Honka
Espoon Honka ei ollut ennen pelannut pääsarjatasolla kunnes nousi Veikkausliigaan kaudella 2005-2006. Suurimmaksi osaksi Hongan aikaisempiin kausiin oli lukeutunut enimmäkseen kausia Ykkösessä ja sitä aikaisemmissa sarjoissa. Varsinaista päämäärää ei joukkueella sen kehityksen kannalta ollut ennen vuotts 2005. Kaudeksi 2005-2006 Honka sai taustavaikuttajiksi uusia toiminnanjohtajia, jotka heti visioivat nousun Veikkausliigaan kauden päätavoitteeksi. Valmentajaksi palkattiin Ville Lyytikäinen, jonka alaisuudessa joukkueen suoritukset eivät olleet sitä, mitä odotettiin. Hän sai potkut kesken kauden ja vastuuvalmentajaksi siirtyi Mika ”Bana” Lehkosuo. Kauden päätteeksi Honka juhli sarjapaikkaa porrasta ylemmäksi. Aloitettiin joukkueen kehityksen kannalta pitkän tähtäimen prosessi. Hallituksessa sovittiin tietty strategia, jonka myötä toimintaa lähdettiin kehittämään. Stadion alkoi saada valoja, lisää katsomokapasiteettia ja europaikkoja otettiin tavoitteeksi.
Veikkausliigajoukkueiden keskuudessa kaikki suureellisemmat puheet otetaava vastaan tietyin varauksin. Ensin ihaillaan jokaisen nousijajoukkueen vuorollaan julistamaa intoa kehittää toimintaa ja pistää tavoitteet korkealle. Kuitenkin pian oltaisiin taistelemassa putoajan ja karsijan paikoista koko kauden ajan. Honka oli toista mieltä. Heidän mielestään pitemmällä tähtäimellä 15 000 paikkaa vetäjä katsomo ja europelit tulevaisuudessa eivät ole hatusta vedettyjä unelmia.
Vuonna 2007 ja 2008 Honka on ollut Suomen Cupin loppupeleissä mukana ja kaudella 2008 joukkue saavutti pronssia ja 2009 hopeaa sarjakautensa päätteeksi. Europelit eivät olekaan tuulesta temmattu idea. Sen myötä ollaan tehty asioita oikein, johtoportaassa on henkilöitä, jotka eivät jarruta asioiden toteutumista vaan sitävastoin vievät asioita eteenpäin. Nykypäivänä Honka on varteenotettava kestojoukkue kärkikahinoihin. Joukkueen toiminnassa pitäydytään omien kasvattien pitämistä joukkueessa ja pelataan tällä hetkellä liigan viihdyttävintä jalkapalloa, mistä myös vastustajajoukkueiden valmennusporras tai taustavaikuttajatkaan eivät kehtaa olla eri mieltä. Yleensä vastustajaa ei kehuta, ainakaan pohjoisessa härmässä. Se ei kuulu meidän verenperintöön.
Joskus asioiden kiistattomien näkökantojen hyväksyntä ei ole heikkoutta. Se on vain realismin tunnustamista.
JJK
Nyt muutaman sarjaportaan ylösnousseena JJK tuli suomalaisen jalkapallon väriläiskäksi. Ville Prihan johdolla sarjatasot vaihtuivat ja viimein tavoite oli saavutettu. Pelattiin Veikkausliigassa. Harjun Stadion oli jo ensimmäisellä kaudella täynnä uskollista kannattajakuntaa. Keskiarvo peleissä oli jo useita tuhansia kauden alussa ja sama liito kesti loppuun saakka. Mutta enestystä ei tullut millään mittarilla, joukkue pelasi antijalkapalloa, hankinnat eivät olleet sitä tasoa mitä heiltä odotettiin. Myöskään pelaajien ja valmentajan välinen luottamus ei enää toiminut. Kaikki asiat mitä pelillisesti pestiin kasvoja tältä kaudelta, oli sarjapaikan säilyttäminen.
Kaikki muu on sen jälkeen otettu taas tavoitteeksi ”porkkanana”. Kannattajille ei tarjottu hienouksia viime kaudella mutta eiköhän se 1000 ihmisen ydinjoukko taas kannattajakorttejansa ensi kaudellekin lunasta. Myös lehterit tulevat olemaan suht täynnä myös ensi kaudella. Mutta huumatkaan eivät kestä ikuisesti. Siitä ollaan saatu esimerkkejä vielä tällä hetkellä suomen (media)vetovoimaisimmassa lajissa, jääkiekossa. Sen katsojaluvut ovat moninkertaisesti korkeammat kuin mitä heikoimmilla jalkapallon pääsarjatason joukkueilla. Se piti joitakin isompia joukkueita tiukoilla mutta hävisi niitä pelejä kaatuen osaksi tehottomuuteen ja pelityyliinsä. JJK kuitenkin pelaa ainakin vielä ensi kaudella Veikkausliigassa.
Toimitusjohtajan mukaan viime kaudesta ollaan opittu. Nyt pyritään saamaan omista junioreista, joita tällä hetkellä on 19 sopimuksesta 10 pelaajaa. Joukkueella budjetti nousee ensi kaudeksi jonkin verran, kokeneita paluumuuttajia pääsarjatason mittareilla katsottuna joukkueeseen ollaan jo saatu palkattua. Myös se tärkein palanen, valmennuspuoli on jo osaksi kyntensä näyttänyt Martonen osaa kehittää nuorista pelaajista lupaavia pelaajia. Se toimi Hongassa, onko Keski-Suomen alueella kosketus sama ?
Sen tuleva kausi näyttää.
Porkkanaa vai keppiä ?
Jos porkkanaksi annetaan mahdolliset europaikat 3-5 vuoden sisällä, jolloin voidaan ehkä joskus päästä pelaamaan europelejä, on se kunnianhimoinen tavoite.
Se vaatii markkinoinnin kehitystä, potentiaalisten, vielä valtaamattomien alueiden haltuunottamista kehittävin askelin. Tuotteen pitää olla kunnossa ja visiot selvät mutta maltilliset. Juuri sarjapaikan säilyttäneenä visiot kuulostavat enemmänkin epätodennäköiseltä kuin realistisilta. Kuulemma ainakin valmentaja uskoo europaikkoihin yhdessä toimitusjohtajan kanssa. Tavoitteet ja puheet voivat olla vaikka mitä kunnes kausi huhtikuussa alkaa. Se, mihin ne johtavat, nähdään kun seuraava kausi loka-marraskuussa vuonna 2010 loppuu.
Mutta se totuuden siemen piilee siinä, että mitään ei saa jos ei yritä. Ei mitään valmiiksi eteen laiteta. Toivotaan että tavoitteet pysyvät vaikkei latvaan vielä päästä tavoitteissa kurkottamaan.
Ongelmia ja ratkaisuja...
Sarjapelejä halutaan lisätä suomalaisen jalkapallon keskuudessa. Mutta liitot tuntuvat olevan se hidaste lajien kehityksessä. Tarvittaisiin joko :
a) esim. enemmän tukitoimenpiteitä, jotka pitemmällä tähtäimellä olisi suunnannäyttäjä Veikkausliigan ja suomalaisen joukkueurheilun kilpailukykyiselle kehitykselle näissä kahdessa lajissa, jääkiekossa ja jalkapallossa.
b) Toinen ääripää olisi esimerkkinä muun muassa radikaalit toimenpiteet sarjojen joukkuemäärän supistamisen suhteen, jolloin sarjojen taso nousisi mutta pelimäärät voisivat sitävastoin lisääntyä.
Myös muita keinoja pitäisi ottaa huomioon kummankin sarjan kehityksen kannalta.
Puheet ilmaa täyttävät , teot näkyvät.
30. marraskuuta 2009
23. marraskuuta 2009
Kannatuksen puheenvuoro – kenen joukossa seisot ?
Mitä kannattaminen on ?
Kannatusta on monenlaista, joka on syytä ottaa huomioon, ennenkuin tekee vielä johtopäätöksiä yleistämisen suhteen. On myös järkevää joskus miettiä, minkälaisella asteella ja tasolla se oma side sinun ja jonkin seuran välillä on. Joskus sitä on hyvä tarkastella, jotta näkee mitä kyseinen seura sinulle merkitsee. Mikään kannatus ei ole väärin mutta jotkut tavat ovat moraalisesti ”tuomittavia”.
Se on jokaisen itse pääteltävissä, mitä mieltä niistä on. Tässä kuitenkin mainintaa minun näkökannaltani.
Toimintaa lapsen, vanhempien ja seuran ehdoilla
Useissa perheissä kaikki lähtee siitä, että lapsi haluaa harrastaa jotakin ja vanhemmat lähtevät tukemaan lasta hänen toimissaan harrastuksen suhteen. Maksetaan kausimaksu ja hankitaan varusteet ja katsotaan miten lapsi pääsee harjoituksiin ja peliin mahdollisimman mutkattomasti.
Silloin lapsen ja seuran välille muodostuu side.
Se ei vielä tarkoita tunnesidettä, joka olisi vielä syvemmin lapsen sisimmässä. Mutta se kertoo pelaamisen riemusta ja siihen suhtautumisesta kun saa olla osa joukkuetta. Asiat otetaan myöhemmin vakavasti, jotta harjoituksissa käytäisiin tiiviisti ja kotiin annetut harjoitteet tehtäisiin tunnollisesti koulutöiden ohessa. Myös koulun ja harrastuksen sovittaminen arkeen on jo oma lukunsa. Vanhemmat eivät maksa huvikseen lasten harrastuksia, niistä pitää olla myös jotain hyötyä, ns. rahoille vastinetta.
Yleensä seura katsotaan sen myötä, mikä on ”perheen sydäntä” lähellä, esimerkiksi porvarillisen ja työläisseuran välillä voi olla vielä erinäisiä aatteellisia mielipiteitä jos kuuluu vanhoilliseen sukuun. Joskus taas kahden kaupungin seuran välillä joko asetut jommalle kummalle puolelle tai sitten et kummallekkaan puolelle. Tampereella niitä esimerkkejä on jääkiekossa, jalkapallossa ja monessa muussakin lajissa pilvin pimein. Toiset taas eivät välitä mihin lapsi menee harrastamaan, kunhan lompakon nyörit kestää ja seuran toiminta palvelee mahdollisimman hyvin lapsen harrastusta.
Se on verissä
Mutta joskus se kipinä siihen pelaamiseen voi lähteä siitä, kun isä tai äiti lähtee viemään lastansa heille rakkaan seuran otteluihin, josta tulee vanhemman ja lapsen välille yhteinen ajanviettotapahtuma, johon kuuluu ilon ja surun hetkiä. Se on kuitenkin kannatusta, jonka myötä lapsi voi ajatella, että hänkin haluaa pelata kyseisen seuran väreissä, ja näin aloittaa harrastuksen. Tällöin kannattaminen vaihtuu seuran nutun kantamiseksi ja pukeutumiseksi seuran väreihin.
Tällöin olet ”leimaantunut” sen seuran myötä. Suhteesi seuraan voi muuttua, kun näet asioita pintaa syvemmältä. On eri asia pelata seurassa kuin kannattaa seuraa. Joskus se kannatus tulee ja menee kaveripiirin vaihtumisen mukana. Mikään ei ole ikuista.
Kuitenkin olemme monesti kuulleet joidenkin puolitosissaan sanottuja lausahduksia, että isäni isä kannatti jo kyseistä seuraa siitä lähtien ja isäni alkoi kannattamaan myös ja nyt myös minä kannatan.
Ehtoja ja perinteitä voi olla suvuissa ja perheissä olemassa, kuten armeijan tai ammatin myötä vanhempien lasta ohjaillessa.
Myös urheiluseuran suhteen voi olla vain yksi vaihtoehto, eikä sen suhteen ole nokankoputtamista.
Joko kannatat tai itket ja kannatat. Perheiden sisäisten ristiriitojen välttämiseksikin on helpompaa, jos kaikki kannattaisivat yhtä ja samaa joukkuetta. Mutta ihmisellä on oma mieli ja tahto ja se kannattaa sitä minkä parhaaksi näkee tai on kannattamatta ollenkaan. Urheilu ei ole pakko olla elämäntapa mutta toisille se voi olla koko elämä.
Mikä sitten tekee eron sille, että olet fani tai kannattaja ?
a) Kun poljet vaikkapa pyörällä talvisin/ kesäisin, näet kotikylän, kunnan, kaupungin tai alueen yhden yhteisen seuran kentän tai hallin, joka ei ole käytössä, koska kausi on ohi, olet suruissasi.
Näet siellä muuta toimintaa tai lumipeitteen/vihreän nurmikentän, ja toivoisit että kausi jo alkaisi. Olet kokenut seuran myötä ilon ja surun hetkiä, puhunut edellisillan ottelun tapahtumista koulussa tai työpaikalla tai tuttavien ja perheen kesken. Jokainen pelitilanne on käyty läpi ja se on pilannut päivän, pahoittanut mielen tai ajanut ottamaan vapaata töistä tai koulusta, koska sisälläsi on syvä pettymys. Sinä olet värjötellyt kentän laidalla katsellen kun ne treenaavat, kun he pelaavat harjoitusotteluita. Kannattajatiimin mukana käyt katsomassa kotiotteluille tarkoitetussa katsomo-osassa kaikki ottelut . Huudat äänesi käheäksi ja itket ilon ja surun kyyneliä pelipaitaasi tai kannatushuiviisi. Kaikki se juttujen määrä, mitä heistä on jo kirjoitettu, on saanut sinut hurmioon. Kauden alkun kiima on jo käsinkoskeltetava, ennenkuin kausi on edes alkanut. Se voi myös aikaansaada sinut ottamaan töistä vapaata, koska se ilon ja riemun määrä sisälläsi estää sinua ajattelemasta järkevästi. Kun kauden avausottelu on valmis alkamaan tai mitalli ja mestaruushulinat ovat varmistuneet, unohtuu kaikki muut huolet ja ilo on kannattajien keskuudessa yhteinen.
b) Katsot teksti-tvstä tuloksen ja kiroat kun se joukkue hävisi. Katsot myöhemmin ohjelmatiedoista, koska seurasi ottelu on taas mahdollista nähdä televisiosta. Katsot työvuorolistaasi, taas olet töissä samaan aikaan kun se ottelu tulee. Päätät ottaa ottelun nauhalle ja katsoa sen sitten myöhemmin lämpimältä kotisohvaltasi. Myös tuon toisen joukkueen peli olisi kiva nähdä, otetaan sekin nauhalle ja katsotaan myöhemmin. Haluan myös nähdä tuon mahtavan joukkueen pelin, koska niillä on kovalla rahalla kasattu joukkue ja haluan alkaa kannattamaan myös niitä tällä kaudella. Sympatiseeraan myös monia muita joukkueita, jotka pelaavat viihtyisää peliä. Tuon pelaajan paidan minä haluan, koska se on maaginen pelaaja. Sillä on luontaiset kyvyt ja seuroilla ei sen taitojen hiomisessa ole ollut mitään merkitystä. Se oli supertähti jo syntyessään. Ostan sitten jossain vaiheessa tälle kaudelle vielä pari lippua peliin ja jos ne eivät voita, eipä paljon niitä jaksa uudestaan mennä katsomaankaan. Ne vain häviävät, en minä sellaista toimintaa halua tukea. Eikä minun päiväni siitä pilalle mene, vaikkapa putoaisivat divariin. Mutta jos ne pääsevät playoffeihin ja ovat välierissä mukana, saatan harkita paikanpäälle menemistä, finaaliin nyt menen ainakin, tai viimeistään kultajuhliin torille. Olenhan samalta paikkakunnalta, on minulla oikeus juhlia heitä siinä missä muutkin, edes yhden päivän vuodesta/ kaudesta.
Kumpi on enemmän sinua ?
a) on se, joka on elänyt kotiseudun seuraa kannattaen koko ikänsä. Hän on paikallislehdestä lukenut kaikki jutut, mitä heistä on kirjoitettu. Hänellä on kausikortti otteluihin. Jokaiseen otteluun hänellä on sama kiima päällä ennen peliä. Ei ole väliä minkälainen ilma ulkona on, pääasia että näkee kun seura pelaa. Jokainen asia, mitä seuran suhteen tapahtuu, tuntuu hänellä syvällä sisimmässään, sydämessään. Hän olisi vaikkapa valmis ottamaan tatuoinnin sen AINOAN seuran myötä, jotka hän kannattaa. Ja jolla on hänen sydämessään paikka, aina ja ikuisesti. Hän voi kannattaa myös jotain toista kotimaista joukkuetta tai yhtä ulkomaalaista joukkuetta. Hän haaveilee ja säästää rahaa, jotta saisi kausikortin joukkueensa kotikatsomoon tai matkarahoja tilille, jotta näkisi vielä joskus ulkomailla lempijoukkueensa pelaavan. Heillä voi olla lempiseuranaan sellainen seura, jolla on usemmassa lajissa joukkue mukana mutta tämä kannattaja kannattaa vain yhtä lajia. Muu on sivuseikka. Niihin hänellä ei ole mitään tunnesidoksia. Kyseisellä henkilöllä voi taas rakkaus olla kyseisen seuran jokaiseen lajiin yhtä iso, ei merkitystä mikä ikäsarjan joukkue tai missä lajissa, kunhan se on kannattamansa seuran väreihin puettu.
b) on se, joka asuu siellä seudulla missä joukkue on ja maksaa ehkä kausikortin, jotta menisi katsomaan kyseisen seuran otteita. Kun seuralla menee huonosti, hän on ensimmäisenä jo palauttamassa kausikorttia takaisin toimistolle, kun joukkue ei lennäkkään tappiottomien otteluiden putkessa. Hän voi antaa kausikorttia myös lainaksi, jos ei jaksa peliin mennä. Hän päättää muutaman pelin jälkeen lopettaa otteluissa käymisen, ei ne pärjää kuitenkaan. Kyllä niiden otteita näkee sitten baarissa tai kotisohvalla tai teksti – tvstä.Ei se kuitenkaan hänen päiväänsä pilaa. Jos saa vapaalippuja silloin tällöin, voi sen pelin käydä katsomassa, jos vastus on kiinnostavaa luokkaa. Hänellä voi olla useampia seuroja mitä sympata ja käy joskus lomamatkan ohessa jonkun pelin jos aikataulut sattuu yksiin. Koskaan mitään suunnitelmaa pelireissujen suhteen ei jaksa tehdä. Ei niitä seuroja niin paljoa rakasta. Mutta onneksi on pari muuta seuraa, joita kannattaa ja jotka tuo samanlaisia tuntemuksia. Onneksi niillä myös menee paremmin. Eikä tarvitse kotoaan liikkua, maksukanavilta näkee kaiken ja tulee se halvemmaksi katsoa kaikki pelit kotona kuin yksi reissu paikanpäälle.
Tässä vaiheessa kun puhumme kannattajasta, jolle seura merkitsee puoli elämää, on se kannattaja isolla Kllä, kun puhumme fanista, joka symppaa useampaa tiimiä tai vaikkakin sitä yhtä mutta seura ei ole hänelle puoli elämää, on hän fani isolla Fllä.
Usein sitä, kuka on kasvanut sen paikallisen seuran parissa, saa suuremman arvostuksen kuin se, joka kannattaa seuraa vain käymällä peleissä, kun se nyt paikallinen seura vain sattuu olemaan. Muuta tunnesidosta hänellä ei seuraan ole, kuin raha lompakossa, joka muuttuu fanitavaraksi tai lipuksi lipunmyyntipisteessä.
Sydämellä mukana
Kun joku omistaa kausikortin ja katsoo hiljaa paikallaan kaikki seuran pelit ja omaa kasan fanikrääsää, on hän asiakas seuralle. Häntä ei kiinnosta mitä seuran sisällä tapahtuu, hän ostaa aina kausikortin joka kaudelle ja seuraa pelejä omalla vakiopaikallaan.
Moni siellä kannattajalohkossa huutaa chantteja eli kannatuslauluja läpi ottelun ja on mukana joukkueen myötä ja vastoinkäymisissä. Heidän lempijoukkue yleensä arvostaa tätä joukkuetta ja kiittävät heitä ottelun jälkeen, on tulos mikä tahansa. Myös tämä joukkio voi protestoida rakastamansa seuran toimia kohtaan, jos he itkevät sydänverta kyseisten toimien myötä.
Mieshuora on henkilö, jolla voi kiinnostus seuraan lopahtaa, jos seura myy jonkun pelaajan jolla oli merkitystä seuralle. Jos taas seura ostaa jonkun, mikä tuo lisää kiinnostavuutta seuraan, voi hän alkaa seurata kannattamansa joukkueen toimia enemmän. Jos pelaaja siirtyy toiseen seuraan, siirtyy tämä henkilö kannattamaan tätä joukkuetta tämän pelaajan takia.
Kyseinen ihminen ei omaa minkäänlaista tunnesidosta mihinkään seuraan tai hänelle yksi ihminen on enemmän kuin muu joukkue. Hän ei silloin palvo seuraa vaan yhtä urheilijaa. Jos symppaat yksilölajeissa yksilöurheiljaa, se on sallittua, kunhan et ole tehnyt valintaasi moraalisesti väärin, eli rankingin tai kaveripiirin painostuksen tai suomisen perusteella. Jos pelaajan peliäly, taito, viihteellisyys ja muut asiat tukevat omia aatteitasi, on moraalisesti kannatuksesi oikealla tasolla.
Moraalisesti oikeaa kannattamista
Se on moraalisesti oikein, kun joukkue merkitsee sinulle jotain, näet siinä muutakin kuin sen sijoituksen tai rahallisesti suuremmat varannot muihin kilpakumppaneihin nähden. Kun seura merkitsee sinulle jotain vain rahallisesti tai siksi että se on suurseura, on sen merkitys sinulle moraalisesti väärin. Kannatat mitä tahansa seuraa tai yksilöä, joudut aina perustelemaan kantasi, miksi kannata kyseistä henkilöä tai joukkuetta. Jos kannatat ulkomaista tai kotiseutusi ulkopuolista seuraa, olet herkästi kyseenalaistettu kannattaja. Kukaan ei varmastikaan väitä, etteikö kannattamisesi olisi sinulle rakas asia. Moni voi kuitenkin kysyä sinulta, miksi moni muukin asia kuin rakastamasi seura, saa sinun sisimmässäsi kuohuamaan voimakkaita tunteita ?
Kun rakastat puolisoasi, onko oikein, että rakkauttasi riittäisi vielä parille muullekkin vaimolle ?
Onko se tasapuolista, onko se oikeaa ? Minun mielestäni ei ole.
Ultrakannattamista
Ultratoiminnan pääpaino on oman joukkueen kannattamisessa, mutta 1990-luvulta lähtien toiminta on ajoittain yhdistetty huliganismiin. Katsomossa ja areenoiden ulkopuolella on sytytetty soihtuja ja heitelty paukkupommeja, ja ultraryhmät ovat ottaneet väkivaltaisesti yhteen keskenään tai poliisin kanssa. Jotkut ultraryhmät tunnetaan myös kannattamistaan poliittisista aatesuunnistaan.
On olemassa myös ultrakannatusta, joka ei ole millään tavalla sidoksissa seuran toimintaperiaatteisiin. He voivat saada kyseisestä lajista omat kicksinsä ja lähteä tappelemaan jalkapallohuliganismin voimalla jonkin kotikylän perivihollisseuran fanijoukkuetta vastaan. Tätä saa kohdata sotilaallisesti epävakaissa maissa ja maissa missä konflikteja syntyy muutenkin normaalia enemmän. Näitä on Iso-Britanniassa ja Lähi-Idän maissa muun muassa. Myös kaikenlainen pommien käyttö muina kuin kannatukseen liittyvissä asioissa sotii kannatuksen periaatteita vastaan. He haluavat vain aiheuttaa häiriötä, vahinkoa ja sakkoja seuralle ja otteluiden järjestäjille. Näistä toimista voi eri liitot antaa myös sakkoja kyseisten urheilutapahtumien järjestäjille ja seuroille.
Pääasiassa ultrafanit laulavat koko pelin ajan ja puolustavat joukkuettaan viimeiseen saakka. He myös seisovat koko pelin ajan, eivätkä näin ollen ole passiivisia kannattajia, eli katsojia. Ne kun taas istuvat koko pelin vain penkillään puhua pukahtamatta. Toiset myös ilmaisevat erilaisilla tifoilla mielipiteensä, joista toiset ovat hyvällä maulla tehtyjä, toiset taas täysin ala-arvoisia. Se on taas jokaisen oma tulkinta, miten tifo hyvän ja huonon maun määrittää.
Oma kannattaminen
Oma elämä on pyörinyt koko tähänastisen ikäni aina jollakin tavalla urheilun parissa. Olen synnyinkaupungissani käynyt seuraamassa paikallisen urheiluseuran jalkapallo -ja jääkiekkopelejä. En silloin vielä osannut rakastaa kyseistä seuraa. Rakkaus lajiiin tuli ensin - seurat myöhemmin. Osa rakkauksistani, osa ihastuksistani on tullut luonnostaan, osa samaistumalla, osaan "aivopesemällä". Kaikessa on kuitenkin ollut kyse omasta halustani kannattaa eri seuroja eri tavoin. Tärkein niistä on kuitenkin se, että seison niiden takana mitkä pystyn myöntämään muille, pystyn myöntämään myös itselleni.
Tunnustan olevani asiakas, mieshuora, fani ja kannattaja. Olen niitä kaikkia eri suhteissa. Kuitenkin minulle kannattaminen on sitä, että se on osa elämääni, osa ajatuksiani, osa sydäntäni ja sisälläni myllertävät tunteet ovat se joukkue, jolla on oma mustavalkoinen sydän. Sillä on myös oma DNA ja sen suonissa virtaa omaa veri. Se on toinen elämä sisälläni, joka alkaa elää kun pilliin vihelletään.
Kannatan itse yhtenä monista sympatieeraamistani seuroista erästä paikallista seuraa, joka pelaa alasarjoissa. Silti sain sen kannattamisesta monesti paikan päällä viime kesänäkin suurempia tunteita kuohumaan sisälläni, kuin mitä muista kannattamistani tai symppaamistani joukkueista. Seuran taso, missä se pelaa, ei ole vaikuttanut kannattamiseeni. Se johtui siitä, että näen seuran toiminnan maanläheisempänä, kuin sen että katson streameilta kotona tai baarissa eri joukkueiden edesottamuksia. Jos asuisin toisella paikkakunnalla, sen seuran paikkakunnalla mistä se seura on kotoisin, olisi kannattamiseni kenties vieläkin tunteikkaampaa kuin mitä se on jo nyt. Kuitenkaan aina ei ole mahdollista olla siellä missä seura pelaa ja mistä se on kotoisin. Käyn katsomassa pelejä heidän kotikaupungissa sekä vieraspelejä, joita he pelaavat minun kotikaupungissani. Olen valinnut fanittamani seurat sen perusteella miten seurat ideologia ja toimintatapa tukee omia arvojani ja aatteitani. Osa symppaamistani seuroista on ulkomaisia, minulla on heidän huiveja, pelipaitoja sun muuta. Kuitenkin rakkauteni on etenkin itse lajeihin syvemmällä kuin mitä voi luullakkaan. Niiden ruumiillistumana ja näkyvimpinä asioina toimii symppaamani seurat ja yksilöurheilijat. Kuitenkin on yksi seura, kelle omistan puolet sydämestäni, eikä sen kannattamisen arvo ole mitattavissa pelaajabudjetissa, mitaleissa, mestaruuksissa tai tähtipelaajissa. Kaikki mitä seurassa tapahtuu, kaadun tai nousen sydämessäni sen mukana.
Siihen kiteytyy usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Sen väri on mustavalkoinen.
Kannatusta on monenlaista, joka on syytä ottaa huomioon, ennenkuin tekee vielä johtopäätöksiä yleistämisen suhteen. On myös järkevää joskus miettiä, minkälaisella asteella ja tasolla se oma side sinun ja jonkin seuran välillä on. Joskus sitä on hyvä tarkastella, jotta näkee mitä kyseinen seura sinulle merkitsee. Mikään kannatus ei ole väärin mutta jotkut tavat ovat moraalisesti ”tuomittavia”.
Se on jokaisen itse pääteltävissä, mitä mieltä niistä on. Tässä kuitenkin mainintaa minun näkökannaltani.
Toimintaa lapsen, vanhempien ja seuran ehdoilla
Useissa perheissä kaikki lähtee siitä, että lapsi haluaa harrastaa jotakin ja vanhemmat lähtevät tukemaan lasta hänen toimissaan harrastuksen suhteen. Maksetaan kausimaksu ja hankitaan varusteet ja katsotaan miten lapsi pääsee harjoituksiin ja peliin mahdollisimman mutkattomasti.
Silloin lapsen ja seuran välille muodostuu side.
Se ei vielä tarkoita tunnesidettä, joka olisi vielä syvemmin lapsen sisimmässä. Mutta se kertoo pelaamisen riemusta ja siihen suhtautumisesta kun saa olla osa joukkuetta. Asiat otetaan myöhemmin vakavasti, jotta harjoituksissa käytäisiin tiiviisti ja kotiin annetut harjoitteet tehtäisiin tunnollisesti koulutöiden ohessa. Myös koulun ja harrastuksen sovittaminen arkeen on jo oma lukunsa. Vanhemmat eivät maksa huvikseen lasten harrastuksia, niistä pitää olla myös jotain hyötyä, ns. rahoille vastinetta.
Yleensä seura katsotaan sen myötä, mikä on ”perheen sydäntä” lähellä, esimerkiksi porvarillisen ja työläisseuran välillä voi olla vielä erinäisiä aatteellisia mielipiteitä jos kuuluu vanhoilliseen sukuun. Joskus taas kahden kaupungin seuran välillä joko asetut jommalle kummalle puolelle tai sitten et kummallekkaan puolelle. Tampereella niitä esimerkkejä on jääkiekossa, jalkapallossa ja monessa muussakin lajissa pilvin pimein. Toiset taas eivät välitä mihin lapsi menee harrastamaan, kunhan lompakon nyörit kestää ja seuran toiminta palvelee mahdollisimman hyvin lapsen harrastusta.
Se on verissä
Mutta joskus se kipinä siihen pelaamiseen voi lähteä siitä, kun isä tai äiti lähtee viemään lastansa heille rakkaan seuran otteluihin, josta tulee vanhemman ja lapsen välille yhteinen ajanviettotapahtuma, johon kuuluu ilon ja surun hetkiä. Se on kuitenkin kannatusta, jonka myötä lapsi voi ajatella, että hänkin haluaa pelata kyseisen seuran väreissä, ja näin aloittaa harrastuksen. Tällöin kannattaminen vaihtuu seuran nutun kantamiseksi ja pukeutumiseksi seuran väreihin.
Tällöin olet ”leimaantunut” sen seuran myötä. Suhteesi seuraan voi muuttua, kun näet asioita pintaa syvemmältä. On eri asia pelata seurassa kuin kannattaa seuraa. Joskus se kannatus tulee ja menee kaveripiirin vaihtumisen mukana. Mikään ei ole ikuista.
Kuitenkin olemme monesti kuulleet joidenkin puolitosissaan sanottuja lausahduksia, että isäni isä kannatti jo kyseistä seuraa siitä lähtien ja isäni alkoi kannattamaan myös ja nyt myös minä kannatan.
Ehtoja ja perinteitä voi olla suvuissa ja perheissä olemassa, kuten armeijan tai ammatin myötä vanhempien lasta ohjaillessa.
Myös urheiluseuran suhteen voi olla vain yksi vaihtoehto, eikä sen suhteen ole nokankoputtamista.
Joko kannatat tai itket ja kannatat. Perheiden sisäisten ristiriitojen välttämiseksikin on helpompaa, jos kaikki kannattaisivat yhtä ja samaa joukkuetta. Mutta ihmisellä on oma mieli ja tahto ja se kannattaa sitä minkä parhaaksi näkee tai on kannattamatta ollenkaan. Urheilu ei ole pakko olla elämäntapa mutta toisille se voi olla koko elämä.
Mikä sitten tekee eron sille, että olet fani tai kannattaja ?
a) Kun poljet vaikkapa pyörällä talvisin/ kesäisin, näet kotikylän, kunnan, kaupungin tai alueen yhden yhteisen seuran kentän tai hallin, joka ei ole käytössä, koska kausi on ohi, olet suruissasi.
Näet siellä muuta toimintaa tai lumipeitteen/vihreän nurmikentän, ja toivoisit että kausi jo alkaisi. Olet kokenut seuran myötä ilon ja surun hetkiä, puhunut edellisillan ottelun tapahtumista koulussa tai työpaikalla tai tuttavien ja perheen kesken. Jokainen pelitilanne on käyty läpi ja se on pilannut päivän, pahoittanut mielen tai ajanut ottamaan vapaata töistä tai koulusta, koska sisälläsi on syvä pettymys. Sinä olet värjötellyt kentän laidalla katsellen kun ne treenaavat, kun he pelaavat harjoitusotteluita. Kannattajatiimin mukana käyt katsomassa kotiotteluille tarkoitetussa katsomo-osassa kaikki ottelut . Huudat äänesi käheäksi ja itket ilon ja surun kyyneliä pelipaitaasi tai kannatushuiviisi. Kaikki se juttujen määrä, mitä heistä on jo kirjoitettu, on saanut sinut hurmioon. Kauden alkun kiima on jo käsinkoskeltetava, ennenkuin kausi on edes alkanut. Se voi myös aikaansaada sinut ottamaan töistä vapaata, koska se ilon ja riemun määrä sisälläsi estää sinua ajattelemasta järkevästi. Kun kauden avausottelu on valmis alkamaan tai mitalli ja mestaruushulinat ovat varmistuneet, unohtuu kaikki muut huolet ja ilo on kannattajien keskuudessa yhteinen.
b) Katsot teksti-tvstä tuloksen ja kiroat kun se joukkue hävisi. Katsot myöhemmin ohjelmatiedoista, koska seurasi ottelu on taas mahdollista nähdä televisiosta. Katsot työvuorolistaasi, taas olet töissä samaan aikaan kun se ottelu tulee. Päätät ottaa ottelun nauhalle ja katsoa sen sitten myöhemmin lämpimältä kotisohvaltasi. Myös tuon toisen joukkueen peli olisi kiva nähdä, otetaan sekin nauhalle ja katsotaan myöhemmin. Haluan myös nähdä tuon mahtavan joukkueen pelin, koska niillä on kovalla rahalla kasattu joukkue ja haluan alkaa kannattamaan myös niitä tällä kaudella. Sympatiseeraan myös monia muita joukkueita, jotka pelaavat viihtyisää peliä. Tuon pelaajan paidan minä haluan, koska se on maaginen pelaaja. Sillä on luontaiset kyvyt ja seuroilla ei sen taitojen hiomisessa ole ollut mitään merkitystä. Se oli supertähti jo syntyessään. Ostan sitten jossain vaiheessa tälle kaudelle vielä pari lippua peliin ja jos ne eivät voita, eipä paljon niitä jaksa uudestaan mennä katsomaankaan. Ne vain häviävät, en minä sellaista toimintaa halua tukea. Eikä minun päiväni siitä pilalle mene, vaikkapa putoaisivat divariin. Mutta jos ne pääsevät playoffeihin ja ovat välierissä mukana, saatan harkita paikanpäälle menemistä, finaaliin nyt menen ainakin, tai viimeistään kultajuhliin torille. Olenhan samalta paikkakunnalta, on minulla oikeus juhlia heitä siinä missä muutkin, edes yhden päivän vuodesta/ kaudesta.
Kumpi on enemmän sinua ?
a) on se, joka on elänyt kotiseudun seuraa kannattaen koko ikänsä. Hän on paikallislehdestä lukenut kaikki jutut, mitä heistä on kirjoitettu. Hänellä on kausikortti otteluihin. Jokaiseen otteluun hänellä on sama kiima päällä ennen peliä. Ei ole väliä minkälainen ilma ulkona on, pääasia että näkee kun seura pelaa. Jokainen asia, mitä seuran suhteen tapahtuu, tuntuu hänellä syvällä sisimmässään, sydämessään. Hän olisi vaikkapa valmis ottamaan tatuoinnin sen AINOAN seuran myötä, jotka hän kannattaa. Ja jolla on hänen sydämessään paikka, aina ja ikuisesti. Hän voi kannattaa myös jotain toista kotimaista joukkuetta tai yhtä ulkomaalaista joukkuetta. Hän haaveilee ja säästää rahaa, jotta saisi kausikortin joukkueensa kotikatsomoon tai matkarahoja tilille, jotta näkisi vielä joskus ulkomailla lempijoukkueensa pelaavan. Heillä voi olla lempiseuranaan sellainen seura, jolla on usemmassa lajissa joukkue mukana mutta tämä kannattaja kannattaa vain yhtä lajia. Muu on sivuseikka. Niihin hänellä ei ole mitään tunnesidoksia. Kyseisellä henkilöllä voi taas rakkaus olla kyseisen seuran jokaiseen lajiin yhtä iso, ei merkitystä mikä ikäsarjan joukkue tai missä lajissa, kunhan se on kannattamansa seuran väreihin puettu.
b) on se, joka asuu siellä seudulla missä joukkue on ja maksaa ehkä kausikortin, jotta menisi katsomaan kyseisen seuran otteita. Kun seuralla menee huonosti, hän on ensimmäisenä jo palauttamassa kausikorttia takaisin toimistolle, kun joukkue ei lennäkkään tappiottomien otteluiden putkessa. Hän voi antaa kausikorttia myös lainaksi, jos ei jaksa peliin mennä. Hän päättää muutaman pelin jälkeen lopettaa otteluissa käymisen, ei ne pärjää kuitenkaan. Kyllä niiden otteita näkee sitten baarissa tai kotisohvalla tai teksti – tvstä.Ei se kuitenkaan hänen päiväänsä pilaa. Jos saa vapaalippuja silloin tällöin, voi sen pelin käydä katsomassa, jos vastus on kiinnostavaa luokkaa. Hänellä voi olla useampia seuroja mitä sympata ja käy joskus lomamatkan ohessa jonkun pelin jos aikataulut sattuu yksiin. Koskaan mitään suunnitelmaa pelireissujen suhteen ei jaksa tehdä. Ei niitä seuroja niin paljoa rakasta. Mutta onneksi on pari muuta seuraa, joita kannattaa ja jotka tuo samanlaisia tuntemuksia. Onneksi niillä myös menee paremmin. Eikä tarvitse kotoaan liikkua, maksukanavilta näkee kaiken ja tulee se halvemmaksi katsoa kaikki pelit kotona kuin yksi reissu paikanpäälle.
Tässä vaiheessa kun puhumme kannattajasta, jolle seura merkitsee puoli elämää, on se kannattaja isolla Kllä, kun puhumme fanista, joka symppaa useampaa tiimiä tai vaikkakin sitä yhtä mutta seura ei ole hänelle puoli elämää, on hän fani isolla Fllä.
Usein sitä, kuka on kasvanut sen paikallisen seuran parissa, saa suuremman arvostuksen kuin se, joka kannattaa seuraa vain käymällä peleissä, kun se nyt paikallinen seura vain sattuu olemaan. Muuta tunnesidosta hänellä ei seuraan ole, kuin raha lompakossa, joka muuttuu fanitavaraksi tai lipuksi lipunmyyntipisteessä.
Sydämellä mukana
Kun joku omistaa kausikortin ja katsoo hiljaa paikallaan kaikki seuran pelit ja omaa kasan fanikrääsää, on hän asiakas seuralle. Häntä ei kiinnosta mitä seuran sisällä tapahtuu, hän ostaa aina kausikortin joka kaudelle ja seuraa pelejä omalla vakiopaikallaan.
Moni siellä kannattajalohkossa huutaa chantteja eli kannatuslauluja läpi ottelun ja on mukana joukkueen myötä ja vastoinkäymisissä. Heidän lempijoukkue yleensä arvostaa tätä joukkuetta ja kiittävät heitä ottelun jälkeen, on tulos mikä tahansa. Myös tämä joukkio voi protestoida rakastamansa seuran toimia kohtaan, jos he itkevät sydänverta kyseisten toimien myötä.
Mieshuora on henkilö, jolla voi kiinnostus seuraan lopahtaa, jos seura myy jonkun pelaajan jolla oli merkitystä seuralle. Jos taas seura ostaa jonkun, mikä tuo lisää kiinnostavuutta seuraan, voi hän alkaa seurata kannattamansa joukkueen toimia enemmän. Jos pelaaja siirtyy toiseen seuraan, siirtyy tämä henkilö kannattamaan tätä joukkuetta tämän pelaajan takia.
Kyseinen ihminen ei omaa minkäänlaista tunnesidosta mihinkään seuraan tai hänelle yksi ihminen on enemmän kuin muu joukkue. Hän ei silloin palvo seuraa vaan yhtä urheilijaa. Jos symppaat yksilölajeissa yksilöurheiljaa, se on sallittua, kunhan et ole tehnyt valintaasi moraalisesti väärin, eli rankingin tai kaveripiirin painostuksen tai suomisen perusteella. Jos pelaajan peliäly, taito, viihteellisyys ja muut asiat tukevat omia aatteitasi, on moraalisesti kannatuksesi oikealla tasolla.
Moraalisesti oikeaa kannattamista
Se on moraalisesti oikein, kun joukkue merkitsee sinulle jotain, näet siinä muutakin kuin sen sijoituksen tai rahallisesti suuremmat varannot muihin kilpakumppaneihin nähden. Kun seura merkitsee sinulle jotain vain rahallisesti tai siksi että se on suurseura, on sen merkitys sinulle moraalisesti väärin. Kannatat mitä tahansa seuraa tai yksilöä, joudut aina perustelemaan kantasi, miksi kannata kyseistä henkilöä tai joukkuetta. Jos kannatat ulkomaista tai kotiseutusi ulkopuolista seuraa, olet herkästi kyseenalaistettu kannattaja. Kukaan ei varmastikaan väitä, etteikö kannattamisesi olisi sinulle rakas asia. Moni voi kuitenkin kysyä sinulta, miksi moni muukin asia kuin rakastamasi seura, saa sinun sisimmässäsi kuohuamaan voimakkaita tunteita ?
Kun rakastat puolisoasi, onko oikein, että rakkauttasi riittäisi vielä parille muullekkin vaimolle ?
Onko se tasapuolista, onko se oikeaa ? Minun mielestäni ei ole.
Ultrakannattamista
Ultratoiminnan pääpaino on oman joukkueen kannattamisessa, mutta 1990-luvulta lähtien toiminta on ajoittain yhdistetty huliganismiin. Katsomossa ja areenoiden ulkopuolella on sytytetty soihtuja ja heitelty paukkupommeja, ja ultraryhmät ovat ottaneet väkivaltaisesti yhteen keskenään tai poliisin kanssa. Jotkut ultraryhmät tunnetaan myös kannattamistaan poliittisista aatesuunnistaan.
On olemassa myös ultrakannatusta, joka ei ole millään tavalla sidoksissa seuran toimintaperiaatteisiin. He voivat saada kyseisestä lajista omat kicksinsä ja lähteä tappelemaan jalkapallohuliganismin voimalla jonkin kotikylän perivihollisseuran fanijoukkuetta vastaan. Tätä saa kohdata sotilaallisesti epävakaissa maissa ja maissa missä konflikteja syntyy muutenkin normaalia enemmän. Näitä on Iso-Britanniassa ja Lähi-Idän maissa muun muassa. Myös kaikenlainen pommien käyttö muina kuin kannatukseen liittyvissä asioissa sotii kannatuksen periaatteita vastaan. He haluavat vain aiheuttaa häiriötä, vahinkoa ja sakkoja seuralle ja otteluiden järjestäjille. Näistä toimista voi eri liitot antaa myös sakkoja kyseisten urheilutapahtumien järjestäjille ja seuroille.
Pääasiassa ultrafanit laulavat koko pelin ajan ja puolustavat joukkuettaan viimeiseen saakka. He myös seisovat koko pelin ajan, eivätkä näin ollen ole passiivisia kannattajia, eli katsojia. Ne kun taas istuvat koko pelin vain penkillään puhua pukahtamatta. Toiset myös ilmaisevat erilaisilla tifoilla mielipiteensä, joista toiset ovat hyvällä maulla tehtyjä, toiset taas täysin ala-arvoisia. Se on taas jokaisen oma tulkinta, miten tifo hyvän ja huonon maun määrittää.
Oma kannattaminen
Oma elämä on pyörinyt koko tähänastisen ikäni aina jollakin tavalla urheilun parissa. Olen synnyinkaupungissani käynyt seuraamassa paikallisen urheiluseuran jalkapallo -ja jääkiekkopelejä. En silloin vielä osannut rakastaa kyseistä seuraa. Rakkaus lajiiin tuli ensin - seurat myöhemmin. Osa rakkauksistani, osa ihastuksistani on tullut luonnostaan, osa samaistumalla, osaan "aivopesemällä". Kaikessa on kuitenkin ollut kyse omasta halustani kannattaa eri seuroja eri tavoin. Tärkein niistä on kuitenkin se, että seison niiden takana mitkä pystyn myöntämään muille, pystyn myöntämään myös itselleni.
Tunnustan olevani asiakas, mieshuora, fani ja kannattaja. Olen niitä kaikkia eri suhteissa. Kuitenkin minulle kannattaminen on sitä, että se on osa elämääni, osa ajatuksiani, osa sydäntäni ja sisälläni myllertävät tunteet ovat se joukkue, jolla on oma mustavalkoinen sydän. Sillä on myös oma DNA ja sen suonissa virtaa omaa veri. Se on toinen elämä sisälläni, joka alkaa elää kun pilliin vihelletään.
Kannatan itse yhtenä monista sympatieeraamistani seuroista erästä paikallista seuraa, joka pelaa alasarjoissa. Silti sain sen kannattamisesta monesti paikan päällä viime kesänäkin suurempia tunteita kuohumaan sisälläni, kuin mitä muista kannattamistani tai symppaamistani joukkueista. Seuran taso, missä se pelaa, ei ole vaikuttanut kannattamiseeni. Se johtui siitä, että näen seuran toiminnan maanläheisempänä, kuin sen että katson streameilta kotona tai baarissa eri joukkueiden edesottamuksia. Jos asuisin toisella paikkakunnalla, sen seuran paikkakunnalla mistä se seura on kotoisin, olisi kannattamiseni kenties vieläkin tunteikkaampaa kuin mitä se on jo nyt. Kuitenkaan aina ei ole mahdollista olla siellä missä seura pelaa ja mistä se on kotoisin. Käyn katsomassa pelejä heidän kotikaupungissa sekä vieraspelejä, joita he pelaavat minun kotikaupungissani. Olen valinnut fanittamani seurat sen perusteella miten seurat ideologia ja toimintatapa tukee omia arvojani ja aatteitani. Osa symppaamistani seuroista on ulkomaisia, minulla on heidän huiveja, pelipaitoja sun muuta. Kuitenkin rakkauteni on etenkin itse lajeihin syvemmällä kuin mitä voi luullakkaan. Niiden ruumiillistumana ja näkyvimpinä asioina toimii symppaamani seurat ja yksilöurheilijat. Kuitenkin on yksi seura, kelle omistan puolet sydämestäni, eikä sen kannattamisen arvo ole mitattavissa pelaajabudjetissa, mitaleissa, mestaruuksissa tai tähtipelaajissa. Kaikki mitä seurassa tapahtuu, kaadun tai nousen sydämessäni sen mukana.
Siihen kiteytyy usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Sen väri on mustavalkoinen.
17. marraskuuta 2009
Kanavan tähdistöä 2009
Päävalmentaja: Scrod
1.kenttä:
abboz (C) - Lammas - zenoj
Karppa - apinamummo
2.kenttä:
rokpp - Nelfor - Erkkipasi (A)
Phila - Tumpero (A)
3.kenttä:
Tebu - Devilli - Murm
Timze - Reyes
4.kenttä:
niwo - BenMatlock - esku
Jaro - Poro24
Maalivahdit:
jpj
Wizarddi
*******************
Perustelut ykköskentästä:
abboz
Yllättäjä. Petrannut kauden aikana huimasti. Viime kauden rotaatiopelaaja. Nyt ihmiset ihmettelevät king abbozin ylivoimaa. Nousi myös hienojen otteiden ja johtajuuden takia kapteeniksi. Ainesta todelliseksi tähtipelaajaksi, jos vain intoa riittää. Ykköskentän laituri, sniper ala Ovechkin.
Kehumme: sitoutumista.
Moitimme: uutta työpaikkaa siviilissä, miten vaikuttaa peliesityksiin?
Lammas
Erityisesti alkukauden varmimpia suorittajia. Jakelee lättyjä raipemaiseen tapaan ykkösen keskellä vuodesta toiseen. Kukaan ei epäile hänen kykyjään. Peliaika on ollut kortilla henkilökohtaisten kiireiden takia, mutta pelatessaan ehdotonta tähtieliittiä. Todella arvostettu muiden pelaajien joukossa. On ärsyttävän harvoin väärässä ja tietää sen itsekin. Ykkösen sentteriksi edelleen. Menetti kapteeniuuden loppuvuodesta poissaolojen takia.
Kehumme: huumoria.
Moitimme: rooliltaan tähtipelaaja, mutta vaarassa pudota alempiin ketjuihin jos peliaikaa ei tule enempää.
zenoj
Väärin ymmärretty nero. Ansaitsee paikan ykkösketjussa, vaikka fanit ovatkin häntä vastaan. Sinnikkäästi kuitenki takoo päivästä päivään pisteitä. Moitittu siitä, että tekee pisteensä väärin seisomalla vain takatolpalla. Todistanut silti osaavansa tehdä sieltä ja muualtakin maaleja. Omaa ehkä joukkueen parhaimmat, silkkisen pehmeät kädet. Ykkösketjun laituriksi.
Kehumme: omia mielipiteitä.
Moitimme: toimiiko henkilökemiat sittenkään ykköskentän arvoisesti?
Karppa
Yllätysveto ykköspakiksi. Kuka olisikaan vuoden alussa uskonut, että hänestä tulee vielä jotain. Fanien kuultiin puhuvan kauden alussa hänestä, että "ei se seiso kuitenkaan", mutta niin vain raivasi loppuvuoden kynnyksellä itsensä heidänkin suosioon. Repii, raastaa ja pelaa ennenkaikkea joukkueelle. Varmaakin varmempi peruspuolustaja.
Kehumme: otti itseään niskasta kiinni.
Moitimme: ehkä vieläkin liikaa pessimistisiä ajatuksia joukkueen esityksiä kohtaan.
apinamummo
Kuka sopisikaan paremmin puolustavan puolustajan viereen kun kiekollisen pelin omaavaa pienehkö, mutta taitava pelaaja. Omalla huumorillaan on myös yksi johtava pelaaja pukukopissa. Kullanarvoinen pelaaja faneille ja joukkueelle. Parhaat avut löytyvät kiekon tuonnissa alueelle sekä ylivoimapelaamisessa, jossa taituruus ja huikeat passit napsuvat syötöstä syöttöön suoraan lapaan.
Kehumme: johtajuutta.
Moitimme: joskus menee huumorikin yli.
jpj
Ykkösveskari. Harmittavasti kunnon haastajaa hänellä ei ole, joten ilman kilpailua pelaa pelistä toiseen. Pelaa kuitenkin vaadittavalla tasolla, vaikka sortuu joskus sanaharkkaan pelaajien kanssa. Luotettava veskari kuitenkin. Treenaa ehkä eniten joukkueesta.
Kehumme: varmaa suorittamista.
Moitimme: lappia.
Scrod
Joukkueen helmi. Sanallisesti aivan omaa luokkaansa. Onko ikinä hävinnyt väittelyä? Tuskin tulee ikinä jäätymään vaikeillakin hetkillä. Uniikki. Onneksi hän on johdossa, mutta onneksi hänenlaisiaan klooneja ei ole enempää. Tulevaisuus saattaa olla käytettyjen autojen myyjänä. Omaa myös laajan verkoston saunakavereita, joten täydellinen valinta päävalmentajaksi.
Kehumme: uskomatonta sanavarastoa.
Moitimme: päävalmentajan pesti on rankka ja joskus pitäisi ajatella myös itseään.
*******************
Huomioita alemmista kentistä:
rokpp: Ottanee ykköskentän paikan näillä otteilla ensi kaudeksi.
Nelfor: Vuoden toisiksi suurin yllättäjä. Jos pitäisi enemmän ääntä kentällä, olisi harkinnassa jopa ykköskenttään. Ensi kaudelta odotamme paljon.
Erkkipasi: Tasaisen varmaa suorittamista ja pitää kaukalon ulkopuoliset asiat omana tietonaan. Tästä syystä varakapteeni.
Phila: Peliaika vähentynyt vakavan loukkaantumisen takia, mutta valinta kakkoskenttään on reilu.
Tumpero: Puhuu liikaa ja liian vähän asiaa. Pakko antaa varakapteenin merkki, kun ottaa yhteen (tuomarien) kanssa pelistä toiseen.
Tebu: Tippuu tippumistaan alempiin kenttiin. Vuoden pettymys.
Devilli: Ainoa ulkomaalainen vahvistus joukkueeseen suoraan Tanskasta. Iso palkka, joten valmennusjohto odottaa enemmän pisteitä.
Murm: Fixailee matsit, jos siihen on tarvetta.
Timze: Kuka vittu ja miksi? Paskaa provoa, mutta säilysi sentään vielä 3.kentässä.
Reyes: Timzen saunakaveri, pelaavat parhaana päivänä hyvin yhteen.
niwo: Hanskat tippuu usein. Jäänyt myös kiinni brenkuttelusta vaihto-aitiossa, mutta kärsinyt rangaistuksensa.
BenMatlock: Paikka neloskentän keskellä on oikeutettu. Mitään suuria saavutuksia ei kuitenkaan ole tullut.
esku: Toinen hörhö. Pelaa usein kännissä tai krapulassa pelinsä. Ärsyttää vastustajaa kaikin keinoin. Fanit rakastavat, vastustajat vihaavat.
Jaro: Joukkueen "hampaaton kanukki". Ainakin luulee olevansa. Koohottaja.
Poro24: Ei selvää kuvaa. Joskus vaikuttaa jopa ylempien kenttien pelaajalta, mutta liian usein sortuu kiihkoiluun.
Wizarddi: Kakkosmaalivahti, ei tule saamaan peliaikaa kuin harvoin. Tekee kuitenkin arvokasta työtä motivoidakseen ykkösveskaria käymällä hänen kanssaan mm. viihteellä ja saunassa.
*******************
Poiminta farmista ja kentän ulkopuolelta:
peipi: Aivan liian nuori miesten joukkueeseen. Pelaa korkeintaan junnuissa, mutta tulevaisuus ei näytä hyvältä.
Sandye: Joukkueen ainoa naispuolinen henkilö. Cheerleader hommat sujuvat liiankin hyvin. Harmittavasti ulkomaan rahakentät saattavat viedä tämän kaunokaisen muualle.
*******************
Omasta puolesta haluan kiittää kuluvasta vuodesta ja toivottavasti ensi vuonna nousemme taas korkeimmalle sarjatasolle, yhden divarikauden jälkeen.
-Tumpero
1.kenttä:
abboz (C) - Lammas - zenoj
Karppa - apinamummo
2.kenttä:
rokpp - Nelfor - Erkkipasi (A)
Phila - Tumpero (A)
3.kenttä:
Tebu - Devilli - Murm
Timze - Reyes
4.kenttä:
niwo - BenMatlock - esku
Jaro - Poro24
Maalivahdit:
jpj
Wizarddi
*******************
Perustelut ykköskentästä:
abboz
Yllättäjä. Petrannut kauden aikana huimasti. Viime kauden rotaatiopelaaja. Nyt ihmiset ihmettelevät king abbozin ylivoimaa. Nousi myös hienojen otteiden ja johtajuuden takia kapteeniksi. Ainesta todelliseksi tähtipelaajaksi, jos vain intoa riittää. Ykköskentän laituri, sniper ala Ovechkin.
Kehumme: sitoutumista.
Moitimme: uutta työpaikkaa siviilissä, miten vaikuttaa peliesityksiin?
Lammas
Erityisesti alkukauden varmimpia suorittajia. Jakelee lättyjä raipemaiseen tapaan ykkösen keskellä vuodesta toiseen. Kukaan ei epäile hänen kykyjään. Peliaika on ollut kortilla henkilökohtaisten kiireiden takia, mutta pelatessaan ehdotonta tähtieliittiä. Todella arvostettu muiden pelaajien joukossa. On ärsyttävän harvoin väärässä ja tietää sen itsekin. Ykkösen sentteriksi edelleen. Menetti kapteeniuuden loppuvuodesta poissaolojen takia.
Kehumme: huumoria.
Moitimme: rooliltaan tähtipelaaja, mutta vaarassa pudota alempiin ketjuihin jos peliaikaa ei tule enempää.
zenoj
Väärin ymmärretty nero. Ansaitsee paikan ykkösketjussa, vaikka fanit ovatkin häntä vastaan. Sinnikkäästi kuitenki takoo päivästä päivään pisteitä. Moitittu siitä, että tekee pisteensä väärin seisomalla vain takatolpalla. Todistanut silti osaavansa tehdä sieltä ja muualtakin maaleja. Omaa ehkä joukkueen parhaimmat, silkkisen pehmeät kädet. Ykkösketjun laituriksi.
Kehumme: omia mielipiteitä.
Moitimme: toimiiko henkilökemiat sittenkään ykköskentän arvoisesti?
Karppa
Yllätysveto ykköspakiksi. Kuka olisikaan vuoden alussa uskonut, että hänestä tulee vielä jotain. Fanien kuultiin puhuvan kauden alussa hänestä, että "ei se seiso kuitenkaan", mutta niin vain raivasi loppuvuoden kynnyksellä itsensä heidänkin suosioon. Repii, raastaa ja pelaa ennenkaikkea joukkueelle. Varmaakin varmempi peruspuolustaja.
Kehumme: otti itseään niskasta kiinni.
Moitimme: ehkä vieläkin liikaa pessimistisiä ajatuksia joukkueen esityksiä kohtaan.
apinamummo
Kuka sopisikaan paremmin puolustavan puolustajan viereen kun kiekollisen pelin omaavaa pienehkö, mutta taitava pelaaja. Omalla huumorillaan on myös yksi johtava pelaaja pukukopissa. Kullanarvoinen pelaaja faneille ja joukkueelle. Parhaat avut löytyvät kiekon tuonnissa alueelle sekä ylivoimapelaamisessa, jossa taituruus ja huikeat passit napsuvat syötöstä syöttöön suoraan lapaan.
Kehumme: johtajuutta.
Moitimme: joskus menee huumorikin yli.
jpj
Ykkösveskari. Harmittavasti kunnon haastajaa hänellä ei ole, joten ilman kilpailua pelaa pelistä toiseen. Pelaa kuitenkin vaadittavalla tasolla, vaikka sortuu joskus sanaharkkaan pelaajien kanssa. Luotettava veskari kuitenkin. Treenaa ehkä eniten joukkueesta.
Kehumme: varmaa suorittamista.
Moitimme: lappia.
Scrod
Joukkueen helmi. Sanallisesti aivan omaa luokkaansa. Onko ikinä hävinnyt väittelyä? Tuskin tulee ikinä jäätymään vaikeillakin hetkillä. Uniikki. Onneksi hän on johdossa, mutta onneksi hänenlaisiaan klooneja ei ole enempää. Tulevaisuus saattaa olla käytettyjen autojen myyjänä. Omaa myös laajan verkoston saunakavereita, joten täydellinen valinta päävalmentajaksi.
Kehumme: uskomatonta sanavarastoa.
Moitimme: päävalmentajan pesti on rankka ja joskus pitäisi ajatella myös itseään.
*******************
Huomioita alemmista kentistä:
rokpp: Ottanee ykköskentän paikan näillä otteilla ensi kaudeksi.
Nelfor: Vuoden toisiksi suurin yllättäjä. Jos pitäisi enemmän ääntä kentällä, olisi harkinnassa jopa ykköskenttään. Ensi kaudelta odotamme paljon.
Erkkipasi: Tasaisen varmaa suorittamista ja pitää kaukalon ulkopuoliset asiat omana tietonaan. Tästä syystä varakapteeni.
Phila: Peliaika vähentynyt vakavan loukkaantumisen takia, mutta valinta kakkoskenttään on reilu.
Tumpero: Puhuu liikaa ja liian vähän asiaa. Pakko antaa varakapteenin merkki, kun ottaa yhteen (tuomarien) kanssa pelistä toiseen.
Tebu: Tippuu tippumistaan alempiin kenttiin. Vuoden pettymys.
Devilli: Ainoa ulkomaalainen vahvistus joukkueeseen suoraan Tanskasta. Iso palkka, joten valmennusjohto odottaa enemmän pisteitä.
Murm: Fixailee matsit, jos siihen on tarvetta.
Timze: Kuka vittu ja miksi? Paskaa provoa, mutta säilysi sentään vielä 3.kentässä.
Reyes: Timzen saunakaveri, pelaavat parhaana päivänä hyvin yhteen.
niwo: Hanskat tippuu usein. Jäänyt myös kiinni brenkuttelusta vaihto-aitiossa, mutta kärsinyt rangaistuksensa.
BenMatlock: Paikka neloskentän keskellä on oikeutettu. Mitään suuria saavutuksia ei kuitenkaan ole tullut.
esku: Toinen hörhö. Pelaa usein kännissä tai krapulassa pelinsä. Ärsyttää vastustajaa kaikin keinoin. Fanit rakastavat, vastustajat vihaavat.
Jaro: Joukkueen "hampaaton kanukki". Ainakin luulee olevansa. Koohottaja.
Poro24: Ei selvää kuvaa. Joskus vaikuttaa jopa ylempien kenttien pelaajalta, mutta liian usein sortuu kiihkoiluun.
Wizarddi: Kakkosmaalivahti, ei tule saamaan peliaikaa kuin harvoin. Tekee kuitenkin arvokasta työtä motivoidakseen ykkösveskaria käymällä hänen kanssaan mm. viihteellä ja saunassa.
*******************
Poiminta farmista ja kentän ulkopuolelta:
peipi: Aivan liian nuori miesten joukkueeseen. Pelaa korkeintaan junnuissa, mutta tulevaisuus ei näytä hyvältä.
Sandye: Joukkueen ainoa naispuolinen henkilö. Cheerleader hommat sujuvat liiankin hyvin. Harmittavasti ulkomaan rahakentät saattavat viedä tämän kaunokaisen muualle.
*******************
Omasta puolesta haluan kiittää kuluvasta vuodesta ja toivottavasti ensi vuonna nousemme taas korkeimmalle sarjatasolle, yhden divarikauden jälkeen.
-Tumpero
14. marraskuuta 2009
Maaleja ja unelmia
Jonakin talvi-iltana muutamassa harrastesarjassa pelannut perheenisä katselee talven tullen muistoja sieltä vintin laatikosta, missä on pokaalit, mitalit ja kunniamaininnat suorituksista. Sen jälkeen hän vilkaisee ikkunaruutujen takaa ulos nähdäkseen muutaman pojankoltiaisen, jotka kaipaavat taidoilleen jo jotain kehitettävän kaltaista toimintaa. Hän tuntee sydämessään piston, joka aikaansaa idean. Se on se, että perustetaan jonnekkin pienelle paikkakunnalle jääkiekkojoukkue junnuille.
Monesti se tarina alkaa esimerkiksi tämänkaltaisesta tilanteesta, kun pienten paikkakuntien seuratoimintaa aletaan kehittää. Talkoovoimin täytetään papereita, anotaan harjoitusvuoroja ja saadaan toimintaa pystyyn. Paikallisia yrityksiä saadaan toimintaa tukemaan. Enää puuttuu vain ne pelaajat, joiden sisällä se kipinä syttyy.
Siellä ollaan mahdollisesti katsottu jääkiekon MM-kisoja tai SM-liigan playoff-pelejä isän tai veljen kanssa kotisohvalta käsin tai on voitu olla notkumassa myös kentän laidalla isoveljen hihassa roikkuen ja perheen kanssa vietetty riehakas talvipäivä. Sitä kautta on syttynyt kipinä jääkiekon pelaamiseen ja on pitkä kesä edessä, ennen kuin voisi lähteä syksyn alkaessa peruskouluun ja myös luistelukouluun.
Ylivieskan jääkarhut
Muun muassa Ylivieskan jääkarhut on yksi sellainen taho, joka pyrkii ruohonjuuritasolla tarjoamaan mahdollisuutta niille nuorille Wayne Grezkyille ja Teemu Selänteille ja Miikka Kiprusoffeille, että heillä olisi mahdollisuus kokea ensiaskelia kohti mahdollista kiekkotähteyden unelmaa. Jääkarhujen tavoitteena on laadukas luistelukoulutoiminta. Tämä taho on järjestänyt lasten luistelukouluja jo vuosia. Tämä koulu tarjoaa mahdollisuuden ihan siihen perustaidon kehittämiseen eli opettaa lapselle normaalin luistelun taidon. Jos lapsi haluaa alkaa pelata jääkiekkoa luistelutaidon oppimisen myötä, löytyy siihen mahdollisuus kiekkokoulusta. Sitä kautta pääsee myös sitten juniorijoukkueisiin.
Paikkakunnalla löytyy hyväntekijöitä, muun muassa Ylivieskan kaupunki, jotka tukee ilmaisella jää-ajalla jääkiekkokoulun toimintaa. Myös Kärppä-säätiö, joka tukee Pohjois-Suomen jääkiekkoilua, tuki myös tämän koulun toimintaa osallistumalla 50% avustuksella toteutuvien kustannuksien maksamisen tukemiseen. Summa oli ”vain” 1750 euroa mutta sillä autettiin merkittävästi alkuun tämän koulun toimintaa.
On kuitenkin olemassa myös Goals and Dreams – niminen järjestö, jolle Ylivieskan jääkarhut lähetti anomuksen koskien 2 settiä juniorijääkiekkomaalivahdin varusteita.
He toimittivat englanninkieliset hakemukset vaadittuine liitteineen Suomen Jääkiekkolijat ryn kautta Goals & Dreams – rahastolle Torontoon. Anottujen varustesettien arvo oli myös ”vain” pari tuhatta euroa. Sellaiset summat ovat kuitenkin merkittävä rahaerä, mikä aloittavan joukkueen kuluihin menee. Hakemus hyväksyttiin, ja Reebok toimitti varusteet Ylivieskaan. Yhtenä hyväntekona jääkiekkokoulun toimintaa tukien tämäkin järjestö sai taas jälleen kerran hyvää aikaan.
Goals and Dreams
Goald and Dreams – järjestö perustettiin 19.11.1999 , Torontossa entisten ja nykyisten NHL-pelaajien toimesta (NHLPA), jotka halusivat antaa myös takaisin jotain sille toiminnalle, mistä hekin aikanaan aloittivat. Tämä järjestö haluaa antaa mahdollisuuden niille lapsille, joilla ei olisi muuten mahdollisuutta päästä tutustumaan kyseiseen lajiin. Yli 350 jääkiekkoilijaa on osallistunut NHL:n pelaajayhdistyksen omistaman järjestön kautta tai yksityisenä henkilönä, oman kotikaupunkinsa jääkiekkoilun ruohonjuuritason tukemiseen. Varusteet toimittaa Reebok niille joukkueille, keiden toimintaa tukien hakemukset järjestössä on hyväksytty. Tämä järjestö on kymmenenvuotisen olemassaolonsa aikana toimittanut varustepaketteja yli 13 000lle varustesettiä yli 22 maahan, joissa yli 50 000 lasta on jo päässyt tutustumaan lajiin nimeltä jääkiekko muun muassa näissä maissa : Etelä-Afrikka, Australia, Romania, Intia, Malesia. Myös kymmeniä jääkoneita ja kaukaloita plekseineen on lahjoitettu pienille kaupunkeille ja kunnille ympäri Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa. Varusteet lahjoitetaan joukkueille, jotta niitä varusteita voitaisiin kierrättää joukkueen sisällä, tarjoten näin mahdollisimman monelle tilaisuuden löytää lajin pariin harrastamaan sitä. Järjestö on lahjoittanut yli 17 miljoonaa dollaria erilaisiin ruohonjuuritason jääkiekkotoimintaa tukeviin ohjelmiin, joka on tehnyt siitä maailman laajimman ruohonjuuritason jääkiekkoilua tukevan ohjelman maailmassa.
Kyseinen järjestö on 10-vuotisen juhlavuoden kunniaksi lähtenyt 11-22.11.2009 väliseksi ajaksi 10 maata 10 päivässä – kiertueelle 360 täydellisen varustesetin kanssa, joiden arvo on 180.000$. Nämä maat ovat Euroopassa Ruotsi, Suomi, Venäjä, Latvia, Tsekki,Slovakia, Bosnia, Saksa + USA ja Kanada, joissa jääkiekkokulttuuri on jo jokseenkin vahva mutta toiminnan kehittäminen ja ylläpitäminen kaipaa varusteiden osalta vielä tukemista joissakin kaupungeissa ja kiekkojoukkueissa. Suomessa kiertue kävi 14.11 Helsingissä, SM-liigan HIFK – TPS – ottelussa, missä ennen ottelua lahjoitettiin varustesettejä muun muassa Jyrki Lumpeen ja Esa Tikkasen johdolla, jotka ovat suomalaisina entisinä pelaajina mukana järjestön toiminnassa. Kiertue alkaa Ruotsista ja päätyy Kanadaan, Torontoon, Hockey Hall of Fameen. Kiertueen kulkua voi seurata myös tästä linkistä.
Toimintaa myös Suomessa
Suomen mittakaavassa toiminta on eri puolella Suomea paikallisten yritysten ja Kärppä-säätiön vielä aikas pienissä kengissä vaikkakin monilla pienillä lahjoituksilla ja talkootyöllä pystyykin olemaan jo yhteisellä arvookkaalla panoksella mukana. Vaan ässä kun olisi kuitenkin mahdollisuus pistää Suomessakin moinen järjestö pystyyn. Yksi keino voisi olla vaikkapa ammattipelaajien palkat, joista voisi kerätä pienen prosentuaalisen osuuden ottamisen myötä pelaajayhdistykselle rahaston ensi alkuun, mistä lähdettäisiin tukemaan moista toimintaa. Mikäs sen parempi keino olisi auttaa niitä tulevia kiekkotähtiä kuin se, että autetaan kehittämällä tämänkaltaista toimintaa. Niiden pienten nassikoiden joukossa kun itsekin varmaan aikanaan oli yhtenä junnuna toivomassa, että joku tekisi jotai asioiden eteenpäinviemiseksi ja toiminnan kehittämiseksi jatkuvuuden kannalta ? Suomesta muun muassa Jyrki Lumme on ollut Goals and Dreams – järjestön toiminnassa mukana alusta lähtien. Myös yksittäiset pelaajat ovat lahjoittaneet lastenklinikoille erilaisia summia ja suurissa kaupungeissa on akatemioita, jotka pyrkivät paikallista toimintaa kehittämään. Mutta yksi, yhteinen järjestö, jolla tuettaisiin ruohonjuuritason jääkiekkoa, olisi hyvä olla olemassa. Sillä saataisiin kohdistettua apua yhteä, laajana tahona ja edesautettua toiminnan tukemista myös jatkossa.
Monesti se tarina alkaa esimerkiksi tämänkaltaisesta tilanteesta, kun pienten paikkakuntien seuratoimintaa aletaan kehittää. Talkoovoimin täytetään papereita, anotaan harjoitusvuoroja ja saadaan toimintaa pystyyn. Paikallisia yrityksiä saadaan toimintaa tukemaan. Enää puuttuu vain ne pelaajat, joiden sisällä se kipinä syttyy.
Siellä ollaan mahdollisesti katsottu jääkiekon MM-kisoja tai SM-liigan playoff-pelejä isän tai veljen kanssa kotisohvalta käsin tai on voitu olla notkumassa myös kentän laidalla isoveljen hihassa roikkuen ja perheen kanssa vietetty riehakas talvipäivä. Sitä kautta on syttynyt kipinä jääkiekon pelaamiseen ja on pitkä kesä edessä, ennen kuin voisi lähteä syksyn alkaessa peruskouluun ja myös luistelukouluun.
Ylivieskan jääkarhut
Muun muassa Ylivieskan jääkarhut on yksi sellainen taho, joka pyrkii ruohonjuuritasolla tarjoamaan mahdollisuutta niille nuorille Wayne Grezkyille ja Teemu Selänteille ja Miikka Kiprusoffeille, että heillä olisi mahdollisuus kokea ensiaskelia kohti mahdollista kiekkotähteyden unelmaa. Jääkarhujen tavoitteena on laadukas luistelukoulutoiminta. Tämä taho on järjestänyt lasten luistelukouluja jo vuosia. Tämä koulu tarjoaa mahdollisuuden ihan siihen perustaidon kehittämiseen eli opettaa lapselle normaalin luistelun taidon. Jos lapsi haluaa alkaa pelata jääkiekkoa luistelutaidon oppimisen myötä, löytyy siihen mahdollisuus kiekkokoulusta. Sitä kautta pääsee myös sitten juniorijoukkueisiin.
Paikkakunnalla löytyy hyväntekijöitä, muun muassa Ylivieskan kaupunki, jotka tukee ilmaisella jää-ajalla jääkiekkokoulun toimintaa. Myös Kärppä-säätiö, joka tukee Pohjois-Suomen jääkiekkoilua, tuki myös tämän koulun toimintaa osallistumalla 50% avustuksella toteutuvien kustannuksien maksamisen tukemiseen. Summa oli ”vain” 1750 euroa mutta sillä autettiin merkittävästi alkuun tämän koulun toimintaa.
On kuitenkin olemassa myös Goals and Dreams – niminen järjestö, jolle Ylivieskan jääkarhut lähetti anomuksen koskien 2 settiä juniorijääkiekkomaalivahdin varusteita.
He toimittivat englanninkieliset hakemukset vaadittuine liitteineen Suomen Jääkiekkolijat ryn kautta Goals & Dreams – rahastolle Torontoon. Anottujen varustesettien arvo oli myös ”vain” pari tuhatta euroa. Sellaiset summat ovat kuitenkin merkittävä rahaerä, mikä aloittavan joukkueen kuluihin menee. Hakemus hyväksyttiin, ja Reebok toimitti varusteet Ylivieskaan. Yhtenä hyväntekona jääkiekkokoulun toimintaa tukien tämäkin järjestö sai taas jälleen kerran hyvää aikaan.
Goals and Dreams
Goald and Dreams – järjestö perustettiin 19.11.1999 , Torontossa entisten ja nykyisten NHL-pelaajien toimesta (NHLPA), jotka halusivat antaa myös takaisin jotain sille toiminnalle, mistä hekin aikanaan aloittivat. Tämä järjestö haluaa antaa mahdollisuuden niille lapsille, joilla ei olisi muuten mahdollisuutta päästä tutustumaan kyseiseen lajiin. Yli 350 jääkiekkoilijaa on osallistunut NHL:n pelaajayhdistyksen omistaman järjestön kautta tai yksityisenä henkilönä, oman kotikaupunkinsa jääkiekkoilun ruohonjuuritason tukemiseen. Varusteet toimittaa Reebok niille joukkueille, keiden toimintaa tukien hakemukset järjestössä on hyväksytty. Tämä järjestö on kymmenenvuotisen olemassaolonsa aikana toimittanut varustepaketteja yli 13 000lle varustesettiä yli 22 maahan, joissa yli 50 000 lasta on jo päässyt tutustumaan lajiin nimeltä jääkiekko muun muassa näissä maissa : Etelä-Afrikka, Australia, Romania, Intia, Malesia. Myös kymmeniä jääkoneita ja kaukaloita plekseineen on lahjoitettu pienille kaupunkeille ja kunnille ympäri Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa. Varusteet lahjoitetaan joukkueille, jotta niitä varusteita voitaisiin kierrättää joukkueen sisällä, tarjoten näin mahdollisimman monelle tilaisuuden löytää lajin pariin harrastamaan sitä. Järjestö on lahjoittanut yli 17 miljoonaa dollaria erilaisiin ruohonjuuritason jääkiekkotoimintaa tukeviin ohjelmiin, joka on tehnyt siitä maailman laajimman ruohonjuuritason jääkiekkoilua tukevan ohjelman maailmassa.
Kyseinen järjestö on 10-vuotisen juhlavuoden kunniaksi lähtenyt 11-22.11.2009 väliseksi ajaksi 10 maata 10 päivässä – kiertueelle 360 täydellisen varustesetin kanssa, joiden arvo on 180.000$. Nämä maat ovat Euroopassa Ruotsi, Suomi, Venäjä, Latvia, Tsekki,Slovakia, Bosnia, Saksa + USA ja Kanada, joissa jääkiekkokulttuuri on jo jokseenkin vahva mutta toiminnan kehittäminen ja ylläpitäminen kaipaa varusteiden osalta vielä tukemista joissakin kaupungeissa ja kiekkojoukkueissa. Suomessa kiertue kävi 14.11 Helsingissä, SM-liigan HIFK – TPS – ottelussa, missä ennen ottelua lahjoitettiin varustesettejä muun muassa Jyrki Lumpeen ja Esa Tikkasen johdolla, jotka ovat suomalaisina entisinä pelaajina mukana järjestön toiminnassa. Kiertue alkaa Ruotsista ja päätyy Kanadaan, Torontoon, Hockey Hall of Fameen. Kiertueen kulkua voi seurata myös tästä linkistä.
Toimintaa myös Suomessa
Suomen mittakaavassa toiminta on eri puolella Suomea paikallisten yritysten ja Kärppä-säätiön vielä aikas pienissä kengissä vaikkakin monilla pienillä lahjoituksilla ja talkootyöllä pystyykin olemaan jo yhteisellä arvookkaalla panoksella mukana. Vaan ässä kun olisi kuitenkin mahdollisuus pistää Suomessakin moinen järjestö pystyyn. Yksi keino voisi olla vaikkapa ammattipelaajien palkat, joista voisi kerätä pienen prosentuaalisen osuuden ottamisen myötä pelaajayhdistykselle rahaston ensi alkuun, mistä lähdettäisiin tukemaan moista toimintaa. Mikäs sen parempi keino olisi auttaa niitä tulevia kiekkotähtiä kuin se, että autetaan kehittämällä tämänkaltaista toimintaa. Niiden pienten nassikoiden joukossa kun itsekin varmaan aikanaan oli yhtenä junnuna toivomassa, että joku tekisi jotai asioiden eteenpäinviemiseksi ja toiminnan kehittämiseksi jatkuvuuden kannalta ? Suomesta muun muassa Jyrki Lumme on ollut Goals and Dreams – järjestön toiminnassa mukana alusta lähtien. Myös yksittäiset pelaajat ovat lahjoittaneet lastenklinikoille erilaisia summia ja suurissa kaupungeissa on akatemioita, jotka pyrkivät paikallista toimintaa kehittämään. Mutta yksi, yhteinen järjestö, jolla tuettaisiin ruohonjuuritason jääkiekkoa, olisi hyvä olla olemassa. Sillä saataisiin kohdistettua apua yhteä, laajana tahona ja edesautettua toiminnan tukemista myös jatkossa.
9. marraskuuta 2009
Pasi Pentti Rautiainen - tappi jalkapallomaailman veneessä
Mies maskittomuuden takana
Pasi Pentti Rautiainen. Mies, josta ei riitä vielä niin paljon kerrottavaa kuin Atik Ismailista Klubissa, Jari Litmasesta Ajaxissa tai Arto Tolsasta Kotkassa. Pasista riittää silti kerrottavaa Suomen mittakaavassa hyvinkin paljon, kenties eniten hänen persoonansa kautta. Koko historiaa hänestä ei voi, eikä jaksakkaan kertoa. Hänen historiansa kun ei ole vielä lopussa, muttei myöskään alussa. Se on siinä välimaastossa. Pelaajaura on takanapäin. Valmentajaura vielä edesspäin. Siitä löytyisi juttua kyllä useampaankin osioon. Kuitenkin tässä jutussa on se kiteytymä, minkälaiseksi pieneksi hiekanjyväksi Pasi on asettunut jalkapalloilijan kenkään, jalkapallomaailman ovenväliin ja jokaisen suomalaista jalkapalloa seuraavan silmäkulmaan. Pasi on tahra, joka ei lähde viheriöltä kulumallakaan.
Keskikentän tappi
Pasi ei ole kuitenkaan aina ollut valmentaja Pelaajana Rautiainen on pelannut keskikentällä. 170cm ja 56kg varressaan hän on edelleen nuorin suomen jalkapallon A-maajoukkuetta edustanut pelaaja, joka teki ensiesiintymisensä maajoukkueen edustukseen 5. helmikuuta 1979 Irakia vastaan 17 vuoden ja 202 päivän ikäisenä. Hän edusti Suomea 29 A-maaottelun verran, joissa teki yhden maalin. Suomessa pelatessaan hän edusti Helsingin palloseuraa ja Helsingin jalkapalloklubia. Myöhemmin hän siirtyi HJKsta Saksaan. Siellä hän edusti Bayern Muchenia, Werder Bremeniä, Arminia Bielefeldiä ja Wattenscheidia. Sveitsissä hän on edustanut Fc Luzernia. Myöhemmin hän tuli pelaamaan vielä kerran suomeen ja edustamaan rakastamaansa Klubia muutaman kauden ajan voittaen mestaruuden kaudella 90 ja 92. Tämän myötä Pasi lopetti pelaajauransa.
Stadin kundi
Vuonna 1994 hän aloitti valmentajauransa Stadista. Voidaan sanoa, että kenties _vielä_ sen "tunnetuimman uransa”. Hienoimmat hetken toistaiseksi hänen valmentajaurallaan on 1990-luvun puoleenvälissä, jolloin PK-35 nousi muutamassa vuodessa Kolmosesta Veikkausliigaan . Kausi 1998 päättyi pronssiin ja eurocup-paikkaan. Tuona kautena PK-35:n yleisöennätys meni uusiksi, kun 3 735 katsojaa,ilmaantui paikalle kotiottelussa paikallisvastustaja HJK:ta vastaan. Taloudellisten vaikeuksien myötä eräs Hjallis Harkimo osti seuran, jonka nimeksi tuli FC Jokerit.
Hjallis Harkimolle ei riittänyt Pasin seuralle saavutettu hopea. Pasi sai lähteä. Kauden verran hän vielä koutsasi KooteePeetä, kunnes teki ratkaisevan liikkeen.
Viron hieman pitempi reissu
Jos pelaajaura näki pitkät pätkät ulkomailla Saksassa, oli Pasin aika lähteä valmennuskuvioissa myös tuonne vesistön toiselle puolelle, eli Viroon. Siellä hän Levadia Maardun valmensi hopeasijalle. Hjalliksen epäonnistuttua Jan Eversenin kanssa, kutsui hän vielä yhden kauden ajaksi Pasi Rautiaisen puikkoihin. Sijoitus oli alempaa keskikastia. Myös pian FC Jokerien taru oli lopussa.
Pasi palasi takaisin Viroon. Hän sai uuden mahdollisuuden FC Florassa. Muutaman vuoden aikana tuli yksi pronssi ja pari hopeaa sekä supercupin voitto. Tämän myötä Pasi alkoi katsoa taas takaisin sinne kotimaan puolelle. Siellä TPSstä oltiin kiinnostuneita.
Aurajoen käkkäräpää
Aurajoella oltiin kiinnostuneita Pasin palveluksista, ja pitkällisen ja piinaavan kesän ja syksyn ja hieman talvenkin odottelun jälkeen saatiin Pasin nimi paperiin.
Martti Kuuselan ”epäonnistuttua”valmentaen TPSin liigassa kuudenneksi ja liigacupissa hopealle, oli Maran aika lähteä. Pasia varmasti mietitytti TPSn tuulinen valmentajanpalli. Mika-Matti "Mixu" Paatelaisen piti tulla 3+2 vuodeksi, mutta lähti yhden pronssikauden jälkeen Skotlantiin. Martti Kuuselan piti olla 2 vuotta TPSn peräsimessä, sekin visiitti jäi vajaaksi. Nyt puikkoihin astui Pasi Rautiainen, jonka tulevaisuudesta emme vieläkään tiedä, jääkö se yhden kauden mittaiseki vai pitemmäksi ajanjaksoksi. Siitä myöhemmin.
Mediapersoona
Kuitenkaan Pasin persoona ei tullut ”kukkaansa medialle” vielä TPSssä, vaan kuuluisassa Matti Eve ja Pasi Rautiainen – duon analysoidessa Nelosella Mestareiden liigan pelejä ja myöhemmin maajoukkuepeleissä Suomen maajoukkuetta. Siellä vielä muille tuntemattomille, ei paikanpäällä nähdyille, Pasin persoona tuli viimeistään esiin. Käkkäräpää ei antanut välillä sanansijaa Matille, kun juttua tuli kuin joulupuuroa kattilasta. Miehen intohimoinen ote jalkapallon suhteen oli viimeistään tiedossa suomalaisille. Nyt Canal+lla Rautiaisen asiantuntijapestin myötä koettiin tälle kaudelle parhaaksi ottaa taas kultainen kaksikko takaisin riviin kun Matti Eve ja Pasi taas pistivät homman pyörimään. Kultturillinen iso peukku siitä teosta.
Mielipiteitä Pasista on puolesta ja vastaan. Toisia hän ihastuttaa, toisia vihastuttaa. Muun muassa TPSn pressitilaisuudet ja haastattelut Mustavalko-TVssä ovat omaa luokkaansa, siellä kyllä tulee joskus juttua joka sisältää asiaa, joskus vähän puhutaan myös asianvierestä.
Vedonlyöjä vailla vertaa – sanojensa mittainen mies
Kenties räväköintä taustaa Pasilla on vedonlyönneistä erilaisten futispersoonien kanssa. Intohimoinen ja räväkkä luonne saattaa Pasin joskus tahtomattaankin aikas kiperiin tilanteisiin.
Muun muassa pyöräilyn puolella hän joutui pienelle pyörälenkille kun hän hävisi aikoinaan futismatsia koskevan vedon suorassa TV-lähetyksessä Jukka Pakkaselle sillä seurauksella, polki talvella lenkin Helsingistä Turkuun.
Polkemisreissu Helsingistä Seinäjoelle oli PK-35:n voitosta Törnävän Pallosta Veikkausliigakarsinnassa.
Muutama vuosi sitten Rautiainen kommentoi Mestareiden liigan lähetyksessä : JOS AC Milan sensaatiomaisesti putoaisi kaudella 2003/04 Mestarien liigan puolivälierissä , niin hän tallustaa Pasilan studiolta Helsingistä kotiinsa Porvooseen,
Seuraavana aamuna Pasi oli sitten voivotellut rakkoja jaloissansa kotisohvallaan Porvoossa. Joku toimittaja taisi vielä dokumentoidakin tuon taivalluksen.
Pasi on siis sanojensa mittainen mies – tekee minkä lupaa !
Tahtoessaan ja tahtomattaan
Välillä Pasi on ollut median pyörteissä tahtomattaan, joskus myös tahtoessaan saada sanansa sanottua. Pasista voidaan sanoa, että hän on todella intohimoinen, työteliäs valmentaja. Pasi ei epäroi kääriä hihoja ja laittaa hihat heilumaan. Hän on rehti valmentaja, joka sanoo asiat suoraan, toiset tahot voisivat ottaa ne hieman vähemmänkin suorasti. Mielestäni Pasi on kuitenkin ihminen, joka on veistetty rehdistä puusta valmentajamaailmassa. Jos Pasista ei ole mitään pahaa kerrottavaa, koitetaan hänestä kuitenkin kaikin keinoin kertoa sitä kuten IS aikoinaan.
Hänestä on kuitenkin sellainen kuva, että kotonakin riittäisi varmasti juttua asiasta kuin asiasta. Kuitenkin Pasi omien sanojensa mukaan on sellainen ihminen, joka pitää hiljaisuudesta, kun ei tarvitse olla koko ajan suuna ja päänä. Myös kotona on mukava olla hiljaisuudessa ja tehdä omia juttuja ja olla Herra ja Hidalgo siinä omassa, ei-julkisessa roolissaan.
Pasi on myös 3 lapsen isä, aviomies ja pitää puutarhan laitosta ynnä muista arkisista jutuista. Kun puhe siirtyy jalkapalloon, on estradilla eri mies. Mutta niin se tuntuu olevan myös musiikin kuin muidenkin urheilijapersoonien saralla. Toiset ovat idoleita nurmi ja jääkentillä, alkoholiin meneviä ja kiivaita persoonia sitten kulissien takana.
Sisarukset
Pasilla on myös sisko, Jutta Rautiainen, joka on sisaruskatraan toinen valmentaja
Hänen siskonsa valmentaa myös jalkapallon saralla. Käpylän palloa 93 Roma – joukkuetta valmentavasta valmentajasta on sanottu muun muassa näin : ” Jutta Rautiainen. Hän on ankarin valmentaja, joka minulla on koskaan ollut. Huutoa piisasi, mutta nyt sitä osaa arvostaa. Kun Jutta karjui, ettei tuolla työmäärällä ja kropalla, joka ei näytä urheilijan kropalta, voi pärjätä, niin tottahan se oli”, sanoo Sanna Valkonen Umeå IK:n toppari ja Suomen naisten futismaajoukkueen pelaaja.
Voi siis olla, että Pasilla on siskonsa kanssa tullut sitä päämääräistä ja periksiantamatonta, intohimoista luonnetta jalkapalloon ja kaikkeen tekemiseen myös geeniperimän kautta. Tai sitten on lapsena ollut nahkakuulat jalansyrjässä kiinni jo synnytyslaitokselta kanssa. Tästä varmasti riittäisi juttua, jos kyselisi asiasta Jutan ja Pasin vanhemmilta. Siitä ehkä sitten joskus myöhemmin.
Tinkimättömästi mutta tiivistettynä
Olemme nyt nauttineet Pasista yhden kauden ajan. Tämä olisi tuhkimotarina, jos TPS olisi voittanut mestaruuden. Kuitenkaan kausi ei ollut mikään floppi, eikä edes katastrofi. Mitali tuli palkintokaappiin ja hyvä loppukausi, joka kuitenkin sai varjonsa alkukauden huonon putken myötä. Mutta kaikki aikanaan varmasti spekuloidaan sitten, jos Pasi lähtee tai KUN hänen aikansa sitten joskus TPSin ruorissa päättyy. Sen ihmeemmittä puheitta :
Kaikki alkoi sieltä 2009 vuoden talvesta, kun Pasi mietti millä rakennuspalikoilla aletaan koutsaamaan joukkuetta. Siinä oli kasa ukkoja kerrakseen, mistä ei osannut sanoa vielä ei juuta eikä jaata. Pasi kuitenkin rupesi töihin. Viime kauden mestaruuden hoitaneen Interin ja TPSin leivisköjen suhteen oli vertailua presseissä mutta Pasi ei siitä välittänyt. Hän teki omaa työtään ja katsoi mihin se riittää.
Harjoituskaudella hävittiin PoPalle ja pelattiin kuitenkin hyviä pelejä ruotsinmaalla jne.
Liigacupissa pelit meni ihan ok mutta ei ollut jatkopeleihin riittävästi mahdollisuuksia.
Kevään aikana alkaneen kauden myötä TPSllä oli kasassa lukuisia tasapelejä, ja tuntui että kärki alkoi karata. Tuli monia hukattuja paikkoja, eikä mitään tahtonut mennä mistään sisään. Moni ajatteli ettei myös Pasin puheet mene riittävästi pelaajien korvista sisään, jotta pelikuviot ja taktiikat alkaisivat toimimaan. Mietittiin toimiiko homma ja meneekö homma reisille? Interillekin kärsitty 2-0 tappio oli jo joidenkin mielestä lähtölaskenta surkealle kaudelle. Simo Valakarikin loukkaantui, Mika "Ärtsi" Ääritalo oli loukkaantuneena eikä Babatunde Wusustakaan ollut tietoa mihin hänen tasonsa liigassa tällä kertaa riittää.
Kenties viime kaudella peli loksahti joidenkin mielestä kohdalleen Pasin ”ärähtämisen” kautta.
Silloin alkoi peli sen jälkeen kulkea ja homma alkoi toimimaan kun muutettiin hieman pelikuvioita. Saatiin Kasper "Kappe" Hämäläinen puolustavaksi kk-mieheksi keskelle ja Brown pelintekijäksi ja Pedersen kävi pistämässä pari maalia pömpeliin, kunnes lähti pamputtamaan eukkoaan aurinkorannoille. Paatelaisen Miksu alkoi olla taas syksyä kohti vireessä ja Babatunde Wusukin teki maaleja ja oli armoton työmyyrä kärjessä ja teki paikkoja muille. Hommassa alkoi kuitenkin olla aikaisemmin sitä valonpilkahdusta, joka sitten alkoi siivittää TPSn tappiottomien pelien putkeen. Se taas toi kuhinaa katsomoon, Aurajoen rannalle ja mediaan, jossa sitten kohistiin siitä, että hävittiin lopussa Jarolle ja mestaruus meni. Pasikos tästä sitten suivaantui ja sanoi, ettei ole missään vaiheessa luvannut kuuta taivaalta, tai että peli olisi valmista kun kausi alkaa. Hän painotti poikien uskomista omaan tekemiseen, sitoutumiseen joukkueen osalta ja katsotaan mihin se riittää.
Mestaruutta ei tullut mutta ei sitä odotettukkaan, paitsi villeimmissä kabinettikeskusteluissa torikahvilan tuolla puolen tois pual jokkee. Mutta mitali tuli, ja siitäkin oltiin sitten jo pettyneitä. Mielestäni Pasin työ on vasta alussa. Pasi sai joukkueelle nyt sitä identiteettiä, mistä TPS tuli ”tunnetuksi” tällä kaudella. Harmillista, että nyt sitten tuntuu kabinettien ja joidenkin pelaajien kesken olevan jonkinlaista sanaharkkaa Pasin ja heidän välillä. Jos Veritas – Paavo Nurmi – stadion ja Iiro Aalto vs Pasi Rautiainen ja Pasin tuuliviiri : Lähteekö Pasi – eiköse lähde - lähteekö se – saataisiin taas selvitetyksi, olisi joukkueella helpompi lähtöviiva lähteä ensi kauteen, kuin mitä viime kaudella. Valmentaja-asia saataisiin aikaisemmin selvitetyksi, pelipaikka tiedetään vasta ensi vuoden puolella, kun liigalisenssejä jaellaan, toimitusjohtaja on eri kuin viime kaudella Petri Jakosen Palloliittoon lähdön myötä mutta silti suunta TPSn kehitykselle on sama.
Mistä kenkä puristaa ?
Tähän on vaikea vastata, kun ei tiedä mitä kulisseissa tapahtuu. Kuulet sitä, tiedät tätä, päättelet tuota. Kaikkeen varmasti saadaan vastaus aikanaan ja jos kabinetissa kuhisee, eiköhän joku siitä sitten vedä omat johtopäätökset ja kerro julkisuuteen, tai ainakin jotakin kautta jollekulle jotain.
Aivan. Yhtä paljon kun saat tästä tekstistä selvän, tietää kansa yhtä paljon tilanteesta. Se on varmasti monien asioiden summa mutta se on ainakin selvä....Pasin tie ei ole vielä kuljettu loppuun, ei pitkiin aikoihin. Oma haave olisi kiekkopuolella nähdä Kai Suikkanen jääkiekon puolella Suomen miesten A-maajoukkueen peräsimessä, Pasi Rautiainen Suomen miesten A-maajoukkueen
perämisessä jalkapallon puolella ja Arsene Wenger Englannin A-maajoukkueen peräsimessä jalkapallon puolella mutta minun päiväuneni ovat sitten jo oma tarinansa.
The.......not end......yet.
Pasia ei aina ymmärretä ja välillä tulee sitä pasi-suomi-pasi - sanakirjajuttuja mediaan jne.
On vaikeaa joskus ymmärtää ihmistä, jonka iho on sitä nahkakuulan pintaa täynnä, jännitys selkärangassa saakka ja puhuu ja pelaa jalkapallosta varmaan unissaankin.
Välillä Pasi näyttää kuin laitapuolen kulkijalta, välillä kabinetin jäseneltä kun vaimo uhkaa kiellolla sinne navan alle, eikä aina tiedä mikä pelissä meni pieleen .
Mutta Pasi on, ja tulee aina olemaan se oma värikäs persoona, se vihreä pieni käpertynyt valmentaja siellä valmennuspenkillä, selin kentälle rankkarin ajaksi kääntynyt jännittäjä, peukalo omalla kukkamaallaan, suomalaisen jalkapallon käkkäräpää ja pilkkeenä silmäkulmassa, jokaisen, ainakin suomalaisen jalkapalloihmisen mielessä ja Matti Even kanssa se kiistattoman suomalaisen futismediakulttuurin kultainen toinen osapuoli ja ehkä pian parhaiten suomalaiset maantiet tunteva kaduntallaaja ja fillaroitsija, The Stadin kundi.
Pasi Pentti Rautiainen. Mies, josta ei riitä vielä niin paljon kerrottavaa kuin Atik Ismailista Klubissa, Jari Litmasesta Ajaxissa tai Arto Tolsasta Kotkassa. Pasista riittää silti kerrottavaa Suomen mittakaavassa hyvinkin paljon, kenties eniten hänen persoonansa kautta. Koko historiaa hänestä ei voi, eikä jaksakkaan kertoa. Hänen historiansa kun ei ole vielä lopussa, muttei myöskään alussa. Se on siinä välimaastossa. Pelaajaura on takanapäin. Valmentajaura vielä edesspäin. Siitä löytyisi juttua kyllä useampaankin osioon. Kuitenkin tässä jutussa on se kiteytymä, minkälaiseksi pieneksi hiekanjyväksi Pasi on asettunut jalkapalloilijan kenkään, jalkapallomaailman ovenväliin ja jokaisen suomalaista jalkapalloa seuraavan silmäkulmaan. Pasi on tahra, joka ei lähde viheriöltä kulumallakaan.
Keskikentän tappi
Pasi ei ole kuitenkaan aina ollut valmentaja Pelaajana Rautiainen on pelannut keskikentällä. 170cm ja 56kg varressaan hän on edelleen nuorin suomen jalkapallon A-maajoukkuetta edustanut pelaaja, joka teki ensiesiintymisensä maajoukkueen edustukseen 5. helmikuuta 1979 Irakia vastaan 17 vuoden ja 202 päivän ikäisenä. Hän edusti Suomea 29 A-maaottelun verran, joissa teki yhden maalin. Suomessa pelatessaan hän edusti Helsingin palloseuraa ja Helsingin jalkapalloklubia. Myöhemmin hän siirtyi HJKsta Saksaan. Siellä hän edusti Bayern Muchenia, Werder Bremeniä, Arminia Bielefeldiä ja Wattenscheidia. Sveitsissä hän on edustanut Fc Luzernia. Myöhemmin hän tuli pelaamaan vielä kerran suomeen ja edustamaan rakastamaansa Klubia muutaman kauden ajan voittaen mestaruuden kaudella 90 ja 92. Tämän myötä Pasi lopetti pelaajauransa.
Stadin kundi
Vuonna 1994 hän aloitti valmentajauransa Stadista. Voidaan sanoa, että kenties _vielä_ sen "tunnetuimman uransa”. Hienoimmat hetken toistaiseksi hänen valmentajaurallaan on 1990-luvun puoleenvälissä, jolloin PK-35 nousi muutamassa vuodessa Kolmosesta Veikkausliigaan . Kausi 1998 päättyi pronssiin ja eurocup-paikkaan. Tuona kautena PK-35:n yleisöennätys meni uusiksi, kun 3 735 katsojaa,ilmaantui paikalle kotiottelussa paikallisvastustaja HJK:ta vastaan. Taloudellisten vaikeuksien myötä eräs Hjallis Harkimo osti seuran, jonka nimeksi tuli FC Jokerit.
Hjallis Harkimolle ei riittänyt Pasin seuralle saavutettu hopea. Pasi sai lähteä. Kauden verran hän vielä koutsasi KooteePeetä, kunnes teki ratkaisevan liikkeen.
Viron hieman pitempi reissu
Jos pelaajaura näki pitkät pätkät ulkomailla Saksassa, oli Pasin aika lähteä valmennuskuvioissa myös tuonne vesistön toiselle puolelle, eli Viroon. Siellä hän Levadia Maardun valmensi hopeasijalle. Hjalliksen epäonnistuttua Jan Eversenin kanssa, kutsui hän vielä yhden kauden ajaksi Pasi Rautiaisen puikkoihin. Sijoitus oli alempaa keskikastia. Myös pian FC Jokerien taru oli lopussa.
Pasi palasi takaisin Viroon. Hän sai uuden mahdollisuuden FC Florassa. Muutaman vuoden aikana tuli yksi pronssi ja pari hopeaa sekä supercupin voitto. Tämän myötä Pasi alkoi katsoa taas takaisin sinne kotimaan puolelle. Siellä TPSstä oltiin kiinnostuneita.
Aurajoen käkkäräpää
Aurajoella oltiin kiinnostuneita Pasin palveluksista, ja pitkällisen ja piinaavan kesän ja syksyn ja hieman talvenkin odottelun jälkeen saatiin Pasin nimi paperiin.
Martti Kuuselan ”epäonnistuttua”valmentaen TPSin liigassa kuudenneksi ja liigacupissa hopealle, oli Maran aika lähteä. Pasia varmasti mietitytti TPSn tuulinen valmentajanpalli. Mika-Matti "Mixu" Paatelaisen piti tulla 3+2 vuodeksi, mutta lähti yhden pronssikauden jälkeen Skotlantiin. Martti Kuuselan piti olla 2 vuotta TPSn peräsimessä, sekin visiitti jäi vajaaksi. Nyt puikkoihin astui Pasi Rautiainen, jonka tulevaisuudesta emme vieläkään tiedä, jääkö se yhden kauden mittaiseki vai pitemmäksi ajanjaksoksi. Siitä myöhemmin.
Mediapersoona
Kuitenkaan Pasin persoona ei tullut ”kukkaansa medialle” vielä TPSssä, vaan kuuluisassa Matti Eve ja Pasi Rautiainen – duon analysoidessa Nelosella Mestareiden liigan pelejä ja myöhemmin maajoukkuepeleissä Suomen maajoukkuetta. Siellä vielä muille tuntemattomille, ei paikanpäällä nähdyille, Pasin persoona tuli viimeistään esiin. Käkkäräpää ei antanut välillä sanansijaa Matille, kun juttua tuli kuin joulupuuroa kattilasta. Miehen intohimoinen ote jalkapallon suhteen oli viimeistään tiedossa suomalaisille. Nyt Canal+lla Rautiaisen asiantuntijapestin myötä koettiin tälle kaudelle parhaaksi ottaa taas kultainen kaksikko takaisin riviin kun Matti Eve ja Pasi taas pistivät homman pyörimään. Kultturillinen iso peukku siitä teosta.
Mielipiteitä Pasista on puolesta ja vastaan. Toisia hän ihastuttaa, toisia vihastuttaa. Muun muassa TPSn pressitilaisuudet ja haastattelut Mustavalko-TVssä ovat omaa luokkaansa, siellä kyllä tulee joskus juttua joka sisältää asiaa, joskus vähän puhutaan myös asianvierestä.
Vedonlyöjä vailla vertaa – sanojensa mittainen mies
Kenties räväköintä taustaa Pasilla on vedonlyönneistä erilaisten futispersoonien kanssa. Intohimoinen ja räväkkä luonne saattaa Pasin joskus tahtomattaankin aikas kiperiin tilanteisiin.
Muun muassa pyöräilyn puolella hän joutui pienelle pyörälenkille kun hän hävisi aikoinaan futismatsia koskevan vedon suorassa TV-lähetyksessä Jukka Pakkaselle sillä seurauksella, polki talvella lenkin Helsingistä Turkuun.
Polkemisreissu Helsingistä Seinäjoelle oli PK-35:n voitosta Törnävän Pallosta Veikkausliigakarsinnassa.
Muutama vuosi sitten Rautiainen kommentoi Mestareiden liigan lähetyksessä : JOS AC Milan sensaatiomaisesti putoaisi kaudella 2003/04 Mestarien liigan puolivälierissä , niin hän tallustaa Pasilan studiolta Helsingistä kotiinsa Porvooseen,
Seuraavana aamuna Pasi oli sitten voivotellut rakkoja jaloissansa kotisohvallaan Porvoossa. Joku toimittaja taisi vielä dokumentoidakin tuon taivalluksen.
Pasi on siis sanojensa mittainen mies – tekee minkä lupaa !
Tahtoessaan ja tahtomattaan
Välillä Pasi on ollut median pyörteissä tahtomattaan, joskus myös tahtoessaan saada sanansa sanottua. Pasista voidaan sanoa, että hän on todella intohimoinen, työteliäs valmentaja. Pasi ei epäroi kääriä hihoja ja laittaa hihat heilumaan. Hän on rehti valmentaja, joka sanoo asiat suoraan, toiset tahot voisivat ottaa ne hieman vähemmänkin suorasti. Mielestäni Pasi on kuitenkin ihminen, joka on veistetty rehdistä puusta valmentajamaailmassa. Jos Pasista ei ole mitään pahaa kerrottavaa, koitetaan hänestä kuitenkin kaikin keinoin kertoa sitä kuten IS aikoinaan.
Hänestä on kuitenkin sellainen kuva, että kotonakin riittäisi varmasti juttua asiasta kuin asiasta. Kuitenkin Pasi omien sanojensa mukaan on sellainen ihminen, joka pitää hiljaisuudesta, kun ei tarvitse olla koko ajan suuna ja päänä. Myös kotona on mukava olla hiljaisuudessa ja tehdä omia juttuja ja olla Herra ja Hidalgo siinä omassa, ei-julkisessa roolissaan.
Pasi on myös 3 lapsen isä, aviomies ja pitää puutarhan laitosta ynnä muista arkisista jutuista. Kun puhe siirtyy jalkapalloon, on estradilla eri mies. Mutta niin se tuntuu olevan myös musiikin kuin muidenkin urheilijapersoonien saralla. Toiset ovat idoleita nurmi ja jääkentillä, alkoholiin meneviä ja kiivaita persoonia sitten kulissien takana.
Sisarukset
Pasilla on myös sisko, Jutta Rautiainen, joka on sisaruskatraan toinen valmentaja
Hänen siskonsa valmentaa myös jalkapallon saralla. Käpylän palloa 93 Roma – joukkuetta valmentavasta valmentajasta on sanottu muun muassa näin : ” Jutta Rautiainen. Hän on ankarin valmentaja, joka minulla on koskaan ollut. Huutoa piisasi, mutta nyt sitä osaa arvostaa. Kun Jutta karjui, ettei tuolla työmäärällä ja kropalla, joka ei näytä urheilijan kropalta, voi pärjätä, niin tottahan se oli”, sanoo Sanna Valkonen Umeå IK:n toppari ja Suomen naisten futismaajoukkueen pelaaja.
Voi siis olla, että Pasilla on siskonsa kanssa tullut sitä päämääräistä ja periksiantamatonta, intohimoista luonnetta jalkapalloon ja kaikkeen tekemiseen myös geeniperimän kautta. Tai sitten on lapsena ollut nahkakuulat jalansyrjässä kiinni jo synnytyslaitokselta kanssa. Tästä varmasti riittäisi juttua, jos kyselisi asiasta Jutan ja Pasin vanhemmilta. Siitä ehkä sitten joskus myöhemmin.
Tinkimättömästi mutta tiivistettynä
Olemme nyt nauttineet Pasista yhden kauden ajan. Tämä olisi tuhkimotarina, jos TPS olisi voittanut mestaruuden. Kuitenkaan kausi ei ollut mikään floppi, eikä edes katastrofi. Mitali tuli palkintokaappiin ja hyvä loppukausi, joka kuitenkin sai varjonsa alkukauden huonon putken myötä. Mutta kaikki aikanaan varmasti spekuloidaan sitten, jos Pasi lähtee tai KUN hänen aikansa sitten joskus TPSin ruorissa päättyy. Sen ihmeemmittä puheitta :
Kaikki alkoi sieltä 2009 vuoden talvesta, kun Pasi mietti millä rakennuspalikoilla aletaan koutsaamaan joukkuetta. Siinä oli kasa ukkoja kerrakseen, mistä ei osannut sanoa vielä ei juuta eikä jaata. Pasi kuitenkin rupesi töihin. Viime kauden mestaruuden hoitaneen Interin ja TPSin leivisköjen suhteen oli vertailua presseissä mutta Pasi ei siitä välittänyt. Hän teki omaa työtään ja katsoi mihin se riittää.
Harjoituskaudella hävittiin PoPalle ja pelattiin kuitenkin hyviä pelejä ruotsinmaalla jne.
Liigacupissa pelit meni ihan ok mutta ei ollut jatkopeleihin riittävästi mahdollisuuksia.
Kevään aikana alkaneen kauden myötä TPSllä oli kasassa lukuisia tasapelejä, ja tuntui että kärki alkoi karata. Tuli monia hukattuja paikkoja, eikä mitään tahtonut mennä mistään sisään. Moni ajatteli ettei myös Pasin puheet mene riittävästi pelaajien korvista sisään, jotta pelikuviot ja taktiikat alkaisivat toimimaan. Mietittiin toimiiko homma ja meneekö homma reisille? Interillekin kärsitty 2-0 tappio oli jo joidenkin mielestä lähtölaskenta surkealle kaudelle. Simo Valakarikin loukkaantui, Mika "Ärtsi" Ääritalo oli loukkaantuneena eikä Babatunde Wusustakaan ollut tietoa mihin hänen tasonsa liigassa tällä kertaa riittää.
Kenties viime kaudella peli loksahti joidenkin mielestä kohdalleen Pasin ”ärähtämisen” kautta.
Silloin alkoi peli sen jälkeen kulkea ja homma alkoi toimimaan kun muutettiin hieman pelikuvioita. Saatiin Kasper "Kappe" Hämäläinen puolustavaksi kk-mieheksi keskelle ja Brown pelintekijäksi ja Pedersen kävi pistämässä pari maalia pömpeliin, kunnes lähti pamputtamaan eukkoaan aurinkorannoille. Paatelaisen Miksu alkoi olla taas syksyä kohti vireessä ja Babatunde Wusukin teki maaleja ja oli armoton työmyyrä kärjessä ja teki paikkoja muille. Hommassa alkoi kuitenkin olla aikaisemmin sitä valonpilkahdusta, joka sitten alkoi siivittää TPSn tappiottomien pelien putkeen. Se taas toi kuhinaa katsomoon, Aurajoen rannalle ja mediaan, jossa sitten kohistiin siitä, että hävittiin lopussa Jarolle ja mestaruus meni. Pasikos tästä sitten suivaantui ja sanoi, ettei ole missään vaiheessa luvannut kuuta taivaalta, tai että peli olisi valmista kun kausi alkaa. Hän painotti poikien uskomista omaan tekemiseen, sitoutumiseen joukkueen osalta ja katsotaan mihin se riittää.
Mestaruutta ei tullut mutta ei sitä odotettukkaan, paitsi villeimmissä kabinettikeskusteluissa torikahvilan tuolla puolen tois pual jokkee. Mutta mitali tuli, ja siitäkin oltiin sitten jo pettyneitä. Mielestäni Pasin työ on vasta alussa. Pasi sai joukkueelle nyt sitä identiteettiä, mistä TPS tuli ”tunnetuksi” tällä kaudella. Harmillista, että nyt sitten tuntuu kabinettien ja joidenkin pelaajien kesken olevan jonkinlaista sanaharkkaa Pasin ja heidän välillä. Jos Veritas – Paavo Nurmi – stadion ja Iiro Aalto vs Pasi Rautiainen ja Pasin tuuliviiri : Lähteekö Pasi – eiköse lähde - lähteekö se – saataisiin taas selvitetyksi, olisi joukkueella helpompi lähtöviiva lähteä ensi kauteen, kuin mitä viime kaudella. Valmentaja-asia saataisiin aikaisemmin selvitetyksi, pelipaikka tiedetään vasta ensi vuoden puolella, kun liigalisenssejä jaellaan, toimitusjohtaja on eri kuin viime kaudella Petri Jakosen Palloliittoon lähdön myötä mutta silti suunta TPSn kehitykselle on sama.
Mistä kenkä puristaa ?
Tähän on vaikea vastata, kun ei tiedä mitä kulisseissa tapahtuu. Kuulet sitä, tiedät tätä, päättelet tuota. Kaikkeen varmasti saadaan vastaus aikanaan ja jos kabinetissa kuhisee, eiköhän joku siitä sitten vedä omat johtopäätökset ja kerro julkisuuteen, tai ainakin jotakin kautta jollekulle jotain.
Aivan. Yhtä paljon kun saat tästä tekstistä selvän, tietää kansa yhtä paljon tilanteesta. Se on varmasti monien asioiden summa mutta se on ainakin selvä....Pasin tie ei ole vielä kuljettu loppuun, ei pitkiin aikoihin. Oma haave olisi kiekkopuolella nähdä Kai Suikkanen jääkiekon puolella Suomen miesten A-maajoukkueen peräsimessä, Pasi Rautiainen Suomen miesten A-maajoukkueen
perämisessä jalkapallon puolella ja Arsene Wenger Englannin A-maajoukkueen peräsimessä jalkapallon puolella mutta minun päiväuneni ovat sitten jo oma tarinansa.
The.......not end......yet.
Pasia ei aina ymmärretä ja välillä tulee sitä pasi-suomi-pasi - sanakirjajuttuja mediaan jne.
On vaikeaa joskus ymmärtää ihmistä, jonka iho on sitä nahkakuulan pintaa täynnä, jännitys selkärangassa saakka ja puhuu ja pelaa jalkapallosta varmaan unissaankin.
Välillä Pasi näyttää kuin laitapuolen kulkijalta, välillä kabinetin jäseneltä kun vaimo uhkaa kiellolla sinne navan alle, eikä aina tiedä mikä pelissä meni pieleen .
Mutta Pasi on, ja tulee aina olemaan se oma värikäs persoona, se vihreä pieni käpertynyt valmentaja siellä valmennuspenkillä, selin kentälle rankkarin ajaksi kääntynyt jännittäjä, peukalo omalla kukkamaallaan, suomalaisen jalkapallon käkkäräpää ja pilkkeenä silmäkulmassa, jokaisen, ainakin suomalaisen jalkapalloihmisen mielessä ja Matti Even kanssa se kiistattoman suomalaisen futismediakulttuurin kultainen toinen osapuoli ja ehkä pian parhaiten suomalaiset maantiet tunteva kaduntallaaja ja fillaroitsija, The Stadin kundi.
7. marraskuuta 2009
Wayne Brown - jotain paljon suurempaa kuin pelkkä laina.
Jari Litmanen on Kuningas, mutta niin on Wayne Brownkin - omalla tavallaan.
Elettiin päivää 18.2.2009. Canal+Sport näyttää normaaliin tapaan suomalaisille ottelun Manchester United - Fulham. Peli ei ihmeellisyyksiä tarjoa, ManU voittaa vähemmän yllätyksellisesti 3-0. Tässä pelissä oli silti ainakin yhdelle miehelle unohtumaton kokemus. Wayne Brown pelasi ensimmäisen pelin edustuksen Fulham-paidassa ja vieläpä 70 000 ihmisen edessä. Kukaan ei osannut aavistaa mitä tuleman pitää.
Alle kaksi kuukautta myöhemmin uutisoitiin Wayne Brownin elokuuhun ulottuvasta lainasiirrosta Turkuun. Samantien alkoi kohina käydä eri keskustelupalstoilla. Miten tämän tason pelimies voitiin saada TPS:ään? Rahalla saa, sanoivat jotkut. Kun kyseessä on nuori lupaus, joka oli juuri pelannut ensimmäisen pelinsä edustusjoukkueessa, oli kyse todella ainutlaatuisesta tapahtumasta. Tiettävästi Fulhamin managerilla, entisellä Suomen päävalmentajalla, oli osaksi näppinsä pelissä. Hän halusi Waynen saavan peliaikaa paljon ja olla isossa roolissa, Roylle itselleen tutussa maassa. Wayne lähetettiin Suomeen kasvamaan pelaajana, sekä myös ihmisenä.
Pakko myöntää, että Brownin tulo joukkueeseen meni itseltäni aika hyvin ohi armeijan takia. Muistan katsoneeni yhdessä toisen TPS-kannattajan (Alikersantti S) kanssa TamU-TPS ottelua Urheilukanavalta TV-luokassa. TPS johti ottelua 1-0 jännittävien vaiheiden jälkeen, kunnes vapaa-aika loppui ja jouduin lähtemään siivoamaan. Alikersantin arvon takia herra S jäi toki katsomaan ottelun loppuun. 30min myöhemmin kyseinen kaveri tuli tupani eteen ja huusi kovaan äänen "- JESSS, TPS VOITTI 2-0", kertoakseen siis minulle tuloksen. Kysyin kuka teki maalin? Vastaus kuului iloisesti, "- Wayne Brown". Siitä hetkestä lähtien tajusin, että Wayne ylipäätään edes pelaa TPS:ssä ja vieläpä loistavasti.
Aika kului ja kotiutuminen koitti. Nyt pääsisi viimein näkemään TPS:ää ja Brownia livenä! Heti ensimmäisistä kosketuksista näki, että kyseessä on TPS:n lähihistorian parhaimpia pelaajia. Waynellä on loistava pelisilmä ja -äly. Syötöt napsuvat peräperään suoraan jalkaan. Hän osaa luoda paikkoja ja myös tehdä paikoista maalin. Wayne veti TPS:ssä kaikki kulmapotkut ja pääsääntöisesti kaikki vaparitkin, kun vaan oli kentällä. Ja kentällä hän todentotta myös viihtyi, pelaten jokaisessa TPS:n liigaottelussa usein täydet minuutit. Heikkouksia, jos hakemalla hakee on hänen pituutensa (167cm). Suomessa tuolla ei ole mitään väliä, mutta isommilla kentillä - varsinkin fyysisessä Valioliigassa - tuo saattaa olla ongelmakin. Toki lyhyyden korvaa todella nopeat jalat. Nippelitietona mainittakoon, että Valioliigan lyhyin pelaaja on 165cm pitkä (tai lyhyt) Aaron Lennon. Myös Cityn Shaun Wright-Phillips on vain 166cm pituinen. Mahdollisuuksia siis on lyhyenäkin.
Elokuu koitti ja Waynen oli aika lähteä kotiin VPS vierasmatsin jälkeen. Brown oli pelannut viimeisen pelinsä kotiyleisön edessä Turun derbyssä, jossa voitto irtosi Interistä 2-0. Brown tykitti yhden maalin rankkarista. Pelin jälkeen nähtiin tunteikas Brownin ja kannattajien välinen hetki. Kannattajien laulaessa Brownille, Brown tuli kiittämään kannattajia ja sai samalla mukaansa hänestä tehdyn Kiitos-lakanan. Wayne heitti paitansa katsomoon ja sai lakanan selkäänsä. Lakana muuten sijaitsee parhaillaan hänen Englannin kodissaan, kuulemma kunniapaikalla.
Pasi Rautiainen vitsaili pelin jälkeen, että hän joutuu lähtemään Lontooseen viettämään kosteaa viski-iltaa Hodgsonin kanssa, koskien Brownia. Kaikki, jotka Rautiaisen vähänkin tuntevat, tietävät että tämä oli vain huumoria haikean tunnelman keskellä. Kukaan ei halunnut hänen lähtevänä, niin tärkeä hän oli pelillisesti sekä pukukopissa.
Koitti viikko lähdön jälkeen. Spekulaatiot kävivät kovina keskustelupalstoilla ja Fulhamin kannattajien blogiin tuli mielenkiintoinen viesti, Brown olisi palaamassa Turkuun? Kaikkien hämmästykseksi Brownin loppukauden sopimuksesta uutisoitiin heti seuraavalla viikolla. Brown oli istahtanut Hodgsonin kanssa alas, ja hänen omasta aloitteestaan pyysi Roylta, että hän saisi palata Turkuun ja TPS:ään. Miettikääpä, englantilainen ammattilaisjalkapalloilija haluaa oma-alotteisesti tulla takaisin kylmään Suomeen. Mielestäni se kertoo jo rakkaudesta lajiin ja joukkueeseen. Kaikki ei todellakaan pyöri rahan ympärillä, varsinkaan pienemmissä piireissä. Harvoin kohtaa pelaajaa, joka rakastaa pelaamista näin paljon. Brown totta kai ikävöi perhettään, mutta viikon loma Briteissä auttoi sen verran, että hän halusi tulla takaisin Turkuun voittamaan mestaruuden. No, mestaruuden kanssa kävi miten kävi, mutta mielestäni tärkeintä Waynelle itselleen, seuralle ja kannattajille oli se, että Wayne pelasi kauden loppuun asti Turussa. Viimeisen pelin jälkeen Brown muuten heitti jälleen paitansa katsomoon ja paidan alta paljastui valkoinen T-paita, jossa luki KIITOS. En ihmettelisi yhtään, jos Brown nähtäisiin joskus tulevaisuudessa Veritas Stadionin lehtereillä tai jopa monien vuosien päästä kentällä, lopettamassa uraansa. Sitä ei koskaan tiedä. Vahva tunneside on kuitenkin TPS:ään luotu mikä on jo itsessään mahtava asia.
Kauden loputtua Waynestä ja muistakin näki kyllä, että mestaruuden menettäminen kirpaisi. Olihan hän tullut Englannista nimenomaan auttamaan joukkuettaan mestaruuteen saakka. Brownin "tehopisteiksi" jäivät TPS:ssä 26 peliä, 9 maalia ja 8 maalisyöttöä sekä uskomaton määrä johtajuutta ja taistelua kentällä. Hänet valittiin liigan toimesta vuoden pelaajaksi, vuoden keskikenttäpelaajaksi, vuoden liigatulokkaaksi ja vuoden herrasmiespelaajaksi sekä myös liigan tähdistökentälliseen. Meriitit puhukoon puolestaan. Kauden päätöstilaisuudessa Brown juhli avoimesti kannattajien kanssa kautta ja vakuutti tulevansa ikävöimään TPS:ää ja Turkua. Juhlien jälkeen Brown lähti kotiin Lontooseen.
Kunnes koitti 6.11.2009 ja TPS:n palkintogaala. Brown epäitsekkäästi lähti lentokoneella jälleen kerran kohti Suomea. Brown pyysi avoimesti kannattajia tulemaan myös juhlimaan viimeistä kertaa hänen kanssaan mennyttä kautta. Ennen gaalaa Brown sai kuulla, että muutamat kannattajat eivät pääse paikalle opiskelijalle suolaisen hinnan takia. Uskokaa tai älkää, Brown mietti josko hän voisi maksaa kannattajat sisään.
Olen myös henkilökohtaisesti kokenut Brownin luonteen. Tein Waynestä videon, joka sisälsi hänen kaikki tekemänsä maalit sekä maalisyötöt TPS-paidassa. Uppasin videon Youtubeen, jonka jälkeen kuulin, että eräs kannattaja oli esitellyt videon hänelle ja hän kuuleman mukaan "rakasti sitä". Vähän tämän jälkeen Facebookkin ilmestyikin viesti: "hey, i saw the video that you put on youtube, i love it, thanks so much!".
Ja tämä kaikki vain vuosi vanhempana kuin allekirjoittanut, 21 vuotiaana...
-Tumpero
Elettiin päivää 18.2.2009. Canal+Sport näyttää normaaliin tapaan suomalaisille ottelun Manchester United - Fulham. Peli ei ihmeellisyyksiä tarjoa, ManU voittaa vähemmän yllätyksellisesti 3-0. Tässä pelissä oli silti ainakin yhdelle miehelle unohtumaton kokemus. Wayne Brown pelasi ensimmäisen pelin edustuksen Fulham-paidassa ja vieläpä 70 000 ihmisen edessä. Kukaan ei osannut aavistaa mitä tuleman pitää.
Alle kaksi kuukautta myöhemmin uutisoitiin Wayne Brownin elokuuhun ulottuvasta lainasiirrosta Turkuun. Samantien alkoi kohina käydä eri keskustelupalstoilla. Miten tämän tason pelimies voitiin saada TPS:ään? Rahalla saa, sanoivat jotkut. Kun kyseessä on nuori lupaus, joka oli juuri pelannut ensimmäisen pelinsä edustusjoukkueessa, oli kyse todella ainutlaatuisesta tapahtumasta. Tiettävästi Fulhamin managerilla, entisellä Suomen päävalmentajalla, oli osaksi näppinsä pelissä. Hän halusi Waynen saavan peliaikaa paljon ja olla isossa roolissa, Roylle itselleen tutussa maassa. Wayne lähetettiin Suomeen kasvamaan pelaajana, sekä myös ihmisenä.
Pakko myöntää, että Brownin tulo joukkueeseen meni itseltäni aika hyvin ohi armeijan takia. Muistan katsoneeni yhdessä toisen TPS-kannattajan (Alikersantti S) kanssa TamU-TPS ottelua Urheilukanavalta TV-luokassa. TPS johti ottelua 1-0 jännittävien vaiheiden jälkeen, kunnes vapaa-aika loppui ja jouduin lähtemään siivoamaan. Alikersantin arvon takia herra S jäi toki katsomaan ottelun loppuun. 30min myöhemmin kyseinen kaveri tuli tupani eteen ja huusi kovaan äänen "- JESSS, TPS VOITTI 2-0", kertoakseen siis minulle tuloksen. Kysyin kuka teki maalin? Vastaus kuului iloisesti, "- Wayne Brown". Siitä hetkestä lähtien tajusin, että Wayne ylipäätään edes pelaa TPS:ssä ja vieläpä loistavasti.
Aika kului ja kotiutuminen koitti. Nyt pääsisi viimein näkemään TPS:ää ja Brownia livenä! Heti ensimmäisistä kosketuksista näki, että kyseessä on TPS:n lähihistorian parhaimpia pelaajia. Waynellä on loistava pelisilmä ja -äly. Syötöt napsuvat peräperään suoraan jalkaan. Hän osaa luoda paikkoja ja myös tehdä paikoista maalin. Wayne veti TPS:ssä kaikki kulmapotkut ja pääsääntöisesti kaikki vaparitkin, kun vaan oli kentällä. Ja kentällä hän todentotta myös viihtyi, pelaten jokaisessa TPS:n liigaottelussa usein täydet minuutit. Heikkouksia, jos hakemalla hakee on hänen pituutensa (167cm). Suomessa tuolla ei ole mitään väliä, mutta isommilla kentillä - varsinkin fyysisessä Valioliigassa - tuo saattaa olla ongelmakin. Toki lyhyyden korvaa todella nopeat jalat. Nippelitietona mainittakoon, että Valioliigan lyhyin pelaaja on 165cm pitkä (tai lyhyt) Aaron Lennon. Myös Cityn Shaun Wright-Phillips on vain 166cm pituinen. Mahdollisuuksia siis on lyhyenäkin.
Elokuu koitti ja Waynen oli aika lähteä kotiin VPS vierasmatsin jälkeen. Brown oli pelannut viimeisen pelinsä kotiyleisön edessä Turun derbyssä, jossa voitto irtosi Interistä 2-0. Brown tykitti yhden maalin rankkarista. Pelin jälkeen nähtiin tunteikas Brownin ja kannattajien välinen hetki. Kannattajien laulaessa Brownille, Brown tuli kiittämään kannattajia ja sai samalla mukaansa hänestä tehdyn Kiitos-lakanan. Wayne heitti paitansa katsomoon ja sai lakanan selkäänsä. Lakana muuten sijaitsee parhaillaan hänen Englannin kodissaan, kuulemma kunniapaikalla.
Pasi Rautiainen vitsaili pelin jälkeen, että hän joutuu lähtemään Lontooseen viettämään kosteaa viski-iltaa Hodgsonin kanssa, koskien Brownia. Kaikki, jotka Rautiaisen vähänkin tuntevat, tietävät että tämä oli vain huumoria haikean tunnelman keskellä. Kukaan ei halunnut hänen lähtevänä, niin tärkeä hän oli pelillisesti sekä pukukopissa.
Koitti viikko lähdön jälkeen. Spekulaatiot kävivät kovina keskustelupalstoilla ja Fulhamin kannattajien blogiin tuli mielenkiintoinen viesti, Brown olisi palaamassa Turkuun? Kaikkien hämmästykseksi Brownin loppukauden sopimuksesta uutisoitiin heti seuraavalla viikolla. Brown oli istahtanut Hodgsonin kanssa alas, ja hänen omasta aloitteestaan pyysi Roylta, että hän saisi palata Turkuun ja TPS:ään. Miettikääpä, englantilainen ammattilaisjalkapalloilija haluaa oma-alotteisesti tulla takaisin kylmään Suomeen. Mielestäni se kertoo jo rakkaudesta lajiin ja joukkueeseen. Kaikki ei todellakaan pyöri rahan ympärillä, varsinkaan pienemmissä piireissä. Harvoin kohtaa pelaajaa, joka rakastaa pelaamista näin paljon. Brown totta kai ikävöi perhettään, mutta viikon loma Briteissä auttoi sen verran, että hän halusi tulla takaisin Turkuun voittamaan mestaruuden. No, mestaruuden kanssa kävi miten kävi, mutta mielestäni tärkeintä Waynelle itselleen, seuralle ja kannattajille oli se, että Wayne pelasi kauden loppuun asti Turussa. Viimeisen pelin jälkeen Brown muuten heitti jälleen paitansa katsomoon ja paidan alta paljastui valkoinen T-paita, jossa luki KIITOS. En ihmettelisi yhtään, jos Brown nähtäisiin joskus tulevaisuudessa Veritas Stadionin lehtereillä tai jopa monien vuosien päästä kentällä, lopettamassa uraansa. Sitä ei koskaan tiedä. Vahva tunneside on kuitenkin TPS:ään luotu mikä on jo itsessään mahtava asia.
Kauden loputtua Waynestä ja muistakin näki kyllä, että mestaruuden menettäminen kirpaisi. Olihan hän tullut Englannista nimenomaan auttamaan joukkuettaan mestaruuteen saakka. Brownin "tehopisteiksi" jäivät TPS:ssä 26 peliä, 9 maalia ja 8 maalisyöttöä sekä uskomaton määrä johtajuutta ja taistelua kentällä. Hänet valittiin liigan toimesta vuoden pelaajaksi, vuoden keskikenttäpelaajaksi, vuoden liigatulokkaaksi ja vuoden herrasmiespelaajaksi sekä myös liigan tähdistökentälliseen. Meriitit puhukoon puolestaan. Kauden päätöstilaisuudessa Brown juhli avoimesti kannattajien kanssa kautta ja vakuutti tulevansa ikävöimään TPS:ää ja Turkua. Juhlien jälkeen Brown lähti kotiin Lontooseen.
Kunnes koitti 6.11.2009 ja TPS:n palkintogaala. Brown epäitsekkäästi lähti lentokoneella jälleen kerran kohti Suomea. Brown pyysi avoimesti kannattajia tulemaan myös juhlimaan viimeistä kertaa hänen kanssaan mennyttä kautta. Ennen gaalaa Brown sai kuulla, että muutamat kannattajat eivät pääse paikalle opiskelijalle suolaisen hinnan takia. Uskokaa tai älkää, Brown mietti josko hän voisi maksaa kannattajat sisään.
Olen myös henkilökohtaisesti kokenut Brownin luonteen. Tein Waynestä videon, joka sisälsi hänen kaikki tekemänsä maalit sekä maalisyötöt TPS-paidassa. Uppasin videon Youtubeen, jonka jälkeen kuulin, että eräs kannattaja oli esitellyt videon hänelle ja hän kuuleman mukaan "rakasti sitä". Vähän tämän jälkeen Facebookkin ilmestyikin viesti: "hey, i saw the video that you put on youtube, i love it, thanks so much!".
Ja tämä kaikki vain vuosi vanhempana kuin allekirjoittanut, 21 vuotiaana...
-Tumpero
2. marraskuuta 2009
SC H1N1 – Urheilukabinettien musta hevonen
Toukokuussa todettiin ensimmäisiä H1N1:n aiheuttamia tartuntoja. Tällöin ihmeteltiin taudin kohdistuvan enemmänkin nuoreen kuin vanhaan sukupolveen. Asian suhteen on epäilty iäkkään ikäryhmän aikaisempien epidemioiden ja pandemioiden myötä saamaa vastustuskykyä.
Koko maailmaan vaikuttava pandemia on näyttänyt myös urheilumaailmassa suruisaa uutista kuolemantapausten johdosta. Vain 13-vuotias kiekkojunnu Evan Frustaglio kuoli viikko sitten 48 tuntia myöhemmin saamiinsa oireisiin. NHLssä Peter Budaj , Ladislav Smid, ja Denis Grebeshkov ovat varmistettuja tapauksia H1N1een.
Jalkapallomaailmassa Englannin Valioliigassa Bolton Wanderers ja Blackburn Rovers ovat ilmoittaneet sikainfluenssatapauksista.
Taudin vaikutusta suomen urheilumaailmaan ei olla myöskään voitu välttyä. Nimekkäimpiä uutisointeja Suomessa on neljän sprinttihiihtäjän sairastuminen suomen hiihtomaajoukkueesta. Sairastuneet hiihtäjät ovat Matias Strandvall, Kalle Lassila, Martti Jylhä ja Jesse Väänänen.
Jatkossa sikainfluenssan vaikutuksista voidaan vain arvailla, miten se tulee vaikuttamaan joukkuelajeissa joukkueiden kokoonpanoihin. Vielä luvut ovat suht pieniä, parin kuukauden päästä jo huomattavasti suurempia.
Ensimmäisiä tartuntoja ilmaantui toukokuun aikana Meksikosta. Kesäkuun 3. SM-liiga piti vuosittaisen kokouksen koskien sääntömuutoksia. Niissä päätettiin videotuomarien ja muutaman muun säännöksen tuloa ensi kauden SM-liigaan. Mukana oli myös säännös, jossa 2 maalivahtia, 12 hyökkääjää ja 6 puolustajaa saa olla merkittynä illan kokoonpanossa. Parin kuukauden päästä moni voi miettiä kyseisen säännöksen vaikutusta, kun SM-liiga-joukkueet joutuvat ottamaan mitä suuremmalla todennäköisyydellä käyttöönsä pelaajia A-nuorten SM-liigasta korvaamaan aukkoja edustuskokoonpanossa. Luvassa ei ole pelipäivien siirtämisiä kovinkaan herkästi, koska nyt jo maaottelutauot tuntuvat vaikuttavan liigan pelipäiviin. Mielestäni kuitenkin vielä olisi varaa tiivistää pelipäivien rytmitystä. Jos se kuitenkin nyt tuntuu olevan jo vaikeaa, kuinka paljon se helpottaakaan tekemistä kun tänä kautena ei CHLää pelattukkaan ? Olisiko silloin tiettyjen joukkueiden painostuksen tuloksena pelipäivien siirto vähemmän vaikeampaa ? Kuinka paljon se auttaisikaan jos kaksi liigamiehistössä kokematonta junnua voisi pakistossa jakaa vastuuta vähentäen näin hieman kokemattomuudenkin piikkiin laskettavia virheitä pelitapahtumissa ? Tähän mennessä lajissa kuin lajissa, tällä pandemialla ei vielä ole suurta merkitystä isojen seurojen osalta mutta kadon käydessä tähtipelaajistoon, on sielläkin kokoonpanomuutosten myötä odotettavissa heikompia suorituksia. Jo nyt on erilaiset influenssat ja loukkaantumissumat tuoneet suuria vaikeuksia tietyille joukkueille pitkin maailmaa.
Urheilumaailmassa siis vaikutukset näkyvät jo nyt, mitäpä parin kuukauden päästä, kun vähemmän riskialttiit ryhmät saavat rokotuksensa vasta paljon myöhemmin. Paitsi Lekslandin jääkiekkojoukkue ruotsissa ja Edmonton Oilersin joukkue perheineen Albertassa. Mahtaako suurseuroilla maailmassa olla jatkossa myös moinen ”etuoikeus”, jottei menestys kaatuisi syyttelynä H1N1n niskaan ?
Tuskin H1N1 siitä paljon välittää. Mutta muut ihmishenget välittävät. Urheilijan status ei ole etuoikeutettu asema muun ihmishengen rinnalla. Urheilumaailmassa se näemmä kuitenkin on.
Koko maailmaan vaikuttava pandemia on näyttänyt myös urheilumaailmassa suruisaa uutista kuolemantapausten johdosta. Vain 13-vuotias kiekkojunnu Evan Frustaglio kuoli viikko sitten 48 tuntia myöhemmin saamiinsa oireisiin. NHLssä Peter Budaj , Ladislav Smid, ja Denis Grebeshkov ovat varmistettuja tapauksia H1N1een.
Jalkapallomaailmassa Englannin Valioliigassa Bolton Wanderers ja Blackburn Rovers ovat ilmoittaneet sikainfluenssatapauksista.
Taudin vaikutusta suomen urheilumaailmaan ei olla myöskään voitu välttyä. Nimekkäimpiä uutisointeja Suomessa on neljän sprinttihiihtäjän sairastuminen suomen hiihtomaajoukkueesta. Sairastuneet hiihtäjät ovat Matias Strandvall, Kalle Lassila, Martti Jylhä ja Jesse Väänänen.
Jatkossa sikainfluenssan vaikutuksista voidaan vain arvailla, miten se tulee vaikuttamaan joukkuelajeissa joukkueiden kokoonpanoihin. Vielä luvut ovat suht pieniä, parin kuukauden päästä jo huomattavasti suurempia.
Ensimmäisiä tartuntoja ilmaantui toukokuun aikana Meksikosta. Kesäkuun 3. SM-liiga piti vuosittaisen kokouksen koskien sääntömuutoksia. Niissä päätettiin videotuomarien ja muutaman muun säännöksen tuloa ensi kauden SM-liigaan. Mukana oli myös säännös, jossa 2 maalivahtia, 12 hyökkääjää ja 6 puolustajaa saa olla merkittynä illan kokoonpanossa. Parin kuukauden päästä moni voi miettiä kyseisen säännöksen vaikutusta, kun SM-liiga-joukkueet joutuvat ottamaan mitä suuremmalla todennäköisyydellä käyttöönsä pelaajia A-nuorten SM-liigasta korvaamaan aukkoja edustuskokoonpanossa. Luvassa ei ole pelipäivien siirtämisiä kovinkaan herkästi, koska nyt jo maaottelutauot tuntuvat vaikuttavan liigan pelipäiviin. Mielestäni kuitenkin vielä olisi varaa tiivistää pelipäivien rytmitystä. Jos se kuitenkin nyt tuntuu olevan jo vaikeaa, kuinka paljon se helpottaakaan tekemistä kun tänä kautena ei CHLää pelattukkaan ? Olisiko silloin tiettyjen joukkueiden painostuksen tuloksena pelipäivien siirto vähemmän vaikeampaa ? Kuinka paljon se auttaisikaan jos kaksi liigamiehistössä kokematonta junnua voisi pakistossa jakaa vastuuta vähentäen näin hieman kokemattomuudenkin piikkiin laskettavia virheitä pelitapahtumissa ? Tähän mennessä lajissa kuin lajissa, tällä pandemialla ei vielä ole suurta merkitystä isojen seurojen osalta mutta kadon käydessä tähtipelaajistoon, on sielläkin kokoonpanomuutosten myötä odotettavissa heikompia suorituksia. Jo nyt on erilaiset influenssat ja loukkaantumissumat tuoneet suuria vaikeuksia tietyille joukkueille pitkin maailmaa.
Urheilumaailmassa siis vaikutukset näkyvät jo nyt, mitäpä parin kuukauden päästä, kun vähemmän riskialttiit ryhmät saavat rokotuksensa vasta paljon myöhemmin. Paitsi Lekslandin jääkiekkojoukkue ruotsissa ja Edmonton Oilersin joukkue perheineen Albertassa. Mahtaako suurseuroilla maailmassa olla jatkossa myös moinen ”etuoikeus”, jottei menestys kaatuisi syyttelynä H1N1n niskaan ?
Tuskin H1N1 siitä paljon välittää. Mutta muut ihmishenget välittävät. Urheilijan status ei ole etuoikeutettu asema muun ihmishengen rinnalla. Urheilumaailmassa se näemmä kuitenkin on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)