Tumperon ja Scrodin kymmenen kiperää, osa 1

1. Mitä mieltä olet siitä, että nykyään pitää usempi kanavapaketti omistaa, jotta pystyisi seuraamaan kiinnostavimpia urheilusarjoja? Saiko kaikki alkunsa Bonnierin kaupoista Canal+ - kaapeliyhtiötä kohtaan?

Tumpero: No eipä tietenkään. Kulttuurimaissa on jo useamman vuoden ajan voinut maksaa tasantarkkaan siitä mitä haluat. Näin sen pitäisi olla Suomessakin. Ymmärrän kyllä kallistuneet sarjasopimukset, mutta suurin virhe on jakaa yksi liiga usealle eri kanaville. Tällä hetkellä pahimpana esimerkkinä SM-liiga, jonka karsinnat tulevat MTV3 Maxilta, runkosarja ja osa pleijareista UrhoTV:ltä sekä finaalit Nelonen Sport Prolta. Siinä mielessä maksutelevisio on ihan ok, sillä pelimäärät lisääntyvät ja amerikkalaiset hömppäsarjojen uusinnat eivät paina päälle. Hinnoittelu ja tuotteet kohdilleen niin maksu-tv saa hyväksyntäni.

Scrod: Mielestäni kilpailu on käynyt entistä kovemmaksi uusien yritysten esiintulon myötä. Aikanaan kanavilla sattui olemaan oikeudet kyseiseen urheilutarjontaan eikä kilpailua pahemmin ollut. Myös kanavien toimintaperiaate oli täysin erilaista. Ei nähty urheilua enää niin suurena osana tarjontaa, kuin ennen. Haluttiin uudistaa sitä näkyvyyttä ja ottaa kohteeksi hieman erilainen kohderyhmä. Kanavat tekevät ajoittain muutoksia, jotta pysyisivät ajan hermossa mukana. Koska joku olisi ajatellut esimerkiksi, että YLE TV1 tekee sopimuksen HBOn sarjojen suhteen tai MTV3 tekee omat kanavapaketit niinkin suuressa mittakaavassa ?

Urheilun saralla nyt ollaan tultu siihen, että yksi kanava omistaa kaiken kotimaisen jääkiekon lähestulkoon , yksi kanava näyttää jalkapalloa suosituimpien maiden pääsarjoista ja cupkilpailuista, yksi taas kaikkea ulkomaista jääkiekko ja yksi pyrkii näyttämään sitten vähän kaikkea ?

Kaikessahan on kyse siitä, miten rahastus on tullut kaikessa pääosaan. Jos haluat nähdä jääkiekkoa ja jalkapalloa, sinulta vaaditaan 3 eri kanavan paketit, jotta näkisit kaiken mahdollisen näiden lajien saatavilla olevan tarjonnan. Ulkomailla tämä asia osataan tehdä niin paljon paremmin ja oikein. Keskitytään siihen, missä alunperinkin on kyse. Joukkueen tai lajin kannatuksesta eri vaihtoehdoin. Tarjotaan lempijoukkueen pelien suhteen paketteja, jotka voit räätälöidä itsellesi sopivaksi.

Suomessa sentään joissakin firmoissa annetaan mahdollisuus ottaa ne kanavat pakettiin, mitä haluat mutta suurimmaksi osaksi kaikki päälajit kiinnostavuudeltaan ollaan laitettu yhdeksi paketiksi eri palveluntarjoajille. Yleisesti urheilua seuraaville jokin ESPN America tai Eurosport voi palvella. Kiinnostuksen kohdistuessa tiettyihin lajeihin, ollaan pakotettu hankkimaan se yksi, kaksi pakettia pakotettuine lisineen.  Jos haluttaisiin palvella katsojia ja asiakkaita paremmin, revittäisiin kaikki auki niin, että saisi valita mitä sitä haluaa oikeasti miltäkin palveluntarjoajalta ostaa ja mitä katsoa.

Se on vain täysin kyse siitä, että raha ratkaisee monessakin suhteessa nämä nykyiset tapahtumat, mitä kanavatarjonnassa vielä tulee olemaan. Käydään se ainoa kilpailu enää siitä, kuka saa mitkäkin oikeudet ja mikä on se kulukatto, minkä alaisuudessa voidaan vielä pysyä.

Koskaan kuitenkaan lajien suhteen ei voida tietää, mitä niissä tapahtuu minkäkin sarjan sisällä. SM-Liiga ei ole enää niin laadukas sarja, toisaalta Veikkausliiga voisi olla laadukkaampikin, jos ruohonjuuritasoon ja näkyvyyteen ja moneen muuhun asiaan panostettaisiin.  

2. Miten suhtaudut niihin urheilijoihin, jotka miettivät urheilu-uransa jatkoa puoleen väliin kautta kunnes tulevat pelaamaan puoli kautta? Entä niihin yksilöurheilijoihin, jotka tulevat takaisin kilpailuareenoille parin kautta lopettamispäätöksen jälkeen?

Tumpero: Yleensähän lopettamispäätös tulee siitä, että on saanut jo tarpeeksi siitä lajista ja sen tuomasta paineesta ja haluaa viettää aikaa enemmän perheen kanssa. Takaisin tulemisessa ei ole mitään hävetttävää, jos taidot on edelleen tallella ja pärjää muiden mukana. Riskiä siinä on, mutta se kannattaa ottaa, jos siltä tuntuu.

Scrod: Tässä tullaan siihen, että mikä palvelee lajin suhteen eniten, se motivaatio vielä saavuttaa jotain vai se, ettei siitä osata irtaantua tai siirtyä taustajoukkoihin, missä voisi ammattitaidosta olla enemmän hyötyä ?

Jos on kuntoa ja halua ja on relistista vielä tavoitella jotain uransa ehtoohetkien suhteen, miksei sitä voisi jatkaa. Mutta nämä suunnitelmat pitäisi tulla ennen tai jälkeen kauden alkua, ei sen aikana. Monet joukkueet kokevat muutoksen, kun yksilölajeissa joukkueen sisällä ollaan ajateltu kehityskäyrän nousevan joidenkin osalta. Sitten viedään se mahdollisuus saada vastuuta kun entiset varjot tulevat taas kilpakentille mukaan.
Puoli kautta menee siihen, että saadaan itsensä samaan rytmiin kuin muut ja meno ei ole enää entisenlaista. Se uran aikana saavutettu ”ikonimaisuus” antaa jonkin aikaa anteeksi, kunnes huomataan että olisi ollu joissakin tapauksessa parempi pysyä eläkkeellä.

Schumacher hamuaa takaisin, Grönholm halusi takaisin, myös mäkihypyn suhteen on nähty paluumuuttajia yhdistetystä puhumattakaan. Mielestäni se mitä aikanaan ollaan saavutettu, saisi jäädä sinne historianlehdille kirjoihin ja kansiin painettuna. Ehkä olympialaiset voivat saada vielä kerran yrittämään ja antaa tietyn poikkeuksen. Mutta Janne Ojasenkin luulisi päättävän uransa tämän kauden jälkeen kun nyt on ykkösenä tilastossa ? Toivotaan.

3. Minkälaisena pidät mahdollisuuksia Suomen Leijonamiehistöllä Vancouverin olympialaisissa? Entäpä naisjoukkueen mahdollisuudet?

Tumpero: Riippuu täysin maalivahtipelistä. Kipperin kanssa voidaan mennä kultaanki asti, vaikka se epätodennäköistä onkin. Kisat ovat kuitenkin niin lyhyet, että aina voi yllättää. Jos pelattaisiin paras seitsemästä sarjaa niin Leijonilla ei olisi mitään mahdollisuutta. Realistina veikkaan kuitenkin tippumista viimeistään välierästä. Naisjoukkue taistelee jälleen pronssista, muuhun ei ole mahdollisuuksia.

Scrod: Miehillä suunta on nyt ollut turnauksien myötä ainakin positiivisempi kuin Doug Sheddenin aikana. Silloin oli kahdenlaista pelisuunnitelmaa, josta se ei-moderni suunnitelma ei tuottanut tulosta. Jääkiekon kehityksen ja modernimman aikakauden tämänhetkisellä osaajalla, Jukka Jalosella on nyt ne palikat, millä vielä voidaan koittaa saavuttaa menestystä. Ikähaitari on sellainen, että nyt jos koskaan se Den Glider In voisi vielä soida ja kansa vaeltaa torille. Mutta se vaatii oikeita valintoja ja onnea tiukkojen tilanteiden kääntämiseksi voitolliseksi.

Liikaa on tullut hyvän olon tunnetta puseroon ja menetetty johtoja, hävitty finaaleita ja tärkeitä jatkopelejä. Nyt olympialaiset antavat lisäpotkun ja lisäpalon jokaisen leijonavaakunan kantajan sydämeen. Kuitenkin moni muu maa on tullut niin paljon kirien joukkuepelaamisen suhteen, että Suomen kisat saa mennä aika nappiin että edes mitalli tulee.

Uskon että kaiken mennessä hyvin, pronssia tulee. Mutta se kullan tavoittelu on jokaisen Karjala-lippiksen silmissä, tapahtui mitä tahansa. Jos kultaa saadaan, on se Suomen maajoukkueen onni ja jokainen laittaa loton vetämään Suomeen päästyään. Silloin ei joukkuepeli olisi paremmin voinut osua näinkin lyhyen turnauksen alla kohdilleen. Ja Jaloselle kultainen tuoli valmennusaitioon.

4. Oliko sinun mielestä Raimo Summasen potkut Rapperswillestä oikea päätös? Entä Hannu Aravirran potkut Jokereiden peräsimestä?

Tumpero: Summasen potkut tulivat varmaankin ihan aiheesta. Peliesitykset eivät vastanneet sitä mitä piti ja helpointa oli vaihtaa valmentaja. Persoonana muutenki ehkä hiukan liian kusipäinen olla pidemmän aikaan jossain projektissa. Kusipäisyys valmentaja on hyvä asia, mutta tässä sitä totta tosiaan tuli liikaa.

Aravirta taas on persoonana ihan erilainen kuin Summanen. Potkut oli vain ajankysymys, kun katsottiin taas vain peliesityksiä.

Scrod: Ollaan puhuttu Raimo Summasen johdatuksesta World Cupin hopealle, jääräpäisestä asenteesta ja uhkarohkeista teoista mm. Janne Niinimaan potkiminen kesken kisojen, valmennusportaalta usemman kerran kohdanneen saman tapahtuman, erottamisen.

Osaksi ollaan nähty että kyseessä on luonne, mitä ei kaikki sulata, myös se ns. ammattitaito ei ole vaaditulla tasolla. Vanhan kiekon ajalta peräisin olevat tyylit, teot ja tavat vaatisivat päivitystä.
Sitä ollaan sanottu että Erkka Westerlund oli se pioneeri aikanaan SM-Liigassa Raimon aisaparina ollessa ja World Cupissa, että niinkin pitkälle menestystä päästiin maistamaan. Apuvalmennus ja päävalmennus ovat nykyään entistä lähempänä titteleissä toisiaan. Pitää olla vain se yksi ihminen, joka johtaa taustalla mutta toinen on siellä valokeilassa. Hommaa johdetaan nykyään tiiminä, ei yksilöinä.

Mielestäni Summanen voisi hieman miettiä pelikirjansa kohtia uudestaan, ennenkuin miettii vaikkapa Ilveksen ruoriin tarttumista. Ei siellä pukumiesten hommissakaan ole mairittelevia polkuja tullut tallattua, miten mahtaa Rapperswillessä sekin puoli sujua ? Aika näyttää.

Aravirran potkujen syy on se, että Virmasen joukkueella ei Aravirta voi lähteä toteuttamaan omaa filosofiaansa. Niin karulta kuin se kuulostaa, oli Ara tähhä uhri ja pääsyypää lähtee toivottavasti vuoden päästä niistä joukkueenkokoamishommista. Jos sinne saataisiin ammattimies, olisi Holtari esimerkiksi parempi tulevaisuudenantaja Jokereille kuin Virmanen on koskaan ollut. Tällöin myös Aravirta voisi istua kultatuolissa. Ehkäpä hänelle se pienempi painekattila on sopivampi missä kehitysvaraa on joukkueen etua ajatellen enemmän kuin muualla miinusmerkin venyttäminen, siihen kun on jossakin varaa.

5. Mikä oli mielestäsi tämän vuoden flop – tapaus, tapahtuma tai episodi?

Tumpero: No jos otetaan kaikki tapahtumat huomioon niin F1-sarja. Säännöt muuttuivat jälleen rajusti eikä kohuiltakaan vältytty. Kaikenkukkuraksi sarjan voitti ylivoimaisesti ensikertalainen tiimi, jonka autoa monet kuvailivat alkukaudesta sääntöjenvastaiseksi.

Scrod: Tällä hetkellä mieleen tulee muutama asia, Santanderin halu pistää Räikkönen kävelemään, Harkimon ja Virmasen puheet, joilla ei ole mitään pohjaa tekojen kautta katsottuna, pitemmällä tähtäimellä Vehasen myynti, Suomen kisajoukkueen heikko menestys yleisurheilussa, case Tiger Woods.

6. Entä yllättävin?

Tumpero: Hannu Mannisen paluu. Tai ei niinkään paluu, mutta se millä tyylillä hän sen teki. Heti avausviikonloppuna kahdesti palkintopallille ja kerran voittoon pelkästään peruskunnon ylläpitämisellä. Siinäpä vuoden 2009 uroteko.

Scrod: Se, että Rautakallio saa jatkaa ja kauan mahdollisuutta odottanut Karri Kivi tulee taas todennäköisesti nuolemaan näppejään ellei revi patasydäntä rinnastaan irti ja lähde muille maille näyttämään porilaiselle kiekkokabinettiporukalle närhenmunat.

7. Jos saisit valita Suomen Palloliiton johtoon toisen henkilön, tekisitkö sen? Jos, niin kenet?

Tumpero: Niinistön valinta oli jo sinänsä floppi, kun hän ei lajista mitään ymmärrä. Toki Saulista tulee luotettava kuva mediaan johtajana. Onneksi Petri Jakonen paikkaa aika paljonkin ammattitaidoillaan Niinistön puutteita. Tällä hetkellä menisin näillä, mutta seuraavaksi voisi valita laji-ihmisen.

Scrod: Mielestäni enemmän lajitaustaa omaava henkilö olisi tähän parempi joka kehittäisi suomalaista jalkapalloilua mahdollisimman radikaalein keinoin. Jos nyt saisi valita sopivan henkilön persoonana, joka uskaltaisi puhua asioista, oli se Pasi Rautiaien. Mutta antaa hänen vielä valmentaa, niissä hommissa kun tuntuu vielä olevan annettavaa. No toivotaan, että Niinistö on enemmän hihojaan käärivää tyyppiä kuin papereita ja sormia pyörittelevä median edessä.

8. Ottiko mielestäsi Henri Kontinen tällä kaudella sen henkisen yliotteen Suomen potentiaalisimman tennispelaajan statuksesta Jarkko Niemisen ohi? Tuleeko Henri Kontisesta top20 pelaaja?

Tumpero: Niemisen potentiaalistahan tuskin enää voi hirveästi puhua, kun parhaat päivät ovat kiistatta takana. Kontinen otti lähinnä henkisen yliotteen Suomen toisesta superjunnusta tenniksessä, Henri Laaksosesta. Taisi myös voitto Niemisestä (Henkan esikuva) tuoda Kontiselle itselleen rutkasti lisää motivaatiota  Hyvin vaikea sanoa vielä tuleeko top20 pelaaja maailmassa, koska lajissa on niin kova taso, mutta lupaavalta kieltämättä vaikuttaa.

Scrod: Henri Kontisella on vielä kehitettävää mutta oikealla tiellä ollaan. Alkujaan lähdetty sieltä 1000 joukon pohjilta ja nyt ollaan 200 joukossa. Pientä ylimääräistä innokkuutta on iän ja suoraviivaisen kehityskäyrän myötä vielä otteissa havaittavissa mutta kyllä ne siitä kovien pelien kautta vielä muokkaantuvat varmemmiksi.

Kohtaamiset ovat Jarkon ja Henrin välillä 1-1 mutta se ei kerro vielä mitään. Se, että miten parin vuoden sisällä Henrin kehityskäyrä vielä jatkuu ja miten listasijoitus ja otteet kohentuvat kovempien pelien kautta, on varsin lupaavalla tiellä. Jarkko on ollut aina enemmän oman tien kulkija ja ottanut välmennusta vasta myöhemmällä peli-iällä.

Henrin suhteen yksi valmennuspuoli on vähän tuonut aikanaan menneisyydessä takapakkia, mutta lasketaan se virhearviointina, mistä ollaan myöhemmin opittu. Jarkko on top 50 – pelaaja mutta tuskin top20 joukossa häntä enää niin usein nähdään. Suoritusvarmuus on hänellä silti pysynyt suht hyvänä, vaikkei kukaan hänestä mitää top10 pelaajaa ole koskaan odottanut, siis realistisesti, vakavissaan katsottuna. Jakke on hyvä pelaaja, mutta ei niin hyvä. Karsintaturnauksien voitot kertovat siitä, että Jakella on vielä annettavaa ammattilaiskentillä, mutta ihan parhaimpaansa hän ei enää tule yltämään.

Henri on ehkä ottanut media ja kehityskäyrän suhteen Jakesta pienen henkisen otteen mutta edelleen Jakke on se ykköspelaaja tenniksessä, muutaman vuoden päästä, se valta on vaihtunut, pysyvästi.

9. Onko mäkihypyn yhdistetyn kisassa tällä kaudella otetut ”tuuliolosuhde”pisteet hyvä vai huono asia?

Tumpero: No on sinällään, että jos jossain halutaan testata pistejärjestelmää mäkihyppyä varten niin yhdistetyn kisat ovat tähän oiva paikka. Itse en niinkään pidä tästä, sillä onhan ne ennenkin pystynyt hyppäämään ilman tuota järjestelmää. Vähän sama kun futikseen tuotaisiin väkisin maalikamerat.

Scrod: Mielestäni olosuhteet ovat olleet viime kausina ristiriitaisesti olleet vaikuttamassa tuloksiin.
Se, että nyt annetaan hieman tasoitusta, tuo vain tasavertaisuutta kisatuloksiin. Jos tulee huono rako, annetaan enemmän pisteitä, jos taas huomattavan hyvä tuulirako, vähennetään. Jos ei merkittävää etua, ei lisätä eikä vähennetä. Tälläista uudistusta tämä lajipuoli on kaivannut jo pitkään. Erilaiset tuuliverkot kun tuntuvat olevan joissakin paikoissa hankala asentaa tai edes hankkia. Olosuhteet kun ovat eri kisamaissa niin erilaiset. Se ei toimisi yhtenä kokonaisvaltaisena ratkaisuna. Paras onkin se pistesysteemi, minkä toivon tulevan yhdistetystä vielä normaaliin mäkikisoihin, ehkäpä jo ensi kaudella.

10. Kuinka kauan mielestäsi menee taas siihen, että Suomi ottaa miesten keihäänkeitossa arvokisamitalin?

Tumpero: Tulevaisuus ja tämäkin hetki näyttää erinomaiselta. Monta potentiaalista nuorta mitalistia on jo nyt mukana ja on vain ajankysymys, koska breikkaavat arvokisoissa. Nuoret yhdistettynä ”vanhalla” Pitkämäellä, joka voi joka kisan voittaa hyvänä päivänä on ihan mielenkiintoinen tilanne. Eiköhän mitali tule taas seuraavissa arvokisoissa. Tai ainakin pitäisi..

Scrod: Liian paljon katsottiin sen suhteen, että menestyskäyrät olisivat korkealla viime valintojen osalta. Ei otettu huomioon sitä, että kaikissa järkevintä kisavalinnat olisi tehdä Kalevan kisojen jälkeen. Nyt siihen ollaan palaamassa mutta kenties sen kustannuksella viime kaudella jäi mitalli saamatta. Tero Pitkämäen sairastuminen tuli pahimpaan mahdolliseen paikkaan ja kyseinen suoritus ei ollut häpeä vaikkei sijoitus sitä odotettua ollukkaan.

Mutta tosiasia on se, että satunnaiset onnistumiset eivät tuo sitä menestysvarmuutta tai viime kausien kilpailunäytöt kertoisi mitään tämän kauden osalta.
On parempi mennä tilanteen mukaan ja tehdä sen myötä vaadittavat johtopäätökset ja sitä mukaan ne valintatoimenpiteet, mikä on sen hetkinen kunto. Aikanaan se kunto osui kisojen kohdalle ja menestystä tuli. Mutta jotenkin se vaatimustaso on myös hieman nykykeihäänheitossa pudonnut tekemisen suhteen. En osaa sanoa missä se vika on mutta sellaista on nyt ollut hieman havaittavissa, että muissakin yleisurheilulajeissa se epäonnistuminen arvokisoissa tuntuu osuvan niille, kelle asetetaan kohtuuttomat paineet.

Kaikki eivät henkiseltä puolelta osaa käsitellä äkillistä menestystä tai mahdollisuuksia saavuttaa arvokisoissa jotain. Lajin valmentajan harkinta eroamisesta ei ollut ihan täysin perusteetonta pohdintaa mutta mielestäni ensi kauden suhteen tehtävän muutokset palauttavat suomea taas takaisin mitalikantaan myös arvokisoissa. Mitalien määrä pysyköön kuitenkin realistisena, yhden kappaleen verran. Se kuka sen saa, on vielä mysteeri. Joka kausi tulee uusia, jotka ponnistavat pinnalle. Huipulla on kuitenkin vaikea pysyä, mutta sinne on helppo päästä.