Tylsä ja ruosteinen vs harmaa ja hampaaton - kabinetti

Kummassakin joukkueessa ollaan pyritty pitämään toiminta omannäköisena ja omanlaisena. Näiden kahden välillä menestys ylipäätään on jäänyt uupumaan kymmenien vuosien taakse satunnaista mestaruutta ja pronsseja lukuunottamatta. Joukkueet operoivat n. 1.5 miljoonan budjetilla aina edelliskaudesta ja kesken kauden hankituista hankinnoista riippuen. Kummallakin on ulkomaalainen omistaja, jonka rahavarannoista voisi ammentaa muutama sata tuhatta myös pelaajabudjettiin. Ollaan kuitenkin pelätty, että joukkueista tulisi vain rahantekokone. Siksi vallankahvaa ei olla annettu täysin ulkomaalaisomistajille.

Kummankin johdossa on kuitenkin hämäläistä, hidasta ja jääräpäistä toimintaa. Kummatkin ovat tehneet vuosien saatossa virheitä ja ollaan puhuttu myös joskus näiden kahden joukkueen yhdistämisestä. Se ei ole tullut ajankohtaiseksi työläisjoukkueen, Ilveksen ja porvarijoukkueen, Tapparan välillä missään vaiheessa. Olisiko syytä ?

Jos katsotaan, miten joukkueet ovat vuosien saatossa koottu, on tällä hetkellä Tapparalla tähtinään Jonas Enlund, Jori Lehterä, Tuukka Mäntylä, Pekka Saravo ja Harri Säteri.

Ilveksellä on Jani Hurme, Jussi Pesonen, Markus Seikola ja Colby Genoway.

Lehterä ja Enlund napattiin Jokereista, jotka ovat lunastaneet odotukset. Säteri on oman juniorituotannon tähtiä, Mäntylä ja Saravo ovat entisiä Tappara-ikoneja ja maajoukkuestatustakin aikanaan nauttinutta joukkoa. Janne Ojasen paluu ei onnistunut ihan niinkuin Selänteellä, Pisteitä saatiin odottaa ja loukkaantumista taas kerran. Saatiin muutama 8n kannattaja halliin, muuta arvoa Jannella ei tälle kaudelle joukkueeseen oikein ole ollut.

Jani Hurme tuli kesken kauden keskenkuntoisena Ruotsista Ilvekseen , Jussi Pesonen ei ole ollut Ilvekselle se liideri, johtaja, sateentekijä. Alkukaudella tehoja syntyi. Sitten ne katosivat. Sitä hän ei ollut myöskään HIFKissä, joka suorittaisi tähtenä illasta toiseen. Seikola oli viime kaudella isompien vapauksien kera liigan ykköspakki, tälläkin kaudella pisteitä on tullut ihan mukavasti. Colby Genoway piristi viime kauden loppua ja tuli kesken kauden myös tällä kaudella. Syöttää hän osaa mutta missä maalit ?

Ilveksellä ei ole riittävästi niitä työtätekeviä maalintekijöitä, jotka kääntävät syötöt maaleiksi. Ilves osaa tehdä maaleja mutta ei riittävästi. Maalissa Tapparallakaan ei Lehdolla enää pärjää, Ilves ei pärjää enää Markus Korhosilla tai Juha Pitkämäellä. Missä odottaa uusi Tuukka Rask ? Keskenkuntoinen Jani Hurmekin oli ensin puolen tusinaa peliä poissa. Onko hänestäkään muurintekijäksi Ilveksen maalille jotta karsinnat vältettäisiin ? Tuskin. Ehkä sitten ensi kaudella ollessaan kunnossa kauden alusta alkaen.

Mikko Saarisella kesti jonkun aikaa saada Tapparan kone käymään. Oli Ojasen ennätysjahtia, Mäntylän episodeja, loukkaantumisia sun muuta. Harjottelun tehostamisella ja mediashown taaksejäämisellä on oma osuutensa.

Ilveksellä tuntuu kuitenkin, että nuorista Mälkiä osaa leipoa ennemmin tähtiä kuin jo uransa ehtoopuolella olevista Pasi Määttäsestä tai Antti Hulkkosesta. Entinen Ilves-sydän ei ole Antti Bruunista tai Ville Snellmannista paljon mitään irti saanut. Jesse Niinimäki on vihdoin alkanut oppia tekemään töitä eli pelaamaan, mutta puoli kautta sen opetteluun on ollut liikaa.

Myös lukuisat hudit ulkomaalaisosastolla eivät ole kantaneet hedelmää. Tapparalla Guollan tulon jälkeen peli tasapainottui. Myös Lee Goren oli ihan ok stuntti alkukaudelle ja tehoja syntyi. Sielläkin ailahtelua kuitenkin oli muutaman pelin ajan ennen keikan loppua. Se synnytti tehottomuutta.

Ilveksellä kesken kauden tulleet ulkomaalaishankinnat eivät ole paljon ihmeitä esittäneet. Ihmetystä kylläkin, jotain kun on tarttenu tehdä, edes vähän, että kelkka kääntyisi.

Tapparassakaan ei reagoitu aikanaan kolman huippupakin lähtöön vaan mentiin näennäisillä korvaajilla. Hämäläistä hitautta reagoinnissa on ollut siis sielläkin viime vuosina.

Ilveksen hopeasta HIFKta vastaan Olli Jokisen vielä pelatessa SM-liigassa ei moni enää muistele. Tai viime kerralla Mälkiän vierailun tuomaa pronssia. Tapparan mestaruus tuli kahvakiekolla. Pronssi "pelikirjattomuudella".

Ilveksellä ollaan mestaruudesta voitu vain unelmoida. Yksi hopea ja pronssi kertoo vain melkein nappiin menneistä kausista. Nekin ajat painottuvat vanhantyylisen kiekon aikaan. Sen jälkeen monenmoista valmentajaa on Ilveksen penkin takana ollut.

Viime vuosina pelikirjan raikkaus ei ole Ilveksen penkin takaa esiin tuoksunut vaan kilpaa hikisten miesten keskellä pelikirjan ummehtunut haju on sieltä leijaillut. Aina on pelien sujuminen Ilveksellä jäänyt jostain kiinni. Siis slloin kun sinne ollaan päästy. Valmentajasta, joka osaa piiskata joukkuetta eteenpäin ? Aivan, sitä ei ole ollut.

Kenties Raimo Summanen voisi herättää joukkuetta mutta se ei ole Ilveksen "näköinen" valmentaja. Kohta saisi jotain radikaalia siellä penkin takana olla. Muuten käy huonosti.

Ilveksellä on ollut Juha Pajuojaa ja Sakari Pietilää, joiden pelikirjat ja auktoriteetti ei ole riittänyt kantamaan ilvestä pitkälle. Nyt on Mälkiä, jolla on joukkueen asenteen kanssa työtä tehtävänä.

Tapparalla oli Rautakorven jälkeen Urama ja sitten Saarinen. Urama saavutti tapparassa "palitavattomuudella" pronssin ja Lukossakin työ ottaa aikansa. Hyvältä näyttää tänä toisena kautena mutta ollaan sielläkin vielä vasta runkosarjassa.

Saarisella oli oma henkilökohtainen taistelu terveyden kanssa ja viime kauden loppu meni osaltaan sen myötä pipariksi. Mutta nyt on tänä keväänä aika saada jotakin tehdyksi tai palli heiluu tai taisi jo hieman ennen joulua heiluakkin. Kulunut joulun jälkeinen aika on pelastanut mutta kuinka pitkälle se riittää ? Jori Lehterän loukkaantuminen voisi olla liian kova pala, kun melkein yhden kortin varassa mennään.

Ensi kaudella Mälkiä tällä tietoa jatkaa Ilveksessä, Saarinen ei varmaankaan Tapparassa. Siihenkin saadaan kuitenkin helmikuun puolella vielä lisää selvyyttä. Olympialaisten aikana asiaa sorvataan.
Tällä kaudella Jori Lehterä voi yksin ratkaista pelejä Tapparan eduksi, kuka ratkaisee Colbyn syötöistä ilveksen sarjapaikan säilymisen ? Suunnat ovat taas eri suuntaan. Jotai tarttis tehrä, nääs.

Koska kabineteissa ratkaistaan se, että johto kaipaa uusia näkemyksiä ja hieman radikaalimpia ratkaisuja kuin turvautua lähimpiin ja vanhassa vara parempiin, joiden parasta ennen on jo mennyt tai joiden kyvyt ei riitä. On aika katsoa Näsijärveä edemmäs kalaan, mitä verkkoon tarttuu.