Kannatuksen puheenvuoro – kenen joukossa seisot ?

Mitä kannattaminen on ?

Kannatusta on monenlaista, joka on syytä ottaa huomioon, ennenkuin tekee vielä johtopäätöksiä yleistämisen suhteen. On myös järkevää joskus miettiä, minkälaisella asteella ja tasolla se oma side sinun ja jonkin seuran välillä on. Joskus sitä on hyvä tarkastella, jotta näkee mitä kyseinen seura sinulle merkitsee. Mikään kannatus ei ole väärin mutta jotkut tavat ovat moraalisesti ”tuomittavia”.
Se on jokaisen itse pääteltävissä, mitä mieltä niistä on. Tässä kuitenkin mainintaa minun näkökannaltani.

Toimintaa lapsen, vanhempien ja seuran ehdoilla

Useissa perheissä kaikki lähtee siitä, että lapsi haluaa harrastaa jotakin ja vanhemmat lähtevät tukemaan lasta hänen toimissaan harrastuksen suhteen. Maksetaan kausimaksu ja hankitaan varusteet ja katsotaan miten lapsi pääsee harjoituksiin ja peliin mahdollisimman mutkattomasti.
Silloin lapsen ja seuran välille muodostuu side.
Se ei vielä tarkoita tunnesidettä, joka olisi vielä syvemmin lapsen sisimmässä. Mutta se kertoo pelaamisen riemusta ja siihen suhtautumisesta kun saa olla osa joukkuetta. Asiat otetaan myöhemmin vakavasti, jotta harjoituksissa käytäisiin tiiviisti ja kotiin annetut harjoitteet tehtäisiin tunnollisesti koulutöiden ohessa. Myös koulun ja harrastuksen sovittaminen arkeen on jo oma lukunsa. Vanhemmat eivät maksa huvikseen lasten harrastuksia, niistä pitää olla myös jotain hyötyä, ns. rahoille vastinetta.

Yleensä seura katsotaan sen myötä, mikä on ”perheen sydäntä” lähellä, esimerkiksi porvarillisen ja työläisseuran välillä voi olla vielä erinäisiä aatteellisia mielipiteitä jos kuuluu vanhoilliseen sukuun. Joskus taas kahden kaupungin seuran välillä joko asetut jommalle kummalle puolelle tai sitten et kummallekkaan puolelle. Tampereella niitä esimerkkejä on jääkiekossa, jalkapallossa ja monessa muussakin lajissa pilvin pimein. Toiset taas eivät välitä mihin lapsi menee harrastamaan, kunhan lompakon nyörit kestää ja seuran toiminta palvelee mahdollisimman hyvin lapsen harrastusta.

Se on verissä

Mutta joskus se kipinä siihen pelaamiseen voi lähteä siitä, kun isä tai äiti lähtee viemään lastansa heille rakkaan seuran otteluihin, josta tulee vanhemman ja lapsen välille yhteinen ajanviettotapahtuma, johon kuuluu ilon ja surun hetkiä. Se on kuitenkin kannatusta, jonka myötä lapsi voi ajatella, että hänkin haluaa pelata kyseisen seuran väreissä, ja näin aloittaa harrastuksen. Tällöin kannattaminen vaihtuu seuran nutun kantamiseksi ja pukeutumiseksi seuran väreihin.
Tällöin olet ”leimaantunut” sen seuran myötä. Suhteesi seuraan voi muuttua, kun näet asioita pintaa syvemmältä. On eri asia pelata seurassa kuin kannattaa seuraa. Joskus se kannatus tulee ja menee kaveripiirin vaihtumisen mukana. Mikään ei ole ikuista.

Kuitenkin olemme monesti kuulleet joidenkin puolitosissaan sanottuja lausahduksia, että isäni isä kannatti jo kyseistä seuraa siitä lähtien ja isäni alkoi kannattamaan myös ja nyt myös minä kannatan.
Ehtoja ja perinteitä voi olla suvuissa ja perheissä olemassa, kuten armeijan tai ammatin myötä vanhempien lasta ohjaillessa.
Myös urheiluseuran suhteen voi olla vain yksi vaihtoehto, eikä sen suhteen ole nokankoputtamista.
Joko kannatat tai itket ja kannatat. Perheiden sisäisten ristiriitojen välttämiseksikin on helpompaa, jos kaikki kannattaisivat yhtä ja samaa joukkuetta. Mutta ihmisellä on oma mieli ja tahto ja se kannattaa sitä minkä parhaaksi näkee tai on kannattamatta ollenkaan. Urheilu ei ole pakko olla elämäntapa mutta toisille se voi olla koko elämä.

Mikä sitten tekee eron sille, että olet fani tai kannattaja ?

a) Kun poljet vaikkapa pyörällä talvisin/ kesäisin, näet kotikylän, kunnan, kaupungin tai alueen yhden yhteisen seuran kentän tai hallin, joka ei ole käytössä, koska kausi on ohi, olet suruissasi.
Näet siellä muuta toimintaa tai lumipeitteen/vihreän nurmikentän, ja toivoisit että kausi jo alkaisi. Olet kokenut seuran myötä ilon ja surun hetkiä, puhunut edellisillan ottelun tapahtumista koulussa tai työpaikalla tai tuttavien ja perheen kesken. Jokainen pelitilanne on käyty läpi ja se on pilannut päivän, pahoittanut mielen tai ajanut ottamaan vapaata töistä tai koulusta, koska sisälläsi on syvä pettymys. Sinä olet värjötellyt kentän laidalla katsellen kun ne treenaavat, kun he pelaavat harjoitusotteluita. Kannattajatiimin mukana käyt katsomassa kotiotteluille tarkoitetussa katsomo-osassa kaikki ottelut . Huudat äänesi käheäksi ja itket ilon ja surun kyyneliä pelipaitaasi tai kannatushuiviisi. Kaikki se juttujen määrä, mitä heistä on jo kirjoitettu, on saanut sinut hurmioon. Kauden alkun kiima on jo käsinkoskeltetava, ennenkuin kausi on edes alkanut. Se voi myös aikaansaada sinut ottamaan töistä vapaata, koska se ilon ja riemun määrä sisälläsi estää sinua ajattelemasta järkevästi. Kun kauden avausottelu on valmis alkamaan tai mitalli ja mestaruushulinat ovat varmistuneet, unohtuu kaikki muut huolet ja ilo on kannattajien keskuudessa yhteinen.

b) Katsot teksti-tvstä tuloksen ja kiroat kun se joukkue hävisi. Katsot myöhemmin ohjelmatiedoista, koska seurasi ottelu on taas mahdollista nähdä televisiosta. Katsot työvuorolistaasi, taas olet töissä samaan aikaan kun se ottelu tulee. Päätät ottaa ottelun nauhalle ja katsoa sen sitten myöhemmin lämpimältä kotisohvaltasi. Myös tuon toisen joukkueen peli olisi kiva nähdä, otetaan sekin nauhalle ja katsotaan myöhemmin. Haluan myös nähdä tuon mahtavan joukkueen pelin, koska niillä on kovalla rahalla kasattu joukkue ja haluan alkaa kannattamaan myös niitä tällä kaudella. Sympatiseeraan myös monia muita joukkueita, jotka pelaavat viihtyisää peliä. Tuon pelaajan paidan minä haluan, koska se on maaginen pelaaja. Sillä on luontaiset kyvyt ja seuroilla ei sen taitojen hiomisessa ole ollut mitään merkitystä. Se oli supertähti jo syntyessään. Ostan sitten jossain vaiheessa tälle kaudelle vielä pari lippua peliin ja jos ne eivät voita, eipä paljon niitä jaksa uudestaan mennä katsomaankaan. Ne vain häviävät, en minä sellaista toimintaa halua tukea. Eikä minun päiväni siitä pilalle mene, vaikkapa putoaisivat divariin. Mutta jos ne pääsevät playoffeihin ja ovat välierissä mukana, saatan harkita paikanpäälle menemistä, finaaliin nyt menen ainakin, tai viimeistään kultajuhliin torille. Olenhan samalta paikkakunnalta, on minulla oikeus juhlia heitä siinä missä muutkin, edes yhden päivän vuodesta/ kaudesta.

Kumpi on enemmän sinua ?

a) on se, joka on elänyt kotiseudun seuraa kannattaen koko ikänsä. Hän on paikallislehdestä lukenut kaikki jutut, mitä heistä on kirjoitettu. Hänellä on kausikortti otteluihin. Jokaiseen otteluun hänellä on sama kiima päällä ennen peliä. Ei ole väliä minkälainen ilma ulkona on, pääasia että näkee kun seura pelaa. Jokainen asia, mitä seuran suhteen tapahtuu, tuntuu hänellä syvällä sisimmässään, sydämessään. Hän olisi vaikkapa valmis ottamaan tatuoinnin sen AINOAN seuran myötä, jotka hän kannattaa. Ja jolla on hänen sydämessään paikka, aina ja ikuisesti. Hän voi kannattaa myös jotain toista kotimaista joukkuetta tai yhtä ulkomaalaista joukkuetta. Hän haaveilee ja säästää rahaa, jotta saisi kausikortin joukkueensa kotikatsomoon tai matkarahoja tilille, jotta näkisi vielä joskus ulkomailla lempijoukkueensa pelaavan. Heillä voi olla lempiseuranaan sellainen seura, jolla on usemmassa lajissa joukkue mukana mutta tämä kannattaja kannattaa vain yhtä lajia. Muu on sivuseikka. Niihin hänellä ei ole mitään tunnesidoksia. Kyseisellä henkilöllä voi taas rakkaus olla kyseisen seuran jokaiseen lajiin yhtä iso, ei merkitystä mikä ikäsarjan joukkue tai missä lajissa, kunhan se on kannattamansa seuran väreihin puettu.

b) on se, joka asuu siellä seudulla missä joukkue on ja maksaa ehkä kausikortin, jotta menisi katsomaan kyseisen seuran otteita. Kun seuralla menee huonosti, hän on ensimmäisenä jo palauttamassa kausikorttia takaisin toimistolle, kun joukkue ei lennäkkään tappiottomien otteluiden putkessa. Hän voi antaa kausikorttia myös lainaksi, jos ei jaksa peliin mennä. Hän päättää muutaman pelin jälkeen lopettaa otteluissa käymisen, ei ne pärjää kuitenkaan. Kyllä niiden otteita näkee sitten baarissa tai kotisohvalla tai teksti – tvstä.Ei se kuitenkaan hänen päiväänsä pilaa. Jos saa vapaalippuja silloin tällöin, voi sen pelin käydä katsomassa, jos vastus on kiinnostavaa luokkaa. Hänellä voi olla useampia seuroja mitä sympata ja käy joskus lomamatkan ohessa jonkun pelin jos aikataulut sattuu yksiin. Koskaan mitään suunnitelmaa pelireissujen suhteen ei jaksa tehdä. Ei niitä seuroja niin paljoa rakasta. Mutta onneksi on pari muuta seuraa, joita kannattaa ja jotka tuo samanlaisia tuntemuksia. Onneksi niillä myös menee paremmin. Eikä tarvitse kotoaan liikkua, maksukanavilta näkee kaiken ja tulee se halvemmaksi katsoa kaikki pelit kotona kuin yksi reissu paikanpäälle.

Tässä vaiheessa kun puhumme kannattajasta, jolle seura merkitsee puoli elämää, on se kannattaja isolla Kllä, kun puhumme fanista, joka symppaa useampaa tiimiä tai vaikkakin sitä yhtä mutta seura ei ole hänelle puoli elämää, on hän fani isolla Fllä.

Usein sitä, kuka on kasvanut sen paikallisen seuran parissa, saa suuremman arvostuksen kuin se, joka kannattaa seuraa vain käymällä peleissä, kun se nyt paikallinen seura vain sattuu olemaan. Muuta tunnesidosta hänellä ei seuraan ole, kuin raha lompakossa, joka muuttuu fanitavaraksi tai lipuksi lipunmyyntipisteessä.

Sydämellä mukana

Kun joku omistaa kausikortin ja katsoo hiljaa paikallaan kaikki seuran pelit ja omaa kasan fanikrääsää, on hän asiakas seuralle. Häntä ei kiinnosta mitä seuran sisällä tapahtuu, hän ostaa aina kausikortin joka kaudelle ja seuraa pelejä omalla vakiopaikallaan.

Moni siellä kannattajalohkossa huutaa chantteja eli kannatuslauluja läpi ottelun ja on mukana joukkueen myötä ja vastoinkäymisissä. Heidän lempijoukkue yleensä arvostaa tätä joukkuetta ja kiittävät heitä ottelun jälkeen, on tulos mikä tahansa. Myös tämä joukkio voi protestoida rakastamansa seuran toimia kohtaan, jos he itkevät sydänverta kyseisten toimien myötä.

Mieshuora on henkilö, jolla voi kiinnostus seuraan lopahtaa, jos seura myy jonkun pelaajan jolla oli merkitystä seuralle. Jos taas seura ostaa jonkun, mikä tuo lisää kiinnostavuutta seuraan, voi hän alkaa seurata kannattamansa joukkueen toimia enemmän. Jos pelaaja siirtyy toiseen seuraan, siirtyy tämä henkilö kannattamaan tätä joukkuetta tämän pelaajan takia.

Kyseinen ihminen ei omaa minkäänlaista tunnesidosta mihinkään seuraan tai hänelle yksi ihminen on enemmän kuin muu joukkue. Hän ei silloin palvo seuraa vaan yhtä urheilijaa. Jos symppaat yksilölajeissa yksilöurheiljaa, se on sallittua, kunhan et ole tehnyt valintaasi moraalisesti väärin, eli rankingin tai kaveripiirin painostuksen tai suomisen perusteella. Jos pelaajan peliäly, taito, viihteellisyys ja muut asiat tukevat omia aatteitasi, on moraalisesti kannatuksesi oikealla tasolla.

Moraalisesti oikeaa kannattamista

Se on moraalisesti oikein, kun joukkue merkitsee sinulle jotain, näet siinä muutakin kuin sen sijoituksen tai rahallisesti suuremmat varannot muihin kilpakumppaneihin nähden. Kun seura merkitsee sinulle jotain vain rahallisesti tai siksi että se on suurseura, on sen merkitys sinulle moraalisesti väärin. Kannatat mitä tahansa seuraa tai yksilöä, joudut aina perustelemaan kantasi, miksi kannata kyseistä henkilöä tai joukkuetta. Jos kannatat ulkomaista tai kotiseutusi ulkopuolista seuraa, olet herkästi kyseenalaistettu kannattaja. Kukaan ei varmastikaan väitä, etteikö kannattamisesi olisi sinulle rakas asia. Moni voi kuitenkin kysyä sinulta, miksi moni muukin asia kuin rakastamasi seura, saa sinun sisimmässäsi kuohuamaan voimakkaita tunteita ?
Kun rakastat puolisoasi, onko oikein, että rakkauttasi riittäisi vielä parille muullekkin vaimolle ?
Onko se tasapuolista, onko se oikeaa ? Minun mielestäni ei ole.

Ultrakannattamista

Ultratoiminnan pääpaino on oman joukkueen kannattamisessa, mutta 1990-luvulta lähtien toiminta on ajoittain yhdistetty huliganismiin. Katsomossa ja areenoiden ulkopuolella on sytytetty soihtuja ja heitelty paukkupommeja, ja ultraryhmät ovat ottaneet väkivaltaisesti yhteen keskenään tai poliisin kanssa. Jotkut ultraryhmät tunnetaan myös kannattamistaan poliittisista aatesuunnistaan.
On olemassa myös ultrakannatusta, joka ei ole millään tavalla sidoksissa seuran toimintaperiaatteisiin. He voivat saada kyseisestä lajista omat kicksinsä ja lähteä tappelemaan jalkapallohuliganismin voimalla jonkin kotikylän perivihollisseuran fanijoukkuetta vastaan. Tätä saa kohdata sotilaallisesti epävakaissa maissa ja maissa missä konflikteja syntyy muutenkin normaalia enemmän. Näitä on Iso-Britanniassa ja Lähi-Idän maissa muun muassa. Myös kaikenlainen pommien käyttö muina kuin kannatukseen liittyvissä asioissa sotii kannatuksen periaatteita vastaan. He haluavat vain aiheuttaa häiriötä, vahinkoa ja sakkoja seuralle ja otteluiden järjestäjille. Näistä toimista voi eri liitot antaa myös sakkoja kyseisten urheilutapahtumien järjestäjille ja seuroille.

Pääasiassa ultrafanit laulavat koko pelin ajan ja puolustavat joukkuettaan viimeiseen saakka. He myös seisovat koko pelin ajan, eivätkä näin ollen ole passiivisia kannattajia, eli katsojia. Ne kun taas istuvat koko pelin vain penkillään puhua pukahtamatta. Toiset myös ilmaisevat erilaisilla tifoilla mielipiteensä, joista toiset ovat hyvällä maulla tehtyjä, toiset taas täysin ala-arvoisia. Se on taas jokaisen oma tulkinta, miten tifo hyvän ja huonon maun määrittää.

Oma kannattaminen

Oma elämä on pyörinyt koko tähänastisen ikäni aina jollakin tavalla urheilun parissa. Olen synnyinkaupungissani käynyt seuraamassa paikallisen urheiluseuran jalkapallo -ja jääkiekkopelejä. En silloin vielä osannut rakastaa kyseistä seuraa. Rakkaus lajiiin tuli ensin - seurat myöhemmin. Osa rakkauksistani, osa ihastuksistani on tullut luonnostaan, osa samaistumalla, osaan "aivopesemällä". Kaikessa on kuitenkin ollut kyse omasta halustani kannattaa eri seuroja eri tavoin. Tärkein niistä on kuitenkin se, että seison niiden takana mitkä pystyn myöntämään muille, pystyn myöntämään myös itselleni.

Tunnustan olevani asiakas, mieshuora, fani ja kannattaja. Olen niitä kaikkia eri suhteissa. Kuitenkin minulle kannattaminen on sitä, että se on osa elämääni, osa ajatuksiani, osa sydäntäni ja sisälläni myllertävät tunteet ovat se joukkue, jolla on oma mustavalkoinen sydän. Sillä on myös oma DNA ja sen suonissa virtaa omaa veri. Se on toinen elämä sisälläni, joka alkaa elää kun pilliin vihelletään.

Kannatan itse yhtenä monista sympatieeraamistani seuroista erästä paikallista seuraa, joka pelaa alasarjoissa. Silti sain sen kannattamisesta monesti paikan päällä viime kesänäkin suurempia tunteita kuohumaan sisälläni, kuin mitä muista kannattamistani tai symppaamistani joukkueista. Seuran taso, missä se pelaa, ei ole vaikuttanut kannattamiseeni. Se johtui siitä, että näen seuran toiminnan maanläheisempänä, kuin sen että katson streameilta kotona tai baarissa eri joukkueiden edesottamuksia. Jos asuisin toisella paikkakunnalla, sen seuran paikkakunnalla mistä se seura on kotoisin, olisi kannattamiseni kenties vieläkin tunteikkaampaa kuin mitä se on jo nyt. Kuitenkaan aina ei ole mahdollista olla siellä missä seura pelaa ja mistä se on kotoisin. Käyn katsomassa pelejä heidän kotikaupungissa sekä vieraspelejä, joita he pelaavat minun kotikaupungissani. Olen valinnut fanittamani seurat sen perusteella miten seurat ideologia ja toimintatapa tukee omia arvojani ja aatteitani. Osa symppaamistani seuroista on ulkomaisia, minulla on heidän huiveja, pelipaitoja sun muuta. Kuitenkin rakkauteni on etenkin itse lajeihin syvemmällä kuin mitä voi luullakkaan. Niiden ruumiillistumana ja näkyvimpinä asioina toimii symppaamani seurat ja yksilöurheilijat. Kuitenkin on yksi seura, kelle omistan puolet sydämestäni, eikä sen kannattamisen arvo ole mitattavissa pelaajabudjetissa, mitaleissa, mestaruuksissa tai tähtipelaajissa. Kaikki mitä seurassa tapahtuu, kaadun tai nousen sydämessäni sen mukana.

Siihen kiteytyy usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Sen väri on mustavalkoinen.