On kaksi asiaa, mitkä pitävät paikkaansa kiekkokauden aikana : Joulu on joka vuosi ja Matti Virmasen ”näillä mennään” kokee päinvastaisen merkityksen.
Jokerit hankkivat tälle kaudelle nimekkäimpinä Antti-Jussi Niemen, Jukka Hentusen, Esa Pirneksen ja päävalmentajaksi tuli Hannu Aravirta.
Tällä hankitulla vitjalla ja kokoonpanolistaa katsottaessa saatiin todeta, että kotimaisilla voimillä mennään tämä kausi....toistaiseksi.
Vielä ei ollut ulkomaisiin hankintoihin kuitenkaan mitään syytä.
Jokerieen peli ei ottanut kulkeakseen. Alusta lähtien oli suunta alavireinen ja vain niukat voitot Ilveksestä ja Hifkistä olivat kertyneet plakkariin. Kotimaisuuteen silti uskottiin ja Hannu Aravirralle taattiin työrauha.
Kunnes....näillä mennään muuttui taas vanhaksi virreksi......kunnes toisin tapahtuu.
Harkimo ilmoitti marraskuun 26. suorassa tv-lähetyksessä vain muutama tunti ennen Hannu Aravirran potkuja, että valmentajalla on työrauha.
"Ara" Hannu Aravirta sai lähteä ja Hannu Jortikka otti Jokerit valmennettavakseen.
Uuden valmentajan tiedottamisesta järjestetystä tilaisuudesta Hannu Jortikan sanat kertoivat jo muutoksia tuulten alkavan puhaltaa Jaffalaan entistä kovemmin :
”Masa, eiköhän sinun ole jo korkea aika luopua näillä mennään -kommentistasi. Muutoksia on tehty - ja niitä tehdään vielä lisää, Jortikka heitti Virmaselle. ”
Aiemmin ensimmäinen muutos oli Semir-Ben Amorin ”hätähankinta” paikkaamaan loukkaantumisia.
Fredrik Bremberg oli ensimmäinen ulkomaalaishankinta ja tässä hankinnassa oli viimeistään kytemässä lähtölaukaus kauden aikana vielä tuleville muutoksille Jokeri-joukkueessa.
Seuraavaksi otettiin testiin Joe Rullieria, joka oli aikaisemmin kaudella pelannut HPKn nutussa muutaman ottelun, onnistumatta kuitenkaan lunastaa pelipaikkaa ritaripaidasta.
Seuraavaksi tuli pakistoon Alex Brooks. Tammikuun 28.päivä Jokerit järjesti tiedotustilaisuuden missä Bates Battaglia saapuu Jokeri-nuttuun pelaamaan loppukaudeksi ja pelaa jo tänään Ässiä vastaan. Eikä siinä kaikki. Jo joulun aikana huhuttuja Nylanderin veljeksiä ei nähdä pelaamassa Jokereissa tällä kaudella......Tämä oli vain osa totuutta. Reilut 1.5 kuukautta myöhemmin Mikael Nylanderin tämän hetken "vahvojen huhujen" perusteella siirto Jokereihin varmistuu.
Tällä materiaalilla alkaa olla jo Jortikkamaiset kasvot. Hannuhan ei tunnetusti ole pelannut millään ”potentiaalisilla” joukkueilla vaan tiimeillä, jotka on rakennettu kasalla euroja pöytään. TPSissä menestystä ei Hannu päässyt nauttimaan kun talouskäyrä osoitti TPSllä alaspäin menestyskäyrän kanssa. Jokereilla ei kuitenkaan tunnu rahat loppuvan. Sillä on varaa maksaa SM-liigan tasolla katsottuna kovaa palkkaa kokonaiselle ykkösketjulliselle pelaajia, vai onko niitä jo kaksi, kahdelle päävalmentajalle ja vielä kotimaisuuskin on jo heitetty romukoppaan.
Aikanaan sanottiin Jortikalla olevan Midaksen kosketus, mielestäni se kosketus muuntaa vain joukkueen panostettavan rahallisen arvon hopeasta kullaksi.
Entä ne juniorit, jotka lupaavasti olivat saamassa näyttöpaikkaa edustusjoukkueessa ?
Ne mahdollisuudet valuivat Hannu Aravirran potkujen myötä viimeistään hukkaan. Jore on alle 20-vuotiaiden päävalmentajana toiminut tällä kaudella mutta hän ei kehitä pelaajia siinä joukkueessa. Hän vain valmentaa heitä turnauksen läpi. Jokereiden penkin takana Hannu valmentaa sellaisella miehistöllä, joka ei paperilla kalpene. Haluan kuitenkin nähdä miten narripaidat selviää tämän kauden loppuun saakka.
Voidaan sanoa, että jos ei mestaruutta tule, on viimeistään tällä Virmasen puuhastelulla naulankanta lyöty ensi kauden alkaessa viimeistään arkkuun. Masa Virmasenhan pitäisi väistyä marraskuussa 50 vuotta täytettyään Jokereiden sikariportaan penkin takaa. Mielestäni Hjallis Harkimo voisi avata silmänsä tämän kauden jälkeen ja pistää hyvä veli – sopimus kylmäksi ja näyttää, ettei Virmasella sitä ammattitaitoa ole koskaan loppujen lopuksi paljoa ollutkaan. Paitsi pelaajien asuntojen sisustuksessa ja korjauksessa.
Jos mestaruus taas tulee, nähdään että se on tullut rahalla ja kovaksi ansioksi sitä en suostu noteeraamaan muuta kuin talouspuolella. Rahaa on mennyt mutta onko mestaruus sen panostuksen arvoista ? Niin kauan, kun Jokerit puuhastelee kuten "isot joukkueet" aikanaan, eikä ota siitä opiksi, ei Ilmalassa Kanada-maljaa nähdä hankitun, ainakaan urheilullisin perustein.
28. tammikuuta 2010
25. tammikuuta 2010
Kohua verkkapukujen catwalkilla ja punaisella matolla
On surullista nähdä , miten media alkaa olemaan joka puolella vallattu sillä pykälällä, miten saataisiin eniten katsojia ja lukijoita. Ei ole enää kyse siitä, mikä on jutun todellinen taso, enää on vain kyse siitä, miten jutusta saataisiin jo otsikon myötä lukijoita kiinnostava.
Jos puhutaan siitä, miten kaupassa koitetaan herättää asiakkaan mielenkiinto eri tuotteisiin, on se tuoksu ja värit ja asettelu. Menet kaupassa käydessäsi pääsisäänkäynnin kautta. Siellä edustalla on erilaiset tuoksuiset osastot kuten kukat, parfyymit ja makeiset. Niillä koitetaan herättää mielenkiintoa. Jos tuotteet itsessään eivät tuoksu, niiden sekaan laitetaan tuoksuesanssia.
Samaa harrastetaan mediassakin. Urheilumediassa koitetaan keksiä uutisten sijaan ”uutisia”, jotka eivät liity melkeimpä millään tavalla itse urheilutapahtumaan. Ne ovat vain ”muun maailman” lisä urheilumaailmaan, josta se media ottaa otsikoita ”muulle maailmalle". Mikä on sitten ”muun maailman” ja urheilumaailman ero ? Se on se, että nykyään otetaan esiin uhkeita muotoja ja seksikkäitä ilmeitä. Tällä herätetään mielenkiintoa mutta se ei ole journalistisen etiikan mukaista toimintaa. Usein näkee myös sen, kun pistetään otsikoita kuvaillen erilaisten verbien kautta henkilöä, mutta ei kerrota kenestä uutisessa on kyse. Tällä jätetään "salaperäisyyden" verho raolleen, jota lukijan on pakko raottaa, klikkaamalla uutista.
Kun luet normaalia päivälehteä, itse lehden pääsivun otsikointi on erilaista kuin mitä sisäsivulla. Isot otsikot – pieni uutisarvo. Tällä haetaan kuitenkin levikkiä ja klikkauksia. Itse sisällön ytimekäs kertominen ei enää riitä. Otsikoilla herätetään mielenkiintoa ostaa lehti tai klikata uutinen auki. Netissä LUE, KATSO - tyyliset kommentit ihmetyttävät myös. Mitä muutakaan niille tekisi kuin lukisi ja katsoisi ?
Tässä on kyse muun kohderyhmän aktivoinnista. Tulevien olympialaisten aikaan tulee varmasti esiin taas kyselyjä ”Kuka on seksikkäin mies/naisleijona?”, uutiset liittyvät kurveja myötäileviin urheiluasuihin ja monet tapahtumat saavat otsikon ylleen täynnä tekijöitä ja verbejä, joista erisnimet puuttuu.
Ketä kiinnostaa jääkiekossa nelosketjun pelaajan sanomiset, jos sitä ei muotoilla otsikoksi ”Tämän hetken kuuma xxxxx(joukkueen)een pelaaja arvostelee nykyligan tuomarijärjestelmää” → ”Nelosketjun 2+0 tehot ensimmäisessä olympiakiekkopelissään iskenyt (pelaaja) xxxx xxxx kritisoi ottelun päätuomaria....” Tämähän ei kiinnostaisi, vai kiinnostaisiko ?
Normaalisti voisi kiinnostaakkin ihan uutisena sellaisenaan, vaikka ei olisi yhtä hohdokas kun ykköskentän laiturin sanomana. Myös nimellinen arvo pelaajan suhteen ratkaisee tietty kiinnostuksen arvon. Mutta enää ei voi sitäkään tietää, kun mielenkiinto alkaa olla kadonnut jo eräiden mediatahojen uutisoinneista.
Toivotaan, että vielä ne eräät kasvonsa säilyttäneet urheilumediatahot eivät tähän koskaan ryhtyisi. Ei ole kyse siitä, kuka saa nopeiten jonkin aiheen uutisoitua. Paremmin voisi katsoa, kuka saa aiheesta parhaimman jutun uutisoitua ja on se uskottavin media.
Jos puhutaan siitä, miten kaupassa koitetaan herättää asiakkaan mielenkiinto eri tuotteisiin, on se tuoksu ja värit ja asettelu. Menet kaupassa käydessäsi pääsisäänkäynnin kautta. Siellä edustalla on erilaiset tuoksuiset osastot kuten kukat, parfyymit ja makeiset. Niillä koitetaan herättää mielenkiintoa. Jos tuotteet itsessään eivät tuoksu, niiden sekaan laitetaan tuoksuesanssia.
Samaa harrastetaan mediassakin. Urheilumediassa koitetaan keksiä uutisten sijaan ”uutisia”, jotka eivät liity melkeimpä millään tavalla itse urheilutapahtumaan. Ne ovat vain ”muun maailman” lisä urheilumaailmaan, josta se media ottaa otsikoita ”muulle maailmalle". Mikä on sitten ”muun maailman” ja urheilumaailman ero ? Se on se, että nykyään otetaan esiin uhkeita muotoja ja seksikkäitä ilmeitä. Tällä herätetään mielenkiintoa mutta se ei ole journalistisen etiikan mukaista toimintaa. Usein näkee myös sen, kun pistetään otsikoita kuvaillen erilaisten verbien kautta henkilöä, mutta ei kerrota kenestä uutisessa on kyse. Tällä jätetään "salaperäisyyden" verho raolleen, jota lukijan on pakko raottaa, klikkaamalla uutista.
Kun luet normaalia päivälehteä, itse lehden pääsivun otsikointi on erilaista kuin mitä sisäsivulla. Isot otsikot – pieni uutisarvo. Tällä haetaan kuitenkin levikkiä ja klikkauksia. Itse sisällön ytimekäs kertominen ei enää riitä. Otsikoilla herätetään mielenkiintoa ostaa lehti tai klikata uutinen auki. Netissä LUE, KATSO - tyyliset kommentit ihmetyttävät myös. Mitä muutakaan niille tekisi kuin lukisi ja katsoisi ?
Tässä on kyse muun kohderyhmän aktivoinnista. Tulevien olympialaisten aikaan tulee varmasti esiin taas kyselyjä ”Kuka on seksikkäin mies/naisleijona?”, uutiset liittyvät kurveja myötäileviin urheiluasuihin ja monet tapahtumat saavat otsikon ylleen täynnä tekijöitä ja verbejä, joista erisnimet puuttuu.
Ketä kiinnostaa jääkiekossa nelosketjun pelaajan sanomiset, jos sitä ei muotoilla otsikoksi ”Tämän hetken kuuma xxxxx(joukkueen)een pelaaja arvostelee nykyligan tuomarijärjestelmää” → ”Nelosketjun 2+0 tehot ensimmäisessä olympiakiekkopelissään iskenyt (pelaaja) xxxx xxxx kritisoi ottelun päätuomaria....” Tämähän ei kiinnostaisi, vai kiinnostaisiko ?
Normaalisti voisi kiinnostaakkin ihan uutisena sellaisenaan, vaikka ei olisi yhtä hohdokas kun ykköskentän laiturin sanomana. Myös nimellinen arvo pelaajan suhteen ratkaisee tietty kiinnostuksen arvon. Mutta enää ei voi sitäkään tietää, kun mielenkiinto alkaa olla kadonnut jo eräiden mediatahojen uutisoinneista.
Toivotaan, että vielä ne eräät kasvonsa säilyttäneet urheilumediatahot eivät tähän koskaan ryhtyisi. Ei ole kyse siitä, kuka saa nopeiten jonkin aiheen uutisoitua. Paremmin voisi katsoa, kuka saa aiheesta parhaimman jutun uutisoitua ja on se uskottavin media.
24. tammikuuta 2010
SM-LIIGA-EXTRA : 75% prosentin tarkkuudella
Kautta on vielä jäljellä mutta nyt voi jo listata hieman kauden onnistujia ja epäonnistujia runkosarjan osalta. Analyysit runkosarjan lopuksi tulee sitten myöhemmin.
Huippu ja pohja on jo käyty läpi. Pitäisi sieltä välistä ottaa ne, minkä suorituksilla on ollut merkitystä liigalle ja joukkueille.
SaiPaa povattiin sarjan viimeiseksi mutta se on niistä jämistä mitä markkinoille jäi, ottanut pisteidentekijät joukkueeseensa. Myös nuoria tähtiä on noussut vastuunkantajiksi ja SaiPa on taas yllättänyt kaikki. Ennakkoluulotonta peliä, pienin notkahduksin pelaava joukkue näyttää ennakkoasetelmille häränpyllyä ja menee materiaalin potentiaali maksimoituna eteenpäin.
Ville Hostikka läksi muualle vastuuta loppukaudeksi hakemaan kun Jere Myllyniemi on ottanut ykköstorjujan viitan, vihdosta viimein jossakin joukkueessa. Joukkue pelaa kotiyleisön edessä hyvää kiekkoa ja Kisapuisto saa taas nauttia yritteliäistä suorituksista.
Jokerit aloitti ihan väärin palkkaamalla Hannu Aravirran. Joukkue ei ole sellainen projekti kuin Pelicans oli ja pääkaupunkiseudulla paineet ovat eri luokkaa. Joukkueessa myös uuden pelitavan omaksuminen ja joukkueen yhteenhitsautuminen ei tuntunut onnistuvan. Jortikan astuessa ruoriin, on pelisuoritukset piristyneet. Mielestäni ketjujen tasapaino ei ollut vain toivotulla tasolla. Nyt Bremberg on saanut vierelleen Hauhtosen joka on erilaisella pelipäällä kuin mitä syksyllä. Myös Hentunen on piristynyt Brembergin kanssa sopivaksi tutkapariksi. Ritakin on saanut tasonnostoa peliinsä. Kotimaisuus ei tälläkään kaudella ollut aluksi valttia mutta ei myöskään joukkueesta mestarikandidaattia yhden hyvän ulkomaalaisen avulla saada vaikka palasia pikaliimalla jotenkin kokoon kursittiinkin. Puolustukseen voi kapsahtaa taival.
Blues menetti Lammassaaren alkukaudella ja kesän aikana myös muutaman ulkomaalaisen. Kotimaisin voimin ollaan sielläkin säästötalkoiden myötä koitettu pyristellä yhden Mezein ollessa kokoonpanossa. Tuntuu kuitenkin että peli heittelehtii kuitenkin liikaa. Tyvestä puuhun noustaan sanoo Juhani Tamminenkin.
Tps pelaa välillä vaativan pelitavan myötä ylä -ja alarajoilla, pakiston ollessa välillä epävarma,omissa soi vaikka pitkästä aikaa myös toisessa päässä kiekot löytävät liigan kärkipään tahtiin verkon perukat. Joukkuepelin taas toimiessa kuka vaan voi kaatua. Putkia seuraa putket, mitä pitäisi saada muutettua tasaisemmiksi pelisuorituksiksi. Budjetti ei paljon vahvistusratkaisuja ole sallinut mutta rahojen ja joukkuuen kanssa ylärajoilla painiessa puolikuntoisten ”rasitteiden” myötä on vain elettävä. Viime kevät näytti että joukkueiden esityksillä voi olla eroa kuin yöllä ja päivällä. No seuran värit ovat musta ja valkoinen. Kaikki ei ole enää niin värikästä. Nyt pelisuoritukset ovat yhtä valovoimaisia ja pimeitä hetkiä kuin joukkuekkin.
Hifkin palaset tuntuvat välillä olevan kohdillaan, välillä ei. Granlundin kaappaaminen ja Ahtolan syttyminen maalikoneeksi ovat olleet piristystä HIFKin peliin kun Haataja oli lasaretissa ja maalivahtipuoli sai kakkovahdin, joka olikin ykkösvahti ja ykkösvahti meni Mestikseen ja tilalle tulikin uusi ykkös/kakkosvahti joka sai rinnalleen Lundellin joka on kakkos/ykkövahti. Myös Clarke oli ykköspakki kunnes on valahtanut välillä asenteen puolesta kakkosparin tasolle Hirson kanssa, joka on flegmaattisuuden myötä valahtanut välillä myös viltin puolelle. Jos joukkue on Nokan näköinen niin suorituksien osalta se on vielä epätasainen niinkuin Nokan Nokkakin. Suorempaa selkää tämä joukkue on kuitenkin ottanut mutta vielä on matkaa kuljettavana.
Ässät on saanut Marko Kivenmäen taas takaisin ja Salmisen, Huhtasen, Luomalan, Rynnäksen, Jyrkkiön ja Mika Niemen esiinmarssi on poikinut myös hyvän ja nuoren rungon ensi kaudelle. Kenties Karri Kivi ei olisi ollu vielä valmis ykkösvalmentajaksi, jos on ollut jatkosopimuksessa tyytyväinen näemmä kakkoskoutsin pestiin myös ensi kaudella. Rautakalliota moni epäili ja ei hän vieläkään mitään ihmeitä ole esittänyt mutta en usko että Ässät pahasti alisuorittaa. Nythän ne ovat jo ylisuorittaneet. Ei siitä enää huonommaksi voi mennä ? Kuitenkin Poriin on tullut taas piristävämpää peliä Suhosen lähdettyä ja jätettyä taiteellisen siveltimen pois kädestä. Rocky on kivi, joka iskee kyllä silmäkulmaan, jos peli ei miellytä.
Kalpa, Kärpät, HPK, JYP eivät ole liigassa mielestäni ihmeemmin vielä esittäneet huonompaa tai parempaa, HPK pelaa toissakauden toisintoa, Kalpa jatkaa siitä mihin viime keväänä jäi, JYP menetti ykkössentterin mutta se ei ole näkynyt radikaalisesti peleissä vaikka kone yski alkukaudella. Kärpät pelaa vaihtelevalla menestyksellä mutta on poffeissa. Kevät näyttää missä Kärpät on lopullisesti. Runkosarja ei ole koskaan kertonut kaikkea.
Kevät on aina oma kautensa.
Koko liigaa on piristänyt ja väsyttänyt samaan aikaan tähtien puuttuminen että niiden syntyminen.
On aina ne vakiot yksittäiset pelaajat, jotka lunastavat palkkansa eteen pisteitä mutta ne ketkä tekevät pisteitä ilman odotuksia, ovat ”alimitoitettuja”, ainakin toistaiseksi palkassaan. Jos katsotaan sijoja 1-3, niiden eroa on 20 pistettä jokaisen sijan välillä. Siitä alaspäin joukkueet mahtuvat 16 pisteen sisään sijoilla 3-13. Sijat Sijat 3-6 5 pisteen, 6-9 vain 7 pisteen ja 10-13 3 pisteen sisään (tilanne 24.1.2010). Kaikki on vielä sarjasijoitusten suhteen mahdollista, paitsi Ilveksen nousu, ellei ihmeitä tapahdu. Lukkokin voi (tuskin) hyytyä mutta viime kaudella JYPin puolivaloilla pelaaminen meinasi kostautua. Runkosarja tuli kuitenkin voitettua ja mestaruus alun puristuksesta selvittyään.
Liiga on ilman valovoimaisia tähtiä vähemmän kiinnostavampi tasoltaan mutta tasaisuudeltaan mielenkiintoisin kausi tähän mennessä. Ei tarvita palkkakattoa kun erot tasoittuvat kun jotkut saavat liikaa palkkaa tasoon nähden, jotkut liian vähän. Siinähän se tasoittuu. Kevät näyttää (toivottavasti) uusia menestyjiä, liiga kaipaa sitä...ja myös ammattituomareita. Kaudesta kauteen.
Huippu ja pohja on jo käyty läpi. Pitäisi sieltä välistä ottaa ne, minkä suorituksilla on ollut merkitystä liigalle ja joukkueille.
SaiPaa povattiin sarjan viimeiseksi mutta se on niistä jämistä mitä markkinoille jäi, ottanut pisteidentekijät joukkueeseensa. Myös nuoria tähtiä on noussut vastuunkantajiksi ja SaiPa on taas yllättänyt kaikki. Ennakkoluulotonta peliä, pienin notkahduksin pelaava joukkue näyttää ennakkoasetelmille häränpyllyä ja menee materiaalin potentiaali maksimoituna eteenpäin.
Ville Hostikka läksi muualle vastuuta loppukaudeksi hakemaan kun Jere Myllyniemi on ottanut ykköstorjujan viitan, vihdosta viimein jossakin joukkueessa. Joukkue pelaa kotiyleisön edessä hyvää kiekkoa ja Kisapuisto saa taas nauttia yritteliäistä suorituksista.
Jokerit aloitti ihan väärin palkkaamalla Hannu Aravirran. Joukkue ei ole sellainen projekti kuin Pelicans oli ja pääkaupunkiseudulla paineet ovat eri luokkaa. Joukkueessa myös uuden pelitavan omaksuminen ja joukkueen yhteenhitsautuminen ei tuntunut onnistuvan. Jortikan astuessa ruoriin, on pelisuoritukset piristyneet. Mielestäni ketjujen tasapaino ei ollut vain toivotulla tasolla. Nyt Bremberg on saanut vierelleen Hauhtosen joka on erilaisella pelipäällä kuin mitä syksyllä. Myös Hentunen on piristynyt Brembergin kanssa sopivaksi tutkapariksi. Ritakin on saanut tasonnostoa peliinsä. Kotimaisuus ei tälläkään kaudella ollut aluksi valttia mutta ei myöskään joukkueesta mestarikandidaattia yhden hyvän ulkomaalaisen avulla saada vaikka palasia pikaliimalla jotenkin kokoon kursittiinkin. Puolustukseen voi kapsahtaa taival.
Blues menetti Lammassaaren alkukaudella ja kesän aikana myös muutaman ulkomaalaisen. Kotimaisin voimin ollaan sielläkin säästötalkoiden myötä koitettu pyristellä yhden Mezein ollessa kokoonpanossa. Tuntuu kuitenkin että peli heittelehtii kuitenkin liikaa. Tyvestä puuhun noustaan sanoo Juhani Tamminenkin.
Tps pelaa välillä vaativan pelitavan myötä ylä -ja alarajoilla, pakiston ollessa välillä epävarma,omissa soi vaikka pitkästä aikaa myös toisessa päässä kiekot löytävät liigan kärkipään tahtiin verkon perukat. Joukkuepelin taas toimiessa kuka vaan voi kaatua. Putkia seuraa putket, mitä pitäisi saada muutettua tasaisemmiksi pelisuorituksiksi. Budjetti ei paljon vahvistusratkaisuja ole sallinut mutta rahojen ja joukkuuen kanssa ylärajoilla painiessa puolikuntoisten ”rasitteiden” myötä on vain elettävä. Viime kevät näytti että joukkueiden esityksillä voi olla eroa kuin yöllä ja päivällä. No seuran värit ovat musta ja valkoinen. Kaikki ei ole enää niin värikästä. Nyt pelisuoritukset ovat yhtä valovoimaisia ja pimeitä hetkiä kuin joukkuekkin.
Hifkin palaset tuntuvat välillä olevan kohdillaan, välillä ei. Granlundin kaappaaminen ja Ahtolan syttyminen maalikoneeksi ovat olleet piristystä HIFKin peliin kun Haataja oli lasaretissa ja maalivahtipuoli sai kakkovahdin, joka olikin ykkösvahti ja ykkösvahti meni Mestikseen ja tilalle tulikin uusi ykkös/kakkosvahti joka sai rinnalleen Lundellin joka on kakkos/ykkövahti. Myös Clarke oli ykköspakki kunnes on valahtanut välillä asenteen puolesta kakkosparin tasolle Hirson kanssa, joka on flegmaattisuuden myötä valahtanut välillä myös viltin puolelle. Jos joukkue on Nokan näköinen niin suorituksien osalta se on vielä epätasainen niinkuin Nokan Nokkakin. Suorempaa selkää tämä joukkue on kuitenkin ottanut mutta vielä on matkaa kuljettavana.
Ässät on saanut Marko Kivenmäen taas takaisin ja Salmisen, Huhtasen, Luomalan, Rynnäksen, Jyrkkiön ja Mika Niemen esiinmarssi on poikinut myös hyvän ja nuoren rungon ensi kaudelle. Kenties Karri Kivi ei olisi ollu vielä valmis ykkösvalmentajaksi, jos on ollut jatkosopimuksessa tyytyväinen näemmä kakkoskoutsin pestiin myös ensi kaudella. Rautakalliota moni epäili ja ei hän vieläkään mitään ihmeitä ole esittänyt mutta en usko että Ässät pahasti alisuorittaa. Nythän ne ovat jo ylisuorittaneet. Ei siitä enää huonommaksi voi mennä ? Kuitenkin Poriin on tullut taas piristävämpää peliä Suhosen lähdettyä ja jätettyä taiteellisen siveltimen pois kädestä. Rocky on kivi, joka iskee kyllä silmäkulmaan, jos peli ei miellytä.
Kalpa, Kärpät, HPK, JYP eivät ole liigassa mielestäni ihmeemmin vielä esittäneet huonompaa tai parempaa, HPK pelaa toissakauden toisintoa, Kalpa jatkaa siitä mihin viime keväänä jäi, JYP menetti ykkössentterin mutta se ei ole näkynyt radikaalisesti peleissä vaikka kone yski alkukaudella. Kärpät pelaa vaihtelevalla menestyksellä mutta on poffeissa. Kevät näyttää missä Kärpät on lopullisesti. Runkosarja ei ole koskaan kertonut kaikkea.
Kevät on aina oma kautensa.
Koko liigaa on piristänyt ja väsyttänyt samaan aikaan tähtien puuttuminen että niiden syntyminen.
On aina ne vakiot yksittäiset pelaajat, jotka lunastavat palkkansa eteen pisteitä mutta ne ketkä tekevät pisteitä ilman odotuksia, ovat ”alimitoitettuja”, ainakin toistaiseksi palkassaan. Jos katsotaan sijoja 1-3, niiden eroa on 20 pistettä jokaisen sijan välillä. Siitä alaspäin joukkueet mahtuvat 16 pisteen sisään sijoilla 3-13. Sijat Sijat 3-6 5 pisteen, 6-9 vain 7 pisteen ja 10-13 3 pisteen sisään (tilanne 24.1.2010). Kaikki on vielä sarjasijoitusten suhteen mahdollista, paitsi Ilveksen nousu, ellei ihmeitä tapahdu. Lukkokin voi (tuskin) hyytyä mutta viime kaudella JYPin puolivaloilla pelaaminen meinasi kostautua. Runkosarja tuli kuitenkin voitettua ja mestaruus alun puristuksesta selvittyään.
Liiga on ilman valovoimaisia tähtiä vähemmän kiinnostavampi tasoltaan mutta tasaisuudeltaan mielenkiintoisin kausi tähän mennessä. Ei tarvita palkkakattoa kun erot tasoittuvat kun jotkut saavat liikaa palkkaa tasoon nähden, jotkut liian vähän. Siinähän se tasoittuu. Kevät näyttää (toivottavasti) uusia menestyjiä, liiga kaipaa sitä...ja myös ammattituomareita. Kaudesta kauteen.
Tylsä ja ruosteinen vs harmaa ja hampaaton - kabinetti
Kummassakin joukkueessa ollaan pyritty pitämään toiminta omannäköisena ja omanlaisena. Näiden kahden välillä menestys ylipäätään on jäänyt uupumaan kymmenien vuosien taakse satunnaista mestaruutta ja pronsseja lukuunottamatta. Joukkueet operoivat n. 1.5 miljoonan budjetilla aina edelliskaudesta ja kesken kauden hankituista hankinnoista riippuen. Kummallakin on ulkomaalainen omistaja, jonka rahavarannoista voisi ammentaa muutama sata tuhatta myös pelaajabudjettiin. Ollaan kuitenkin pelätty, että joukkueista tulisi vain rahantekokone. Siksi vallankahvaa ei olla annettu täysin ulkomaalaisomistajille.
Kummankin johdossa on kuitenkin hämäläistä, hidasta ja jääräpäistä toimintaa. Kummatkin ovat tehneet vuosien saatossa virheitä ja ollaan puhuttu myös joskus näiden kahden joukkueen yhdistämisestä. Se ei ole tullut ajankohtaiseksi työläisjoukkueen, Ilveksen ja porvarijoukkueen, Tapparan välillä missään vaiheessa. Olisiko syytä ?
Jos katsotaan, miten joukkueet ovat vuosien saatossa koottu, on tällä hetkellä Tapparalla tähtinään Jonas Enlund, Jori Lehterä, Tuukka Mäntylä, Pekka Saravo ja Harri Säteri.
Ilveksellä on Jani Hurme, Jussi Pesonen, Markus Seikola ja Colby Genoway.
Lehterä ja Enlund napattiin Jokereista, jotka ovat lunastaneet odotukset. Säteri on oman juniorituotannon tähtiä, Mäntylä ja Saravo ovat entisiä Tappara-ikoneja ja maajoukkuestatustakin aikanaan nauttinutta joukkoa. Janne Ojasen paluu ei onnistunut ihan niinkuin Selänteellä, Pisteitä saatiin odottaa ja loukkaantumista taas kerran. Saatiin muutama 8n kannattaja halliin, muuta arvoa Jannella ei tälle kaudelle joukkueeseen oikein ole ollut.
Jani Hurme tuli kesken kauden keskenkuntoisena Ruotsista Ilvekseen , Jussi Pesonen ei ole ollut Ilvekselle se liideri, johtaja, sateentekijä. Alkukaudella tehoja syntyi. Sitten ne katosivat. Sitä hän ei ollut myöskään HIFKissä, joka suorittaisi tähtenä illasta toiseen. Seikola oli viime kaudella isompien vapauksien kera liigan ykköspakki, tälläkin kaudella pisteitä on tullut ihan mukavasti. Colby Genoway piristi viime kauden loppua ja tuli kesken kauden myös tällä kaudella. Syöttää hän osaa mutta missä maalit ?
Ilveksellä ei ole riittävästi niitä työtätekeviä maalintekijöitä, jotka kääntävät syötöt maaleiksi. Ilves osaa tehdä maaleja mutta ei riittävästi. Maalissa Tapparallakaan ei Lehdolla enää pärjää, Ilves ei pärjää enää Markus Korhosilla tai Juha Pitkämäellä. Missä odottaa uusi Tuukka Rask ? Keskenkuntoinen Jani Hurmekin oli ensin puolen tusinaa peliä poissa. Onko hänestäkään muurintekijäksi Ilveksen maalille jotta karsinnat vältettäisiin ? Tuskin. Ehkä sitten ensi kaudella ollessaan kunnossa kauden alusta alkaen.
Mikko Saarisella kesti jonkun aikaa saada Tapparan kone käymään. Oli Ojasen ennätysjahtia, Mäntylän episodeja, loukkaantumisia sun muuta. Harjottelun tehostamisella ja mediashown taaksejäämisellä on oma osuutensa.
Ilveksellä tuntuu kuitenkin, että nuorista Mälkiä osaa leipoa ennemmin tähtiä kuin jo uransa ehtoopuolella olevista Pasi Määttäsestä tai Antti Hulkkosesta. Entinen Ilves-sydän ei ole Antti Bruunista tai Ville Snellmannista paljon mitään irti saanut. Jesse Niinimäki on vihdoin alkanut oppia tekemään töitä eli pelaamaan, mutta puoli kautta sen opetteluun on ollut liikaa.
Myös lukuisat hudit ulkomaalaisosastolla eivät ole kantaneet hedelmää. Tapparalla Guollan tulon jälkeen peli tasapainottui. Myös Lee Goren oli ihan ok stuntti alkukaudelle ja tehoja syntyi. Sielläkin ailahtelua kuitenkin oli muutaman pelin ajan ennen keikan loppua. Se synnytti tehottomuutta.
Ilveksellä kesken kauden tulleet ulkomaalaishankinnat eivät ole paljon ihmeitä esittäneet. Ihmetystä kylläkin, jotain kun on tarttenu tehdä, edes vähän, että kelkka kääntyisi.
Tapparassakaan ei reagoitu aikanaan kolman huippupakin lähtöön vaan mentiin näennäisillä korvaajilla. Hämäläistä hitautta reagoinnissa on ollut siis sielläkin viime vuosina.
Ilveksen hopeasta HIFKta vastaan Olli Jokisen vielä pelatessa SM-liigassa ei moni enää muistele. Tai viime kerralla Mälkiän vierailun tuomaa pronssia. Tapparan mestaruus tuli kahvakiekolla. Pronssi "pelikirjattomuudella".
Ilveksellä ollaan mestaruudesta voitu vain unelmoida. Yksi hopea ja pronssi kertoo vain melkein nappiin menneistä kausista. Nekin ajat painottuvat vanhantyylisen kiekon aikaan. Sen jälkeen monenmoista valmentajaa on Ilveksen penkin takana ollut.
Viime vuosina pelikirjan raikkaus ei ole Ilveksen penkin takaa esiin tuoksunut vaan kilpaa hikisten miesten keskellä pelikirjan ummehtunut haju on sieltä leijaillut. Aina on pelien sujuminen Ilveksellä jäänyt jostain kiinni. Siis slloin kun sinne ollaan päästy. Valmentajasta, joka osaa piiskata joukkuetta eteenpäin ? Aivan, sitä ei ole ollut.
Kenties Raimo Summanen voisi herättää joukkuetta mutta se ei ole Ilveksen "näköinen" valmentaja. Kohta saisi jotain radikaalia siellä penkin takana olla. Muuten käy huonosti.
Ilveksellä on ollut Juha Pajuojaa ja Sakari Pietilää, joiden pelikirjat ja auktoriteetti ei ole riittänyt kantamaan ilvestä pitkälle. Nyt on Mälkiä, jolla on joukkueen asenteen kanssa työtä tehtävänä.
Tapparalla oli Rautakorven jälkeen Urama ja sitten Saarinen. Urama saavutti tapparassa "palitavattomuudella" pronssin ja Lukossakin työ ottaa aikansa. Hyvältä näyttää tänä toisena kautena mutta ollaan sielläkin vielä vasta runkosarjassa.
Saarisella oli oma henkilökohtainen taistelu terveyden kanssa ja viime kauden loppu meni osaltaan sen myötä pipariksi. Mutta nyt on tänä keväänä aika saada jotakin tehdyksi tai palli heiluu tai taisi jo hieman ennen joulua heiluakkin. Kulunut joulun jälkeinen aika on pelastanut mutta kuinka pitkälle se riittää ? Jori Lehterän loukkaantuminen voisi olla liian kova pala, kun melkein yhden kortin varassa mennään.
Ensi kaudella Mälkiä tällä tietoa jatkaa Ilveksessä, Saarinen ei varmaankaan Tapparassa. Siihenkin saadaan kuitenkin helmikuun puolella vielä lisää selvyyttä. Olympialaisten aikana asiaa sorvataan.
Tällä kaudella Jori Lehterä voi yksin ratkaista pelejä Tapparan eduksi, kuka ratkaisee Colbyn syötöistä ilveksen sarjapaikan säilymisen ? Suunnat ovat taas eri suuntaan. Jotai tarttis tehrä, nääs.
Koska kabineteissa ratkaistaan se, että johto kaipaa uusia näkemyksiä ja hieman radikaalimpia ratkaisuja kuin turvautua lähimpiin ja vanhassa vara parempiin, joiden parasta ennen on jo mennyt tai joiden kyvyt ei riitä. On aika katsoa Näsijärveä edemmäs kalaan, mitä verkkoon tarttuu.
Kummankin johdossa on kuitenkin hämäläistä, hidasta ja jääräpäistä toimintaa. Kummatkin ovat tehneet vuosien saatossa virheitä ja ollaan puhuttu myös joskus näiden kahden joukkueen yhdistämisestä. Se ei ole tullut ajankohtaiseksi työläisjoukkueen, Ilveksen ja porvarijoukkueen, Tapparan välillä missään vaiheessa. Olisiko syytä ?
Jos katsotaan, miten joukkueet ovat vuosien saatossa koottu, on tällä hetkellä Tapparalla tähtinään Jonas Enlund, Jori Lehterä, Tuukka Mäntylä, Pekka Saravo ja Harri Säteri.
Ilveksellä on Jani Hurme, Jussi Pesonen, Markus Seikola ja Colby Genoway.
Lehterä ja Enlund napattiin Jokereista, jotka ovat lunastaneet odotukset. Säteri on oman juniorituotannon tähtiä, Mäntylä ja Saravo ovat entisiä Tappara-ikoneja ja maajoukkuestatustakin aikanaan nauttinutta joukkoa. Janne Ojasen paluu ei onnistunut ihan niinkuin Selänteellä, Pisteitä saatiin odottaa ja loukkaantumista taas kerran. Saatiin muutama 8n kannattaja halliin, muuta arvoa Jannella ei tälle kaudelle joukkueeseen oikein ole ollut.
Jani Hurme tuli kesken kauden keskenkuntoisena Ruotsista Ilvekseen , Jussi Pesonen ei ole ollut Ilvekselle se liideri, johtaja, sateentekijä. Alkukaudella tehoja syntyi. Sitten ne katosivat. Sitä hän ei ollut myöskään HIFKissä, joka suorittaisi tähtenä illasta toiseen. Seikola oli viime kaudella isompien vapauksien kera liigan ykköspakki, tälläkin kaudella pisteitä on tullut ihan mukavasti. Colby Genoway piristi viime kauden loppua ja tuli kesken kauden myös tällä kaudella. Syöttää hän osaa mutta missä maalit ?
Ilveksellä ei ole riittävästi niitä työtätekeviä maalintekijöitä, jotka kääntävät syötöt maaleiksi. Ilves osaa tehdä maaleja mutta ei riittävästi. Maalissa Tapparallakaan ei Lehdolla enää pärjää, Ilves ei pärjää enää Markus Korhosilla tai Juha Pitkämäellä. Missä odottaa uusi Tuukka Rask ? Keskenkuntoinen Jani Hurmekin oli ensin puolen tusinaa peliä poissa. Onko hänestäkään muurintekijäksi Ilveksen maalille jotta karsinnat vältettäisiin ? Tuskin. Ehkä sitten ensi kaudella ollessaan kunnossa kauden alusta alkaen.
Mikko Saarisella kesti jonkun aikaa saada Tapparan kone käymään. Oli Ojasen ennätysjahtia, Mäntylän episodeja, loukkaantumisia sun muuta. Harjottelun tehostamisella ja mediashown taaksejäämisellä on oma osuutensa.
Ilveksellä tuntuu kuitenkin, että nuorista Mälkiä osaa leipoa ennemmin tähtiä kuin jo uransa ehtoopuolella olevista Pasi Määttäsestä tai Antti Hulkkosesta. Entinen Ilves-sydän ei ole Antti Bruunista tai Ville Snellmannista paljon mitään irti saanut. Jesse Niinimäki on vihdoin alkanut oppia tekemään töitä eli pelaamaan, mutta puoli kautta sen opetteluun on ollut liikaa.
Myös lukuisat hudit ulkomaalaisosastolla eivät ole kantaneet hedelmää. Tapparalla Guollan tulon jälkeen peli tasapainottui. Myös Lee Goren oli ihan ok stuntti alkukaudelle ja tehoja syntyi. Sielläkin ailahtelua kuitenkin oli muutaman pelin ajan ennen keikan loppua. Se synnytti tehottomuutta.
Ilveksellä kesken kauden tulleet ulkomaalaishankinnat eivät ole paljon ihmeitä esittäneet. Ihmetystä kylläkin, jotain kun on tarttenu tehdä, edes vähän, että kelkka kääntyisi.
Tapparassakaan ei reagoitu aikanaan kolman huippupakin lähtöön vaan mentiin näennäisillä korvaajilla. Hämäläistä hitautta reagoinnissa on ollut siis sielläkin viime vuosina.
Ilveksen hopeasta HIFKta vastaan Olli Jokisen vielä pelatessa SM-liigassa ei moni enää muistele. Tai viime kerralla Mälkiän vierailun tuomaa pronssia. Tapparan mestaruus tuli kahvakiekolla. Pronssi "pelikirjattomuudella".
Ilveksellä ollaan mestaruudesta voitu vain unelmoida. Yksi hopea ja pronssi kertoo vain melkein nappiin menneistä kausista. Nekin ajat painottuvat vanhantyylisen kiekon aikaan. Sen jälkeen monenmoista valmentajaa on Ilveksen penkin takana ollut.
Viime vuosina pelikirjan raikkaus ei ole Ilveksen penkin takaa esiin tuoksunut vaan kilpaa hikisten miesten keskellä pelikirjan ummehtunut haju on sieltä leijaillut. Aina on pelien sujuminen Ilveksellä jäänyt jostain kiinni. Siis slloin kun sinne ollaan päästy. Valmentajasta, joka osaa piiskata joukkuetta eteenpäin ? Aivan, sitä ei ole ollut.
Kenties Raimo Summanen voisi herättää joukkuetta mutta se ei ole Ilveksen "näköinen" valmentaja. Kohta saisi jotain radikaalia siellä penkin takana olla. Muuten käy huonosti.
Ilveksellä on ollut Juha Pajuojaa ja Sakari Pietilää, joiden pelikirjat ja auktoriteetti ei ole riittänyt kantamaan ilvestä pitkälle. Nyt on Mälkiä, jolla on joukkueen asenteen kanssa työtä tehtävänä.
Tapparalla oli Rautakorven jälkeen Urama ja sitten Saarinen. Urama saavutti tapparassa "palitavattomuudella" pronssin ja Lukossakin työ ottaa aikansa. Hyvältä näyttää tänä toisena kautena mutta ollaan sielläkin vielä vasta runkosarjassa.
Saarisella oli oma henkilökohtainen taistelu terveyden kanssa ja viime kauden loppu meni osaltaan sen myötä pipariksi. Mutta nyt on tänä keväänä aika saada jotakin tehdyksi tai palli heiluu tai taisi jo hieman ennen joulua heiluakkin. Kulunut joulun jälkeinen aika on pelastanut mutta kuinka pitkälle se riittää ? Jori Lehterän loukkaantuminen voisi olla liian kova pala, kun melkein yhden kortin varassa mennään.
Ensi kaudella Mälkiä tällä tietoa jatkaa Ilveksessä, Saarinen ei varmaankaan Tapparassa. Siihenkin saadaan kuitenkin helmikuun puolella vielä lisää selvyyttä. Olympialaisten aikana asiaa sorvataan.
Tällä kaudella Jori Lehterä voi yksin ratkaista pelejä Tapparan eduksi, kuka ratkaisee Colbyn syötöistä ilveksen sarjapaikan säilymisen ? Suunnat ovat taas eri suuntaan. Jotai tarttis tehrä, nääs.
Koska kabineteissa ratkaistaan se, että johto kaipaa uusia näkemyksiä ja hieman radikaalimpia ratkaisuja kuin turvautua lähimpiin ja vanhassa vara parempiin, joiden parasta ennen on jo mennyt tai joiden kyvyt ei riitä. On aika katsoa Näsijärveä edemmäs kalaan, mitä verkkoon tarttuu.
SM-LIIGA-EXTRA : Kauden ääripäät
Kuluvan kauden SM-liigan runkosarjasta on nyt kulunut 3/4 osaa. Otteluita on vielä jäljellä 14-16 riippuen joukkueiden ottelumäärästä. Tähän mennessä on hyvä tarkastella liigaa kahden eri ääripään kautta.
Tähän mennessä Lukon johto on hieman kaventunut alkukauden hurjan lennon jälkeen ja otteisiin on tullut hieman tasaisuutta. Maalivahtikauppoja tehtiin ja Petri Vehanen on jatkanut KHLssä siitä mihin Suomessa jäi. 13 voittoa 18 ottelusta ja 1.47 keskiarvo päästetyissä maaleissa ja torj.% päälle 93n. Tässä on kenties se palanen mitä Lukko voi tulla kaipaamaan playoffien alkaessa.
HIFKn Lennart Petrellin sanomana ”Lukko on tällä hetkellä niin hyvä joukkue”. Uraman kiekko-opit kokivat kesällä muutoksia ja joukkueen runko vaihtui sitoutuneempaan joukkoon. 90-luvun kiekolla mennään 2010 – luvun liigassa. Ainakin parannusta tulee viime kauden sijoitukseen useampikin pykälä runkosarjan loputtua. Mutta maalivahtipeli ei ole tällä hetkellä loistavaa, se on Tellqvist – Kaarna – kaksikolla ”ihan hyvää”. Varaa on kuitenkin parantaa, puolivaloilla runkosarjan voitto pitäisi olla hoidettu. Playoffeissa alkaa sitten omat pelit. Aikanaan suvereenisen runkosarjan pelannut Tappara sitten hieman kopsahti Kärppiin, joka matkasi finaaliin ilman muttia.
"Silti Uraman harjoittama kiekollinen pelitapa toi esille omat rajoitteensa, sen verran totaalisesti ykköskenttä ja kaksi kolmesta avainpuolustajasta hyytyivät pudotuspeleissä. Kiekollista peliä ja maukkaita syöttöketjuja voi hieroa runkosarjan suomassa tilassa ja ajassa. Pudotuspeleissä sen sijaan peli tiivistyy ja tempo nopeutuu, jolloin vastustajat antavat aktiivisesti painetta ja ajavat tilanteet loppuun." Tämä oli virsi Tapparassa, mitä lukeekaan kaude päätöstekstissä lukon playoffien päätyttyä ? Siellä pelikirjan kanssa kannattaa hieman muuttaa pelityyliä. Muuten voi käydä KalPaten.
Ilves, tuntuu että alusta asti joukkuetta ollaan rakennettu väärin. Pitkämäen itseluottamuksen piti palata takaisin ja tämän kauden piti olla se ”the second chance”. Ilveksessä tunnuttiin menevän Seikolan mukana hyvässä ja pahassa viime kaudella. Nyt tuntuu, että työnteon kautta nykyjoukkue ei ole halukas töitä tekemään. Johtajuutta ei joukkueessa ole ollut enää entiseen tapaan. Onko Helmisen ja Viitakosken haamut pukukopin yllä?
Hiljainen johtajuus ja pelien kääntäminen voitoksi riitti aikanaan. Enää ei tunnu alkuauden liekeissä ollutta Pesostakaan pelaaminen kiinnostavan. Säästyypä Peltomaalta mersun verran rahaa tätä menoa. Seikolankin tehot ovat viime kauteen verraten varjo vain. Mälkiän epäsuosioon joutuminen ei ole edesauttanut pelien sujumista. Fanien reagointi tilanteeseen on ollut ymmärrettävää. Hautamaa tuntuu olevan hieman samanlainen mies puuhastelemassa johtopuolella kuin Christian Ruuttu Bluesissa tai Matti Virmanen Jokereissa. Ammattitaitoa ja osaamista ei hommaan riittävästi ole. Taustallakin johdossa on ongelmansa mutta kasvot ongelmalle antaa Hautamaa.
Jos jotain koittaa pelastaa tältä kaudelta, olisi se ollut kasvot. Mälkiän jatkosopimus voi olla omanlaisensa riski ja lähtölaskenta Ilves-johdolle. Pitkäjänteisyys voi koitua lyhyen tähtäimen katastrofaaliseksi ratkaisuksi ja kalliiksi, jopa liigapaikan verran.
Tähän mennessä Lukon johto on hieman kaventunut alkukauden hurjan lennon jälkeen ja otteisiin on tullut hieman tasaisuutta. Maalivahtikauppoja tehtiin ja Petri Vehanen on jatkanut KHLssä siitä mihin Suomessa jäi. 13 voittoa 18 ottelusta ja 1.47 keskiarvo päästetyissä maaleissa ja torj.% päälle 93n. Tässä on kenties se palanen mitä Lukko voi tulla kaipaamaan playoffien alkaessa.
HIFKn Lennart Petrellin sanomana ”Lukko on tällä hetkellä niin hyvä joukkue”. Uraman kiekko-opit kokivat kesällä muutoksia ja joukkueen runko vaihtui sitoutuneempaan joukkoon. 90-luvun kiekolla mennään 2010 – luvun liigassa. Ainakin parannusta tulee viime kauden sijoitukseen useampikin pykälä runkosarjan loputtua. Mutta maalivahtipeli ei ole tällä hetkellä loistavaa, se on Tellqvist – Kaarna – kaksikolla ”ihan hyvää”. Varaa on kuitenkin parantaa, puolivaloilla runkosarjan voitto pitäisi olla hoidettu. Playoffeissa alkaa sitten omat pelit. Aikanaan suvereenisen runkosarjan pelannut Tappara sitten hieman kopsahti Kärppiin, joka matkasi finaaliin ilman muttia.
"Silti Uraman harjoittama kiekollinen pelitapa toi esille omat rajoitteensa, sen verran totaalisesti ykköskenttä ja kaksi kolmesta avainpuolustajasta hyytyivät pudotuspeleissä. Kiekollista peliä ja maukkaita syöttöketjuja voi hieroa runkosarjan suomassa tilassa ja ajassa. Pudotuspeleissä sen sijaan peli tiivistyy ja tempo nopeutuu, jolloin vastustajat antavat aktiivisesti painetta ja ajavat tilanteet loppuun." Tämä oli virsi Tapparassa, mitä lukeekaan kaude päätöstekstissä lukon playoffien päätyttyä ? Siellä pelikirjan kanssa kannattaa hieman muuttaa pelityyliä. Muuten voi käydä KalPaten.
Ilves, tuntuu että alusta asti joukkuetta ollaan rakennettu väärin. Pitkämäen itseluottamuksen piti palata takaisin ja tämän kauden piti olla se ”the second chance”. Ilveksessä tunnuttiin menevän Seikolan mukana hyvässä ja pahassa viime kaudella. Nyt tuntuu, että työnteon kautta nykyjoukkue ei ole halukas töitä tekemään. Johtajuutta ei joukkueessa ole ollut enää entiseen tapaan. Onko Helmisen ja Viitakosken haamut pukukopin yllä?
Hiljainen johtajuus ja pelien kääntäminen voitoksi riitti aikanaan. Enää ei tunnu alkuauden liekeissä ollutta Pesostakaan pelaaminen kiinnostavan. Säästyypä Peltomaalta mersun verran rahaa tätä menoa. Seikolankin tehot ovat viime kauteen verraten varjo vain. Mälkiän epäsuosioon joutuminen ei ole edesauttanut pelien sujumista. Fanien reagointi tilanteeseen on ollut ymmärrettävää. Hautamaa tuntuu olevan hieman samanlainen mies puuhastelemassa johtopuolella kuin Christian Ruuttu Bluesissa tai Matti Virmanen Jokereissa. Ammattitaitoa ja osaamista ei hommaan riittävästi ole. Taustallakin johdossa on ongelmansa mutta kasvot ongelmalle antaa Hautamaa.
Jos jotain koittaa pelastaa tältä kaudelta, olisi se ollut kasvot. Mälkiän jatkosopimus voi olla omanlaisensa riski ja lähtölaskenta Ilves-johdolle. Pitkäjänteisyys voi koitua lyhyen tähtäimen katastrofaaliseksi ratkaisuksi ja kalliiksi, jopa liigapaikan verran.
4. tammikuuta 2010
IMO : Urheiluselostajat
Esinäytös
Olen päättänyt aloittaa oman mielipiteen esille tuovan juttusarjan. Aikaisemmin olen pyrkinyt tuomaan esille faktoihin perustuvaa juttua. Niissä olen koittanut pitäytyä mahdollisimman paljon sellaisessa linjassa, missä olen koittanut pitää oman mielipiteen olematta hallitsevassa asemassa jutun suhteen. Nyt mielestäni uuden vuoden alettua, on aika myös joskus kertoa siitä, mikä minun mielestäni on oikein tai väärin.
Tämä idea lähti liikkeelle jo ensimmäisestä blogikirjoituksestani. Silloin rykäisin karstat pois konehuoneesta, jotta homma lähtisi jotenkin toimimaan sen saatuani alulle. Aina jokaisessa blogissa olen kertonut jostai asiasta ohuesti mielipiteeni, päästämättä sitä kuitenkaan valloilleen. Olen muissa yhteyksissä kertonut mielipiteeni suoraan asioista, saamatta sitä kuitenkaan useamman silmäparin tietoisuuteen. Nämäkin ovat vain omia mielipiteitä, mitä tässä juttusarjassa tulen kertomaan ja ovat vähän offtopic - aiheita normaalista linjastani. Niin sanotut EXTRA - jutut, ovat ehkä parempi nimitys näille. Mielestäni kuitenkin välillä on hyvä päästellä ilmoille omia mielipiteitä joistakin aiheista ja siksi IN MY OPINION eli minun mielipiteeni - juttusarja oli aika ottaa lisäksi normaalia blogeiluani.
En lähde kuitenkaan tyylilleni uskollisena asioista mitenkään haukkumaan tai jotain asiaa solvaamaan julkisesti vaan koitan kertoa senkin asiallisesti, mitä mieltä jostakin asiasta olen. Tarkoitukseni on vain pistää oma siemen kylvämään sille isolle pellolle, missä muidenkin mielipiteet itävät.
Johdanto
Suomessa on paljon eri urheiluselostajia, joista jokaisesta varmaan voisi kirjoittaa omanlaisensa jutun. Koen kuitenkin reiluksi kirjoittaa yhteenvedon heistä, joiden olen kuullut ja ”nähnyt” selostavan kuitenkaan nimiä mainitsematta. Jos seuraat urheilua, tekstistä voi ehkä lukea joistain virkkeistä joitakin persoonien kuvailuja tarkoituksellisesti tai tahattomasti.
Pointti jutussani on sillä, että kerron minkälainen on minun mielestäni hyvä selostaja, kansalaisuudesta riippumatta.
Makuasioista voi kiistellä ja siitä voi antaa kommentteja, jotka ovat mieluisia. Voisin kertoa tässä jutussa kestä pidän ja kestä en pidä. Se ei olisi minun mielestäni oikein, koska jokaisessa selostajassa on hyvää ja huonoa. Joissakin ei ole sitä kumpaakaan. He tekevät sitä kuitenkin työkseen ja toivottavasti itse joskus huomaavat, jos eivät ole tienaamassa leipää sen oikean työn parissa.
Mutta itse asiaan.
URHEILUSELOSTAJAT
Kun valitaan lajista riippumatta, sellainen henkilö selostamaan, joka osaa hommansa, kuuluu siihen mielestäni seuraavat asiat :
- Kyseinen ihminen on omanlaisensa persoona, joka osaa eläytyä tapahtumiin, kuin se tapahtuma olisi pala, joka putoaa hänen sydämmestään.
Tässä on mielestäni sellainen ominaisuus, joka vain harvalla on. Se selostuksen keskeltä huokuva kiinnotus, rakkaus, eläytyminen lajin pariin pitää tulla sieltä rivien välistä kuulijalle ja katsojalle välittyväksi. Voi jos, saisimme katsoa pienestä webkamerasta, kun joku selostaa jotakin lajia, saisimme siitä paljon enemmän irti silmillämme kuin vain korvillamme.
Tämä henkilö kertoo oman mielipiteensä asioihin mutta ei anna sen vaikuttaa liikaa selostamiseen jatkoa ajatellen.
Jos otetaan käsittelyyn sellainen usein kuultava piirre, mikä paistaa selostajan puheesta läpi, on se että he joko kannattavat toista joukkuetta, jonka puolella ovat tai sitten koittavat saada aikaan ”kohua” erilaisista tapahtumista, jos pelin taso ei heidän mielestään päätä huimaa.
Sarkastinen huumori on joskus sopivaa, jos kyseinen pelaaja tai joukkue on aikaisempien edesottamusten myötä jo surkuhupaisassa asemassa. Mutta loputtomasti sen saman vitsin venyttäminen ei ole sopivaa. Se on kuin purkka, jota jauhetaan ja venytetään äärimmäisyyksiin saakka, vaikka maku ja elastisuus ovat jo aikaa sitten siitä menneet.
Jotkut näistä sanonnoista jäävät urheiluselostuksen historian havinoille mutta useimmat tuppaavat ärsyttämään varsinkin, jos selostajan ammattitaitokaan ei päätä huimaa.
- Selostaminen pitää oppia, siihen liittyvät kaikki olennaiset asiat eivät tule luonnostaan
On tärkeää ottaa omanlainen selostustapa, eikä ryhtyä matkimaan muita selostajia tai niitä legendoja joiden myötä itsekin lähdit selostajan urasta haaveilemaan.
He ovat tulleet kuuluisiksi siitä omasta persoonastaan, sinä et voi enää tulla kuin surullisenkuuluisaksi heidän matkimisyrityksistään. Jos et osaa eläytyä samalla lailla, on parempi vaihtaa ammatissa sinne lehtiön taakse. Jos et osaa näytellä, siirry mielummin kameran edestä kameran taakse.
- Tiedä mitä selostat
Kun mietitään, mitä jotkut selostavat, huomaa helposti kuka on virkamiesselostaja ja kuka on asiantuntija lajin parissa. Virkamiesselostajat selostavat vain peliä, eläytymättä mitenkään. Se, että koittaa hehkuttaa jotain tapahtumaa menneiltä vuosilta, muttei muista tarkkoja yksityiskohtia asiasta, tai edes vuosilukua, on parempi sanoa asia suoraan tai olla sanomatta sitä ollenkaan. Se ei liity peliin, sitä ei tarvitse kertoa, jos se ei tuo mitään lisäarvoa pelin seuraamisen suhteen. Mielestäni mielenkiintoiseksi selostuksen tekee se, kun selostaja osaa kertoa jonkin tapahtuman pelaajasta, joka ei välttämättä liity pelin timmellykseen millään lailla mutta on hyvä nippelitieto kyseisestä pelaajasta. Tällöin saadaan hänestä myös inhimillistäkin puolta esiin, joka voi viihdyttää pelin seuraamista.
Kaikkea epäolennaista ei pidä laukoa vaan tilanteeseen liittyen se on sopivaa. On esimerkiksi turha lähteä sanomaan jostain jotain mielipidettä että hän on nuija tai osaamaton, jos ei tunne esimerkiksi kyseisen pelaajan taustoja tai tiedossa ei ole jotain mitä muut eivät välttämättä tiedä. Kolumneissa näppäimistön takana tai oluttuopin ääressä niitä voi sitten laukoa jossain muualla, ne eivät katsojaa kiinnosta. Myös säännöt on hyvä
Myös ne sääntömuutokset ja jotkin painotetut asiat on hyvä tuoda katsojalle tai kuulijalle esiin, jotta hänen ymmärryksensä lajin parissa kasvaisi ja tietoisuus eri asioista lisääntyisi. Se kehittää pelin seuraamisen tasoa ja edesauttaa jatkossa joidenkin tapahtumien seuraamista. On väärin lähteä oman ammattitaidottomuuden tai tietämättömyyden kautta ”sokaisemaan” lajin pariin tulevia. He voivat jättää joidenkin lajien seuraamisen sen takia, koska tuntuvat pitävän selostajan sanomisten myötä jotain asiaa vääränlaisena, kuin mitä se onkaan.
On tärkeää esimerkiksi jalkapallossa muistaa mitä paitsiosääntö on tai jossakin maalissa se, että tuomaristo on inhimillinen ja tekee päätöksiä sen hetken perusteella. Myöhemmin virheitä korjataan lehdistössä, vaikkei sitä pelikentän tapahtumien osalta voi enää mitenkään muuttaa. Silti tapahtunut on mennyttä asiaa, eikä sillä pidä ruveta mässäilemään koko peliä ja ottamaan tuomaria silmätikuksi, ellei hänellä todellakin peli ole karannut käsistä.
- Jos selostat, selosta vain sitä yhtä ja ainoaa lajia, josta sinut tullaan ”muistamaan”
Kyseinen kohta on mielestäni tärkein, jos olet jossain hyvä, pitäydy siinä.
On olemassa joitakin monitoimimiehiä, joiden persoonan kautta minkä tahansa asian hoitaminen onnistuu. Siinä on perimmäisenä syynä se, että he paneutuvat työhönsä ammattitaitoisesti ja tunnollisesti ja tekevät jokaisen hommansa elämässään viimeisen päälle.
Joskus heidän tyylinsä ei välttämättä sovi kaikkeen heidän tekemiseensä. He osaavat selostaa sitä toista lajia paremmin, koska tietävät siitä enemmän. Freelancerina työskennellessään voi itse päättää mitä hommia tekee, mutta silloin on myös tiedostettava se, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Jos joku selostaa jääkiekkoa, ei hän välttämättä osaa selostaa yhtä hyvin jalkapalloa. Monesti ne termit tulevat väistämättä selostuksessa esiin väärässä lajissa, väärin termein.
Keltainen kortti voi olla jäähy tai erätauko on puoliaika. Myös jokin omaksuttu selostustyyli toisesta lajista ei sovi kaikkeen mitä selostat.
Tämä on joskus huomattavissa sellaisesta syklimäisestä selostuksesta missä nopeatempoisempaa lajia aikaisemmin selostanut selostaja tekee nopeita pyrähdysmäisiä selostuksia jostain pelitilanteesta, joka ei johdakkaan mihinkään ja selostuksen huippu ikäänkuin ”kuolee”. Se on vaikea selittää, se pitää kuulla, jotta sen osaa erottaa. Mutta sen kyllä huomaa.
- Ole oma itsesi
Kohta, joka pitää olla iskostunut takaraivoosi, ennenkuin alat selostamaan yhtäkään peliä. Ota se selostusmoodi päälle, minkä koet sisimmässäsi parhaaksi ja katso mihin se riittää. Älä ole kukaan muu, se paistaa kyllä läpi, jos selostuksen taso heittelehtii liikaa. Esität jotain, mutta läpi paistaakin ihan jokin muu, ei ole oikein itseäsi eikä muita kohtaan. Todellista persoonaasi kukaan ei saa silloin loppujen lopuksi tietää.
Jotkut voivat hieman neuvoa kommentaattorina, jos innokkuus tai hermostuneisuus paistaa läpi mutta kyllä sitä koottuja paloja on internet pilvin pimein, missä moni uutisankkuri tai toimittaja kentän laidalla on tehnyt virheitä. Myöskään kaikki asiantuntija-statuksen saavat EIVÄT ole asiantuntijoita. Sellainen status pitää antaa niille, jotka pysyvät ajan hermossa mukana ja opiskelevat lajia päivittäin. Vanhalla tiedolla tai omilla mielipiteillä ei pitkälle pärjää, jos niissä ei ole totuuspohjaa. Monet pätkät sisältävät sellaisia kohtia, missä muun muassa toimittajat ovat esittäneet kysymyksen väärin, tai lukevat ja tulkitsevat jonkun asian erilailla kuin mitä pitäisi. Se kuuluu tähän maailmaan ja virheistä pitää oppia.
Se on myös oppimista, jos onnistuu toteamaan, että kotisohvalta on erilaista selostaa kuin usealle sadalle tuhannelle ihmiselle välittyvä selostus niihin vastaanottimiin, minkä takana jury kuuntelee, sinua. Moni voi miettiä, että kun menet johonkin peliin, ei sielläkään kukaan paikanpäällä selosta peliä sinulle. Jos radion ääressä kuuntelet peliä, jokin kertoo sinulle pelitilanteet. Mahdollisimman selkeä ulosanti mahdollistaa kuulijan pelin mukana pysymisen.
Silloin ei sinulla ole aikaa miettiä mitä kentällä tapahtui vaan sinun pitää pystyä kertomaan se asia kuulijalle, tai sitten ei. Jos 30 sekunnin päästä vielä mietit mitä tilanteessa tapahtui eikä ulosantosi ilmaisuineen ole selkeää, voit ihmetellä niitä tapahtumia sitten siellä paikanpäällä katsomossa, kunnes joku muu voi kertoa sinulle pelin tapahtumista.
Lopuksi :
- Jos rakastat lajia, osaat kertoa myös jotain siitä ja antaa kokemuksistasi myös jotain muille.
- Selosta niin, miten itsekin haluaisit kuulla jonkun selostavan
- Kaikki mitä luulet tietäväsi, ei ole aina oikein tai ulosannin arvoista selostusta, se on vain ääneenajattelua ja muka ns. ”kaikkitietävän” egoilua. Työmaan kahvipöydässä se voi toimia, ei siellä valokeilassa koko kansan edessä.
- Älä luule tai oleta, tiedä !
Olen päättänyt aloittaa oman mielipiteen esille tuovan juttusarjan. Aikaisemmin olen pyrkinyt tuomaan esille faktoihin perustuvaa juttua. Niissä olen koittanut pitäytyä mahdollisimman paljon sellaisessa linjassa, missä olen koittanut pitää oman mielipiteen olematta hallitsevassa asemassa jutun suhteen. Nyt mielestäni uuden vuoden alettua, on aika myös joskus kertoa siitä, mikä minun mielestäni on oikein tai väärin.
Tämä idea lähti liikkeelle jo ensimmäisestä blogikirjoituksestani. Silloin rykäisin karstat pois konehuoneesta, jotta homma lähtisi jotenkin toimimaan sen saatuani alulle. Aina jokaisessa blogissa olen kertonut jostai asiasta ohuesti mielipiteeni, päästämättä sitä kuitenkaan valloilleen. Olen muissa yhteyksissä kertonut mielipiteeni suoraan asioista, saamatta sitä kuitenkaan useamman silmäparin tietoisuuteen. Nämäkin ovat vain omia mielipiteitä, mitä tässä juttusarjassa tulen kertomaan ja ovat vähän offtopic - aiheita normaalista linjastani. Niin sanotut EXTRA - jutut, ovat ehkä parempi nimitys näille. Mielestäni kuitenkin välillä on hyvä päästellä ilmoille omia mielipiteitä joistakin aiheista ja siksi IN MY OPINION eli minun mielipiteeni - juttusarja oli aika ottaa lisäksi normaalia blogeiluani.
En lähde kuitenkaan tyylilleni uskollisena asioista mitenkään haukkumaan tai jotain asiaa solvaamaan julkisesti vaan koitan kertoa senkin asiallisesti, mitä mieltä jostakin asiasta olen. Tarkoitukseni on vain pistää oma siemen kylvämään sille isolle pellolle, missä muidenkin mielipiteet itävät.
Johdanto
Suomessa on paljon eri urheiluselostajia, joista jokaisesta varmaan voisi kirjoittaa omanlaisensa jutun. Koen kuitenkin reiluksi kirjoittaa yhteenvedon heistä, joiden olen kuullut ja ”nähnyt” selostavan kuitenkaan nimiä mainitsematta. Jos seuraat urheilua, tekstistä voi ehkä lukea joistain virkkeistä joitakin persoonien kuvailuja tarkoituksellisesti tai tahattomasti.
Pointti jutussani on sillä, että kerron minkälainen on minun mielestäni hyvä selostaja, kansalaisuudesta riippumatta.
Makuasioista voi kiistellä ja siitä voi antaa kommentteja, jotka ovat mieluisia. Voisin kertoa tässä jutussa kestä pidän ja kestä en pidä. Se ei olisi minun mielestäni oikein, koska jokaisessa selostajassa on hyvää ja huonoa. Joissakin ei ole sitä kumpaakaan. He tekevät sitä kuitenkin työkseen ja toivottavasti itse joskus huomaavat, jos eivät ole tienaamassa leipää sen oikean työn parissa.
Mutta itse asiaan.
URHEILUSELOSTAJAT
Kun valitaan lajista riippumatta, sellainen henkilö selostamaan, joka osaa hommansa, kuuluu siihen mielestäni seuraavat asiat :
- Kyseinen ihminen on omanlaisensa persoona, joka osaa eläytyä tapahtumiin, kuin se tapahtuma olisi pala, joka putoaa hänen sydämmestään.
Tässä on mielestäni sellainen ominaisuus, joka vain harvalla on. Se selostuksen keskeltä huokuva kiinnotus, rakkaus, eläytyminen lajin pariin pitää tulla sieltä rivien välistä kuulijalle ja katsojalle välittyväksi. Voi jos, saisimme katsoa pienestä webkamerasta, kun joku selostaa jotakin lajia, saisimme siitä paljon enemmän irti silmillämme kuin vain korvillamme.
Tämä henkilö kertoo oman mielipiteensä asioihin mutta ei anna sen vaikuttaa liikaa selostamiseen jatkoa ajatellen.
Jos otetaan käsittelyyn sellainen usein kuultava piirre, mikä paistaa selostajan puheesta läpi, on se että he joko kannattavat toista joukkuetta, jonka puolella ovat tai sitten koittavat saada aikaan ”kohua” erilaisista tapahtumista, jos pelin taso ei heidän mielestään päätä huimaa.
Sarkastinen huumori on joskus sopivaa, jos kyseinen pelaaja tai joukkue on aikaisempien edesottamusten myötä jo surkuhupaisassa asemassa. Mutta loputtomasti sen saman vitsin venyttäminen ei ole sopivaa. Se on kuin purkka, jota jauhetaan ja venytetään äärimmäisyyksiin saakka, vaikka maku ja elastisuus ovat jo aikaa sitten siitä menneet.
Jotkut näistä sanonnoista jäävät urheiluselostuksen historian havinoille mutta useimmat tuppaavat ärsyttämään varsinkin, jos selostajan ammattitaitokaan ei päätä huimaa.
- Selostaminen pitää oppia, siihen liittyvät kaikki olennaiset asiat eivät tule luonnostaan
On tärkeää ottaa omanlainen selostustapa, eikä ryhtyä matkimaan muita selostajia tai niitä legendoja joiden myötä itsekin lähdit selostajan urasta haaveilemaan.
He ovat tulleet kuuluisiksi siitä omasta persoonastaan, sinä et voi enää tulla kuin surullisenkuuluisaksi heidän matkimisyrityksistään. Jos et osaa eläytyä samalla lailla, on parempi vaihtaa ammatissa sinne lehtiön taakse. Jos et osaa näytellä, siirry mielummin kameran edestä kameran taakse.
- Tiedä mitä selostat
Kun mietitään, mitä jotkut selostavat, huomaa helposti kuka on virkamiesselostaja ja kuka on asiantuntija lajin parissa. Virkamiesselostajat selostavat vain peliä, eläytymättä mitenkään. Se, että koittaa hehkuttaa jotain tapahtumaa menneiltä vuosilta, muttei muista tarkkoja yksityiskohtia asiasta, tai edes vuosilukua, on parempi sanoa asia suoraan tai olla sanomatta sitä ollenkaan. Se ei liity peliin, sitä ei tarvitse kertoa, jos se ei tuo mitään lisäarvoa pelin seuraamisen suhteen. Mielestäni mielenkiintoiseksi selostuksen tekee se, kun selostaja osaa kertoa jonkin tapahtuman pelaajasta, joka ei välttämättä liity pelin timmellykseen millään lailla mutta on hyvä nippelitieto kyseisestä pelaajasta. Tällöin saadaan hänestä myös inhimillistäkin puolta esiin, joka voi viihdyttää pelin seuraamista.
Kaikkea epäolennaista ei pidä laukoa vaan tilanteeseen liittyen se on sopivaa. On esimerkiksi turha lähteä sanomaan jostain jotain mielipidettä että hän on nuija tai osaamaton, jos ei tunne esimerkiksi kyseisen pelaajan taustoja tai tiedossa ei ole jotain mitä muut eivät välttämättä tiedä. Kolumneissa näppäimistön takana tai oluttuopin ääressä niitä voi sitten laukoa jossain muualla, ne eivät katsojaa kiinnosta. Myös säännöt on hyvä
Myös ne sääntömuutokset ja jotkin painotetut asiat on hyvä tuoda katsojalle tai kuulijalle esiin, jotta hänen ymmärryksensä lajin parissa kasvaisi ja tietoisuus eri asioista lisääntyisi. Se kehittää pelin seuraamisen tasoa ja edesauttaa jatkossa joidenkin tapahtumien seuraamista. On väärin lähteä oman ammattitaidottomuuden tai tietämättömyyden kautta ”sokaisemaan” lajin pariin tulevia. He voivat jättää joidenkin lajien seuraamisen sen takia, koska tuntuvat pitävän selostajan sanomisten myötä jotain asiaa vääränlaisena, kuin mitä se onkaan.
On tärkeää esimerkiksi jalkapallossa muistaa mitä paitsiosääntö on tai jossakin maalissa se, että tuomaristo on inhimillinen ja tekee päätöksiä sen hetken perusteella. Myöhemmin virheitä korjataan lehdistössä, vaikkei sitä pelikentän tapahtumien osalta voi enää mitenkään muuttaa. Silti tapahtunut on mennyttä asiaa, eikä sillä pidä ruveta mässäilemään koko peliä ja ottamaan tuomaria silmätikuksi, ellei hänellä todellakin peli ole karannut käsistä.
- Jos selostat, selosta vain sitä yhtä ja ainoaa lajia, josta sinut tullaan ”muistamaan”
Kyseinen kohta on mielestäni tärkein, jos olet jossain hyvä, pitäydy siinä.
On olemassa joitakin monitoimimiehiä, joiden persoonan kautta minkä tahansa asian hoitaminen onnistuu. Siinä on perimmäisenä syynä se, että he paneutuvat työhönsä ammattitaitoisesti ja tunnollisesti ja tekevät jokaisen hommansa elämässään viimeisen päälle.
Joskus heidän tyylinsä ei välttämättä sovi kaikkeen heidän tekemiseensä. He osaavat selostaa sitä toista lajia paremmin, koska tietävät siitä enemmän. Freelancerina työskennellessään voi itse päättää mitä hommia tekee, mutta silloin on myös tiedostettava se, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Jos joku selostaa jääkiekkoa, ei hän välttämättä osaa selostaa yhtä hyvin jalkapalloa. Monesti ne termit tulevat väistämättä selostuksessa esiin väärässä lajissa, väärin termein.
Keltainen kortti voi olla jäähy tai erätauko on puoliaika. Myös jokin omaksuttu selostustyyli toisesta lajista ei sovi kaikkeen mitä selostat.
Tämä on joskus huomattavissa sellaisesta syklimäisestä selostuksesta missä nopeatempoisempaa lajia aikaisemmin selostanut selostaja tekee nopeita pyrähdysmäisiä selostuksia jostain pelitilanteesta, joka ei johdakkaan mihinkään ja selostuksen huippu ikäänkuin ”kuolee”. Se on vaikea selittää, se pitää kuulla, jotta sen osaa erottaa. Mutta sen kyllä huomaa.
- Ole oma itsesi
Kohta, joka pitää olla iskostunut takaraivoosi, ennenkuin alat selostamaan yhtäkään peliä. Ota se selostusmoodi päälle, minkä koet sisimmässäsi parhaaksi ja katso mihin se riittää. Älä ole kukaan muu, se paistaa kyllä läpi, jos selostuksen taso heittelehtii liikaa. Esität jotain, mutta läpi paistaakin ihan jokin muu, ei ole oikein itseäsi eikä muita kohtaan. Todellista persoonaasi kukaan ei saa silloin loppujen lopuksi tietää.
Jotkut voivat hieman neuvoa kommentaattorina, jos innokkuus tai hermostuneisuus paistaa läpi mutta kyllä sitä koottuja paloja on internet pilvin pimein, missä moni uutisankkuri tai toimittaja kentän laidalla on tehnyt virheitä. Myöskään kaikki asiantuntija-statuksen saavat EIVÄT ole asiantuntijoita. Sellainen status pitää antaa niille, jotka pysyvät ajan hermossa mukana ja opiskelevat lajia päivittäin. Vanhalla tiedolla tai omilla mielipiteillä ei pitkälle pärjää, jos niissä ei ole totuuspohjaa. Monet pätkät sisältävät sellaisia kohtia, missä muun muassa toimittajat ovat esittäneet kysymyksen väärin, tai lukevat ja tulkitsevat jonkun asian erilailla kuin mitä pitäisi. Se kuuluu tähän maailmaan ja virheistä pitää oppia.
Se on myös oppimista, jos onnistuu toteamaan, että kotisohvalta on erilaista selostaa kuin usealle sadalle tuhannelle ihmiselle välittyvä selostus niihin vastaanottimiin, minkä takana jury kuuntelee, sinua. Moni voi miettiä, että kun menet johonkin peliin, ei sielläkään kukaan paikanpäällä selosta peliä sinulle. Jos radion ääressä kuuntelet peliä, jokin kertoo sinulle pelitilanteet. Mahdollisimman selkeä ulosanti mahdollistaa kuulijan pelin mukana pysymisen.
Silloin ei sinulla ole aikaa miettiä mitä kentällä tapahtui vaan sinun pitää pystyä kertomaan se asia kuulijalle, tai sitten ei. Jos 30 sekunnin päästä vielä mietit mitä tilanteessa tapahtui eikä ulosantosi ilmaisuineen ole selkeää, voit ihmetellä niitä tapahtumia sitten siellä paikanpäällä katsomossa, kunnes joku muu voi kertoa sinulle pelin tapahtumista.
Lopuksi :
- Jos rakastat lajia, osaat kertoa myös jotain siitä ja antaa kokemuksistasi myös jotain muille.
- Selosta niin, miten itsekin haluaisit kuulla jonkun selostavan
- Kaikki mitä luulet tietäväsi, ei ole aina oikein tai ulosannin arvoista selostusta, se on vain ääneenajattelua ja muka ns. ”kaikkitietävän” egoilua. Työmaan kahvipöydässä se voi toimia, ei siellä valokeilassa koko kansan edessä.
- Älä luule tai oleta, tiedä !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)