Pasi Pentti Rautiainen - tappi jalkapallomaailman veneessä

Mies maskittomuuden takana

Pasi Pentti Rautiainen. Mies, josta ei riitä vielä niin paljon kerrottavaa kuin Atik Ismailista Klubissa, Jari Litmasesta Ajaxissa tai Arto Tolsasta Kotkassa. Pasista riittää silti kerrottavaa Suomen mittakaavassa hyvinkin paljon, kenties eniten hänen persoonansa kautta. Koko historiaa hänestä ei voi, eikä jaksakkaan kertoa. Hänen historiansa kun ei ole vielä lopussa, muttei myöskään alussa. Se on siinä välimaastossa. Pelaajaura on takanapäin. Valmentajaura vielä edesspäin. Siitä löytyisi juttua kyllä useampaankin osioon. Kuitenkin tässä jutussa on se kiteytymä, minkälaiseksi pieneksi hiekanjyväksi Pasi on asettunut jalkapalloilijan kenkään, jalkapallomaailman ovenväliin ja jokaisen suomalaista jalkapalloa seuraavan silmäkulmaan. Pasi on tahra, joka ei lähde viheriöltä kulumallakaan.

Keskikentän tappi

Pasi ei ole kuitenkaan aina ollut valmentaja Pelaajana Rautiainen on pelannut keskikentällä. 170cm ja 56kg varressaan hän on edelleen nuorin suomen jalkapallon A-maajoukkuetta edustanut pelaaja, joka teki ensiesiintymisensä maajoukkueen edustukseen 5. helmikuuta 1979 Irakia vastaan 17 vuoden ja 202 päivän ikäisenä. Hän edusti Suomea 29 A-maaottelun verran, joissa teki yhden maalin. Suomessa pelatessaan hän edusti Helsingin palloseuraa ja Helsingin jalkapalloklubia. Myöhemmin hän siirtyi HJKsta Saksaan. Siellä hän edusti Bayern Muchenia, Werder Bremeniä, Arminia Bielefeldiä ja Wattenscheidia. Sveitsissä hän on edustanut Fc Luzernia. Myöhemmin hän tuli pelaamaan vielä kerran suomeen ja edustamaan rakastamaansa Klubia muutaman kauden ajan voittaen mestaruuden kaudella 90 ja 92. Tämän myötä Pasi lopetti pelaajauransa.

Stadin kundi

Vuonna 1994 hän aloitti valmentajauransa Stadista. Voidaan sanoa, että kenties _vielä_ sen "tunnetuimman uransa”. Hienoimmat hetken toistaiseksi hänen valmentajaurallaan on 1990-luvun puoleenvälissä, jolloin PK-35 nousi muutamassa vuodessa Kolmosesta Veikkausliigaan . Kausi 1998 päättyi pronssiin ja eurocup-paikkaan. Tuona kautena PK-35:n yleisöennätys meni uusiksi, kun 3 735 katsojaa,ilmaantui paikalle kotiottelussa paikallisvastustaja HJK:ta vastaan. Taloudellisten vaikeuksien myötä eräs Hjallis Harkimo osti seuran, jonka nimeksi tuli FC Jokerit.
Hjallis Harkimolle ei riittänyt Pasin seuralle saavutettu hopea. Pasi sai lähteä. Kauden verran hän vielä koutsasi KooteePeetä, kunnes teki ratkaisevan liikkeen.

Viron hieman pitempi reissu

Jos pelaajaura näki pitkät pätkät ulkomailla Saksassa, oli Pasin aika lähteä valmennuskuvioissa myös tuonne vesistön toiselle puolelle, eli Viroon. Siellä hän Levadia Maardun valmensi hopeasijalle. Hjalliksen epäonnistuttua Jan Eversenin kanssa, kutsui hän vielä yhden kauden ajaksi Pasi Rautiaisen puikkoihin. Sijoitus oli alempaa keskikastia. Myös pian FC Jokerien taru oli lopussa.

Pasi palasi takaisin Viroon. Hän sai uuden mahdollisuuden FC Florassa. Muutaman vuoden aikana tuli yksi pronssi ja pari hopeaa sekä supercupin voitto. Tämän myötä Pasi alkoi katsoa taas takaisin sinne kotimaan puolelle. Siellä TPSstä oltiin kiinnostuneita.

Aurajoen käkkäräpää

Aurajoella oltiin kiinnostuneita Pasin palveluksista, ja pitkällisen ja piinaavan kesän ja syksyn ja hieman talvenkin odottelun jälkeen saatiin Pasin nimi paperiin.
Martti Kuuselan ”epäonnistuttua”valmentaen TPSin liigassa kuudenneksi ja liigacupissa hopealle, oli Maran aika lähteä. Pasia varmasti mietitytti TPSn tuulinen valmentajanpalli. Mika-Matti "Mixu" Paatelaisen piti tulla 3+2 vuodeksi, mutta lähti yhden pronssikauden jälkeen Skotlantiin. Martti Kuuselan piti olla 2 vuotta TPSn peräsimessä, sekin visiitti jäi vajaaksi. Nyt puikkoihin astui Pasi Rautiainen, jonka tulevaisuudesta emme vieläkään tiedä, jääkö se yhden kauden mittaiseki vai pitemmäksi ajanjaksoksi. Siitä myöhemmin.

Mediapersoona

Kuitenkaan Pasin persoona ei tullut ”kukkaansa medialle” vielä TPSssä, vaan kuuluisassa Matti Eve ja Pasi Rautiainen – duon analysoidessa Nelosella Mestareiden liigan pelejä ja myöhemmin maajoukkuepeleissä Suomen maajoukkuetta. Siellä vielä muille tuntemattomille, ei paikanpäällä nähdyille, Pasin persoona tuli viimeistään esiin. Käkkäräpää ei antanut välillä sanansijaa Matille, kun juttua tuli kuin joulupuuroa kattilasta. Miehen intohimoinen ote jalkapallon suhteen oli viimeistään tiedossa suomalaisille. Nyt Canal+lla Rautiaisen asiantuntijapestin myötä koettiin tälle kaudelle parhaaksi ottaa taas kultainen kaksikko takaisin riviin kun Matti Eve ja Pasi taas pistivät homman pyörimään. Kultturillinen iso peukku siitä teosta.

Mielipiteitä Pasista on puolesta ja vastaan. Toisia hän ihastuttaa, toisia vihastuttaa. Muun muassa TPSn pressitilaisuudet ja haastattelut Mustavalko-TVssä ovat omaa luokkaansa, siellä kyllä tulee joskus juttua joka sisältää asiaa, joskus vähän puhutaan myös asianvierestä.

Vedonlyöjä vailla vertaa – sanojensa mittainen mies

Kenties räväköintä taustaa Pasilla on vedonlyönneistä erilaisten futispersoonien kanssa. Intohimoinen ja räväkkä luonne saattaa Pasin joskus tahtomattaankin aikas kiperiin tilanteisiin.

Muun muassa pyöräilyn puolella hän joutui pienelle pyörälenkille kun hän hävisi aikoinaan futismatsia koskevan vedon suorassa TV-lähetyksessä Jukka Pakkaselle sillä seurauksella, polki talvella lenkin Helsingistä Turkuun.
Polkemisreissu Helsingistä Seinäjoelle oli PK-35:n voitosta Törnävän Pallosta Veikkausliigakarsinnassa.
Muutama vuosi sitten Rautiainen kommentoi Mestareiden liigan lähetyksessä : JOS AC Milan sensaatiomaisesti putoaisi kaudella 2003/04 Mestarien liigan puolivälierissä , niin hän tallustaa Pasilan studiolta Helsingistä kotiinsa Porvooseen,
Seuraavana aamuna Pasi oli sitten voivotellut rakkoja jaloissansa kotisohvallaan Porvoossa. Joku toimittaja taisi vielä dokumentoidakin tuon taivalluksen.

Pasi on siis sanojensa mittainen mies – tekee minkä lupaa !

Tahtoessaan ja tahtomattaan

Välillä Pasi on ollut median pyörteissä tahtomattaan, joskus myös tahtoessaan saada sanansa sanottua. Pasista voidaan sanoa, että hän on todella intohimoinen, työteliäs valmentaja. Pasi ei epäroi kääriä hihoja ja laittaa hihat heilumaan. Hän on rehti valmentaja, joka sanoo asiat suoraan, toiset tahot voisivat ottaa ne hieman vähemmänkin suorasti. Mielestäni Pasi on kuitenkin ihminen, joka on veistetty rehdistä puusta valmentajamaailmassa. Jos Pasista ei ole mitään pahaa kerrottavaa, koitetaan hänestä kuitenkin kaikin keinoin kertoa sitä kuten IS aikoinaan.

Hänestä on kuitenkin sellainen kuva, että kotonakin riittäisi varmasti juttua asiasta kuin asiasta. Kuitenkin Pasi omien sanojensa mukaan on sellainen ihminen, joka pitää hiljaisuudesta, kun ei tarvitse olla koko ajan suuna ja päänä. Myös kotona on mukava olla hiljaisuudessa ja tehdä omia juttuja ja olla Herra ja Hidalgo siinä omassa, ei-julkisessa roolissaan.

Pasi on myös 3 lapsen isä, aviomies ja pitää puutarhan laitosta ynnä muista arkisista jutuista. Kun puhe siirtyy jalkapalloon, on estradilla eri mies. Mutta niin se tuntuu olevan myös musiikin kuin muidenkin urheilijapersoonien saralla. Toiset ovat idoleita nurmi ja jääkentillä, alkoholiin meneviä ja kiivaita persoonia sitten kulissien takana.

Sisarukset

Pasilla on myös sisko, Jutta Rautiainen, joka on sisaruskatraan toinen valmentaja
Hänen siskonsa valmentaa myös jalkapallon saralla. Käpylän palloa 93 Roma – joukkuetta valmentavasta valmentajasta on sanottu muun muassa näin : ” Jutta Rautiainen. Hän on ankarin valmentaja, joka minulla on koskaan ollut. Huutoa piisasi, mutta nyt sitä osaa arvostaa. Kun Jutta karjui, ettei tuolla työmäärällä ja kropalla, joka ei näytä urheilijan kropalta, voi pärjätä, niin tottahan se oli”, sanoo Sanna Valkonen Umeå IK:n toppari ja Suomen naisten futismaajoukkueen pelaaja.

Voi siis olla, että Pasilla on siskonsa kanssa tullut sitä päämääräistä ja periksiantamatonta, intohimoista luonnetta jalkapalloon ja kaikkeen tekemiseen myös geeniperimän kautta. Tai sitten on lapsena ollut nahkakuulat jalansyrjässä kiinni jo synnytyslaitokselta kanssa. Tästä varmasti riittäisi juttua, jos kyselisi asiasta Jutan ja Pasin vanhemmilta. Siitä ehkä sitten joskus myöhemmin.

Tinkimättömästi mutta tiivistettynä

Olemme nyt nauttineet Pasista yhden kauden ajan. Tämä olisi tuhkimotarina, jos TPS olisi voittanut mestaruuden. Kuitenkaan kausi ei ollut mikään floppi, eikä edes katastrofi. Mitali tuli palkintokaappiin ja hyvä loppukausi, joka kuitenkin sai varjonsa alkukauden huonon putken myötä. Mutta kaikki aikanaan varmasti spekuloidaan sitten, jos Pasi lähtee tai KUN hänen aikansa sitten joskus TPSin ruorissa päättyy. Sen ihmeemmittä puheitta :

Kaikki alkoi sieltä 2009 vuoden talvesta, kun Pasi mietti millä rakennuspalikoilla aletaan koutsaamaan joukkuetta. Siinä oli kasa ukkoja kerrakseen, mistä ei osannut sanoa vielä ei juuta eikä jaata. Pasi kuitenkin rupesi töihin. Viime kauden mestaruuden hoitaneen Interin ja TPSin leivisköjen suhteen oli vertailua presseissä mutta Pasi ei siitä välittänyt. Hän teki omaa työtään ja katsoi mihin se riittää.
Harjoituskaudella hävittiin PoPalle ja pelattiin kuitenkin hyviä pelejä ruotsinmaalla jne.
Liigacupissa pelit meni ihan ok mutta ei ollut jatkopeleihin riittävästi mahdollisuuksia.
Kevään aikana alkaneen kauden myötä TPSllä oli kasassa lukuisia tasapelejä, ja tuntui että kärki alkoi karata. Tuli monia hukattuja paikkoja, eikä mitään tahtonut mennä mistään sisään. Moni ajatteli ettei myös Pasin puheet mene riittävästi pelaajien korvista sisään, jotta pelikuviot ja taktiikat alkaisivat toimimaan. Mietittiin toimiiko homma ja meneekö homma reisille? Interillekin kärsitty 2-0 tappio oli jo joidenkin mielestä lähtölaskenta surkealle kaudelle. Simo Valakarikin loukkaantui, Mika "Ärtsi" Ääritalo oli loukkaantuneena eikä Babatunde Wusustakaan ollut tietoa mihin hänen tasonsa liigassa tällä kertaa riittää.

Kenties viime kaudella peli loksahti joidenkin mielestä kohdalleen Pasin ”ärähtämisen” kautta.

Silloin alkoi peli sen jälkeen kulkea ja homma alkoi toimimaan kun muutettiin hieman pelikuvioita. Saatiin Kasper "Kappe" Hämäläinen puolustavaksi kk-mieheksi keskelle ja Brown pelintekijäksi ja Pedersen kävi pistämässä pari maalia pömpeliin, kunnes lähti pamputtamaan eukkoaan aurinkorannoille. Paatelaisen Miksu alkoi olla taas syksyä kohti vireessä ja Babatunde Wusukin teki maaleja ja oli armoton työmyyrä kärjessä ja teki paikkoja muille. Hommassa alkoi kuitenkin olla aikaisemmin sitä valonpilkahdusta, joka sitten alkoi siivittää TPSn tappiottomien pelien putkeen. Se taas toi kuhinaa katsomoon, Aurajoen rannalle ja mediaan, jossa sitten kohistiin siitä, että hävittiin lopussa Jarolle ja mestaruus meni. Pasikos tästä sitten suivaantui ja sanoi, ettei ole missään vaiheessa luvannut kuuta taivaalta, tai että peli olisi valmista kun kausi alkaa. Hän painotti poikien uskomista omaan tekemiseen, sitoutumiseen joukkueen osalta ja katsotaan mihin se riittää.

Mestaruutta ei tullut mutta ei sitä odotettukkaan, paitsi villeimmissä kabinettikeskusteluissa torikahvilan tuolla puolen tois pual jokkee. Mutta mitali tuli, ja siitäkin oltiin sitten jo pettyneitä. Mielestäni Pasin työ on vasta alussa. Pasi sai joukkueelle nyt sitä identiteettiä, mistä TPS tuli ”tunnetuksi” tällä kaudella. Harmillista, että nyt sitten tuntuu kabinettien ja joidenkin pelaajien kesken olevan jonkinlaista sanaharkkaa Pasin ja heidän välillä. Jos Veritas – Paavo Nurmi – stadion ja Iiro Aalto vs Pasi Rautiainen ja Pasin tuuliviiri : Lähteekö Pasi – eiköse lähde - lähteekö se – saataisiin taas selvitetyksi, olisi joukkueella helpompi lähtöviiva lähteä ensi kauteen, kuin mitä viime kaudella. Valmentaja-asia saataisiin aikaisemmin selvitetyksi, pelipaikka tiedetään vasta ensi vuoden puolella, kun liigalisenssejä jaellaan, toimitusjohtaja on eri kuin viime kaudella Petri Jakosen Palloliittoon lähdön myötä mutta silti suunta TPSn kehitykselle on sama.

Mistä kenkä puristaa ?

Tähän on vaikea vastata, kun ei tiedä mitä kulisseissa tapahtuu. Kuulet sitä, tiedät tätä, päättelet tuota. Kaikkeen varmasti saadaan vastaus aikanaan ja jos kabinetissa kuhisee, eiköhän joku siitä sitten vedä omat johtopäätökset ja kerro julkisuuteen, tai ainakin jotakin kautta jollekulle jotain.
Aivan. Yhtä paljon kun saat tästä tekstistä selvän, tietää kansa yhtä paljon tilanteesta. Se on varmasti monien asioiden summa mutta se on ainakin selvä....Pasin tie ei ole vielä kuljettu loppuun, ei pitkiin aikoihin. Oma haave olisi kiekkopuolella nähdä Kai Suikkanen jääkiekon puolella Suomen miesten A-maajoukkueen peräsimessä, Pasi Rautiainen Suomen miesten A-maajoukkueen
perämisessä jalkapallon puolella ja Arsene Wenger Englannin A-maajoukkueen peräsimessä jalkapallon puolella mutta minun päiväuneni ovat sitten jo oma tarinansa.

The.......not end......yet.

Pasia ei aina ymmärretä ja välillä tulee sitä pasi-suomi-pasi - sanakirjajuttuja mediaan jne.

On vaikeaa joskus ymmärtää ihmistä, jonka iho on sitä nahkakuulan pintaa täynnä, jännitys selkärangassa saakka ja puhuu ja pelaa jalkapallosta varmaan unissaankin.

Välillä Pasi näyttää kuin laitapuolen kulkijalta, välillä kabinetin jäseneltä kun vaimo uhkaa kiellolla sinne navan alle, eikä aina tiedä mikä pelissä meni pieleen .

Mutta Pasi on, ja tulee aina olemaan se oma värikäs persoona, se vihreä pieni käpertynyt valmentaja siellä valmennuspenkillä, selin kentälle rankkarin ajaksi kääntynyt jännittäjä, peukalo omalla kukkamaallaan, suomalaisen jalkapallon käkkäräpää ja pilkkeenä silmäkulmassa, jokaisen, ainakin suomalaisen jalkapalloihmisen mielessä ja Matti Even kanssa se kiistattoman suomalaisen futismediakulttuurin kultainen toinen osapuoli ja ehkä pian parhaiten suomalaiset maantiet tunteva kaduntallaaja ja fillaroitsija, The Stadin kundi.