Drop out - osa 2

Vanhempi valmentajana vai valmentaja vanhempana ?

Monesti, jos vanhemmalla sattuu olemaan samaa urheilutaustaa, voi hänen yksilölajeissa ryhtyä lapsen yksilövalmentajiksi. Vanhempien luonne kun sattuu usein olemaan lapsen ja valmennuksen tiellä enemmän kuin luullaankaan. Vanhemmat näkevät omassa lapsessa enemmän potentiaalia, kuin mitä joukkue. Lapsi itse taas ei suostu välttämättä jatkamaan harrastamista, koska kokee muiden tahojen olevan väärässä. Myös se siirtyminen harjoituksista kentälle voi olla kova kolaus, jos se laji näyttää hienolta joukkuekavereiden kesken mutta kentällä totuus on karu. Etenkin pienten lasten kohdalla vanhemmat tuntuvat olevat tunteella paljonkin pelissä. Usein valmentajaksi ryhtyvät myös ne, joiden urat ovat jääneet kesken tai jotka luulevat tietävänsä lajin suhteen jotain. Usein se kostautuu, jos lähdetään paikkaamaan jotain osa-aluetta, missä itse on epäonnistunut elämänsä aikana. Tällöin pitäisikin keskittyä siihen, mikä on taitoa ja mikä on vain menneisyyden paikkaamisyritystä.

Oman lapsen kanssa kun lähdetään tekemään harjoitussuunnitelmia, alkaa tunnepuoli tulemaan enemmän tekemiseen mukaan kuin uskotaankaan.
Tälläisiä kaavoja nähdään usein kun jokin näkee entisen minänsä siinä vaatetuksessa missä itsekin kirmasi pitkin kilpakenttiä. Voi olla myöskin ollut oma lapsi aikanaan hyvä siinä lajissa, kunnes ura loppui ja työsi jäi ikäänkuin ”kesken”. Haluat nähdä josta kusta muusta tulevan työn hedelmiä.
Siinä ammattimaisessa tai amatöörisessä valmennuksessa tunnepuolella ei ole asian kanssa niin paljon tekemistä mutta se ammattitaito voi olla eri tasolla. Kykyä ohjata ja opettaa löytyy ja sitä kautta lapsen hyvät ja huonot puolet nähdään usein nopemmin ja erilailla kuin sillä omalla vanhemman roolin ja valmentajan roolin jakavalla isällä tai äidillä. Jos jokin lapsi on nuoren ikään päästyään ollut mukana toiminnassa jo kauan, ei tosiasioita haluta myöntää, kunnes järki menee tunteen ohi. Se nuori on ollut kuin oma tytär tai poika. Hän on voinut kenties kertoa joitakin asioita heille, mitä eivät uskalla kertoa vanhemmille. Myös kavereiden kanssa ollaan voitu miettiä asioiden oikeaa laitaa ja mietitty jo kauan lopettamista mutta siihen ei olla ulkopuolisen painostuksen myötä annettu mahdollisuutta. Joskus se lapsen lopettamispäätös voi olla vanhemmille helpotus. He ovat vain odottaneet, koska lapsen innostus lakkaa.

Kaikesta huolimatta lapsen tai nuoren kasvun kannalta sen karun maailman kohtaaminen ja tosiasioiden kertominen tekee pitemmällä tähtäimellä hyvää. Jos aina pitää vanhempien mielipidettä kysyä asioiden suhteen, ei omaa mielipidettä pysty koskaan muodostamaan ja elämässä päätöksiä itsenäisesti tekemään.

Esikuvana jatkuvuutta

Olemme monesti lukeneet siitä, miten lapsella loppuu liikunnallisuus, kun harrastus loppuu. Se miten entiset huippu-urheilijat eivät jaksa enää pitää kuntoaan yllä, kun katsomme heitä lehtien palstoilta muutama vuosi uran jälkeen, on valitettavaa. Miten lapsikaan, kasvava nuori tai varhaisaikuinenkaan jaksaa pitää itsestään fyysisesti hyvää huolta, jos heidän idolinsakaan eivät tee niin uran jälkeen. Olisi tärkeää saada myös esikuvat jatkamaan työtä lajin parissa muuallakin kuin kabineteissa. Heillä, jos kenellä on se tieto ja taito saada lapset havahtumaan siihen, mitä se lajin parissa oleminen vaatii. Myös ne henkilökohtaiset ongelmat ottavat roolia, kun parisuhdetta tai perhe-elämää koitetaan sovittaa ammattilaisurheilun maailmassa. Ne, jotka nielevät sen tosiasian, että kaikki vaatii uhrauksia niinkuin elämässä muutenkin, pärjäävät tässä maailmassa.

Elämänkerrat ovat pullollaan täynnä tarinoita siitä, miten jotakuta on seksuaalisesti käytetty hyväksi tai miten viina, huumeet ja moni muu asia on tullut elämän pariin ja vaikuttanut urheilullisiin suorituksiin. Niihin on myös hyvä puuttua hyvissä ajoin. Usein sitä ei vain nähdä metsää puilta vaan urheilu menee kaiken edelle. Myös vääränlaiset kuvat jäävät elämään sen lapsen tai nuoren elämään, kun niitä ei korjata tai niille ei voida tehdä mitään. Sitten kun ongelmat alkavat, tekeminen niiden suhteen alkaa olemaan jo liian myöhäistä.
Siksi onkin tärkeää katsoa, että lapsella on mahdollisimman tasapainoinen elämä, jotta kaikki tekijät tukisivat hänen kasvuaan terveellä pohjalla.

Tälläisiin tekijöihin eivät agentit, managerit tai vanhemmat osaa puuttua. Nuoren tehdessä ammattilaissopimusta, muuttuu kilpaurheilun koko kirjo lapsen silmissä erilaiseksi. Se mitä ennen oli tehty puhtaasti kiinnostuksesta lajiin, on muuttunut rakkaudeksi. Se mitä haluaa tehdä elämässään siihen saakka, kunnes ura loppuu, on nyt se koko elämä. Sinun elämäsi päätyy valokeilaan ja median hampaat odottavat sinua. Missä on se taho, joka valmistaa nuoren tälläiseen tilanteeseen ? Ei missään.
Kaikki mitä eteen tulee, odotetaan ymmärtävän, kun lajin pariin ollaan lähdetty. Ne seuraamiset televisiosta tuovat esiin vain sen glamourin ja se varjopuoli jää näkemättä.

Bisnes

Viimeisenä kaikelle on se bisnes, mitä halutaan eri kilpaurheilun tähdillä tehdä. Lapsi kokee paineita, jos hänestä jo pienestä pitäen kiinnostutaan jonkin lajin parista. Erilaiset kykyjenetsijät ja draftit tai kova kilpailu, kuka saa urheilijan talliinsa, voi olla kasvavalle nuorelle liikaa. Odotuksien lunastus ja paineiden kestokyky punnitaan. Rahaa on uhrattu vanhempien, joukkueen, managerin ja mainonnan puolesta. Joukkueen tai urheilijan pitää menestyä ja nuoresta pakotetaan lahjakkuuden ulostulo joskus liiankin aikaisin. Lehdissä saadaan lukea, kuinka lupauksesta tulikin floppi tai jokin vamma päätti uran. Urheilu on vaarallista, myös henkisesti että fyysisesti. Kuolemia sattuu kentillä koko ajan kun urheilun maailmassa pyritään saamaan aikaan tuloksia ja menestystä keinoja kaihtamatta. Mystisiä nuorten urheilijoiden kuolemia saadaan lukea myös aika ajoin. Se voi kertoa siitä, miten nuori kokee kaikki paineet. He näkevät lehdistä miten jotkut menestyvät kielletyin ainein tai joku taas saavuttaa menestyksen portit aiemmin kuin hän. Kuullaan lajipiiristä jostain aineesta ja otetaan sitä tai joukkue tarjoaa aineita, koska menestyksen hinta on liian kova, jos tuloksia ei synny. Ei haluta hyväksyä sitä, että ei enää perässä pysytä.

Joskus vain on parempi miettiä, kuinka pitkälle on valmis menemään, jos ei tiedä vielä tulevasta.
Etenkin urheilussa se voi joskus olla elämää suurempaa, kun olet se idoli, jonka asemasta jokin lapsi unelmoi. Hän voi alkaa seurata jalanjälkiäsi ja kokea tulevaisuudessa saman kohtalon.
Jokaisella tekemisellä on seurauksensa. Niin myös urheilussa.