluta. Myös valmennus vaihtuu junioreissa tiuhaan tahtiin ja se tuttu peliaikaa antanut valmentaja katoaa ja nuorelle tulee muutoksia elämään. Peliaika pitääkin ansaita ja taitavimpia pelaajia tulee kisaamaan kanssasi pelipaikoista. Syitä on monia mutta se on huolestuttavaa kun nappuloista siirryttäessä juniorisarjoihin, lapsen motivaatio harjoitteluun laskee.
Ei enää nähdä sitä mielenkiintoa siinä tekemisessä tai reenaamisessa, halutaan vain pelata.
Myös se tilanne voi olla esteenä, kun pitää valita opiskeleeko tulevaisuutta varten vai jatkaako urheilun parissa pelaten riskillä, että siitä saisi elantonsa.
Monesti painotetaan koulunkäymistä loppuun ja harrastuksen ohessa ammatin hankkimista, jottei uran äkillisen lopetuksen myötä jäisi tyhjän päälle.

Etenkin aikuistumisen kynnyksellä vaaditaan nuorelta päätös, mitä se ammattimaisuus elämässä on.
Monet etenkin kahden lajin välillä joutuvat tekemään tiukan päätöksen, kumman lajin parissa jatketaan. Raha voi tulla esteeksi vanhempien taholta, kun kahden harrastuksen kattamiseen ei rahat enää riitä. Aikakin on jo kortilla, joten jostain on luovuttava.
Myös sen lapsuuden haaveammatin toteutuminen tulee eteen ja se opiskelukin tulee nielemään aikaa ja rahaa jatkossa.


Mitä vaaditaan

Kun katsotaan, mitä ollaan vaadittu, että huippu-urheilijaksi ollaan päädytty, sanotaan että lapsella pitää olla nykyään se 10 000 tuntia liikuntaa pohjalla. Se on se mistä lähdetään ammattilaisurheilijaa muokkaamaan. Lajit muuttuvat ja vaatimustaso alkaa nousta nykyään jo hirmuiseksi. Pitäisi esikouluiässä jo aloittaa liikunnallisuuden harrastaminen useampi tunti päivässä. Tämä kertoo siitä, että kilpailu on kovaa ja päätökset pitää tehdä jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
HE ovat myös uhranneet osan elämästään urheilulle. Se mitä se vaatii, ei koskaan tule näkymään muuta kuin silloin, jos nouset huipulle. Sosiaalinen elämä rajoittuu valmennuksen, joukkueen ja reenauksen ympärille + koulu ja muut velvoitteet siinä sivussa. Sitten huipulla ehtii viettämään sitä vapaa-ajan elämää ja hankkia tyttö ja poikaystäviä. Monestikaan ei tajuta, että heillä on jäänyt niin sanotusti sitä elämää elämättä. He ottavat joko nöyrästi sen roolin, että elämä on pääosin urheilua, toisilla voi olla toisenlainen rooli läpi elämän.

Mädät korin omenat

Alku

Kun kootaan joukkuetta, se vaatii sen henkilön, joka pitää ohjat käsissään.
Hän on joukkueen johtohahmo, joka saa rinnalleen tukijakaartin, joihin voi luottaa.
Tukipilarit koostuvat niistä tekijöistä, jotka kannattelevat joukkuetta, antavat sille rungon ja sitä myöten myös kasvot.
Tällä ydinporukalla lähdetään markkinoimaan tätä joukkiota, jotta se saisi lisää jäseniä ympärilleen.
Se alkaa osoittaa entistä enemmän kiinnostusta ja mielenkiinto tämän poppoon tekemisten suhteen herää. Syntyy jotain uutta, jolle vain taivas on kantena ja helvetti pohjana.
Homma alkaa kulkemaan, puhalletaan kaikki yhteen hiileen ja tavoitteet ovat jokseenkin samat.
Pyritään hyvään, näyttävään peliin kukin omilla kyvyillä ja pelitapaa mukailevilla luovilla vapauksilla. Tarpeen tullen niistä karsitaan tai niihin lisätään, jos sille koetaan olevan tarvetta.
Mahdollisuuksien mukaan resursseja laajennetaan, kaikenlaista kohennusta ympärillä oleviin tekijöihin kohdistetaan, jotta joukkueella ja sen yleisöllä olisi mahdollisimman hyvät puitteet toteuttaa joukkueen toimintaperiaatteita. Välillä järjestetään kaikenlaisia tempauksia, joilla toivottavasti edesautetaan joukkuehengen kohottamista.

Tausta

Ydinjoukossa on aina tekijöitä, joille ei ole tärkeintä olla parrasvaloissa. Heille riittää että rooli pysyy kulisseissa ja jos aihetta on, parrasvaloihin astutaan. Mutta useimmiten, jos homma kulkee, se riittää heille. Toiset taas haluavat viedä mahdollisimman paljon palstamillimetrejä ja pyrkivät olemaan esillä kaikenlaisten asioiden suhteen. Heillä tuntuu olevan laajentuneempi kuva toiminnan suhteen kuin mitä se onkaan. Välillä tunne ja järki ei kulje käsikädessä. Siinä vaiheessa taustavaikuttajat pyrkivät pitämään ohjaksia käsissään parhaansa mukaan. Joskus siinä onnistutaan, joskus ei.

Lento

Kun joukkueella menee hyvin, kaikki ovat tyytyväisiä ja lento on auvoisaa. Tavoitteita nostetaan ja muutama täsmähankinta tehdään. Niillä pyritään saamaan se ”puuttunut palanen” kohdalleen, jotta meno olisi jatkossa entistäkin parempaa. Jossain vaiheessa homma toimii ja joukkue kiittää luottamuksesta. Suunnitellaan jo sesongin päättäviä juhlia. Kaava etenee suunnitelmien mukaan ja aletaan jo puhua toiminnan laajentamisesta. Tavoitellaan jo tulevien suunnitelmien pohjalta investointien lisäyksiä, jotta hedelmä kantaisi myös jatkossa. Menestystä tulee ja kaikki ovat tyytyväisiä. Vai ovatko ?

Lasku

Kauden aikana ollaan huomattu, että kaikesta huolimatta, homma ei ole toiminut ihan niin kuin olisi pitänyt. Menestyminen on tuonut liikaa sooloilua eri osa-alueilla, eikä sitä katsota hyvänä. Myös monella muualla sektorilla ollaan mukana ja se osaksi häiritsee toimintaa. Kaikki mikä toimii muualla, ei toimi samalla lailla toisessa paikassa. On niin sanotusti mätiä omenia korissa, mitkä pitää poimia, ennenkuin ne pilaavat koko korin.

Sen suhteen pyritään saamaan aikaan muutoksia, millä elvytettäisiin joukkuetta ja saataisiin kompromissejä aikaiseksi. Toiset tahot ovat saaneet maistaa menestyksen hedelmää, toiset tyytyneet perusrooliin, jotkut taas liian vähäiseen peliaikaan. Erilaiset tukitoimet ollaan tehty riskillä, jotka eivät ole kantaneet hedelmää, toiset taas ovat kantaneet muttei niin hyvin, kuin mitä ollaan odotettu. Jotkut tahot saivat aikoinaan enemmän palstatilaa toimillaan, nyt niiden roolia aletaan vähätellä. Palstatila alkaa pienentyä pikkuhiljaa ja se ääni minkä myötä ennen ollaan menty, alkaa kaikua kuuroille korville. Ne ovat aikansa eläneitä ja joukkueessa vallitsee uusi henki ja toimintatapa.
Valmentaja jättäytyy enemmän taustavaikuttajaksi ja apuvalmentajat koittavat ohjata joukkuetta oikeaan suuntaan. Kuitenkin pelaajisto tuntuu olevan täynnä kuppikuntia, joiden sisällä eriävät mielipiteet syntyvät. Haluttan vain toimia siltä pohjalta, mikä nyt tuntuu hyvältä, ajattelematta tulevaisuutta.
Ei nähdä pinnan alle mitä siellä voi kyteä, kun toimitaan oman mielen mukaan, ajattelematta ja kuuntelematta muita.

Joukkue muodostuu pienistä ryhmistä, ei enää pienistä tekijöistä

Kaikki on alkanut jo ennen kauden alkua joidenkin pelaajiston jäsenten yhteenliittäytymisellä. Samoja mielenkiinnon kohteita tuntuu riittävän ja ketjulla on oma visio miten hommaa pitäisi pyörittää. Se saavat hieman vapauksia, joiden myötä he ottavat ohjat omiin käsiinsä. Ajatukset eivät mene joukkueen ideologian kanssa yks yhteen, vaan toteutustapa on täysin eri. Aletaan ottaa enemmän omanlaista pelitapaa joukkuehengen kustannuksella. Se aiheuttaa eripuraa niin pukukopissa kuin kentälläkin. Tiettyjä kurinpidollisia toimenpiteitä aletaan miettiä, jotka auttavat vain hetkeksi.Kuitenkin pienet kuppikunnat lipsuvat ja ottavat vapauksia poissa valvovan valmentajan silmien alta. Kuitenkin seinilläkin on korvat ja usein eri teot kantautuvat myös valmentajiston ja johtoportaan korviin. Sen myötä asiaa käsitellään koko joukkueen edessä. On olemassa jo taustajoukkoja, jotka lähtisivät tiettyjen tahojen mukana. Se olisi liian riskipeliä joukkueen rungon suhteen.

Joukkue ilman sielua

Pian tässä joukkueessa aletaan kiinnittää ”johtotähtiä” väkinäisillä sopimuksilla ja toiset jättäytyvät pois joukkueesta. Tilannetta pyritään paikkaamaan tulevilla tähdillä, jotka tulevat toisten saunakavereina joukkoon mukaan. Heistä odotetaan suht hyviä paikkaajia lähtijöiden tilalle. Homma ei kuitenkaan ala luistaa. Syntyy enemmän sitä joukkoa, jotka tuntuvat hallitsevan koko muuta joukkuetta mielin määrin. Enää ei vanhojen kokemus puhu joukkueen sisällä, uudet tuulet ovat tulleet jäädäkseen. Suunnittelupöydällä on niin paljon visioita, että heikompaakin hirvittää. Osa niistä on taivaanrannan maalausta, osa taas ihan realistisiakin. Kuitenkaan sitä asiaa on vaikea tonkia kaiken paskan pohjalta. Sitä ei haluta käsitellä ja eritellä. Linja on tämä ja se pidetään, kaikesta huolimatta.
Taustalla johtoryhmä käy omia salaisia neuvottelujaan ja sananvaihtoa joukkueen nykytilasta ja erinnäisistä asioista.
Kuitenkaan asioiden esilletuominen tuo vain kasan hylkäyksiä ja haukkumisia. Pahan siemen on kylvetty. Ainoa mitä parannusehdotukset saavat vastaansa, on paheksuntaa, vittuilua, toisen aliarviointia ja pidetään sitä nykylinjaa ainoana hyvänä vaihtoehtona. Vaikka muut tekisivät asioita samaan suuntaa, kuppikuntien oma ääni on tärkein ja heidän suunta ja toiminta yksi ja ainoa, oikea tapa toimia. Pidetään koko joukkuetta omien toimien aikaansaannokksina, viis muista.

Johto jättäytyy, joukkuekaverit jää

Tapahtuu ratkaisuja, jotka eivät palvele joukkueen etua mutta toiminnallisuuden suhteen ei nähdä muutakaan vaihtoehtoa. Aikanaan joukkue, joka on talkootyöllä saatu kokoon ja menneisyydessä puhallettu useammankin asian suhteen yhteen hiileen, on nyt loppu. Siis loppu siltä vanhalta pohjalta, mistä aikanaan ponnistettiin pintaan. Nyt on joukko täynnä kaiken maailman pintaliitäjiä, henkilöitä joilla on noussut kusi hattuun ja ei piitata enää muista. Aletaan sorsia niitä, keillä olisi vielä sanottavaa ja annettavaa joukkueen eteen. Heidän panostaan ei enää arvosteta eikä heidän mielipiteistä piitata. Joissakin asioissa mennään myös henkilökohtaisuuksiin, koska siihen koetaan olevan oikeus ja kirjoittamaton sääntö, miten toimillaan ovat sen omaksi säännöksi ottaneet. Eletään erittäin harmaalla alueella.

Omat saunakaverit ja kuppikunnat ovat ne, joilla tätä hommaa pyöritetään. Taustavaikuttajat kuitenkin nostavat kytkintä ja ojentavat kokousnuijan sille päättävälle elimelle, joka luulee osaavansa kaiken toiminnan sujumisen suhteen. He tietävät mitä siihen tarvitaan, eikä muulla ole väliä. Poistuvat tahot häipyvät vähin äänin muihin organisaatioihin ja jättävät rellestäjät oman onnensa nojaan. Vaikutukset eivät tule näkymään heti mutta pitemmällä aikavälillä kylläkin, toivon mukaan. Monikaan ei usko siihen, että vanha tapa olisi ollu väärä tapa toimia. Kenties siihen olisi voinut hyväksyttää muutamia uusia tapoja toimia. Mutta tosiasia on se, että vaikutukset olisivat olleet hetkellisiä, ei pitkäkestoisia. Tavat millä oltaisiin muutettu suuntaa, olisivat olleet samansuuntaisia, mutta eri tavalla hoidettuja. Se ei kelpaa. Suunnitelmat niiden osalta eivät ole pitkäjänteisiä. Usein suunnitelmat julistetaan ison kohun myötä, kunnes tietyt tapahtumat pakottavat toimimaan radikaalisti tai unohtamaan kyseiset suunnitelmat kokonaan. Ne kun eivät saa enää minkäänlaista tukea taakseen.

Tätä myöten moinen toiminta on kuin mätä omena, joka pilaa koko korin, jos se tarpeeksi monen pilaannuttaa. Muut, jotka ovat vielä kaukana siitä omenasta, koittavat estää moisen tapahtumisen, turhaan. Parempi paeta kuin jäädä katsomaan mitä tapahtuu. Niin usein, monille muillekkin joukkueille perusteellinen tausta ja ydinjoukkojen suursiivous on tehnyt hyvää. Se ottaa aikansa, jottei vanhat leimat enää varjostaisi toimintaa, mutta joskus se riski on otettaca. Usein se otetaan silloin, kun se on jo liian myöhäistä.

Demokratia

Kaiken kaikkiaan jos joukkuetta johdetaan, demokratia on paras vaihtoehto eikä yksi diktatuuri, joka asioista päättää muun saunakaveriarmeijansa myötäillessä tätä henkilöä.
Usein kun kaikki menee hyvin, ollaan tyytyväisiä ja palstatilaa riittää. Kun asiat menevät päin helvettiä, kaikki julkisuus ei olekkaan positiivista julkisuutta ja selvitettävää riittää. Pienistä asioista kaikki yleensä on lähtenyt liikkelle, muodostuen isoksi lumipalloksi. Ei yhdellä asiankorjaamisella ongelmat katoa, vaan ne ratkaisut täytyy tulla moneen asiaan, ennenkuin vyyhti alkaa selvitä.

Joukon johtaminen kysyy ihmisiä, joilla on sitä omaa esimerkkiä, mitä muut seuraa. He saavat aikaan pukukopissa joskus enemmän, kuin valmentaja tai joukkueenjohto. Tämä pelaaja tai muutaman pelaajan muodostama pelaajisto on se, joka saa aikaan ryhtiliikkeet pukuhuoneessa, myös suoritusten edetessä ryhtiliikkeen katsomossa ja mielenrauhaa johtoportaassa.

Joskus taas se yksi henkilö näyttää mielestään parhaan tavan toimia, jota muut mukailee. Myös ominpäin tämän henkilön toimiessa, ei hän näe muuta kuin itsensä. Muita tapoja ei sallita esitettävän, kokeiltavan tai edes noudatettavan. Tällä tyylillä mennään loppuun asti. Loppu ei ole kaukana. Se on hyvin lähellä. Mutta sitä ei nähdä, ennenkuin se on myöhäistä, liian myöhäistä.

Kun sana joukkue kertoo sen, että siinä on monta ihmistä yhden nimen alla, on se myös loogisesti se luonnollisin tapa toimia. Yhdessä yhteisen hyvän puolesta. Kun monta yksilöä pistää lusikan samaan soppaan, luo se liikaa erilaisia tapoja toimia, jotka lopulta ajavat joukkuetta ennemminkin turmioon kuin hurmioon.