Kautta on vielä jäljellä mutta nyt voi jo listata hieman kauden onnistujia ja epäonnistujia runkosarjan osalta. Analyysit runkosarjan lopuksi tulee sitten myöhemmin.
Huippu ja pohja on jo käyty läpi. Pitäisi sieltä välistä ottaa ne, minkä suorituksilla on ollut merkitystä liigalle ja joukkueille.
SaiPaa povattiin sarjan viimeiseksi mutta se on niistä jämistä mitä markkinoille jäi, ottanut pisteidentekijät joukkueeseensa. Myös nuoria tähtiä on noussut vastuunkantajiksi ja SaiPa on taas yllättänyt kaikki. Ennakkoluulotonta peliä, pienin notkahduksin pelaava joukkue näyttää ennakkoasetelmille häränpyllyä ja menee materiaalin potentiaali maksimoituna eteenpäin.
Ville Hostikka läksi muualle vastuuta loppukaudeksi hakemaan kun Jere Myllyniemi on ottanut ykköstorjujan viitan, vihdosta viimein jossakin joukkueessa. Joukkue pelaa kotiyleisön edessä hyvää kiekkoa ja Kisapuisto saa taas nauttia yritteliäistä suorituksista.
Jokerit aloitti ihan väärin palkkaamalla Hannu Aravirran. Joukkue ei ole sellainen projekti kuin Pelicans oli ja pääkaupunkiseudulla paineet ovat eri luokkaa. Joukkueessa myös uuden pelitavan omaksuminen ja joukkueen yhteenhitsautuminen ei tuntunut onnistuvan. Jortikan astuessa ruoriin, on pelisuoritukset piristyneet. Mielestäni ketjujen tasapaino ei ollut vain toivotulla tasolla. Nyt Bremberg on saanut vierelleen Hauhtosen joka on erilaisella pelipäällä kuin mitä syksyllä. Myös Hentunen on piristynyt Brembergin kanssa sopivaksi tutkapariksi. Ritakin on saanut tasonnostoa peliinsä. Kotimaisuus ei tälläkään kaudella ollut aluksi valttia mutta ei myöskään joukkueesta mestarikandidaattia yhden hyvän ulkomaalaisen avulla saada vaikka palasia pikaliimalla jotenkin kokoon kursittiinkin. Puolustukseen voi kapsahtaa taival.
Blues menetti Lammassaaren alkukaudella ja kesän aikana myös muutaman ulkomaalaisen. Kotimaisin voimin ollaan sielläkin säästötalkoiden myötä koitettu pyristellä yhden Mezein ollessa kokoonpanossa. Tuntuu kuitenkin että peli heittelehtii kuitenkin liikaa. Tyvestä puuhun noustaan sanoo Juhani Tamminenkin.
Tps pelaa välillä vaativan pelitavan myötä ylä -ja alarajoilla, pakiston ollessa välillä epävarma,omissa soi vaikka pitkästä aikaa myös toisessa päässä kiekot löytävät liigan kärkipään tahtiin verkon perukat. Joukkuepelin taas toimiessa kuka vaan voi kaatua. Putkia seuraa putket, mitä pitäisi saada muutettua tasaisemmiksi pelisuorituksiksi. Budjetti ei paljon vahvistusratkaisuja ole sallinut mutta rahojen ja joukkuuen kanssa ylärajoilla painiessa puolikuntoisten ”rasitteiden” myötä on vain elettävä. Viime kevät näytti että joukkueiden esityksillä voi olla eroa kuin yöllä ja päivällä. No seuran värit ovat musta ja valkoinen. Kaikki ei ole enää niin värikästä. Nyt pelisuoritukset ovat yhtä valovoimaisia ja pimeitä hetkiä kuin joukkuekkin.
Hifkin palaset tuntuvat välillä olevan kohdillaan, välillä ei. Granlundin kaappaaminen ja Ahtolan syttyminen maalikoneeksi ovat olleet piristystä HIFKin peliin kun Haataja oli lasaretissa ja maalivahtipuoli sai kakkovahdin, joka olikin ykkösvahti ja ykkösvahti meni Mestikseen ja tilalle tulikin uusi ykkös/kakkosvahti joka sai rinnalleen Lundellin joka on kakkos/ykkövahti. Myös Clarke oli ykköspakki kunnes on valahtanut välillä asenteen puolesta kakkosparin tasolle Hirson kanssa, joka on flegmaattisuuden myötä valahtanut välillä myös viltin puolelle. Jos joukkue on Nokan näköinen niin suorituksien osalta se on vielä epätasainen niinkuin Nokan Nokkakin. Suorempaa selkää tämä joukkue on kuitenkin ottanut mutta vielä on matkaa kuljettavana.
Ässät on saanut Marko Kivenmäen taas takaisin ja Salmisen, Huhtasen, Luomalan, Rynnäksen, Jyrkkiön ja Mika Niemen esiinmarssi on poikinut myös hyvän ja nuoren rungon ensi kaudelle. Kenties Karri Kivi ei olisi ollu vielä valmis ykkösvalmentajaksi, jos on ollut jatkosopimuksessa tyytyväinen näemmä kakkoskoutsin pestiin myös ensi kaudella. Rautakalliota moni epäili ja ei hän vieläkään mitään ihmeitä ole esittänyt mutta en usko että Ässät pahasti alisuorittaa. Nythän ne ovat jo ylisuorittaneet. Ei siitä enää huonommaksi voi mennä ? Kuitenkin Poriin on tullut taas piristävämpää peliä Suhosen lähdettyä ja jätettyä taiteellisen siveltimen pois kädestä. Rocky on kivi, joka iskee kyllä silmäkulmaan, jos peli ei miellytä.
Kalpa, Kärpät, HPK, JYP eivät ole liigassa mielestäni ihmeemmin vielä esittäneet huonompaa tai parempaa, HPK pelaa toissakauden toisintoa, Kalpa jatkaa siitä mihin viime keväänä jäi, JYP menetti ykkössentterin mutta se ei ole näkynyt radikaalisesti peleissä vaikka kone yski alkukaudella. Kärpät pelaa vaihtelevalla menestyksellä mutta on poffeissa. Kevät näyttää missä Kärpät on lopullisesti. Runkosarja ei ole koskaan kertonut kaikkea.
Kevät on aina oma kautensa.
Koko liigaa on piristänyt ja väsyttänyt samaan aikaan tähtien puuttuminen että niiden syntyminen.
On aina ne vakiot yksittäiset pelaajat, jotka lunastavat palkkansa eteen pisteitä mutta ne ketkä tekevät pisteitä ilman odotuksia, ovat ”alimitoitettuja”, ainakin toistaiseksi palkassaan. Jos katsotaan sijoja 1-3, niiden eroa on 20 pistettä jokaisen sijan välillä. Siitä alaspäin joukkueet mahtuvat 16 pisteen sisään sijoilla 3-13. Sijat Sijat 3-6 5 pisteen, 6-9 vain 7 pisteen ja 10-13 3 pisteen sisään (tilanne 24.1.2010). Kaikki on vielä sarjasijoitusten suhteen mahdollista, paitsi Ilveksen nousu, ellei ihmeitä tapahdu. Lukkokin voi (tuskin) hyytyä mutta viime kaudella JYPin puolivaloilla pelaaminen meinasi kostautua. Runkosarja tuli kuitenkin voitettua ja mestaruus alun puristuksesta selvittyään.
Liiga on ilman valovoimaisia tähtiä vähemmän kiinnostavampi tasoltaan mutta tasaisuudeltaan mielenkiintoisin kausi tähän mennessä. Ei tarvita palkkakattoa kun erot tasoittuvat kun jotkut saavat liikaa palkkaa tasoon nähden, jotkut liian vähän. Siinähän se tasoittuu. Kevät näyttää (toivottavasti) uusia menestyjiä, liiga kaipaa sitä...ja myös ammattituomareita. Kaudesta kauteen.
24. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti