Eikö ole vähän liian tuttua jo? Suomen media on nykypäivinä niin ala-arvoista, ettei tiedä itkisikö vai nauraisi. Tämä pahamainen tauti on levinnyt myös niinkin ison talon kuin MTV3:n urheilutoimitukseen. Kuka oikeasti haluaa lukea urheilu-osiosta Tiger Woodsin seksiskandaalin edistymistä tai Jari Sarasvuon kosintaa Virpi Kuituselle? Nykyään yritetään (kenties ison maailmaan tapaan?) kerätä vaan mahdollisimman monta klikkiä omalle sivustolleen. Nykypäivää ovat myös eri kommentointimahdollisuudet uutisiin, jota ei pahimmassa tapauksessa edes moderoida. Hyvän uutisen alla voi siis olla satoja asiattomia kommentteja, missä lähinnä vaan näkee kuinka tyhmiä oikeasti ihmiset ovat ajatuksineen ja varsinkin kirjoitusvirheineen. MTV3 ja YLE ovat viimeisimmät kommenttimahdollisuuden lisänneet tahot ja löytyy Maikkarilta myöskin jokaisen uutisen yläkulmasta mahdollisuus rankata uutinen joko "Pidän" tai "En pidä" -kategorioihin. Jostain syystä roskalehdistö ei vielä näitä mahdollisuuksia tue kuin keskustelupalstalla, mutta väittäisin ettei kauan mene kunnes nämäkin puljut tulevat tekemään tämän uudistuksen. Itse käytän paljon RSS-syötteitä, jotka tuovat siis uutiset suoraan ohjelmaan kun uutinen ilmestyy. Tilaamalla esimerkiksi MTV3:n urheilu-uutiset lukijaani, saan siis samalla urheilu-uutiset sekä juorut, jotka liittyvät vähäänkin urheiluun. Näitä ei pysty suodattamaan toisistaan - helvetin hienoa.
Ihmettelen siis, että minne ihmeeseen ovat kadonneet normaalit informaatiset uutiset, jossa asioita ei tarvitsisi aina jotenkin revitellä vaan kerrottaisiin ja tutkittaisiin asiaa sekä ennen kaikkea mietittäisiin vähän mitä kirjoitetaan. Ehkä huvittavin tilanne oli surullisen kuuluisalla Maikkarilla noin kuukausi sitten kun heidän eräs blogi-kirjoittajansa kirjoitti miksi ihmeessä Kipperin lehteen antama haastattelu on ylimitoitettu uutisoinnissa Suomessa. Juuri edellisenähän iltana MTV3:n urheilutoimitus oli aloittanut tämän härdellin uutisoimalla raflaavasti Kipperin sanomisia. Lähde-kritiikki, missä pelaa?
En tietenkään ole ilman mitään koulutuksia ja työkokemusta varmaan oikea henkilö sanomaan miten asiat pitäisi olla, mutta mielestäni Suomen journalistiikan taso on rajussa laskussa. Itselläni on haave joskus opiskella ja kouluttaa itseni työskentelemään urheilun sekä journalismin alalla, mutta olen alkanut kyseenalaistamaan tätä alaa. En sano että luopuisin haaveistani, mutta kyllä se ärsyttää kun tuntuu, että työskentelemään pääsee se kuka tekee työharjoittelussa nokkelimmat otsikot ja osaa myös kirjoittaa niin, että aiheesta syntyy joku iso keskustelu. Esimerkkinä Urheilulehti, jossa lähes joka kerta kun listataan vaikka parhaimpia tai huonompia, listaan eksyy nimi josta takuuvarmasti syntyy keskustelua. Nokkelaa journalismia? Kyllä. Hyvää journalismia? Ei.
Monet blogi-kirjoittajat - joiden nimiä en tässä nyt mainitse - pelastavat kuitenkin vähän tilannetta, mutta se syöpä on olemassa urheilutoimituksissa ja tähän pitäisi saada muutos, ennenkuin homma karkaa lopullisesti käsistä.
29. joulukuuta 2009
28. joulukuuta 2009
Drop out - osa 2
Vanhempi valmentajana vai valmentaja vanhempana ?
Monesti, jos vanhemmalla sattuu olemaan samaa urheilutaustaa, voi hänen yksilölajeissa ryhtyä lapsen yksilövalmentajiksi. Vanhempien luonne kun sattuu usein olemaan lapsen ja valmennuksen tiellä enemmän kuin luullaankaan. Vanhemmat näkevät omassa lapsessa enemmän potentiaalia, kuin mitä joukkue. Lapsi itse taas ei suostu välttämättä jatkamaan harrastamista, koska kokee muiden tahojen olevan väärässä. Myös se siirtyminen harjoituksista kentälle voi olla kova kolaus, jos se laji näyttää hienolta joukkuekavereiden kesken mutta kentällä totuus on karu. Etenkin pienten lasten kohdalla vanhemmat tuntuvat olevat tunteella paljonkin pelissä. Usein valmentajaksi ryhtyvät myös ne, joiden urat ovat jääneet kesken tai jotka luulevat tietävänsä lajin suhteen jotain. Usein se kostautuu, jos lähdetään paikkaamaan jotain osa-aluetta, missä itse on epäonnistunut elämänsä aikana. Tällöin pitäisikin keskittyä siihen, mikä on taitoa ja mikä on vain menneisyyden paikkaamisyritystä.
Oman lapsen kanssa kun lähdetään tekemään harjoitussuunnitelmia, alkaa tunnepuoli tulemaan enemmän tekemiseen mukaan kuin uskotaankaan.
Tälläisiä kaavoja nähdään usein kun jokin näkee entisen minänsä siinä vaatetuksessa missä itsekin kirmasi pitkin kilpakenttiä. Voi olla myöskin ollut oma lapsi aikanaan hyvä siinä lajissa, kunnes ura loppui ja työsi jäi ikäänkuin ”kesken”. Haluat nähdä josta kusta muusta tulevan työn hedelmiä.
Siinä ammattimaisessa tai amatöörisessä valmennuksessa tunnepuolella ei ole asian kanssa niin paljon tekemistä mutta se ammattitaito voi olla eri tasolla. Kykyä ohjata ja opettaa löytyy ja sitä kautta lapsen hyvät ja huonot puolet nähdään usein nopemmin ja erilailla kuin sillä omalla vanhemman roolin ja valmentajan roolin jakavalla isällä tai äidillä. Jos jokin lapsi on nuoren ikään päästyään ollut mukana toiminnassa jo kauan, ei tosiasioita haluta myöntää, kunnes järki menee tunteen ohi. Se nuori on ollut kuin oma tytär tai poika. Hän on voinut kenties kertoa joitakin asioita heille, mitä eivät uskalla kertoa vanhemmille. Myös kavereiden kanssa ollaan voitu miettiä asioiden oikeaa laitaa ja mietitty jo kauan lopettamista mutta siihen ei olla ulkopuolisen painostuksen myötä annettu mahdollisuutta. Joskus se lapsen lopettamispäätös voi olla vanhemmille helpotus. He ovat vain odottaneet, koska lapsen innostus lakkaa.
Kaikesta huolimatta lapsen tai nuoren kasvun kannalta sen karun maailman kohtaaminen ja tosiasioiden kertominen tekee pitemmällä tähtäimellä hyvää. Jos aina pitää vanhempien mielipidettä kysyä asioiden suhteen, ei omaa mielipidettä pysty koskaan muodostamaan ja elämässä päätöksiä itsenäisesti tekemään.
Esikuvana jatkuvuutta
Olemme monesti lukeneet siitä, miten lapsella loppuu liikunnallisuus, kun harrastus loppuu. Se miten entiset huippu-urheilijat eivät jaksa enää pitää kuntoaan yllä, kun katsomme heitä lehtien palstoilta muutama vuosi uran jälkeen, on valitettavaa. Miten lapsikaan, kasvava nuori tai varhaisaikuinenkaan jaksaa pitää itsestään fyysisesti hyvää huolta, jos heidän idolinsakaan eivät tee niin uran jälkeen. Olisi tärkeää saada myös esikuvat jatkamaan työtä lajin parissa muuallakin kuin kabineteissa. Heillä, jos kenellä on se tieto ja taito saada lapset havahtumaan siihen, mitä se lajin parissa oleminen vaatii. Myös ne henkilökohtaiset ongelmat ottavat roolia, kun parisuhdetta tai perhe-elämää koitetaan sovittaa ammattilaisurheilun maailmassa. Ne, jotka nielevät sen tosiasian, että kaikki vaatii uhrauksia niinkuin elämässä muutenkin, pärjäävät tässä maailmassa.
Elämänkerrat ovat pullollaan täynnä tarinoita siitä, miten jotakuta on seksuaalisesti käytetty hyväksi tai miten viina, huumeet ja moni muu asia on tullut elämän pariin ja vaikuttanut urheilullisiin suorituksiin. Niihin on myös hyvä puuttua hyvissä ajoin. Usein sitä ei vain nähdä metsää puilta vaan urheilu menee kaiken edelle. Myös vääränlaiset kuvat jäävät elämään sen lapsen tai nuoren elämään, kun niitä ei korjata tai niille ei voida tehdä mitään. Sitten kun ongelmat alkavat, tekeminen niiden suhteen alkaa olemaan jo liian myöhäistä.
Siksi onkin tärkeää katsoa, että lapsella on mahdollisimman tasapainoinen elämä, jotta kaikki tekijät tukisivat hänen kasvuaan terveellä pohjalla.
Tälläisiin tekijöihin eivät agentit, managerit tai vanhemmat osaa puuttua. Nuoren tehdessä ammattilaissopimusta, muuttuu kilpaurheilun koko kirjo lapsen silmissä erilaiseksi. Se mitä ennen oli tehty puhtaasti kiinnostuksesta lajiin, on muuttunut rakkaudeksi. Se mitä haluaa tehdä elämässään siihen saakka, kunnes ura loppuu, on nyt se koko elämä. Sinun elämäsi päätyy valokeilaan ja median hampaat odottavat sinua. Missä on se taho, joka valmistaa nuoren tälläiseen tilanteeseen ? Ei missään.
Kaikki mitä eteen tulee, odotetaan ymmärtävän, kun lajin pariin ollaan lähdetty. Ne seuraamiset televisiosta tuovat esiin vain sen glamourin ja se varjopuoli jää näkemättä.
Bisnes
Viimeisenä kaikelle on se bisnes, mitä halutaan eri kilpaurheilun tähdillä tehdä. Lapsi kokee paineita, jos hänestä jo pienestä pitäen kiinnostutaan jonkin lajin parista. Erilaiset kykyjenetsijät ja draftit tai kova kilpailu, kuka saa urheilijan talliinsa, voi olla kasvavalle nuorelle liikaa. Odotuksien lunastus ja paineiden kestokyky punnitaan. Rahaa on uhrattu vanhempien, joukkueen, managerin ja mainonnan puolesta. Joukkueen tai urheilijan pitää menestyä ja nuoresta pakotetaan lahjakkuuden ulostulo joskus liiankin aikaisin. Lehdissä saadaan lukea, kuinka lupauksesta tulikin floppi tai jokin vamma päätti uran. Urheilu on vaarallista, myös henkisesti että fyysisesti. Kuolemia sattuu kentillä koko ajan kun urheilun maailmassa pyritään saamaan aikaan tuloksia ja menestystä keinoja kaihtamatta. Mystisiä nuorten urheilijoiden kuolemia saadaan lukea myös aika ajoin. Se voi kertoa siitä, miten nuori kokee kaikki paineet. He näkevät lehdistä miten jotkut menestyvät kielletyin ainein tai joku taas saavuttaa menestyksen portit aiemmin kuin hän. Kuullaan lajipiiristä jostain aineesta ja otetaan sitä tai joukkue tarjoaa aineita, koska menestyksen hinta on liian kova, jos tuloksia ei synny. Ei haluta hyväksyä sitä, että ei enää perässä pysytä.
Joskus vain on parempi miettiä, kuinka pitkälle on valmis menemään, jos ei tiedä vielä tulevasta.
Etenkin urheilussa se voi joskus olla elämää suurempaa, kun olet se idoli, jonka asemasta jokin lapsi unelmoi. Hän voi alkaa seurata jalanjälkiäsi ja kokea tulevaisuudessa saman kohtalon.
Jokaisella tekemisellä on seurauksensa. Niin myös urheilussa.
Monesti, jos vanhemmalla sattuu olemaan samaa urheilutaustaa, voi hänen yksilölajeissa ryhtyä lapsen yksilövalmentajiksi. Vanhempien luonne kun sattuu usein olemaan lapsen ja valmennuksen tiellä enemmän kuin luullaankaan. Vanhemmat näkevät omassa lapsessa enemmän potentiaalia, kuin mitä joukkue. Lapsi itse taas ei suostu välttämättä jatkamaan harrastamista, koska kokee muiden tahojen olevan väärässä. Myös se siirtyminen harjoituksista kentälle voi olla kova kolaus, jos se laji näyttää hienolta joukkuekavereiden kesken mutta kentällä totuus on karu. Etenkin pienten lasten kohdalla vanhemmat tuntuvat olevat tunteella paljonkin pelissä. Usein valmentajaksi ryhtyvät myös ne, joiden urat ovat jääneet kesken tai jotka luulevat tietävänsä lajin suhteen jotain. Usein se kostautuu, jos lähdetään paikkaamaan jotain osa-aluetta, missä itse on epäonnistunut elämänsä aikana. Tällöin pitäisikin keskittyä siihen, mikä on taitoa ja mikä on vain menneisyyden paikkaamisyritystä.
Oman lapsen kanssa kun lähdetään tekemään harjoitussuunnitelmia, alkaa tunnepuoli tulemaan enemmän tekemiseen mukaan kuin uskotaankaan.
Tälläisiä kaavoja nähdään usein kun jokin näkee entisen minänsä siinä vaatetuksessa missä itsekin kirmasi pitkin kilpakenttiä. Voi olla myöskin ollut oma lapsi aikanaan hyvä siinä lajissa, kunnes ura loppui ja työsi jäi ikäänkuin ”kesken”. Haluat nähdä josta kusta muusta tulevan työn hedelmiä.
Siinä ammattimaisessa tai amatöörisessä valmennuksessa tunnepuolella ei ole asian kanssa niin paljon tekemistä mutta se ammattitaito voi olla eri tasolla. Kykyä ohjata ja opettaa löytyy ja sitä kautta lapsen hyvät ja huonot puolet nähdään usein nopemmin ja erilailla kuin sillä omalla vanhemman roolin ja valmentajan roolin jakavalla isällä tai äidillä. Jos jokin lapsi on nuoren ikään päästyään ollut mukana toiminnassa jo kauan, ei tosiasioita haluta myöntää, kunnes järki menee tunteen ohi. Se nuori on ollut kuin oma tytär tai poika. Hän on voinut kenties kertoa joitakin asioita heille, mitä eivät uskalla kertoa vanhemmille. Myös kavereiden kanssa ollaan voitu miettiä asioiden oikeaa laitaa ja mietitty jo kauan lopettamista mutta siihen ei olla ulkopuolisen painostuksen myötä annettu mahdollisuutta. Joskus se lapsen lopettamispäätös voi olla vanhemmille helpotus. He ovat vain odottaneet, koska lapsen innostus lakkaa.
Kaikesta huolimatta lapsen tai nuoren kasvun kannalta sen karun maailman kohtaaminen ja tosiasioiden kertominen tekee pitemmällä tähtäimellä hyvää. Jos aina pitää vanhempien mielipidettä kysyä asioiden suhteen, ei omaa mielipidettä pysty koskaan muodostamaan ja elämässä päätöksiä itsenäisesti tekemään.
Esikuvana jatkuvuutta
Olemme monesti lukeneet siitä, miten lapsella loppuu liikunnallisuus, kun harrastus loppuu. Se miten entiset huippu-urheilijat eivät jaksa enää pitää kuntoaan yllä, kun katsomme heitä lehtien palstoilta muutama vuosi uran jälkeen, on valitettavaa. Miten lapsikaan, kasvava nuori tai varhaisaikuinenkaan jaksaa pitää itsestään fyysisesti hyvää huolta, jos heidän idolinsakaan eivät tee niin uran jälkeen. Olisi tärkeää saada myös esikuvat jatkamaan työtä lajin parissa muuallakin kuin kabineteissa. Heillä, jos kenellä on se tieto ja taito saada lapset havahtumaan siihen, mitä se lajin parissa oleminen vaatii. Myös ne henkilökohtaiset ongelmat ottavat roolia, kun parisuhdetta tai perhe-elämää koitetaan sovittaa ammattilaisurheilun maailmassa. Ne, jotka nielevät sen tosiasian, että kaikki vaatii uhrauksia niinkuin elämässä muutenkin, pärjäävät tässä maailmassa.
Elämänkerrat ovat pullollaan täynnä tarinoita siitä, miten jotakuta on seksuaalisesti käytetty hyväksi tai miten viina, huumeet ja moni muu asia on tullut elämän pariin ja vaikuttanut urheilullisiin suorituksiin. Niihin on myös hyvä puuttua hyvissä ajoin. Usein sitä ei vain nähdä metsää puilta vaan urheilu menee kaiken edelle. Myös vääränlaiset kuvat jäävät elämään sen lapsen tai nuoren elämään, kun niitä ei korjata tai niille ei voida tehdä mitään. Sitten kun ongelmat alkavat, tekeminen niiden suhteen alkaa olemaan jo liian myöhäistä.
Siksi onkin tärkeää katsoa, että lapsella on mahdollisimman tasapainoinen elämä, jotta kaikki tekijät tukisivat hänen kasvuaan terveellä pohjalla.
Tälläisiin tekijöihin eivät agentit, managerit tai vanhemmat osaa puuttua. Nuoren tehdessä ammattilaissopimusta, muuttuu kilpaurheilun koko kirjo lapsen silmissä erilaiseksi. Se mitä ennen oli tehty puhtaasti kiinnostuksesta lajiin, on muuttunut rakkaudeksi. Se mitä haluaa tehdä elämässään siihen saakka, kunnes ura loppuu, on nyt se koko elämä. Sinun elämäsi päätyy valokeilaan ja median hampaat odottavat sinua. Missä on se taho, joka valmistaa nuoren tälläiseen tilanteeseen ? Ei missään.
Kaikki mitä eteen tulee, odotetaan ymmärtävän, kun lajin pariin ollaan lähdetty. Ne seuraamiset televisiosta tuovat esiin vain sen glamourin ja se varjopuoli jää näkemättä.
Bisnes
Viimeisenä kaikelle on se bisnes, mitä halutaan eri kilpaurheilun tähdillä tehdä. Lapsi kokee paineita, jos hänestä jo pienestä pitäen kiinnostutaan jonkin lajin parista. Erilaiset kykyjenetsijät ja draftit tai kova kilpailu, kuka saa urheilijan talliinsa, voi olla kasvavalle nuorelle liikaa. Odotuksien lunastus ja paineiden kestokyky punnitaan. Rahaa on uhrattu vanhempien, joukkueen, managerin ja mainonnan puolesta. Joukkueen tai urheilijan pitää menestyä ja nuoresta pakotetaan lahjakkuuden ulostulo joskus liiankin aikaisin. Lehdissä saadaan lukea, kuinka lupauksesta tulikin floppi tai jokin vamma päätti uran. Urheilu on vaarallista, myös henkisesti että fyysisesti. Kuolemia sattuu kentillä koko ajan kun urheilun maailmassa pyritään saamaan aikaan tuloksia ja menestystä keinoja kaihtamatta. Mystisiä nuorten urheilijoiden kuolemia saadaan lukea myös aika ajoin. Se voi kertoa siitä, miten nuori kokee kaikki paineet. He näkevät lehdistä miten jotkut menestyvät kielletyin ainein tai joku taas saavuttaa menestyksen portit aiemmin kuin hän. Kuullaan lajipiiristä jostain aineesta ja otetaan sitä tai joukkue tarjoaa aineita, koska menestyksen hinta on liian kova, jos tuloksia ei synny. Ei haluta hyväksyä sitä, että ei enää perässä pysytä.
Joskus vain on parempi miettiä, kuinka pitkälle on valmis menemään, jos ei tiedä vielä tulevasta.
Etenkin urheilussa se voi joskus olla elämää suurempaa, kun olet se idoli, jonka asemasta jokin lapsi unelmoi. Hän voi alkaa seurata jalanjälkiäsi ja kokea tulevaisuudessa saman kohtalon.
Jokaisella tekemisellä on seurauksensa. Niin myös urheilussa.
21. joulukuuta 2009
Tumperon ja Scrodin kymmenen kiperää, osa 1
1. Mitä mieltä olet siitä, että nykyään pitää usempi kanavapaketti omistaa, jotta pystyisi seuraamaan kiinnostavimpia urheilusarjoja? Saiko kaikki alkunsa Bonnierin kaupoista Canal+ - kaapeliyhtiötä kohtaan?
Tumpero: No eipä tietenkään. Kulttuurimaissa on jo useamman vuoden ajan voinut maksaa tasantarkkaan siitä mitä haluat. Näin sen pitäisi olla Suomessakin. Ymmärrän kyllä kallistuneet sarjasopimukset, mutta suurin virhe on jakaa yksi liiga usealle eri kanaville. Tällä hetkellä pahimpana esimerkkinä SM-liiga, jonka karsinnat tulevat MTV3 Maxilta, runkosarja ja osa pleijareista UrhoTV:ltä sekä finaalit Nelonen Sport Prolta. Siinä mielessä maksutelevisio on ihan ok, sillä pelimäärät lisääntyvät ja amerikkalaiset hömppäsarjojen uusinnat eivät paina päälle. Hinnoittelu ja tuotteet kohdilleen niin maksu-tv saa hyväksyntäni.
Scrod: Mielestäni kilpailu on käynyt entistä kovemmaksi uusien yritysten esiintulon myötä. Aikanaan kanavilla sattui olemaan oikeudet kyseiseen urheilutarjontaan eikä kilpailua pahemmin ollut. Myös kanavien toimintaperiaate oli täysin erilaista. Ei nähty urheilua enää niin suurena osana tarjontaa, kuin ennen. Haluttiin uudistaa sitä näkyvyyttä ja ottaa kohteeksi hieman erilainen kohderyhmä. Kanavat tekevät ajoittain muutoksia, jotta pysyisivät ajan hermossa mukana. Koska joku olisi ajatellut esimerkiksi, että YLE TV1 tekee sopimuksen HBOn sarjojen suhteen tai MTV3 tekee omat kanavapaketit niinkin suuressa mittakaavassa ?
Urheilun saralla nyt ollaan tultu siihen, että yksi kanava omistaa kaiken kotimaisen jääkiekon lähestulkoon , yksi kanava näyttää jalkapalloa suosituimpien maiden pääsarjoista ja cupkilpailuista, yksi taas kaikkea ulkomaista jääkiekko ja yksi pyrkii näyttämään sitten vähän kaikkea ?
Kaikessahan on kyse siitä, miten rahastus on tullut kaikessa pääosaan. Jos haluat nähdä jääkiekkoa ja jalkapalloa, sinulta vaaditaan 3 eri kanavan paketit, jotta näkisit kaiken mahdollisen näiden lajien saatavilla olevan tarjonnan. Ulkomailla tämä asia osataan tehdä niin paljon paremmin ja oikein. Keskitytään siihen, missä alunperinkin on kyse. Joukkueen tai lajin kannatuksesta eri vaihtoehdoin. Tarjotaan lempijoukkueen pelien suhteen paketteja, jotka voit räätälöidä itsellesi sopivaksi.
Suomessa sentään joissakin firmoissa annetaan mahdollisuus ottaa ne kanavat pakettiin, mitä haluat mutta suurimmaksi osaksi kaikki päälajit kiinnostavuudeltaan ollaan laitettu yhdeksi paketiksi eri palveluntarjoajille. Yleisesti urheilua seuraaville jokin ESPN America tai Eurosport voi palvella. Kiinnostuksen kohdistuessa tiettyihin lajeihin, ollaan pakotettu hankkimaan se yksi, kaksi pakettia pakotettuine lisineen. Jos haluttaisiin palvella katsojia ja asiakkaita paremmin, revittäisiin kaikki auki niin, että saisi valita mitä sitä haluaa oikeasti miltäkin palveluntarjoajalta ostaa ja mitä katsoa.
Se on vain täysin kyse siitä, että raha ratkaisee monessakin suhteessa nämä nykyiset tapahtumat, mitä kanavatarjonnassa vielä tulee olemaan. Käydään se ainoa kilpailu enää siitä, kuka saa mitkäkin oikeudet ja mikä on se kulukatto, minkä alaisuudessa voidaan vielä pysyä.
Koskaan kuitenkaan lajien suhteen ei voida tietää, mitä niissä tapahtuu minkäkin sarjan sisällä. SM-Liiga ei ole enää niin laadukas sarja, toisaalta Veikkausliiga voisi olla laadukkaampikin, jos ruohonjuuritasoon ja näkyvyyteen ja moneen muuhun asiaan panostettaisiin.
2. Miten suhtaudut niihin urheilijoihin, jotka miettivät urheilu-uransa jatkoa puoleen väliin kautta kunnes tulevat pelaamaan puoli kautta? Entä niihin yksilöurheilijoihin, jotka tulevat takaisin kilpailuareenoille parin kautta lopettamispäätöksen jälkeen?
Tumpero: Yleensähän lopettamispäätös tulee siitä, että on saanut jo tarpeeksi siitä lajista ja sen tuomasta paineesta ja haluaa viettää aikaa enemmän perheen kanssa. Takaisin tulemisessa ei ole mitään hävetttävää, jos taidot on edelleen tallella ja pärjää muiden mukana. Riskiä siinä on, mutta se kannattaa ottaa, jos siltä tuntuu.
Scrod: Tässä tullaan siihen, että mikä palvelee lajin suhteen eniten, se motivaatio vielä saavuttaa jotain vai se, ettei siitä osata irtaantua tai siirtyä taustajoukkoihin, missä voisi ammattitaidosta olla enemmän hyötyä ?
Jos on kuntoa ja halua ja on relistista vielä tavoitella jotain uransa ehtoohetkien suhteen, miksei sitä voisi jatkaa. Mutta nämä suunnitelmat pitäisi tulla ennen tai jälkeen kauden alkua, ei sen aikana. Monet joukkueet kokevat muutoksen, kun yksilölajeissa joukkueen sisällä ollaan ajateltu kehityskäyrän nousevan joidenkin osalta. Sitten viedään se mahdollisuus saada vastuuta kun entiset varjot tulevat taas kilpakentille mukaan.
Puoli kautta menee siihen, että saadaan itsensä samaan rytmiin kuin muut ja meno ei ole enää entisenlaista. Se uran aikana saavutettu ”ikonimaisuus” antaa jonkin aikaa anteeksi, kunnes huomataan että olisi ollu joissakin tapauksessa parempi pysyä eläkkeellä.
Schumacher hamuaa takaisin, Grönholm halusi takaisin, myös mäkihypyn suhteen on nähty paluumuuttajia yhdistetystä puhumattakaan. Mielestäni se mitä aikanaan ollaan saavutettu, saisi jäädä sinne historianlehdille kirjoihin ja kansiin painettuna. Ehkä olympialaiset voivat saada vielä kerran yrittämään ja antaa tietyn poikkeuksen. Mutta Janne Ojasenkin luulisi päättävän uransa tämän kauden jälkeen kun nyt on ykkösenä tilastossa ? Toivotaan.
3. Minkälaisena pidät mahdollisuuksia Suomen Leijonamiehistöllä Vancouverin olympialaisissa? Entäpä naisjoukkueen mahdollisuudet?
Tumpero: Riippuu täysin maalivahtipelistä. Kipperin kanssa voidaan mennä kultaanki asti, vaikka se epätodennäköistä onkin. Kisat ovat kuitenkin niin lyhyet, että aina voi yllättää. Jos pelattaisiin paras seitsemästä sarjaa niin Leijonilla ei olisi mitään mahdollisuutta. Realistina veikkaan kuitenkin tippumista viimeistään välierästä. Naisjoukkue taistelee jälleen pronssista, muuhun ei ole mahdollisuuksia.
Scrod: Miehillä suunta on nyt ollut turnauksien myötä ainakin positiivisempi kuin Doug Sheddenin aikana. Silloin oli kahdenlaista pelisuunnitelmaa, josta se ei-moderni suunnitelma ei tuottanut tulosta. Jääkiekon kehityksen ja modernimman aikakauden tämänhetkisellä osaajalla, Jukka Jalosella on nyt ne palikat, millä vielä voidaan koittaa saavuttaa menestystä. Ikähaitari on sellainen, että nyt jos koskaan se Den Glider In voisi vielä soida ja kansa vaeltaa torille. Mutta se vaatii oikeita valintoja ja onnea tiukkojen tilanteiden kääntämiseksi voitolliseksi.
Liikaa on tullut hyvän olon tunnetta puseroon ja menetetty johtoja, hävitty finaaleita ja tärkeitä jatkopelejä. Nyt olympialaiset antavat lisäpotkun ja lisäpalon jokaisen leijonavaakunan kantajan sydämeen. Kuitenkin moni muu maa on tullut niin paljon kirien joukkuepelaamisen suhteen, että Suomen kisat saa mennä aika nappiin että edes mitalli tulee.
Uskon että kaiken mennessä hyvin, pronssia tulee. Mutta se kullan tavoittelu on jokaisen Karjala-lippiksen silmissä, tapahtui mitä tahansa. Jos kultaa saadaan, on se Suomen maajoukkueen onni ja jokainen laittaa loton vetämään Suomeen päästyään. Silloin ei joukkuepeli olisi paremmin voinut osua näinkin lyhyen turnauksen alla kohdilleen. Ja Jaloselle kultainen tuoli valmennusaitioon.
4. Oliko sinun mielestä Raimo Summasen potkut Rapperswillestä oikea päätös? Entä Hannu Aravirran potkut Jokereiden peräsimestä?
Tumpero: Summasen potkut tulivat varmaankin ihan aiheesta. Peliesitykset eivät vastanneet sitä mitä piti ja helpointa oli vaihtaa valmentaja. Persoonana muutenki ehkä hiukan liian kusipäinen olla pidemmän aikaan jossain projektissa. Kusipäisyys valmentaja on hyvä asia, mutta tässä sitä totta tosiaan tuli liikaa.
Aravirta taas on persoonana ihan erilainen kuin Summanen. Potkut oli vain ajankysymys, kun katsottiin taas vain peliesityksiä.
Scrod: Ollaan puhuttu Raimo Summasen johdatuksesta World Cupin hopealle, jääräpäisestä asenteesta ja uhkarohkeista teoista mm. Janne Niinimaan potkiminen kesken kisojen, valmennusportaalta usemman kerran kohdanneen saman tapahtuman, erottamisen.
Osaksi ollaan nähty että kyseessä on luonne, mitä ei kaikki sulata, myös se ns. ammattitaito ei ole vaaditulla tasolla. Vanhan kiekon ajalta peräisin olevat tyylit, teot ja tavat vaatisivat päivitystä.
Sitä ollaan sanottu että Erkka Westerlund oli se pioneeri aikanaan SM-Liigassa Raimon aisaparina ollessa ja World Cupissa, että niinkin pitkälle menestystä päästiin maistamaan. Apuvalmennus ja päävalmennus ovat nykyään entistä lähempänä titteleissä toisiaan. Pitää olla vain se yksi ihminen, joka johtaa taustalla mutta toinen on siellä valokeilassa. Hommaa johdetaan nykyään tiiminä, ei yksilöinä.
Mielestäni Summanen voisi hieman miettiä pelikirjansa kohtia uudestaan, ennenkuin miettii vaikkapa Ilveksen ruoriin tarttumista. Ei siellä pukumiesten hommissakaan ole mairittelevia polkuja tullut tallattua, miten mahtaa Rapperswillessä sekin puoli sujua ? Aika näyttää.
Aravirran potkujen syy on se, että Virmasen joukkueella ei Aravirta voi lähteä toteuttamaan omaa filosofiaansa. Niin karulta kuin se kuulostaa, oli Ara tähhä uhri ja pääsyypää lähtee toivottavasti vuoden päästä niistä joukkueenkokoamishommista. Jos sinne saataisiin ammattimies, olisi Holtari esimerkiksi parempi tulevaisuudenantaja Jokereille kuin Virmanen on koskaan ollut. Tällöin myös Aravirta voisi istua kultatuolissa. Ehkäpä hänelle se pienempi painekattila on sopivampi missä kehitysvaraa on joukkueen etua ajatellen enemmän kuin muualla miinusmerkin venyttäminen, siihen kun on jossakin varaa.
5. Mikä oli mielestäsi tämän vuoden flop – tapaus, tapahtuma tai episodi?
Tumpero: No jos otetaan kaikki tapahtumat huomioon niin F1-sarja. Säännöt muuttuivat jälleen rajusti eikä kohuiltakaan vältytty. Kaikenkukkuraksi sarjan voitti ylivoimaisesti ensikertalainen tiimi, jonka autoa monet kuvailivat alkukaudesta sääntöjenvastaiseksi.
Scrod: Tällä hetkellä mieleen tulee muutama asia, Santanderin halu pistää Räikkönen kävelemään, Harkimon ja Virmasen puheet, joilla ei ole mitään pohjaa tekojen kautta katsottuna, pitemmällä tähtäimellä Vehasen myynti, Suomen kisajoukkueen heikko menestys yleisurheilussa, case Tiger Woods.
6. Entä yllättävin?
Tumpero: Hannu Mannisen paluu. Tai ei niinkään paluu, mutta se millä tyylillä hän sen teki. Heti avausviikonloppuna kahdesti palkintopallille ja kerran voittoon pelkästään peruskunnon ylläpitämisellä. Siinäpä vuoden 2009 uroteko.
Scrod: Se, että Rautakallio saa jatkaa ja kauan mahdollisuutta odottanut Karri Kivi tulee taas todennäköisesti nuolemaan näppejään ellei revi patasydäntä rinnastaan irti ja lähde muille maille näyttämään porilaiselle kiekkokabinettiporukalle närhenmunat.
7. Jos saisit valita Suomen Palloliiton johtoon toisen henkilön, tekisitkö sen? Jos, niin kenet?
Tumpero: Niinistön valinta oli jo sinänsä floppi, kun hän ei lajista mitään ymmärrä. Toki Saulista tulee luotettava kuva mediaan johtajana. Onneksi Petri Jakonen paikkaa aika paljonkin ammattitaidoillaan Niinistön puutteita. Tällä hetkellä menisin näillä, mutta seuraavaksi voisi valita laji-ihmisen.
Scrod: Mielestäni enemmän lajitaustaa omaava henkilö olisi tähän parempi joka kehittäisi suomalaista jalkapalloilua mahdollisimman radikaalein keinoin. Jos nyt saisi valita sopivan henkilön persoonana, joka uskaltaisi puhua asioista, oli se Pasi Rautiaien. Mutta antaa hänen vielä valmentaa, niissä hommissa kun tuntuu vielä olevan annettavaa. No toivotaan, että Niinistö on enemmän hihojaan käärivää tyyppiä kuin papereita ja sormia pyörittelevä median edessä.
8. Ottiko mielestäsi Henri Kontinen tällä kaudella sen henkisen yliotteen Suomen potentiaalisimman tennispelaajan statuksesta Jarkko Niemisen ohi? Tuleeko Henri Kontisesta top20 pelaaja?
Tumpero: Niemisen potentiaalistahan tuskin enää voi hirveästi puhua, kun parhaat päivät ovat kiistatta takana. Kontinen otti lähinnä henkisen yliotteen Suomen toisesta superjunnusta tenniksessä, Henri Laaksosesta. Taisi myös voitto Niemisestä (Henkan esikuva) tuoda Kontiselle itselleen rutkasti lisää motivaatiota Hyvin vaikea sanoa vielä tuleeko top20 pelaaja maailmassa, koska lajissa on niin kova taso, mutta lupaavalta kieltämättä vaikuttaa.
Scrod: Henri Kontisella on vielä kehitettävää mutta oikealla tiellä ollaan. Alkujaan lähdetty sieltä 1000 joukon pohjilta ja nyt ollaan 200 joukossa. Pientä ylimääräistä innokkuutta on iän ja suoraviivaisen kehityskäyrän myötä vielä otteissa havaittavissa mutta kyllä ne siitä kovien pelien kautta vielä muokkaantuvat varmemmiksi.
Kohtaamiset ovat Jarkon ja Henrin välillä 1-1 mutta se ei kerro vielä mitään. Se, että miten parin vuoden sisällä Henrin kehityskäyrä vielä jatkuu ja miten listasijoitus ja otteet kohentuvat kovempien pelien kautta, on varsin lupaavalla tiellä. Jarkko on ollut aina enemmän oman tien kulkija ja ottanut välmennusta vasta myöhemmällä peli-iällä.
Henrin suhteen yksi valmennuspuoli on vähän tuonut aikanaan menneisyydessä takapakkia, mutta lasketaan se virhearviointina, mistä ollaan myöhemmin opittu. Jarkko on top 50 – pelaaja mutta tuskin top20 joukossa häntä enää niin usein nähdään. Suoritusvarmuus on hänellä silti pysynyt suht hyvänä, vaikkei kukaan hänestä mitää top10 pelaajaa ole koskaan odottanut, siis realistisesti, vakavissaan katsottuna. Jakke on hyvä pelaaja, mutta ei niin hyvä. Karsintaturnauksien voitot kertovat siitä, että Jakella on vielä annettavaa ammattilaiskentillä, mutta ihan parhaimpaansa hän ei enää tule yltämään.
Henri on ehkä ottanut media ja kehityskäyrän suhteen Jakesta pienen henkisen otteen mutta edelleen Jakke on se ykköspelaaja tenniksessä, muutaman vuoden päästä, se valta on vaihtunut, pysyvästi.
9. Onko mäkihypyn yhdistetyn kisassa tällä kaudella otetut ”tuuliolosuhde”pisteet hyvä vai huono asia?
Tumpero: No on sinällään, että jos jossain halutaan testata pistejärjestelmää mäkihyppyä varten niin yhdistetyn kisat ovat tähän oiva paikka. Itse en niinkään pidä tästä, sillä onhan ne ennenkin pystynyt hyppäämään ilman tuota järjestelmää. Vähän sama kun futikseen tuotaisiin väkisin maalikamerat.
Scrod: Mielestäni olosuhteet ovat olleet viime kausina ristiriitaisesti olleet vaikuttamassa tuloksiin.
Se, että nyt annetaan hieman tasoitusta, tuo vain tasavertaisuutta kisatuloksiin. Jos tulee huono rako, annetaan enemmän pisteitä, jos taas huomattavan hyvä tuulirako, vähennetään. Jos ei merkittävää etua, ei lisätä eikä vähennetä. Tälläista uudistusta tämä lajipuoli on kaivannut jo pitkään. Erilaiset tuuliverkot kun tuntuvat olevan joissakin paikoissa hankala asentaa tai edes hankkia. Olosuhteet kun ovat eri kisamaissa niin erilaiset. Se ei toimisi yhtenä kokonaisvaltaisena ratkaisuna. Paras onkin se pistesysteemi, minkä toivon tulevan yhdistetystä vielä normaaliin mäkikisoihin, ehkäpä jo ensi kaudella.
10. Kuinka kauan mielestäsi menee taas siihen, että Suomi ottaa miesten keihäänkeitossa arvokisamitalin?
Tumpero: Tulevaisuus ja tämäkin hetki näyttää erinomaiselta. Monta potentiaalista nuorta mitalistia on jo nyt mukana ja on vain ajankysymys, koska breikkaavat arvokisoissa. Nuoret yhdistettynä ”vanhalla” Pitkämäellä, joka voi joka kisan voittaa hyvänä päivänä on ihan mielenkiintoinen tilanne. Eiköhän mitali tule taas seuraavissa arvokisoissa. Tai ainakin pitäisi..
Scrod: Liian paljon katsottiin sen suhteen, että menestyskäyrät olisivat korkealla viime valintojen osalta. Ei otettu huomioon sitä, että kaikissa järkevintä kisavalinnat olisi tehdä Kalevan kisojen jälkeen. Nyt siihen ollaan palaamassa mutta kenties sen kustannuksella viime kaudella jäi mitalli saamatta. Tero Pitkämäen sairastuminen tuli pahimpaan mahdolliseen paikkaan ja kyseinen suoritus ei ollut häpeä vaikkei sijoitus sitä odotettua ollukkaan.
Mutta tosiasia on se, että satunnaiset onnistumiset eivät tuo sitä menestysvarmuutta tai viime kausien kilpailunäytöt kertoisi mitään tämän kauden osalta.
On parempi mennä tilanteen mukaan ja tehdä sen myötä vaadittavat johtopäätökset ja sitä mukaan ne valintatoimenpiteet, mikä on sen hetkinen kunto. Aikanaan se kunto osui kisojen kohdalle ja menestystä tuli. Mutta jotenkin se vaatimustaso on myös hieman nykykeihäänheitossa pudonnut tekemisen suhteen. En osaa sanoa missä se vika on mutta sellaista on nyt ollut hieman havaittavissa, että muissakin yleisurheilulajeissa se epäonnistuminen arvokisoissa tuntuu osuvan niille, kelle asetetaan kohtuuttomat paineet.
Kaikki eivät henkiseltä puolelta osaa käsitellä äkillistä menestystä tai mahdollisuuksia saavuttaa arvokisoissa jotain. Lajin valmentajan harkinta eroamisesta ei ollut ihan täysin perusteetonta pohdintaa mutta mielestäni ensi kauden suhteen tehtävän muutokset palauttavat suomea taas takaisin mitalikantaan myös arvokisoissa. Mitalien määrä pysyköön kuitenkin realistisena, yhden kappaleen verran. Se kuka sen saa, on vielä mysteeri. Joka kausi tulee uusia, jotka ponnistavat pinnalle. Huipulla on kuitenkin vaikea pysyä, mutta sinne on helppo päästä.
14. joulukuuta 2009
Drop out - osa 1
Kun lapsi lähtee harrastamaan urheilua, on hänellä usein mielessään vain se, että kentälle tai lajin suhteen lähdetään pitämään hauskaa. Aikaisemmin pihapeleissä ollaan oltu, jonkin harrastekerhon kautta kipinä löydetty tai seuran toiminta on suosittua paikkakunnalla. Silloin puhutaan vanhempien kanssa, haetaan se paikallisen urheilujaoston yhteystieto käsiin, soitetaan, tiedustellaan ja laitetaan lapsi mukaan harrastuksien pariin. Lapset ovat nähneet televisiosta tai kaveripiiristä kyseisestä lajista ja lähtevät joukkoon mukaan. Joukossa kaikki on mukavempaa ja yleensä lähdetään tekemään tästä lapselle tervettä tekemistä, josta voi nauttia, siitä saa liikuntaa ja se luo sosiaalisia siteitä kanssatovereihin. Monesti kutenkin lapsella on vaihtuva mieli. He haluavat aina kokeilla kaikkea ja todellisuus voi iskeytyä rajustikin vastaan. Pihapeleissä ei tarvitse olla tiettyyn aikaan, tai heiltä ei odoteta mitään. Kun mennään urheiluseuraan niin usein joissakin suosituimmissa lajeissa vuodenajat tulevat tekemisen suhteen vastaan. Tällöin lapsella onkin lapsuutensa aikana useita harrastuksia.
Monipuoliset haasteet
Silloin lähdetään hakeutumaan monipuolisempaan lajitaustaan, jotta voisi kokeilla mahdollisimman monta lajia. Kokemuksien myötä on sitten hyvä katsoa, jos mahdollisesti oma ”ura” pitemmälle kantaisi. Tässä voi taustalla olla myös vanhempien halu ohjata lasta toisen lajin suuntaan, kaverit voivat saada mielen muuttumaan jne. On myös valmennusporras, joka vetää omaa linjaa ja heillä on omanlaiset tavoitteet asetettu joukkueen suhteen. Myös joukkueella voi olla omanlaisensa linja, mihin se oma lapsi ei sovi. Tällöin harrastetoiminta voi loppua kesken kaiken, koska lapsen ”kiinnostus kuolee” usein itsestä riippumattomista syistä. Monenlaiset motiivit ovat usein lapsen harrastustoiminnan lopettamisen taustalla. Useamman lajin parissa oleminen vaatii uhrauksia. Myös ammattimaisempaan urheilijauraan tähtäävälle vaaditaan kurinalaisuutta ja päättäväisyyttä, jotta asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin. Tällöin sitä alkaa jo miettiä että lapsekas innostus muuttuu vaativaksi ”työksi” ja motivaatiotekijät muuttuvat entistä mittavimmiksi.
Usein lapsen kyvyt eivät myöskään välttämättä riitä niihin haasteisiin mitä harrastuksellisen tekemisen suhteen vaaditaan. Silloin lapsen maailmat kohtaavat valitettavalla tavalla. Miten sanoa lapselle, että hänen harrastus loppuu, koska hänellä ei ole riittävästi rahkeita enää kyseisen lajin pariin ?
Murrosiässä kun aloitetaan harrastus tai ollaan edetty murrosikään saakka harrastuksen suhteen, saadaan vastaan monia asioita esteenä harrastukselle.
Monipuolisten lajien aikataulutus opiskelujen suhteen voi vaatia aikas paljonkin. Riittävien kykyjen omaavien lahjakkuuksien pääseminen urheilulukioon voi olla se ainoa tavoite, jotta opiskelua ja harrastamista voitaisiin kumpaakin suorittaa tasapainoisesti.
Myös omat kiinnostukset ja mielialojen muutokset tuovat haasteita. On saatu pienestä pitäen monia menestyksen maistiaisia turnauksien ja mitallien muodossa. Loppuu kiinnostus ja haasteet ovat jo kohdattu mielestään riittävän korkealle asteelle. Ei löydy motivaatiota enää jatkaa urheilun parissa. Koulut yleensä ovat pääosassa siinä, jatkaako nuori vai ei. Jos kaverit lopettavat, voi toinen myös lopettaa. Etenkin sarjatasojen nousu tuo aina mukanaan entistä enemmän harjoituksia ja se saman kaveripiirin kanssa ei enää sinne harjoituksiin mennäkkään. Tällöin oma kynnys mennä reeneihin voi olla myös aika korkea.
Itsenäistyminen
Kun nuori alkaa kokea omanlaista itsenäisyyttään eri asioihin, ei enää se isän tai äidin kanssa keskustelu lajin suhteen enää haluta. Myös valmennus vaihtuu junioreissa tiuhaan tahtiin ja se tuttu peliaikaa antanut valmentaja katoaa ja nuorelle tulee muutoksia elämään. Peliaika pitääkin ansaita ja taitavimpia pelaajia tulee kisaamaan kanssasi pelipaikoista. Syitä on monia mutta se on huolestuttavaa kun nappuloista siirryttäessä juniorisarjoihin, lapsen motivaatio harjoitteluun laskee.
Ei enää nähdä sitä mielenkiintoa siinä tekemisessä tai reenaamisessa, halutaan vain pelata.
Myös se tilanne voi olla esteenä, kun pitää valita opiskeleeko tulevaisuutta varten vai jatkaako urheilun parissa pelaten riskillä, että siitä saisi elantonsa.
Monesti painotetaan koulunkäymistä loppuun ja harrastuksen ohessa ammatin hankkimista, jottei uran äkillisen lopetuksen myötä jäisi tyhjän päälle.
Etenkin aikuistumisen kynnyksellä vaaditaan nuorelta päätös, mitä se ammattimaisuus elämässä on.
Monet etenkin kahden lajin välillä joutuvat tekemään tiukan päätöksen, kumman lajin parissa jatketaan. Raha voi tulla esteeksi vanhempien taholta, kun kahden harrastuksen kattamiseen ei rahat enää riitä. Aikakin on jo kortilla, joten jostain on luovuttava.
Myös sen lapsuuden haaveammatin toteutuminen tulee eteen ja se opiskelukin tulee nielemään aikaa ja rahaa jatkossa.
Mitä vaaditaan
Kun katsotaan, mitä ollaan vaadittu, että huippu-urheilijaksi ollaan päädytty, sanotaan että lapsella pitää olla nykyään se 10 000 tuntia liikuntaa pohjalla. Se on se mistä lähdetään ammattilaisurheilijaa muokkaamaan. Lajit muuttuvat ja vaatimustaso alkaa nousta nykyään jo hirmuiseksi. Pitäisi esikouluiässä jo aloittaa liikunnallisuuden harrastaminen useampi tunti päivässä. Tämä kertoo siitä, että kilpailu on kovaa ja päätökset pitää tehdä jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
HE ovat myös uhranneet osan elämästään urheilulle. Se mitä se vaatii, ei koskaan tule näkymään muuta kuin silloin, jos nouset huipulle. Sosiaalinen elämä rajoittuu valmennuksen, joukkueen ja reenauksen ympärille + koulu ja muut velvoitteet siinä sivussa. Sitten huipulla ehtii viettämään sitä vapaa-ajan elämää ja hankkia tyttö ja poikaystäviä. Monestikaan ei tajuta, että heillä on jäänyt niin sanotusti sitä elämää elämättä. He ottavat joko nöyrästi sen roolin, että elämä on pääosin urheilua, toisilla voi olla toisenlainen rooli läpi elämän.
Monipuoliset haasteet
Silloin lähdetään hakeutumaan monipuolisempaan lajitaustaan, jotta voisi kokeilla mahdollisimman monta lajia. Kokemuksien myötä on sitten hyvä katsoa, jos mahdollisesti oma ”ura” pitemmälle kantaisi. Tässä voi taustalla olla myös vanhempien halu ohjata lasta toisen lajin suuntaan, kaverit voivat saada mielen muuttumaan jne. On myös valmennusporras, joka vetää omaa linjaa ja heillä on omanlaiset tavoitteet asetettu joukkueen suhteen. Myös joukkueella voi olla omanlaisensa linja, mihin se oma lapsi ei sovi. Tällöin harrastetoiminta voi loppua kesken kaiken, koska lapsen ”kiinnostus kuolee” usein itsestä riippumattomista syistä. Monenlaiset motiivit ovat usein lapsen harrastustoiminnan lopettamisen taustalla. Useamman lajin parissa oleminen vaatii uhrauksia. Myös ammattimaisempaan urheilijauraan tähtäävälle vaaditaan kurinalaisuutta ja päättäväisyyttä, jotta asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin. Tällöin sitä alkaa jo miettiä että lapsekas innostus muuttuu vaativaksi ”työksi” ja motivaatiotekijät muuttuvat entistä mittavimmiksi.
Usein lapsen kyvyt eivät myöskään välttämättä riitä niihin haasteisiin mitä harrastuksellisen tekemisen suhteen vaaditaan. Silloin lapsen maailmat kohtaavat valitettavalla tavalla. Miten sanoa lapselle, että hänen harrastus loppuu, koska hänellä ei ole riittävästi rahkeita enää kyseisen lajin pariin ?
Murrosiässä kun aloitetaan harrastus tai ollaan edetty murrosikään saakka harrastuksen suhteen, saadaan vastaan monia asioita esteenä harrastukselle.
Monipuolisten lajien aikataulutus opiskelujen suhteen voi vaatia aikas paljonkin. Riittävien kykyjen omaavien lahjakkuuksien pääseminen urheilulukioon voi olla se ainoa tavoite, jotta opiskelua ja harrastamista voitaisiin kumpaakin suorittaa tasapainoisesti.
Myös omat kiinnostukset ja mielialojen muutokset tuovat haasteita. On saatu pienestä pitäen monia menestyksen maistiaisia turnauksien ja mitallien muodossa. Loppuu kiinnostus ja haasteet ovat jo kohdattu mielestään riittävän korkealle asteelle. Ei löydy motivaatiota enää jatkaa urheilun parissa. Koulut yleensä ovat pääosassa siinä, jatkaako nuori vai ei. Jos kaverit lopettavat, voi toinen myös lopettaa. Etenkin sarjatasojen nousu tuo aina mukanaan entistä enemmän harjoituksia ja se saman kaveripiirin kanssa ei enää sinne harjoituksiin mennäkkään. Tällöin oma kynnys mennä reeneihin voi olla myös aika korkea.
Itsenäistyminen
Kun nuori alkaa kokea omanlaista itsenäisyyttään eri asioihin, ei enää se isän tai äidin kanssa keskustelu lajin suhteen enää haluta. Myös valmennus vaihtuu junioreissa tiuhaan tahtiin ja se tuttu peliaikaa antanut valmentaja katoaa ja nuorelle tulee muutoksia elämään. Peliaika pitääkin ansaita ja taitavimpia pelaajia tulee kisaamaan kanssasi pelipaikoista. Syitä on monia mutta se on huolestuttavaa kun nappuloista siirryttäessä juniorisarjoihin, lapsen motivaatio harjoitteluun laskee.
Ei enää nähdä sitä mielenkiintoa siinä tekemisessä tai reenaamisessa, halutaan vain pelata.
Myös se tilanne voi olla esteenä, kun pitää valita opiskeleeko tulevaisuutta varten vai jatkaako urheilun parissa pelaten riskillä, että siitä saisi elantonsa.
Monesti painotetaan koulunkäymistä loppuun ja harrastuksen ohessa ammatin hankkimista, jottei uran äkillisen lopetuksen myötä jäisi tyhjän päälle.
Etenkin aikuistumisen kynnyksellä vaaditaan nuorelta päätös, mitä se ammattimaisuus elämässä on.
Monet etenkin kahden lajin välillä joutuvat tekemään tiukan päätöksen, kumman lajin parissa jatketaan. Raha voi tulla esteeksi vanhempien taholta, kun kahden harrastuksen kattamiseen ei rahat enää riitä. Aikakin on jo kortilla, joten jostain on luovuttava.
Myös sen lapsuuden haaveammatin toteutuminen tulee eteen ja se opiskelukin tulee nielemään aikaa ja rahaa jatkossa.
Mitä vaaditaan
Kun katsotaan, mitä ollaan vaadittu, että huippu-urheilijaksi ollaan päädytty, sanotaan että lapsella pitää olla nykyään se 10 000 tuntia liikuntaa pohjalla. Se on se mistä lähdetään ammattilaisurheilijaa muokkaamaan. Lajit muuttuvat ja vaatimustaso alkaa nousta nykyään jo hirmuiseksi. Pitäisi esikouluiässä jo aloittaa liikunnallisuuden harrastaminen useampi tunti päivässä. Tämä kertoo siitä, että kilpailu on kovaa ja päätökset pitää tehdä jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
HE ovat myös uhranneet osan elämästään urheilulle. Se mitä se vaatii, ei koskaan tule näkymään muuta kuin silloin, jos nouset huipulle. Sosiaalinen elämä rajoittuu valmennuksen, joukkueen ja reenauksen ympärille + koulu ja muut velvoitteet siinä sivussa. Sitten huipulla ehtii viettämään sitä vapaa-ajan elämää ja hankkia tyttö ja poikaystäviä. Monestikaan ei tajuta, että heillä on jäänyt niin sanotusti sitä elämää elämättä. He ottavat joko nöyrästi sen roolin, että elämä on pääosin urheilua, toisilla voi olla toisenlainen rooli läpi elämän.
7. joulukuuta 2009
Mädät korin omenat
Alku
Kun kootaan joukkuetta, se vaatii sen henkilön, joka pitää ohjat käsissään.
Hän on joukkueen johtohahmo, joka saa rinnalleen tukijakaartin, joihin voi luottaa.
Tukipilarit koostuvat niistä tekijöistä, jotka kannattelevat joukkuetta, antavat sille rungon ja sitä myöten myös kasvot.
Tällä ydinporukalla lähdetään markkinoimaan tätä joukkiota, jotta se saisi lisää jäseniä ympärilleen.
Se alkaa osoittaa entistä enemmän kiinnostusta ja mielenkiinto tämän poppoon tekemisten suhteen herää. Syntyy jotain uutta, jolle vain taivas on kantena ja helvetti pohjana.
Homma alkaa kulkemaan, puhalletaan kaikki yhteen hiileen ja tavoitteet ovat jokseenkin samat.
Pyritään hyvään, näyttävään peliin kukin omilla kyvyillä ja pelitapaa mukailevilla luovilla vapauksilla. Tarpeen tullen niistä karsitaan tai niihin lisätään, jos sille koetaan olevan tarvetta.
Mahdollisuuksien mukaan resursseja laajennetaan, kaikenlaista kohennusta ympärillä oleviin tekijöihin kohdistetaan, jotta joukkueella ja sen yleisöllä olisi mahdollisimman hyvät puitteet toteuttaa joukkueen toimintaperiaatteita. Välillä järjestetään kaikenlaisia tempauksia, joilla toivottavasti edesautetaan joukkuehengen kohottamista.
Tausta
Ydinjoukossa on aina tekijöitä, joille ei ole tärkeintä olla parrasvaloissa. Heille riittää että rooli pysyy kulisseissa ja jos aihetta on, parrasvaloihin astutaan. Mutta useimmiten, jos homma kulkee, se riittää heille. Toiset taas haluavat viedä mahdollisimman paljon palstamillimetrejä ja pyrkivät olemaan esillä kaikenlaisten asioiden suhteen. Heillä tuntuu olevan laajentuneempi kuva toiminnan suhteen kuin mitä se onkaan. Välillä tunne ja järki ei kulje käsikädessä. Siinä vaiheessa taustavaikuttajat pyrkivät pitämään ohjaksia käsissään parhaansa mukaan. Joskus siinä onnistutaan, joskus ei.
Lento
Kun joukkueella menee hyvin, kaikki ovat tyytyväisiä ja lento on auvoisaa. Tavoitteita nostetaan ja muutama täsmähankinta tehdään. Niillä pyritään saamaan se ”puuttunut palanen” kohdalleen, jotta meno olisi jatkossa entistäkin parempaa. Jossain vaiheessa homma toimii ja joukkue kiittää luottamuksesta. Suunnitellaan jo sesongin päättäviä juhlia. Kaava etenee suunnitelmien mukaan ja aletaan jo puhua toiminnan laajentamisesta. Tavoitellaan jo tulevien suunnitelmien pohjalta investointien lisäyksiä, jotta hedelmä kantaisi myös jatkossa. Menestystä tulee ja kaikki ovat tyytyväisiä. Vai ovatko ?
Lasku
Kauden aikana ollaan huomattu, että kaikesta huolimatta, homma ei ole toiminut ihan niin kuin olisi pitänyt. Menestyminen on tuonut liikaa sooloilua eri osa-alueilla, eikä sitä katsota hyvänä. Myös monella muualla sektorilla ollaan mukana ja se osaksi häiritsee toimintaa. Kaikki mikä toimii muualla, ei toimi samalla lailla toisessa paikassa. On niin sanotusti mätiä omenia korissa, mitkä pitää poimia, ennenkuin ne pilaavat koko korin.
Sen suhteen pyritään saamaan aikaan muutoksia, millä elvytettäisiin joukkuetta ja saataisiin kompromissejä aikaiseksi. Toiset tahot ovat saaneet maistaa menestyksen hedelmää, toiset tyytyneet perusrooliin, jotkut taas liian vähäiseen peliaikaan. Erilaiset tukitoimet ollaan tehty riskillä, jotka eivät ole kantaneet hedelmää, toiset taas ovat kantaneet muttei niin hyvin, kuin mitä ollaan odotettu. Jotkut tahot saivat aikoinaan enemmän palstatilaa toimillaan, nyt niiden roolia aletaan vähätellä. Palstatila alkaa pienentyä pikkuhiljaa ja se ääni minkä myötä ennen ollaan menty, alkaa kaikua kuuroille korville. Ne ovat aikansa eläneitä ja joukkueessa vallitsee uusi henki ja toimintatapa.
Valmentaja jättäytyy enemmän taustavaikuttajaksi ja apuvalmentajat koittavat ohjata joukkuetta oikeaan suuntaan. Kuitenkin pelaajisto tuntuu olevan täynnä kuppikuntia, joiden sisällä eriävät mielipiteet syntyvät. Haluttan vain toimia siltä pohjalta, mikä nyt tuntuu hyvältä, ajattelematta tulevaisuutta.
Ei nähdä pinnan alle mitä siellä voi kyteä, kun toimitaan oman mielen mukaan, ajattelematta ja kuuntelematta muita.
Joukkue muodostuu pienistä ryhmistä, ei enää pienistä tekijöistä
Kaikki on alkanut jo ennen kauden alkua joidenkin pelaajiston jäsenten yhteenliittäytymisellä. Samoja mielenkiinnon kohteita tuntuu riittävän ja ketjulla on oma visio miten hommaa pitäisi pyörittää. Se saavat hieman vapauksia, joiden myötä he ottavat ohjat omiin käsiinsä. Ajatukset eivät mene joukkueen ideologian kanssa yks yhteen, vaan toteutustapa on täysin eri. Aletaan ottaa enemmän omanlaista pelitapaa joukkuehengen kustannuksella. Se aiheuttaa eripuraa niin pukukopissa kuin kentälläkin. Tiettyjä kurinpidollisia toimenpiteitä aletaan miettiä, jotka auttavat vain hetkeksi.Kuitenkin pienet kuppikunnat lipsuvat ja ottavat vapauksia poissa valvovan valmentajan silmien alta. Kuitenkin seinilläkin on korvat ja usein eri teot kantautuvat myös valmentajiston ja johtoportaan korviin. Sen myötä asiaa käsitellään koko joukkueen edessä. On olemassa jo taustajoukkoja, jotka lähtisivät tiettyjen tahojen mukana. Se olisi liian riskipeliä joukkueen rungon suhteen.
Joukkue ilman sielua
Pian tässä joukkueessa aletaan kiinnittää ”johtotähtiä” väkinäisillä sopimuksilla ja toiset jättäytyvät pois joukkueesta. Tilannetta pyritään paikkaamaan tulevilla tähdillä, jotka tulevat toisten saunakavereina joukkoon mukaan. Heistä odotetaan suht hyviä paikkaajia lähtijöiden tilalle. Homma ei kuitenkaan ala luistaa. Syntyy enemmän sitä joukkoa, jotka tuntuvat hallitsevan koko muuta joukkuetta mielin määrin. Enää ei vanhojen kokemus puhu joukkueen sisällä, uudet tuulet ovat tulleet jäädäkseen. Suunnittelupöydällä on niin paljon visioita, että heikompaakin hirvittää. Osa niistä on taivaanrannan maalausta, osa taas ihan realistisiakin. Kuitenkaan sitä asiaa on vaikea tonkia kaiken paskan pohjalta. Sitä ei haluta käsitellä ja eritellä. Linja on tämä ja se pidetään, kaikesta huolimatta.
Taustalla johtoryhmä käy omia salaisia neuvottelujaan ja sananvaihtoa joukkueen nykytilasta ja erinnäisistä asioista.
Kuitenkaan asioiden esilletuominen tuo vain kasan hylkäyksiä ja haukkumisia. Pahan siemen on kylvetty. Ainoa mitä parannusehdotukset saavat vastaansa, on paheksuntaa, vittuilua, toisen aliarviointia ja pidetään sitä nykylinjaa ainoana hyvänä vaihtoehtona. Vaikka muut tekisivät asioita samaan suuntaa, kuppikuntien oma ääni on tärkein ja heidän suunta ja toiminta yksi ja ainoa, oikea tapa toimia. Pidetään koko joukkuetta omien toimien aikaansaannokksina, viis muista.
Johto jättäytyy, joukkuekaverit jää
Tapahtuu ratkaisuja, jotka eivät palvele joukkueen etua mutta toiminnallisuuden suhteen ei nähdä muutakaan vaihtoehtoa. Aikanaan joukkue, joka on talkootyöllä saatu kokoon ja menneisyydessä puhallettu useammankin asian suhteen yhteen hiileen, on nyt loppu. Siis loppu siltä vanhalta pohjalta, mistä aikanaan ponnistettiin pintaan. Nyt on joukko täynnä kaiken maailman pintaliitäjiä, henkilöitä joilla on noussut kusi hattuun ja ei piitata enää muista. Aletaan sorsia niitä, keillä olisi vielä sanottavaa ja annettavaa joukkueen eteen. Heidän panostaan ei enää arvosteta eikä heidän mielipiteistä piitata. Joissakin asioissa mennään myös henkilökohtaisuuksiin, koska siihen koetaan olevan oikeus ja kirjoittamaton sääntö, miten toimillaan ovat sen omaksi säännöksi ottaneet. Eletään erittäin harmaalla alueella.
Omat saunakaverit ja kuppikunnat ovat ne, joilla tätä hommaa pyöritetään. Taustavaikuttajat kuitenkin nostavat kytkintä ja ojentavat kokousnuijan sille päättävälle elimelle, joka luulee osaavansa kaiken toiminnan sujumisen suhteen. He tietävät mitä siihen tarvitaan, eikä muulla ole väliä. Poistuvat tahot häipyvät vähin äänin muihin organisaatioihin ja jättävät rellestäjät oman onnensa nojaan. Vaikutukset eivät tule näkymään heti mutta pitemmällä aikavälillä kylläkin, toivon mukaan. Monikaan ei usko siihen, että vanha tapa olisi ollu väärä tapa toimia. Kenties siihen olisi voinut hyväksyttää muutamia uusia tapoja toimia. Mutta tosiasia on se, että vaikutukset olisivat olleet hetkellisiä, ei pitkäkestoisia. Tavat millä oltaisiin muutettu suuntaa, olisivat olleet samansuuntaisia, mutta eri tavalla hoidettuja. Se ei kelpaa. Suunnitelmat niiden osalta eivät ole pitkäjänteisiä. Usein suunnitelmat julistetaan ison kohun myötä, kunnes tietyt tapahtumat pakottavat toimimaan radikaalisti tai unohtamaan kyseiset suunnitelmat kokonaan. Ne kun eivät saa enää minkäänlaista tukea taakseen.
Tätä myöten moinen toiminta on kuin mätä omena, joka pilaa koko korin, jos se tarpeeksi monen pilaannuttaa. Muut, jotka ovat vielä kaukana siitä omenasta, koittavat estää moisen tapahtumisen, turhaan. Parempi paeta kuin jäädä katsomaan mitä tapahtuu. Niin usein, monille muillekkin joukkueille perusteellinen tausta ja ydinjoukkojen suursiivous on tehnyt hyvää. Se ottaa aikansa, jottei vanhat leimat enää varjostaisi toimintaa, mutta joskus se riski on otettaca. Usein se otetaan silloin, kun se on jo liian myöhäistä.
Demokratia
Kaiken kaikkiaan jos joukkuetta johdetaan, demokratia on paras vaihtoehto eikä yksi diktatuuri, joka asioista päättää muun saunakaveriarmeijansa myötäillessä tätä henkilöä.
Usein kun kaikki menee hyvin, ollaan tyytyväisiä ja palstatilaa riittää. Kun asiat menevät päin helvettiä, kaikki julkisuus ei olekkaan positiivista julkisuutta ja selvitettävää riittää. Pienistä asioista kaikki yleensä on lähtenyt liikkelle, muodostuen isoksi lumipalloksi. Ei yhdellä asiankorjaamisella ongelmat katoa, vaan ne ratkaisut täytyy tulla moneen asiaan, ennenkuin vyyhti alkaa selvitä.
Joukon johtaminen kysyy ihmisiä, joilla on sitä omaa esimerkkiä, mitä muut seuraa. He saavat aikaan pukukopissa joskus enemmän, kuin valmentaja tai joukkueenjohto. Tämä pelaaja tai muutaman pelaajan muodostama pelaajisto on se, joka saa aikaan ryhtiliikkeet pukuhuoneessa, myös suoritusten edetessä ryhtiliikkeen katsomossa ja mielenrauhaa johtoportaassa.
Joskus taas se yksi henkilö näyttää mielestään parhaan tavan toimia, jota muut mukailee. Myös ominpäin tämän henkilön toimiessa, ei hän näe muuta kuin itsensä. Muita tapoja ei sallita esitettävän, kokeiltavan tai edes noudatettavan. Tällä tyylillä mennään loppuun asti. Loppu ei ole kaukana. Se on hyvin lähellä. Mutta sitä ei nähdä, ennenkuin se on myöhäistä, liian myöhäistä.
Kun sana joukkue kertoo sen, että siinä on monta ihmistä yhden nimen alla, on se myös loogisesti se luonnollisin tapa toimia. Yhdessä yhteisen hyvän puolesta. Kun monta yksilöä pistää lusikan samaan soppaan, luo se liikaa erilaisia tapoja toimia, jotka lopulta ajavat joukkuetta ennemminkin turmioon kuin hurmioon.
Kun kootaan joukkuetta, se vaatii sen henkilön, joka pitää ohjat käsissään.
Hän on joukkueen johtohahmo, joka saa rinnalleen tukijakaartin, joihin voi luottaa.
Tukipilarit koostuvat niistä tekijöistä, jotka kannattelevat joukkuetta, antavat sille rungon ja sitä myöten myös kasvot.
Tällä ydinporukalla lähdetään markkinoimaan tätä joukkiota, jotta se saisi lisää jäseniä ympärilleen.
Se alkaa osoittaa entistä enemmän kiinnostusta ja mielenkiinto tämän poppoon tekemisten suhteen herää. Syntyy jotain uutta, jolle vain taivas on kantena ja helvetti pohjana.
Homma alkaa kulkemaan, puhalletaan kaikki yhteen hiileen ja tavoitteet ovat jokseenkin samat.
Pyritään hyvään, näyttävään peliin kukin omilla kyvyillä ja pelitapaa mukailevilla luovilla vapauksilla. Tarpeen tullen niistä karsitaan tai niihin lisätään, jos sille koetaan olevan tarvetta.
Mahdollisuuksien mukaan resursseja laajennetaan, kaikenlaista kohennusta ympärillä oleviin tekijöihin kohdistetaan, jotta joukkueella ja sen yleisöllä olisi mahdollisimman hyvät puitteet toteuttaa joukkueen toimintaperiaatteita. Välillä järjestetään kaikenlaisia tempauksia, joilla toivottavasti edesautetaan joukkuehengen kohottamista.
Tausta
Ydinjoukossa on aina tekijöitä, joille ei ole tärkeintä olla parrasvaloissa. Heille riittää että rooli pysyy kulisseissa ja jos aihetta on, parrasvaloihin astutaan. Mutta useimmiten, jos homma kulkee, se riittää heille. Toiset taas haluavat viedä mahdollisimman paljon palstamillimetrejä ja pyrkivät olemaan esillä kaikenlaisten asioiden suhteen. Heillä tuntuu olevan laajentuneempi kuva toiminnan suhteen kuin mitä se onkaan. Välillä tunne ja järki ei kulje käsikädessä. Siinä vaiheessa taustavaikuttajat pyrkivät pitämään ohjaksia käsissään parhaansa mukaan. Joskus siinä onnistutaan, joskus ei.
Lento
Kun joukkueella menee hyvin, kaikki ovat tyytyväisiä ja lento on auvoisaa. Tavoitteita nostetaan ja muutama täsmähankinta tehdään. Niillä pyritään saamaan se ”puuttunut palanen” kohdalleen, jotta meno olisi jatkossa entistäkin parempaa. Jossain vaiheessa homma toimii ja joukkue kiittää luottamuksesta. Suunnitellaan jo sesongin päättäviä juhlia. Kaava etenee suunnitelmien mukaan ja aletaan jo puhua toiminnan laajentamisesta. Tavoitellaan jo tulevien suunnitelmien pohjalta investointien lisäyksiä, jotta hedelmä kantaisi myös jatkossa. Menestystä tulee ja kaikki ovat tyytyväisiä. Vai ovatko ?
Lasku
Kauden aikana ollaan huomattu, että kaikesta huolimatta, homma ei ole toiminut ihan niin kuin olisi pitänyt. Menestyminen on tuonut liikaa sooloilua eri osa-alueilla, eikä sitä katsota hyvänä. Myös monella muualla sektorilla ollaan mukana ja se osaksi häiritsee toimintaa. Kaikki mikä toimii muualla, ei toimi samalla lailla toisessa paikassa. On niin sanotusti mätiä omenia korissa, mitkä pitää poimia, ennenkuin ne pilaavat koko korin.
Sen suhteen pyritään saamaan aikaan muutoksia, millä elvytettäisiin joukkuetta ja saataisiin kompromissejä aikaiseksi. Toiset tahot ovat saaneet maistaa menestyksen hedelmää, toiset tyytyneet perusrooliin, jotkut taas liian vähäiseen peliaikaan. Erilaiset tukitoimet ollaan tehty riskillä, jotka eivät ole kantaneet hedelmää, toiset taas ovat kantaneet muttei niin hyvin, kuin mitä ollaan odotettu. Jotkut tahot saivat aikoinaan enemmän palstatilaa toimillaan, nyt niiden roolia aletaan vähätellä. Palstatila alkaa pienentyä pikkuhiljaa ja se ääni minkä myötä ennen ollaan menty, alkaa kaikua kuuroille korville. Ne ovat aikansa eläneitä ja joukkueessa vallitsee uusi henki ja toimintatapa.
Valmentaja jättäytyy enemmän taustavaikuttajaksi ja apuvalmentajat koittavat ohjata joukkuetta oikeaan suuntaan. Kuitenkin pelaajisto tuntuu olevan täynnä kuppikuntia, joiden sisällä eriävät mielipiteet syntyvät. Haluttan vain toimia siltä pohjalta, mikä nyt tuntuu hyvältä, ajattelematta tulevaisuutta.
Ei nähdä pinnan alle mitä siellä voi kyteä, kun toimitaan oman mielen mukaan, ajattelematta ja kuuntelematta muita.
Joukkue muodostuu pienistä ryhmistä, ei enää pienistä tekijöistä
Kaikki on alkanut jo ennen kauden alkua joidenkin pelaajiston jäsenten yhteenliittäytymisellä. Samoja mielenkiinnon kohteita tuntuu riittävän ja ketjulla on oma visio miten hommaa pitäisi pyörittää. Se saavat hieman vapauksia, joiden myötä he ottavat ohjat omiin käsiinsä. Ajatukset eivät mene joukkueen ideologian kanssa yks yhteen, vaan toteutustapa on täysin eri. Aletaan ottaa enemmän omanlaista pelitapaa joukkuehengen kustannuksella. Se aiheuttaa eripuraa niin pukukopissa kuin kentälläkin. Tiettyjä kurinpidollisia toimenpiteitä aletaan miettiä, jotka auttavat vain hetkeksi.Kuitenkin pienet kuppikunnat lipsuvat ja ottavat vapauksia poissa valvovan valmentajan silmien alta. Kuitenkin seinilläkin on korvat ja usein eri teot kantautuvat myös valmentajiston ja johtoportaan korviin. Sen myötä asiaa käsitellään koko joukkueen edessä. On olemassa jo taustajoukkoja, jotka lähtisivät tiettyjen tahojen mukana. Se olisi liian riskipeliä joukkueen rungon suhteen.
Joukkue ilman sielua
Pian tässä joukkueessa aletaan kiinnittää ”johtotähtiä” väkinäisillä sopimuksilla ja toiset jättäytyvät pois joukkueesta. Tilannetta pyritään paikkaamaan tulevilla tähdillä, jotka tulevat toisten saunakavereina joukkoon mukaan. Heistä odotetaan suht hyviä paikkaajia lähtijöiden tilalle. Homma ei kuitenkaan ala luistaa. Syntyy enemmän sitä joukkoa, jotka tuntuvat hallitsevan koko muuta joukkuetta mielin määrin. Enää ei vanhojen kokemus puhu joukkueen sisällä, uudet tuulet ovat tulleet jäädäkseen. Suunnittelupöydällä on niin paljon visioita, että heikompaakin hirvittää. Osa niistä on taivaanrannan maalausta, osa taas ihan realistisiakin. Kuitenkaan sitä asiaa on vaikea tonkia kaiken paskan pohjalta. Sitä ei haluta käsitellä ja eritellä. Linja on tämä ja se pidetään, kaikesta huolimatta.
Taustalla johtoryhmä käy omia salaisia neuvottelujaan ja sananvaihtoa joukkueen nykytilasta ja erinnäisistä asioista.
Kuitenkaan asioiden esilletuominen tuo vain kasan hylkäyksiä ja haukkumisia. Pahan siemen on kylvetty. Ainoa mitä parannusehdotukset saavat vastaansa, on paheksuntaa, vittuilua, toisen aliarviointia ja pidetään sitä nykylinjaa ainoana hyvänä vaihtoehtona. Vaikka muut tekisivät asioita samaan suuntaa, kuppikuntien oma ääni on tärkein ja heidän suunta ja toiminta yksi ja ainoa, oikea tapa toimia. Pidetään koko joukkuetta omien toimien aikaansaannokksina, viis muista.
Johto jättäytyy, joukkuekaverit jää
Tapahtuu ratkaisuja, jotka eivät palvele joukkueen etua mutta toiminnallisuuden suhteen ei nähdä muutakaan vaihtoehtoa. Aikanaan joukkue, joka on talkootyöllä saatu kokoon ja menneisyydessä puhallettu useammankin asian suhteen yhteen hiileen, on nyt loppu. Siis loppu siltä vanhalta pohjalta, mistä aikanaan ponnistettiin pintaan. Nyt on joukko täynnä kaiken maailman pintaliitäjiä, henkilöitä joilla on noussut kusi hattuun ja ei piitata enää muista. Aletaan sorsia niitä, keillä olisi vielä sanottavaa ja annettavaa joukkueen eteen. Heidän panostaan ei enää arvosteta eikä heidän mielipiteistä piitata. Joissakin asioissa mennään myös henkilökohtaisuuksiin, koska siihen koetaan olevan oikeus ja kirjoittamaton sääntö, miten toimillaan ovat sen omaksi säännöksi ottaneet. Eletään erittäin harmaalla alueella.
Omat saunakaverit ja kuppikunnat ovat ne, joilla tätä hommaa pyöritetään. Taustavaikuttajat kuitenkin nostavat kytkintä ja ojentavat kokousnuijan sille päättävälle elimelle, joka luulee osaavansa kaiken toiminnan sujumisen suhteen. He tietävät mitä siihen tarvitaan, eikä muulla ole väliä. Poistuvat tahot häipyvät vähin äänin muihin organisaatioihin ja jättävät rellestäjät oman onnensa nojaan. Vaikutukset eivät tule näkymään heti mutta pitemmällä aikavälillä kylläkin, toivon mukaan. Monikaan ei usko siihen, että vanha tapa olisi ollu väärä tapa toimia. Kenties siihen olisi voinut hyväksyttää muutamia uusia tapoja toimia. Mutta tosiasia on se, että vaikutukset olisivat olleet hetkellisiä, ei pitkäkestoisia. Tavat millä oltaisiin muutettu suuntaa, olisivat olleet samansuuntaisia, mutta eri tavalla hoidettuja. Se ei kelpaa. Suunnitelmat niiden osalta eivät ole pitkäjänteisiä. Usein suunnitelmat julistetaan ison kohun myötä, kunnes tietyt tapahtumat pakottavat toimimaan radikaalisti tai unohtamaan kyseiset suunnitelmat kokonaan. Ne kun eivät saa enää minkäänlaista tukea taakseen.
Tätä myöten moinen toiminta on kuin mätä omena, joka pilaa koko korin, jos se tarpeeksi monen pilaannuttaa. Muut, jotka ovat vielä kaukana siitä omenasta, koittavat estää moisen tapahtumisen, turhaan. Parempi paeta kuin jäädä katsomaan mitä tapahtuu. Niin usein, monille muillekkin joukkueille perusteellinen tausta ja ydinjoukkojen suursiivous on tehnyt hyvää. Se ottaa aikansa, jottei vanhat leimat enää varjostaisi toimintaa, mutta joskus se riski on otettaca. Usein se otetaan silloin, kun se on jo liian myöhäistä.
Demokratia
Kaiken kaikkiaan jos joukkuetta johdetaan, demokratia on paras vaihtoehto eikä yksi diktatuuri, joka asioista päättää muun saunakaveriarmeijansa myötäillessä tätä henkilöä.
Usein kun kaikki menee hyvin, ollaan tyytyväisiä ja palstatilaa riittää. Kun asiat menevät päin helvettiä, kaikki julkisuus ei olekkaan positiivista julkisuutta ja selvitettävää riittää. Pienistä asioista kaikki yleensä on lähtenyt liikkelle, muodostuen isoksi lumipalloksi. Ei yhdellä asiankorjaamisella ongelmat katoa, vaan ne ratkaisut täytyy tulla moneen asiaan, ennenkuin vyyhti alkaa selvitä.
Joukon johtaminen kysyy ihmisiä, joilla on sitä omaa esimerkkiä, mitä muut seuraa. He saavat aikaan pukukopissa joskus enemmän, kuin valmentaja tai joukkueenjohto. Tämä pelaaja tai muutaman pelaajan muodostama pelaajisto on se, joka saa aikaan ryhtiliikkeet pukuhuoneessa, myös suoritusten edetessä ryhtiliikkeen katsomossa ja mielenrauhaa johtoportaassa.
Joskus taas se yksi henkilö näyttää mielestään parhaan tavan toimia, jota muut mukailee. Myös ominpäin tämän henkilön toimiessa, ei hän näe muuta kuin itsensä. Muita tapoja ei sallita esitettävän, kokeiltavan tai edes noudatettavan. Tällä tyylillä mennään loppuun asti. Loppu ei ole kaukana. Se on hyvin lähellä. Mutta sitä ei nähdä, ennenkuin se on myöhäistä, liian myöhäistä.
Kun sana joukkue kertoo sen, että siinä on monta ihmistä yhden nimen alla, on se myös loogisesti se luonnollisin tapa toimia. Yhdessä yhteisen hyvän puolesta. Kun monta yksilöä pistää lusikan samaan soppaan, luo se liikaa erilaisia tapoja toimia, jotka lopulta ajavat joukkuetta ennemminkin turmioon kuin hurmioon.
30. marraskuuta 2009
Johdetaan joukkueemme kehityskelpoisemmaksi – Tavoitteita vai haaveita ?
Honka
Espoon Honka ei ollut ennen pelannut pääsarjatasolla kunnes nousi Veikkausliigaan kaudella 2005-2006. Suurimmaksi osaksi Hongan aikaisempiin kausiin oli lukeutunut enimmäkseen kausia Ykkösessä ja sitä aikaisemmissa sarjoissa. Varsinaista päämäärää ei joukkueella sen kehityksen kannalta ollut ennen vuotts 2005. Kaudeksi 2005-2006 Honka sai taustavaikuttajiksi uusia toiminnanjohtajia, jotka heti visioivat nousun Veikkausliigaan kauden päätavoitteeksi. Valmentajaksi palkattiin Ville Lyytikäinen, jonka alaisuudessa joukkueen suoritukset eivät olleet sitä, mitä odotettiin. Hän sai potkut kesken kauden ja vastuuvalmentajaksi siirtyi Mika ”Bana” Lehkosuo. Kauden päätteeksi Honka juhli sarjapaikkaa porrasta ylemmäksi. Aloitettiin joukkueen kehityksen kannalta pitkän tähtäimen prosessi. Hallituksessa sovittiin tietty strategia, jonka myötä toimintaa lähdettiin kehittämään. Stadion alkoi saada valoja, lisää katsomokapasiteettia ja europaikkoja otettiin tavoitteeksi.
Veikkausliigajoukkueiden keskuudessa kaikki suureellisemmat puheet otetaava vastaan tietyin varauksin. Ensin ihaillaan jokaisen nousijajoukkueen vuorollaan julistamaa intoa kehittää toimintaa ja pistää tavoitteet korkealle. Kuitenkin pian oltaisiin taistelemassa putoajan ja karsijan paikoista koko kauden ajan. Honka oli toista mieltä. Heidän mielestään pitemmällä tähtäimellä 15 000 paikkaa vetäjä katsomo ja europelit tulevaisuudessa eivät ole hatusta vedettyjä unelmia.
Vuonna 2007 ja 2008 Honka on ollut Suomen Cupin loppupeleissä mukana ja kaudella 2008 joukkue saavutti pronssia ja 2009 hopeaa sarjakautensa päätteeksi. Europelit eivät olekaan tuulesta temmattu idea. Sen myötä ollaan tehty asioita oikein, johtoportaassa on henkilöitä, jotka eivät jarruta asioiden toteutumista vaan sitävastoin vievät asioita eteenpäin. Nykypäivänä Honka on varteenotettava kestojoukkue kärkikahinoihin. Joukkueen toiminnassa pitäydytään omien kasvattien pitämistä joukkueessa ja pelataan tällä hetkellä liigan viihdyttävintä jalkapalloa, mistä myös vastustajajoukkueiden valmennusporras tai taustavaikuttajatkaan eivät kehtaa olla eri mieltä. Yleensä vastustajaa ei kehuta, ainakaan pohjoisessa härmässä. Se ei kuulu meidän verenperintöön.
Joskus asioiden kiistattomien näkökantojen hyväksyntä ei ole heikkoutta. Se on vain realismin tunnustamista.
JJK
Nyt muutaman sarjaportaan ylösnousseena JJK tuli suomalaisen jalkapallon väriläiskäksi. Ville Prihan johdolla sarjatasot vaihtuivat ja viimein tavoite oli saavutettu. Pelattiin Veikkausliigassa. Harjun Stadion oli jo ensimmäisellä kaudella täynnä uskollista kannattajakuntaa. Keskiarvo peleissä oli jo useita tuhansia kauden alussa ja sama liito kesti loppuun saakka. Mutta enestystä ei tullut millään mittarilla, joukkue pelasi antijalkapalloa, hankinnat eivät olleet sitä tasoa mitä heiltä odotettiin. Myöskään pelaajien ja valmentajan välinen luottamus ei enää toiminut. Kaikki asiat mitä pelillisesti pestiin kasvoja tältä kaudelta, oli sarjapaikan säilyttäminen.
Kaikki muu on sen jälkeen otettu taas tavoitteeksi ”porkkanana”. Kannattajille ei tarjottu hienouksia viime kaudella mutta eiköhän se 1000 ihmisen ydinjoukko taas kannattajakorttejansa ensi kaudellekin lunasta. Myös lehterit tulevat olemaan suht täynnä myös ensi kaudella. Mutta huumatkaan eivät kestä ikuisesti. Siitä ollaan saatu esimerkkejä vielä tällä hetkellä suomen (media)vetovoimaisimmassa lajissa, jääkiekossa. Sen katsojaluvut ovat moninkertaisesti korkeammat kuin mitä heikoimmilla jalkapallon pääsarjatason joukkueilla. Se piti joitakin isompia joukkueita tiukoilla mutta hävisi niitä pelejä kaatuen osaksi tehottomuuteen ja pelityyliinsä. JJK kuitenkin pelaa ainakin vielä ensi kaudella Veikkausliigassa.
Toimitusjohtajan mukaan viime kaudesta ollaan opittu. Nyt pyritään saamaan omista junioreista, joita tällä hetkellä on 19 sopimuksesta 10 pelaajaa. Joukkueella budjetti nousee ensi kaudeksi jonkin verran, kokeneita paluumuuttajia pääsarjatason mittareilla katsottuna joukkueeseen ollaan jo saatu palkattua. Myös se tärkein palanen, valmennuspuoli on jo osaksi kyntensä näyttänyt Martonen osaa kehittää nuorista pelaajista lupaavia pelaajia. Se toimi Hongassa, onko Keski-Suomen alueella kosketus sama ?
Sen tuleva kausi näyttää.
Porkkanaa vai keppiä ?
Jos porkkanaksi annetaan mahdolliset europaikat 3-5 vuoden sisällä, jolloin voidaan ehkä joskus päästä pelaamaan europelejä, on se kunnianhimoinen tavoite.
Se vaatii markkinoinnin kehitystä, potentiaalisten, vielä valtaamattomien alueiden haltuunottamista kehittävin askelin. Tuotteen pitää olla kunnossa ja visiot selvät mutta maltilliset. Juuri sarjapaikan säilyttäneenä visiot kuulostavat enemmänkin epätodennäköiseltä kuin realistisilta. Kuulemma ainakin valmentaja uskoo europaikkoihin yhdessä toimitusjohtajan kanssa. Tavoitteet ja puheet voivat olla vaikka mitä kunnes kausi huhtikuussa alkaa. Se, mihin ne johtavat, nähdään kun seuraava kausi loka-marraskuussa vuonna 2010 loppuu.
Mutta se totuuden siemen piilee siinä, että mitään ei saa jos ei yritä. Ei mitään valmiiksi eteen laiteta. Toivotaan että tavoitteet pysyvät vaikkei latvaan vielä päästä tavoitteissa kurkottamaan.
Ongelmia ja ratkaisuja...
Sarjapelejä halutaan lisätä suomalaisen jalkapallon keskuudessa. Mutta liitot tuntuvat olevan se hidaste lajien kehityksessä. Tarvittaisiin joko :
a) esim. enemmän tukitoimenpiteitä, jotka pitemmällä tähtäimellä olisi suunnannäyttäjä Veikkausliigan ja suomalaisen joukkueurheilun kilpailukykyiselle kehitykselle näissä kahdessa lajissa, jääkiekossa ja jalkapallossa.
b) Toinen ääripää olisi esimerkkinä muun muassa radikaalit toimenpiteet sarjojen joukkuemäärän supistamisen suhteen, jolloin sarjojen taso nousisi mutta pelimäärät voisivat sitävastoin lisääntyä.
Myös muita keinoja pitäisi ottaa huomioon kummankin sarjan kehityksen kannalta.
Puheet ilmaa täyttävät , teot näkyvät.
Espoon Honka ei ollut ennen pelannut pääsarjatasolla kunnes nousi Veikkausliigaan kaudella 2005-2006. Suurimmaksi osaksi Hongan aikaisempiin kausiin oli lukeutunut enimmäkseen kausia Ykkösessä ja sitä aikaisemmissa sarjoissa. Varsinaista päämäärää ei joukkueella sen kehityksen kannalta ollut ennen vuotts 2005. Kaudeksi 2005-2006 Honka sai taustavaikuttajiksi uusia toiminnanjohtajia, jotka heti visioivat nousun Veikkausliigaan kauden päätavoitteeksi. Valmentajaksi palkattiin Ville Lyytikäinen, jonka alaisuudessa joukkueen suoritukset eivät olleet sitä, mitä odotettiin. Hän sai potkut kesken kauden ja vastuuvalmentajaksi siirtyi Mika ”Bana” Lehkosuo. Kauden päätteeksi Honka juhli sarjapaikkaa porrasta ylemmäksi. Aloitettiin joukkueen kehityksen kannalta pitkän tähtäimen prosessi. Hallituksessa sovittiin tietty strategia, jonka myötä toimintaa lähdettiin kehittämään. Stadion alkoi saada valoja, lisää katsomokapasiteettia ja europaikkoja otettiin tavoitteeksi.
Veikkausliigajoukkueiden keskuudessa kaikki suureellisemmat puheet otetaava vastaan tietyin varauksin. Ensin ihaillaan jokaisen nousijajoukkueen vuorollaan julistamaa intoa kehittää toimintaa ja pistää tavoitteet korkealle. Kuitenkin pian oltaisiin taistelemassa putoajan ja karsijan paikoista koko kauden ajan. Honka oli toista mieltä. Heidän mielestään pitemmällä tähtäimellä 15 000 paikkaa vetäjä katsomo ja europelit tulevaisuudessa eivät ole hatusta vedettyjä unelmia.
Vuonna 2007 ja 2008 Honka on ollut Suomen Cupin loppupeleissä mukana ja kaudella 2008 joukkue saavutti pronssia ja 2009 hopeaa sarjakautensa päätteeksi. Europelit eivät olekaan tuulesta temmattu idea. Sen myötä ollaan tehty asioita oikein, johtoportaassa on henkilöitä, jotka eivät jarruta asioiden toteutumista vaan sitävastoin vievät asioita eteenpäin. Nykypäivänä Honka on varteenotettava kestojoukkue kärkikahinoihin. Joukkueen toiminnassa pitäydytään omien kasvattien pitämistä joukkueessa ja pelataan tällä hetkellä liigan viihdyttävintä jalkapalloa, mistä myös vastustajajoukkueiden valmennusporras tai taustavaikuttajatkaan eivät kehtaa olla eri mieltä. Yleensä vastustajaa ei kehuta, ainakaan pohjoisessa härmässä. Se ei kuulu meidän verenperintöön.
Joskus asioiden kiistattomien näkökantojen hyväksyntä ei ole heikkoutta. Se on vain realismin tunnustamista.
JJK
Nyt muutaman sarjaportaan ylösnousseena JJK tuli suomalaisen jalkapallon väriläiskäksi. Ville Prihan johdolla sarjatasot vaihtuivat ja viimein tavoite oli saavutettu. Pelattiin Veikkausliigassa. Harjun Stadion oli jo ensimmäisellä kaudella täynnä uskollista kannattajakuntaa. Keskiarvo peleissä oli jo useita tuhansia kauden alussa ja sama liito kesti loppuun saakka. Mutta enestystä ei tullut millään mittarilla, joukkue pelasi antijalkapalloa, hankinnat eivät olleet sitä tasoa mitä heiltä odotettiin. Myöskään pelaajien ja valmentajan välinen luottamus ei enää toiminut. Kaikki asiat mitä pelillisesti pestiin kasvoja tältä kaudelta, oli sarjapaikan säilyttäminen.
Kaikki muu on sen jälkeen otettu taas tavoitteeksi ”porkkanana”. Kannattajille ei tarjottu hienouksia viime kaudella mutta eiköhän se 1000 ihmisen ydinjoukko taas kannattajakorttejansa ensi kaudellekin lunasta. Myös lehterit tulevat olemaan suht täynnä myös ensi kaudella. Mutta huumatkaan eivät kestä ikuisesti. Siitä ollaan saatu esimerkkejä vielä tällä hetkellä suomen (media)vetovoimaisimmassa lajissa, jääkiekossa. Sen katsojaluvut ovat moninkertaisesti korkeammat kuin mitä heikoimmilla jalkapallon pääsarjatason joukkueilla. Se piti joitakin isompia joukkueita tiukoilla mutta hävisi niitä pelejä kaatuen osaksi tehottomuuteen ja pelityyliinsä. JJK kuitenkin pelaa ainakin vielä ensi kaudella Veikkausliigassa.
Toimitusjohtajan mukaan viime kaudesta ollaan opittu. Nyt pyritään saamaan omista junioreista, joita tällä hetkellä on 19 sopimuksesta 10 pelaajaa. Joukkueella budjetti nousee ensi kaudeksi jonkin verran, kokeneita paluumuuttajia pääsarjatason mittareilla katsottuna joukkueeseen ollaan jo saatu palkattua. Myös se tärkein palanen, valmennuspuoli on jo osaksi kyntensä näyttänyt Martonen osaa kehittää nuorista pelaajista lupaavia pelaajia. Se toimi Hongassa, onko Keski-Suomen alueella kosketus sama ?
Sen tuleva kausi näyttää.
Porkkanaa vai keppiä ?
Jos porkkanaksi annetaan mahdolliset europaikat 3-5 vuoden sisällä, jolloin voidaan ehkä joskus päästä pelaamaan europelejä, on se kunnianhimoinen tavoite.
Se vaatii markkinoinnin kehitystä, potentiaalisten, vielä valtaamattomien alueiden haltuunottamista kehittävin askelin. Tuotteen pitää olla kunnossa ja visiot selvät mutta maltilliset. Juuri sarjapaikan säilyttäneenä visiot kuulostavat enemmänkin epätodennäköiseltä kuin realistisilta. Kuulemma ainakin valmentaja uskoo europaikkoihin yhdessä toimitusjohtajan kanssa. Tavoitteet ja puheet voivat olla vaikka mitä kunnes kausi huhtikuussa alkaa. Se, mihin ne johtavat, nähdään kun seuraava kausi loka-marraskuussa vuonna 2010 loppuu.
Mutta se totuuden siemen piilee siinä, että mitään ei saa jos ei yritä. Ei mitään valmiiksi eteen laiteta. Toivotaan että tavoitteet pysyvät vaikkei latvaan vielä päästä tavoitteissa kurkottamaan.
Ongelmia ja ratkaisuja...
Sarjapelejä halutaan lisätä suomalaisen jalkapallon keskuudessa. Mutta liitot tuntuvat olevan se hidaste lajien kehityksessä. Tarvittaisiin joko :
a) esim. enemmän tukitoimenpiteitä, jotka pitemmällä tähtäimellä olisi suunnannäyttäjä Veikkausliigan ja suomalaisen joukkueurheilun kilpailukykyiselle kehitykselle näissä kahdessa lajissa, jääkiekossa ja jalkapallossa.
b) Toinen ääripää olisi esimerkkinä muun muassa radikaalit toimenpiteet sarjojen joukkuemäärän supistamisen suhteen, jolloin sarjojen taso nousisi mutta pelimäärät voisivat sitävastoin lisääntyä.
Myös muita keinoja pitäisi ottaa huomioon kummankin sarjan kehityksen kannalta.
Puheet ilmaa täyttävät , teot näkyvät.
23. marraskuuta 2009
Kannatuksen puheenvuoro – kenen joukossa seisot ?
Mitä kannattaminen on ?
Kannatusta on monenlaista, joka on syytä ottaa huomioon, ennenkuin tekee vielä johtopäätöksiä yleistämisen suhteen. On myös järkevää joskus miettiä, minkälaisella asteella ja tasolla se oma side sinun ja jonkin seuran välillä on. Joskus sitä on hyvä tarkastella, jotta näkee mitä kyseinen seura sinulle merkitsee. Mikään kannatus ei ole väärin mutta jotkut tavat ovat moraalisesti ”tuomittavia”.
Se on jokaisen itse pääteltävissä, mitä mieltä niistä on. Tässä kuitenkin mainintaa minun näkökannaltani.
Toimintaa lapsen, vanhempien ja seuran ehdoilla
Useissa perheissä kaikki lähtee siitä, että lapsi haluaa harrastaa jotakin ja vanhemmat lähtevät tukemaan lasta hänen toimissaan harrastuksen suhteen. Maksetaan kausimaksu ja hankitaan varusteet ja katsotaan miten lapsi pääsee harjoituksiin ja peliin mahdollisimman mutkattomasti.
Silloin lapsen ja seuran välille muodostuu side.
Se ei vielä tarkoita tunnesidettä, joka olisi vielä syvemmin lapsen sisimmässä. Mutta se kertoo pelaamisen riemusta ja siihen suhtautumisesta kun saa olla osa joukkuetta. Asiat otetaan myöhemmin vakavasti, jotta harjoituksissa käytäisiin tiiviisti ja kotiin annetut harjoitteet tehtäisiin tunnollisesti koulutöiden ohessa. Myös koulun ja harrastuksen sovittaminen arkeen on jo oma lukunsa. Vanhemmat eivät maksa huvikseen lasten harrastuksia, niistä pitää olla myös jotain hyötyä, ns. rahoille vastinetta.
Yleensä seura katsotaan sen myötä, mikä on ”perheen sydäntä” lähellä, esimerkiksi porvarillisen ja työläisseuran välillä voi olla vielä erinäisiä aatteellisia mielipiteitä jos kuuluu vanhoilliseen sukuun. Joskus taas kahden kaupungin seuran välillä joko asetut jommalle kummalle puolelle tai sitten et kummallekkaan puolelle. Tampereella niitä esimerkkejä on jääkiekossa, jalkapallossa ja monessa muussakin lajissa pilvin pimein. Toiset taas eivät välitä mihin lapsi menee harrastamaan, kunhan lompakon nyörit kestää ja seuran toiminta palvelee mahdollisimman hyvin lapsen harrastusta.
Se on verissä
Mutta joskus se kipinä siihen pelaamiseen voi lähteä siitä, kun isä tai äiti lähtee viemään lastansa heille rakkaan seuran otteluihin, josta tulee vanhemman ja lapsen välille yhteinen ajanviettotapahtuma, johon kuuluu ilon ja surun hetkiä. Se on kuitenkin kannatusta, jonka myötä lapsi voi ajatella, että hänkin haluaa pelata kyseisen seuran väreissä, ja näin aloittaa harrastuksen. Tällöin kannattaminen vaihtuu seuran nutun kantamiseksi ja pukeutumiseksi seuran väreihin.
Tällöin olet ”leimaantunut” sen seuran myötä. Suhteesi seuraan voi muuttua, kun näet asioita pintaa syvemmältä. On eri asia pelata seurassa kuin kannattaa seuraa. Joskus se kannatus tulee ja menee kaveripiirin vaihtumisen mukana. Mikään ei ole ikuista.
Kuitenkin olemme monesti kuulleet joidenkin puolitosissaan sanottuja lausahduksia, että isäni isä kannatti jo kyseistä seuraa siitä lähtien ja isäni alkoi kannattamaan myös ja nyt myös minä kannatan.
Ehtoja ja perinteitä voi olla suvuissa ja perheissä olemassa, kuten armeijan tai ammatin myötä vanhempien lasta ohjaillessa.
Myös urheiluseuran suhteen voi olla vain yksi vaihtoehto, eikä sen suhteen ole nokankoputtamista.
Joko kannatat tai itket ja kannatat. Perheiden sisäisten ristiriitojen välttämiseksikin on helpompaa, jos kaikki kannattaisivat yhtä ja samaa joukkuetta. Mutta ihmisellä on oma mieli ja tahto ja se kannattaa sitä minkä parhaaksi näkee tai on kannattamatta ollenkaan. Urheilu ei ole pakko olla elämäntapa mutta toisille se voi olla koko elämä.
Mikä sitten tekee eron sille, että olet fani tai kannattaja ?
a) Kun poljet vaikkapa pyörällä talvisin/ kesäisin, näet kotikylän, kunnan, kaupungin tai alueen yhden yhteisen seuran kentän tai hallin, joka ei ole käytössä, koska kausi on ohi, olet suruissasi.
Näet siellä muuta toimintaa tai lumipeitteen/vihreän nurmikentän, ja toivoisit että kausi jo alkaisi. Olet kokenut seuran myötä ilon ja surun hetkiä, puhunut edellisillan ottelun tapahtumista koulussa tai työpaikalla tai tuttavien ja perheen kesken. Jokainen pelitilanne on käyty läpi ja se on pilannut päivän, pahoittanut mielen tai ajanut ottamaan vapaata töistä tai koulusta, koska sisälläsi on syvä pettymys. Sinä olet värjötellyt kentän laidalla katsellen kun ne treenaavat, kun he pelaavat harjoitusotteluita. Kannattajatiimin mukana käyt katsomassa kotiotteluille tarkoitetussa katsomo-osassa kaikki ottelut . Huudat äänesi käheäksi ja itket ilon ja surun kyyneliä pelipaitaasi tai kannatushuiviisi. Kaikki se juttujen määrä, mitä heistä on jo kirjoitettu, on saanut sinut hurmioon. Kauden alkun kiima on jo käsinkoskeltetava, ennenkuin kausi on edes alkanut. Se voi myös aikaansaada sinut ottamaan töistä vapaata, koska se ilon ja riemun määrä sisälläsi estää sinua ajattelemasta järkevästi. Kun kauden avausottelu on valmis alkamaan tai mitalli ja mestaruushulinat ovat varmistuneet, unohtuu kaikki muut huolet ja ilo on kannattajien keskuudessa yhteinen.
b) Katsot teksti-tvstä tuloksen ja kiroat kun se joukkue hävisi. Katsot myöhemmin ohjelmatiedoista, koska seurasi ottelu on taas mahdollista nähdä televisiosta. Katsot työvuorolistaasi, taas olet töissä samaan aikaan kun se ottelu tulee. Päätät ottaa ottelun nauhalle ja katsoa sen sitten myöhemmin lämpimältä kotisohvaltasi. Myös tuon toisen joukkueen peli olisi kiva nähdä, otetaan sekin nauhalle ja katsotaan myöhemmin. Haluan myös nähdä tuon mahtavan joukkueen pelin, koska niillä on kovalla rahalla kasattu joukkue ja haluan alkaa kannattamaan myös niitä tällä kaudella. Sympatiseeraan myös monia muita joukkueita, jotka pelaavat viihtyisää peliä. Tuon pelaajan paidan minä haluan, koska se on maaginen pelaaja. Sillä on luontaiset kyvyt ja seuroilla ei sen taitojen hiomisessa ole ollut mitään merkitystä. Se oli supertähti jo syntyessään. Ostan sitten jossain vaiheessa tälle kaudelle vielä pari lippua peliin ja jos ne eivät voita, eipä paljon niitä jaksa uudestaan mennä katsomaankaan. Ne vain häviävät, en minä sellaista toimintaa halua tukea. Eikä minun päiväni siitä pilalle mene, vaikkapa putoaisivat divariin. Mutta jos ne pääsevät playoffeihin ja ovat välierissä mukana, saatan harkita paikanpäälle menemistä, finaaliin nyt menen ainakin, tai viimeistään kultajuhliin torille. Olenhan samalta paikkakunnalta, on minulla oikeus juhlia heitä siinä missä muutkin, edes yhden päivän vuodesta/ kaudesta.
Kumpi on enemmän sinua ?
a) on se, joka on elänyt kotiseudun seuraa kannattaen koko ikänsä. Hän on paikallislehdestä lukenut kaikki jutut, mitä heistä on kirjoitettu. Hänellä on kausikortti otteluihin. Jokaiseen otteluun hänellä on sama kiima päällä ennen peliä. Ei ole väliä minkälainen ilma ulkona on, pääasia että näkee kun seura pelaa. Jokainen asia, mitä seuran suhteen tapahtuu, tuntuu hänellä syvällä sisimmässään, sydämessään. Hän olisi vaikkapa valmis ottamaan tatuoinnin sen AINOAN seuran myötä, jotka hän kannattaa. Ja jolla on hänen sydämessään paikka, aina ja ikuisesti. Hän voi kannattaa myös jotain toista kotimaista joukkuetta tai yhtä ulkomaalaista joukkuetta. Hän haaveilee ja säästää rahaa, jotta saisi kausikortin joukkueensa kotikatsomoon tai matkarahoja tilille, jotta näkisi vielä joskus ulkomailla lempijoukkueensa pelaavan. Heillä voi olla lempiseuranaan sellainen seura, jolla on usemmassa lajissa joukkue mukana mutta tämä kannattaja kannattaa vain yhtä lajia. Muu on sivuseikka. Niihin hänellä ei ole mitään tunnesidoksia. Kyseisellä henkilöllä voi taas rakkaus olla kyseisen seuran jokaiseen lajiin yhtä iso, ei merkitystä mikä ikäsarjan joukkue tai missä lajissa, kunhan se on kannattamansa seuran väreihin puettu.
b) on se, joka asuu siellä seudulla missä joukkue on ja maksaa ehkä kausikortin, jotta menisi katsomaan kyseisen seuran otteita. Kun seuralla menee huonosti, hän on ensimmäisenä jo palauttamassa kausikorttia takaisin toimistolle, kun joukkue ei lennäkkään tappiottomien otteluiden putkessa. Hän voi antaa kausikorttia myös lainaksi, jos ei jaksa peliin mennä. Hän päättää muutaman pelin jälkeen lopettaa otteluissa käymisen, ei ne pärjää kuitenkaan. Kyllä niiden otteita näkee sitten baarissa tai kotisohvalla tai teksti – tvstä.Ei se kuitenkaan hänen päiväänsä pilaa. Jos saa vapaalippuja silloin tällöin, voi sen pelin käydä katsomassa, jos vastus on kiinnostavaa luokkaa. Hänellä voi olla useampia seuroja mitä sympata ja käy joskus lomamatkan ohessa jonkun pelin jos aikataulut sattuu yksiin. Koskaan mitään suunnitelmaa pelireissujen suhteen ei jaksa tehdä. Ei niitä seuroja niin paljoa rakasta. Mutta onneksi on pari muuta seuraa, joita kannattaa ja jotka tuo samanlaisia tuntemuksia. Onneksi niillä myös menee paremmin. Eikä tarvitse kotoaan liikkua, maksukanavilta näkee kaiken ja tulee se halvemmaksi katsoa kaikki pelit kotona kuin yksi reissu paikanpäälle.
Tässä vaiheessa kun puhumme kannattajasta, jolle seura merkitsee puoli elämää, on se kannattaja isolla Kllä, kun puhumme fanista, joka symppaa useampaa tiimiä tai vaikkakin sitä yhtä mutta seura ei ole hänelle puoli elämää, on hän fani isolla Fllä.
Usein sitä, kuka on kasvanut sen paikallisen seuran parissa, saa suuremman arvostuksen kuin se, joka kannattaa seuraa vain käymällä peleissä, kun se nyt paikallinen seura vain sattuu olemaan. Muuta tunnesidosta hänellä ei seuraan ole, kuin raha lompakossa, joka muuttuu fanitavaraksi tai lipuksi lipunmyyntipisteessä.
Sydämellä mukana
Kun joku omistaa kausikortin ja katsoo hiljaa paikallaan kaikki seuran pelit ja omaa kasan fanikrääsää, on hän asiakas seuralle. Häntä ei kiinnosta mitä seuran sisällä tapahtuu, hän ostaa aina kausikortin joka kaudelle ja seuraa pelejä omalla vakiopaikallaan.
Moni siellä kannattajalohkossa huutaa chantteja eli kannatuslauluja läpi ottelun ja on mukana joukkueen myötä ja vastoinkäymisissä. Heidän lempijoukkue yleensä arvostaa tätä joukkuetta ja kiittävät heitä ottelun jälkeen, on tulos mikä tahansa. Myös tämä joukkio voi protestoida rakastamansa seuran toimia kohtaan, jos he itkevät sydänverta kyseisten toimien myötä.
Mieshuora on henkilö, jolla voi kiinnostus seuraan lopahtaa, jos seura myy jonkun pelaajan jolla oli merkitystä seuralle. Jos taas seura ostaa jonkun, mikä tuo lisää kiinnostavuutta seuraan, voi hän alkaa seurata kannattamansa joukkueen toimia enemmän. Jos pelaaja siirtyy toiseen seuraan, siirtyy tämä henkilö kannattamaan tätä joukkuetta tämän pelaajan takia.
Kyseinen ihminen ei omaa minkäänlaista tunnesidosta mihinkään seuraan tai hänelle yksi ihminen on enemmän kuin muu joukkue. Hän ei silloin palvo seuraa vaan yhtä urheilijaa. Jos symppaat yksilölajeissa yksilöurheiljaa, se on sallittua, kunhan et ole tehnyt valintaasi moraalisesti väärin, eli rankingin tai kaveripiirin painostuksen tai suomisen perusteella. Jos pelaajan peliäly, taito, viihteellisyys ja muut asiat tukevat omia aatteitasi, on moraalisesti kannatuksesi oikealla tasolla.
Moraalisesti oikeaa kannattamista
Se on moraalisesti oikein, kun joukkue merkitsee sinulle jotain, näet siinä muutakin kuin sen sijoituksen tai rahallisesti suuremmat varannot muihin kilpakumppaneihin nähden. Kun seura merkitsee sinulle jotain vain rahallisesti tai siksi että se on suurseura, on sen merkitys sinulle moraalisesti väärin. Kannatat mitä tahansa seuraa tai yksilöä, joudut aina perustelemaan kantasi, miksi kannata kyseistä henkilöä tai joukkuetta. Jos kannatat ulkomaista tai kotiseutusi ulkopuolista seuraa, olet herkästi kyseenalaistettu kannattaja. Kukaan ei varmastikaan väitä, etteikö kannattamisesi olisi sinulle rakas asia. Moni voi kuitenkin kysyä sinulta, miksi moni muukin asia kuin rakastamasi seura, saa sinun sisimmässäsi kuohuamaan voimakkaita tunteita ?
Kun rakastat puolisoasi, onko oikein, että rakkauttasi riittäisi vielä parille muullekkin vaimolle ?
Onko se tasapuolista, onko se oikeaa ? Minun mielestäni ei ole.
Ultrakannattamista
Ultratoiminnan pääpaino on oman joukkueen kannattamisessa, mutta 1990-luvulta lähtien toiminta on ajoittain yhdistetty huliganismiin. Katsomossa ja areenoiden ulkopuolella on sytytetty soihtuja ja heitelty paukkupommeja, ja ultraryhmät ovat ottaneet väkivaltaisesti yhteen keskenään tai poliisin kanssa. Jotkut ultraryhmät tunnetaan myös kannattamistaan poliittisista aatesuunnistaan.
On olemassa myös ultrakannatusta, joka ei ole millään tavalla sidoksissa seuran toimintaperiaatteisiin. He voivat saada kyseisestä lajista omat kicksinsä ja lähteä tappelemaan jalkapallohuliganismin voimalla jonkin kotikylän perivihollisseuran fanijoukkuetta vastaan. Tätä saa kohdata sotilaallisesti epävakaissa maissa ja maissa missä konflikteja syntyy muutenkin normaalia enemmän. Näitä on Iso-Britanniassa ja Lähi-Idän maissa muun muassa. Myös kaikenlainen pommien käyttö muina kuin kannatukseen liittyvissä asioissa sotii kannatuksen periaatteita vastaan. He haluavat vain aiheuttaa häiriötä, vahinkoa ja sakkoja seuralle ja otteluiden järjestäjille. Näistä toimista voi eri liitot antaa myös sakkoja kyseisten urheilutapahtumien järjestäjille ja seuroille.
Pääasiassa ultrafanit laulavat koko pelin ajan ja puolustavat joukkuettaan viimeiseen saakka. He myös seisovat koko pelin ajan, eivätkä näin ollen ole passiivisia kannattajia, eli katsojia. Ne kun taas istuvat koko pelin vain penkillään puhua pukahtamatta. Toiset myös ilmaisevat erilaisilla tifoilla mielipiteensä, joista toiset ovat hyvällä maulla tehtyjä, toiset taas täysin ala-arvoisia. Se on taas jokaisen oma tulkinta, miten tifo hyvän ja huonon maun määrittää.
Oma kannattaminen
Oma elämä on pyörinyt koko tähänastisen ikäni aina jollakin tavalla urheilun parissa. Olen synnyinkaupungissani käynyt seuraamassa paikallisen urheiluseuran jalkapallo -ja jääkiekkopelejä. En silloin vielä osannut rakastaa kyseistä seuraa. Rakkaus lajiiin tuli ensin - seurat myöhemmin. Osa rakkauksistani, osa ihastuksistani on tullut luonnostaan, osa samaistumalla, osaan "aivopesemällä". Kaikessa on kuitenkin ollut kyse omasta halustani kannattaa eri seuroja eri tavoin. Tärkein niistä on kuitenkin se, että seison niiden takana mitkä pystyn myöntämään muille, pystyn myöntämään myös itselleni.
Tunnustan olevani asiakas, mieshuora, fani ja kannattaja. Olen niitä kaikkia eri suhteissa. Kuitenkin minulle kannattaminen on sitä, että se on osa elämääni, osa ajatuksiani, osa sydäntäni ja sisälläni myllertävät tunteet ovat se joukkue, jolla on oma mustavalkoinen sydän. Sillä on myös oma DNA ja sen suonissa virtaa omaa veri. Se on toinen elämä sisälläni, joka alkaa elää kun pilliin vihelletään.
Kannatan itse yhtenä monista sympatieeraamistani seuroista erästä paikallista seuraa, joka pelaa alasarjoissa. Silti sain sen kannattamisesta monesti paikan päällä viime kesänäkin suurempia tunteita kuohumaan sisälläni, kuin mitä muista kannattamistani tai symppaamistani joukkueista. Seuran taso, missä se pelaa, ei ole vaikuttanut kannattamiseeni. Se johtui siitä, että näen seuran toiminnan maanläheisempänä, kuin sen että katson streameilta kotona tai baarissa eri joukkueiden edesottamuksia. Jos asuisin toisella paikkakunnalla, sen seuran paikkakunnalla mistä se seura on kotoisin, olisi kannattamiseni kenties vieläkin tunteikkaampaa kuin mitä se on jo nyt. Kuitenkaan aina ei ole mahdollista olla siellä missä seura pelaa ja mistä se on kotoisin. Käyn katsomassa pelejä heidän kotikaupungissa sekä vieraspelejä, joita he pelaavat minun kotikaupungissani. Olen valinnut fanittamani seurat sen perusteella miten seurat ideologia ja toimintatapa tukee omia arvojani ja aatteitani. Osa symppaamistani seuroista on ulkomaisia, minulla on heidän huiveja, pelipaitoja sun muuta. Kuitenkin rakkauteni on etenkin itse lajeihin syvemmällä kuin mitä voi luullakkaan. Niiden ruumiillistumana ja näkyvimpinä asioina toimii symppaamani seurat ja yksilöurheilijat. Kuitenkin on yksi seura, kelle omistan puolet sydämestäni, eikä sen kannattamisen arvo ole mitattavissa pelaajabudjetissa, mitaleissa, mestaruuksissa tai tähtipelaajissa. Kaikki mitä seurassa tapahtuu, kaadun tai nousen sydämessäni sen mukana.
Siihen kiteytyy usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Sen väri on mustavalkoinen.
Kannatusta on monenlaista, joka on syytä ottaa huomioon, ennenkuin tekee vielä johtopäätöksiä yleistämisen suhteen. On myös järkevää joskus miettiä, minkälaisella asteella ja tasolla se oma side sinun ja jonkin seuran välillä on. Joskus sitä on hyvä tarkastella, jotta näkee mitä kyseinen seura sinulle merkitsee. Mikään kannatus ei ole väärin mutta jotkut tavat ovat moraalisesti ”tuomittavia”.
Se on jokaisen itse pääteltävissä, mitä mieltä niistä on. Tässä kuitenkin mainintaa minun näkökannaltani.
Toimintaa lapsen, vanhempien ja seuran ehdoilla
Useissa perheissä kaikki lähtee siitä, että lapsi haluaa harrastaa jotakin ja vanhemmat lähtevät tukemaan lasta hänen toimissaan harrastuksen suhteen. Maksetaan kausimaksu ja hankitaan varusteet ja katsotaan miten lapsi pääsee harjoituksiin ja peliin mahdollisimman mutkattomasti.
Silloin lapsen ja seuran välille muodostuu side.
Se ei vielä tarkoita tunnesidettä, joka olisi vielä syvemmin lapsen sisimmässä. Mutta se kertoo pelaamisen riemusta ja siihen suhtautumisesta kun saa olla osa joukkuetta. Asiat otetaan myöhemmin vakavasti, jotta harjoituksissa käytäisiin tiiviisti ja kotiin annetut harjoitteet tehtäisiin tunnollisesti koulutöiden ohessa. Myös koulun ja harrastuksen sovittaminen arkeen on jo oma lukunsa. Vanhemmat eivät maksa huvikseen lasten harrastuksia, niistä pitää olla myös jotain hyötyä, ns. rahoille vastinetta.
Yleensä seura katsotaan sen myötä, mikä on ”perheen sydäntä” lähellä, esimerkiksi porvarillisen ja työläisseuran välillä voi olla vielä erinäisiä aatteellisia mielipiteitä jos kuuluu vanhoilliseen sukuun. Joskus taas kahden kaupungin seuran välillä joko asetut jommalle kummalle puolelle tai sitten et kummallekkaan puolelle. Tampereella niitä esimerkkejä on jääkiekossa, jalkapallossa ja monessa muussakin lajissa pilvin pimein. Toiset taas eivät välitä mihin lapsi menee harrastamaan, kunhan lompakon nyörit kestää ja seuran toiminta palvelee mahdollisimman hyvin lapsen harrastusta.
Se on verissä
Mutta joskus se kipinä siihen pelaamiseen voi lähteä siitä, kun isä tai äiti lähtee viemään lastansa heille rakkaan seuran otteluihin, josta tulee vanhemman ja lapsen välille yhteinen ajanviettotapahtuma, johon kuuluu ilon ja surun hetkiä. Se on kuitenkin kannatusta, jonka myötä lapsi voi ajatella, että hänkin haluaa pelata kyseisen seuran väreissä, ja näin aloittaa harrastuksen. Tällöin kannattaminen vaihtuu seuran nutun kantamiseksi ja pukeutumiseksi seuran väreihin.
Tällöin olet ”leimaantunut” sen seuran myötä. Suhteesi seuraan voi muuttua, kun näet asioita pintaa syvemmältä. On eri asia pelata seurassa kuin kannattaa seuraa. Joskus se kannatus tulee ja menee kaveripiirin vaihtumisen mukana. Mikään ei ole ikuista.
Kuitenkin olemme monesti kuulleet joidenkin puolitosissaan sanottuja lausahduksia, että isäni isä kannatti jo kyseistä seuraa siitä lähtien ja isäni alkoi kannattamaan myös ja nyt myös minä kannatan.
Ehtoja ja perinteitä voi olla suvuissa ja perheissä olemassa, kuten armeijan tai ammatin myötä vanhempien lasta ohjaillessa.
Myös urheiluseuran suhteen voi olla vain yksi vaihtoehto, eikä sen suhteen ole nokankoputtamista.
Joko kannatat tai itket ja kannatat. Perheiden sisäisten ristiriitojen välttämiseksikin on helpompaa, jos kaikki kannattaisivat yhtä ja samaa joukkuetta. Mutta ihmisellä on oma mieli ja tahto ja se kannattaa sitä minkä parhaaksi näkee tai on kannattamatta ollenkaan. Urheilu ei ole pakko olla elämäntapa mutta toisille se voi olla koko elämä.
Mikä sitten tekee eron sille, että olet fani tai kannattaja ?
a) Kun poljet vaikkapa pyörällä talvisin/ kesäisin, näet kotikylän, kunnan, kaupungin tai alueen yhden yhteisen seuran kentän tai hallin, joka ei ole käytössä, koska kausi on ohi, olet suruissasi.
Näet siellä muuta toimintaa tai lumipeitteen/vihreän nurmikentän, ja toivoisit että kausi jo alkaisi. Olet kokenut seuran myötä ilon ja surun hetkiä, puhunut edellisillan ottelun tapahtumista koulussa tai työpaikalla tai tuttavien ja perheen kesken. Jokainen pelitilanne on käyty läpi ja se on pilannut päivän, pahoittanut mielen tai ajanut ottamaan vapaata töistä tai koulusta, koska sisälläsi on syvä pettymys. Sinä olet värjötellyt kentän laidalla katsellen kun ne treenaavat, kun he pelaavat harjoitusotteluita. Kannattajatiimin mukana käyt katsomassa kotiotteluille tarkoitetussa katsomo-osassa kaikki ottelut . Huudat äänesi käheäksi ja itket ilon ja surun kyyneliä pelipaitaasi tai kannatushuiviisi. Kaikki se juttujen määrä, mitä heistä on jo kirjoitettu, on saanut sinut hurmioon. Kauden alkun kiima on jo käsinkoskeltetava, ennenkuin kausi on edes alkanut. Se voi myös aikaansaada sinut ottamaan töistä vapaata, koska se ilon ja riemun määrä sisälläsi estää sinua ajattelemasta järkevästi. Kun kauden avausottelu on valmis alkamaan tai mitalli ja mestaruushulinat ovat varmistuneet, unohtuu kaikki muut huolet ja ilo on kannattajien keskuudessa yhteinen.
b) Katsot teksti-tvstä tuloksen ja kiroat kun se joukkue hävisi. Katsot myöhemmin ohjelmatiedoista, koska seurasi ottelu on taas mahdollista nähdä televisiosta. Katsot työvuorolistaasi, taas olet töissä samaan aikaan kun se ottelu tulee. Päätät ottaa ottelun nauhalle ja katsoa sen sitten myöhemmin lämpimältä kotisohvaltasi. Myös tuon toisen joukkueen peli olisi kiva nähdä, otetaan sekin nauhalle ja katsotaan myöhemmin. Haluan myös nähdä tuon mahtavan joukkueen pelin, koska niillä on kovalla rahalla kasattu joukkue ja haluan alkaa kannattamaan myös niitä tällä kaudella. Sympatiseeraan myös monia muita joukkueita, jotka pelaavat viihtyisää peliä. Tuon pelaajan paidan minä haluan, koska se on maaginen pelaaja. Sillä on luontaiset kyvyt ja seuroilla ei sen taitojen hiomisessa ole ollut mitään merkitystä. Se oli supertähti jo syntyessään. Ostan sitten jossain vaiheessa tälle kaudelle vielä pari lippua peliin ja jos ne eivät voita, eipä paljon niitä jaksa uudestaan mennä katsomaankaan. Ne vain häviävät, en minä sellaista toimintaa halua tukea. Eikä minun päiväni siitä pilalle mene, vaikkapa putoaisivat divariin. Mutta jos ne pääsevät playoffeihin ja ovat välierissä mukana, saatan harkita paikanpäälle menemistä, finaaliin nyt menen ainakin, tai viimeistään kultajuhliin torille. Olenhan samalta paikkakunnalta, on minulla oikeus juhlia heitä siinä missä muutkin, edes yhden päivän vuodesta/ kaudesta.
Kumpi on enemmän sinua ?
a) on se, joka on elänyt kotiseudun seuraa kannattaen koko ikänsä. Hän on paikallislehdestä lukenut kaikki jutut, mitä heistä on kirjoitettu. Hänellä on kausikortti otteluihin. Jokaiseen otteluun hänellä on sama kiima päällä ennen peliä. Ei ole väliä minkälainen ilma ulkona on, pääasia että näkee kun seura pelaa. Jokainen asia, mitä seuran suhteen tapahtuu, tuntuu hänellä syvällä sisimmässään, sydämessään. Hän olisi vaikkapa valmis ottamaan tatuoinnin sen AINOAN seuran myötä, jotka hän kannattaa. Ja jolla on hänen sydämessään paikka, aina ja ikuisesti. Hän voi kannattaa myös jotain toista kotimaista joukkuetta tai yhtä ulkomaalaista joukkuetta. Hän haaveilee ja säästää rahaa, jotta saisi kausikortin joukkueensa kotikatsomoon tai matkarahoja tilille, jotta näkisi vielä joskus ulkomailla lempijoukkueensa pelaavan. Heillä voi olla lempiseuranaan sellainen seura, jolla on usemmassa lajissa joukkue mukana mutta tämä kannattaja kannattaa vain yhtä lajia. Muu on sivuseikka. Niihin hänellä ei ole mitään tunnesidoksia. Kyseisellä henkilöllä voi taas rakkaus olla kyseisen seuran jokaiseen lajiin yhtä iso, ei merkitystä mikä ikäsarjan joukkue tai missä lajissa, kunhan se on kannattamansa seuran väreihin puettu.
b) on se, joka asuu siellä seudulla missä joukkue on ja maksaa ehkä kausikortin, jotta menisi katsomaan kyseisen seuran otteita. Kun seuralla menee huonosti, hän on ensimmäisenä jo palauttamassa kausikorttia takaisin toimistolle, kun joukkue ei lennäkkään tappiottomien otteluiden putkessa. Hän voi antaa kausikorttia myös lainaksi, jos ei jaksa peliin mennä. Hän päättää muutaman pelin jälkeen lopettaa otteluissa käymisen, ei ne pärjää kuitenkaan. Kyllä niiden otteita näkee sitten baarissa tai kotisohvalla tai teksti – tvstä.Ei se kuitenkaan hänen päiväänsä pilaa. Jos saa vapaalippuja silloin tällöin, voi sen pelin käydä katsomassa, jos vastus on kiinnostavaa luokkaa. Hänellä voi olla useampia seuroja mitä sympata ja käy joskus lomamatkan ohessa jonkun pelin jos aikataulut sattuu yksiin. Koskaan mitään suunnitelmaa pelireissujen suhteen ei jaksa tehdä. Ei niitä seuroja niin paljoa rakasta. Mutta onneksi on pari muuta seuraa, joita kannattaa ja jotka tuo samanlaisia tuntemuksia. Onneksi niillä myös menee paremmin. Eikä tarvitse kotoaan liikkua, maksukanavilta näkee kaiken ja tulee se halvemmaksi katsoa kaikki pelit kotona kuin yksi reissu paikanpäälle.
Tässä vaiheessa kun puhumme kannattajasta, jolle seura merkitsee puoli elämää, on se kannattaja isolla Kllä, kun puhumme fanista, joka symppaa useampaa tiimiä tai vaikkakin sitä yhtä mutta seura ei ole hänelle puoli elämää, on hän fani isolla Fllä.
Usein sitä, kuka on kasvanut sen paikallisen seuran parissa, saa suuremman arvostuksen kuin se, joka kannattaa seuraa vain käymällä peleissä, kun se nyt paikallinen seura vain sattuu olemaan. Muuta tunnesidosta hänellä ei seuraan ole, kuin raha lompakossa, joka muuttuu fanitavaraksi tai lipuksi lipunmyyntipisteessä.
Sydämellä mukana
Kun joku omistaa kausikortin ja katsoo hiljaa paikallaan kaikki seuran pelit ja omaa kasan fanikrääsää, on hän asiakas seuralle. Häntä ei kiinnosta mitä seuran sisällä tapahtuu, hän ostaa aina kausikortin joka kaudelle ja seuraa pelejä omalla vakiopaikallaan.
Moni siellä kannattajalohkossa huutaa chantteja eli kannatuslauluja läpi ottelun ja on mukana joukkueen myötä ja vastoinkäymisissä. Heidän lempijoukkue yleensä arvostaa tätä joukkuetta ja kiittävät heitä ottelun jälkeen, on tulos mikä tahansa. Myös tämä joukkio voi protestoida rakastamansa seuran toimia kohtaan, jos he itkevät sydänverta kyseisten toimien myötä.
Mieshuora on henkilö, jolla voi kiinnostus seuraan lopahtaa, jos seura myy jonkun pelaajan jolla oli merkitystä seuralle. Jos taas seura ostaa jonkun, mikä tuo lisää kiinnostavuutta seuraan, voi hän alkaa seurata kannattamansa joukkueen toimia enemmän. Jos pelaaja siirtyy toiseen seuraan, siirtyy tämä henkilö kannattamaan tätä joukkuetta tämän pelaajan takia.
Kyseinen ihminen ei omaa minkäänlaista tunnesidosta mihinkään seuraan tai hänelle yksi ihminen on enemmän kuin muu joukkue. Hän ei silloin palvo seuraa vaan yhtä urheilijaa. Jos symppaat yksilölajeissa yksilöurheiljaa, se on sallittua, kunhan et ole tehnyt valintaasi moraalisesti väärin, eli rankingin tai kaveripiirin painostuksen tai suomisen perusteella. Jos pelaajan peliäly, taito, viihteellisyys ja muut asiat tukevat omia aatteitasi, on moraalisesti kannatuksesi oikealla tasolla.
Moraalisesti oikeaa kannattamista
Se on moraalisesti oikein, kun joukkue merkitsee sinulle jotain, näet siinä muutakin kuin sen sijoituksen tai rahallisesti suuremmat varannot muihin kilpakumppaneihin nähden. Kun seura merkitsee sinulle jotain vain rahallisesti tai siksi että se on suurseura, on sen merkitys sinulle moraalisesti väärin. Kannatat mitä tahansa seuraa tai yksilöä, joudut aina perustelemaan kantasi, miksi kannata kyseistä henkilöä tai joukkuetta. Jos kannatat ulkomaista tai kotiseutusi ulkopuolista seuraa, olet herkästi kyseenalaistettu kannattaja. Kukaan ei varmastikaan väitä, etteikö kannattamisesi olisi sinulle rakas asia. Moni voi kuitenkin kysyä sinulta, miksi moni muukin asia kuin rakastamasi seura, saa sinun sisimmässäsi kuohuamaan voimakkaita tunteita ?
Kun rakastat puolisoasi, onko oikein, että rakkauttasi riittäisi vielä parille muullekkin vaimolle ?
Onko se tasapuolista, onko se oikeaa ? Minun mielestäni ei ole.
Ultrakannattamista
Ultratoiminnan pääpaino on oman joukkueen kannattamisessa, mutta 1990-luvulta lähtien toiminta on ajoittain yhdistetty huliganismiin. Katsomossa ja areenoiden ulkopuolella on sytytetty soihtuja ja heitelty paukkupommeja, ja ultraryhmät ovat ottaneet väkivaltaisesti yhteen keskenään tai poliisin kanssa. Jotkut ultraryhmät tunnetaan myös kannattamistaan poliittisista aatesuunnistaan.
On olemassa myös ultrakannatusta, joka ei ole millään tavalla sidoksissa seuran toimintaperiaatteisiin. He voivat saada kyseisestä lajista omat kicksinsä ja lähteä tappelemaan jalkapallohuliganismin voimalla jonkin kotikylän perivihollisseuran fanijoukkuetta vastaan. Tätä saa kohdata sotilaallisesti epävakaissa maissa ja maissa missä konflikteja syntyy muutenkin normaalia enemmän. Näitä on Iso-Britanniassa ja Lähi-Idän maissa muun muassa. Myös kaikenlainen pommien käyttö muina kuin kannatukseen liittyvissä asioissa sotii kannatuksen periaatteita vastaan. He haluavat vain aiheuttaa häiriötä, vahinkoa ja sakkoja seuralle ja otteluiden järjestäjille. Näistä toimista voi eri liitot antaa myös sakkoja kyseisten urheilutapahtumien järjestäjille ja seuroille.
Pääasiassa ultrafanit laulavat koko pelin ajan ja puolustavat joukkuettaan viimeiseen saakka. He myös seisovat koko pelin ajan, eivätkä näin ollen ole passiivisia kannattajia, eli katsojia. Ne kun taas istuvat koko pelin vain penkillään puhua pukahtamatta. Toiset myös ilmaisevat erilaisilla tifoilla mielipiteensä, joista toiset ovat hyvällä maulla tehtyjä, toiset taas täysin ala-arvoisia. Se on taas jokaisen oma tulkinta, miten tifo hyvän ja huonon maun määrittää.
Oma kannattaminen
Oma elämä on pyörinyt koko tähänastisen ikäni aina jollakin tavalla urheilun parissa. Olen synnyinkaupungissani käynyt seuraamassa paikallisen urheiluseuran jalkapallo -ja jääkiekkopelejä. En silloin vielä osannut rakastaa kyseistä seuraa. Rakkaus lajiiin tuli ensin - seurat myöhemmin. Osa rakkauksistani, osa ihastuksistani on tullut luonnostaan, osa samaistumalla, osaan "aivopesemällä". Kaikessa on kuitenkin ollut kyse omasta halustani kannattaa eri seuroja eri tavoin. Tärkein niistä on kuitenkin se, että seison niiden takana mitkä pystyn myöntämään muille, pystyn myöntämään myös itselleni.
Tunnustan olevani asiakas, mieshuora, fani ja kannattaja. Olen niitä kaikkia eri suhteissa. Kuitenkin minulle kannattaminen on sitä, että se on osa elämääni, osa ajatuksiani, osa sydäntäni ja sisälläni myllertävät tunteet ovat se joukkue, jolla on oma mustavalkoinen sydän. Sillä on myös oma DNA ja sen suonissa virtaa omaa veri. Se on toinen elämä sisälläni, joka alkaa elää kun pilliin vihelletään.
Kannatan itse yhtenä monista sympatieeraamistani seuroista erästä paikallista seuraa, joka pelaa alasarjoissa. Silti sain sen kannattamisesta monesti paikan päällä viime kesänäkin suurempia tunteita kuohumaan sisälläni, kuin mitä muista kannattamistani tai symppaamistani joukkueista. Seuran taso, missä se pelaa, ei ole vaikuttanut kannattamiseeni. Se johtui siitä, että näen seuran toiminnan maanläheisempänä, kuin sen että katson streameilta kotona tai baarissa eri joukkueiden edesottamuksia. Jos asuisin toisella paikkakunnalla, sen seuran paikkakunnalla mistä se seura on kotoisin, olisi kannattamiseni kenties vieläkin tunteikkaampaa kuin mitä se on jo nyt. Kuitenkaan aina ei ole mahdollista olla siellä missä seura pelaa ja mistä se on kotoisin. Käyn katsomassa pelejä heidän kotikaupungissa sekä vieraspelejä, joita he pelaavat minun kotikaupungissani. Olen valinnut fanittamani seurat sen perusteella miten seurat ideologia ja toimintatapa tukee omia arvojani ja aatteitani. Osa symppaamistani seuroista on ulkomaisia, minulla on heidän huiveja, pelipaitoja sun muuta. Kuitenkin rakkauteni on etenkin itse lajeihin syvemmällä kuin mitä voi luullakkaan. Niiden ruumiillistumana ja näkyvimpinä asioina toimii symppaamani seurat ja yksilöurheilijat. Kuitenkin on yksi seura, kelle omistan puolet sydämestäni, eikä sen kannattamisen arvo ole mitattavissa pelaajabudjetissa, mitaleissa, mestaruuksissa tai tähtipelaajissa. Kaikki mitä seurassa tapahtuu, kaadun tai nousen sydämessäni sen mukana.
Siihen kiteytyy usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Sen väri on mustavalkoinen.
17. marraskuuta 2009
Kanavan tähdistöä 2009
Päävalmentaja: Scrod
1.kenttä:
abboz (C) - Lammas - zenoj
Karppa - apinamummo
2.kenttä:
rokpp - Nelfor - Erkkipasi (A)
Phila - Tumpero (A)
3.kenttä:
Tebu - Devilli - Murm
Timze - Reyes
4.kenttä:
niwo - BenMatlock - esku
Jaro - Poro24
Maalivahdit:
jpj
Wizarddi
*******************
Perustelut ykköskentästä:
abboz
Yllättäjä. Petrannut kauden aikana huimasti. Viime kauden rotaatiopelaaja. Nyt ihmiset ihmettelevät king abbozin ylivoimaa. Nousi myös hienojen otteiden ja johtajuuden takia kapteeniksi. Ainesta todelliseksi tähtipelaajaksi, jos vain intoa riittää. Ykköskentän laituri, sniper ala Ovechkin.
Kehumme: sitoutumista.
Moitimme: uutta työpaikkaa siviilissä, miten vaikuttaa peliesityksiin?
Lammas
Erityisesti alkukauden varmimpia suorittajia. Jakelee lättyjä raipemaiseen tapaan ykkösen keskellä vuodesta toiseen. Kukaan ei epäile hänen kykyjään. Peliaika on ollut kortilla henkilökohtaisten kiireiden takia, mutta pelatessaan ehdotonta tähtieliittiä. Todella arvostettu muiden pelaajien joukossa. On ärsyttävän harvoin väärässä ja tietää sen itsekin. Ykkösen sentteriksi edelleen. Menetti kapteeniuuden loppuvuodesta poissaolojen takia.
Kehumme: huumoria.
Moitimme: rooliltaan tähtipelaaja, mutta vaarassa pudota alempiin ketjuihin jos peliaikaa ei tule enempää.
zenoj
Väärin ymmärretty nero. Ansaitsee paikan ykkösketjussa, vaikka fanit ovatkin häntä vastaan. Sinnikkäästi kuitenki takoo päivästä päivään pisteitä. Moitittu siitä, että tekee pisteensä väärin seisomalla vain takatolpalla. Todistanut silti osaavansa tehdä sieltä ja muualtakin maaleja. Omaa ehkä joukkueen parhaimmat, silkkisen pehmeät kädet. Ykkösketjun laituriksi.
Kehumme: omia mielipiteitä.
Moitimme: toimiiko henkilökemiat sittenkään ykköskentän arvoisesti?
Karppa
Yllätysveto ykköspakiksi. Kuka olisikaan vuoden alussa uskonut, että hänestä tulee vielä jotain. Fanien kuultiin puhuvan kauden alussa hänestä, että "ei se seiso kuitenkaan", mutta niin vain raivasi loppuvuoden kynnyksellä itsensä heidänkin suosioon. Repii, raastaa ja pelaa ennenkaikkea joukkueelle. Varmaakin varmempi peruspuolustaja.
Kehumme: otti itseään niskasta kiinni.
Moitimme: ehkä vieläkin liikaa pessimistisiä ajatuksia joukkueen esityksiä kohtaan.
apinamummo
Kuka sopisikaan paremmin puolustavan puolustajan viereen kun kiekollisen pelin omaavaa pienehkö, mutta taitava pelaaja. Omalla huumorillaan on myös yksi johtava pelaaja pukukopissa. Kullanarvoinen pelaaja faneille ja joukkueelle. Parhaat avut löytyvät kiekon tuonnissa alueelle sekä ylivoimapelaamisessa, jossa taituruus ja huikeat passit napsuvat syötöstä syöttöön suoraan lapaan.
Kehumme: johtajuutta.
Moitimme: joskus menee huumorikin yli.
jpj
Ykkösveskari. Harmittavasti kunnon haastajaa hänellä ei ole, joten ilman kilpailua pelaa pelistä toiseen. Pelaa kuitenkin vaadittavalla tasolla, vaikka sortuu joskus sanaharkkaan pelaajien kanssa. Luotettava veskari kuitenkin. Treenaa ehkä eniten joukkueesta.
Kehumme: varmaa suorittamista.
Moitimme: lappia.
Scrod
Joukkueen helmi. Sanallisesti aivan omaa luokkaansa. Onko ikinä hävinnyt väittelyä? Tuskin tulee ikinä jäätymään vaikeillakin hetkillä. Uniikki. Onneksi hän on johdossa, mutta onneksi hänenlaisiaan klooneja ei ole enempää. Tulevaisuus saattaa olla käytettyjen autojen myyjänä. Omaa myös laajan verkoston saunakavereita, joten täydellinen valinta päävalmentajaksi.
Kehumme: uskomatonta sanavarastoa.
Moitimme: päävalmentajan pesti on rankka ja joskus pitäisi ajatella myös itseään.
*******************
Huomioita alemmista kentistä:
rokpp: Ottanee ykköskentän paikan näillä otteilla ensi kaudeksi.
Nelfor: Vuoden toisiksi suurin yllättäjä. Jos pitäisi enemmän ääntä kentällä, olisi harkinnassa jopa ykköskenttään. Ensi kaudelta odotamme paljon.
Erkkipasi: Tasaisen varmaa suorittamista ja pitää kaukalon ulkopuoliset asiat omana tietonaan. Tästä syystä varakapteeni.
Phila: Peliaika vähentynyt vakavan loukkaantumisen takia, mutta valinta kakkoskenttään on reilu.
Tumpero: Puhuu liikaa ja liian vähän asiaa. Pakko antaa varakapteenin merkki, kun ottaa yhteen (tuomarien) kanssa pelistä toiseen.
Tebu: Tippuu tippumistaan alempiin kenttiin. Vuoden pettymys.
Devilli: Ainoa ulkomaalainen vahvistus joukkueeseen suoraan Tanskasta. Iso palkka, joten valmennusjohto odottaa enemmän pisteitä.
Murm: Fixailee matsit, jos siihen on tarvetta.
Timze: Kuka vittu ja miksi? Paskaa provoa, mutta säilysi sentään vielä 3.kentässä.
Reyes: Timzen saunakaveri, pelaavat parhaana päivänä hyvin yhteen.
niwo: Hanskat tippuu usein. Jäänyt myös kiinni brenkuttelusta vaihto-aitiossa, mutta kärsinyt rangaistuksensa.
BenMatlock: Paikka neloskentän keskellä on oikeutettu. Mitään suuria saavutuksia ei kuitenkaan ole tullut.
esku: Toinen hörhö. Pelaa usein kännissä tai krapulassa pelinsä. Ärsyttää vastustajaa kaikin keinoin. Fanit rakastavat, vastustajat vihaavat.
Jaro: Joukkueen "hampaaton kanukki". Ainakin luulee olevansa. Koohottaja.
Poro24: Ei selvää kuvaa. Joskus vaikuttaa jopa ylempien kenttien pelaajalta, mutta liian usein sortuu kiihkoiluun.
Wizarddi: Kakkosmaalivahti, ei tule saamaan peliaikaa kuin harvoin. Tekee kuitenkin arvokasta työtä motivoidakseen ykkösveskaria käymällä hänen kanssaan mm. viihteellä ja saunassa.
*******************
Poiminta farmista ja kentän ulkopuolelta:
peipi: Aivan liian nuori miesten joukkueeseen. Pelaa korkeintaan junnuissa, mutta tulevaisuus ei näytä hyvältä.
Sandye: Joukkueen ainoa naispuolinen henkilö. Cheerleader hommat sujuvat liiankin hyvin. Harmittavasti ulkomaan rahakentät saattavat viedä tämän kaunokaisen muualle.
*******************
Omasta puolesta haluan kiittää kuluvasta vuodesta ja toivottavasti ensi vuonna nousemme taas korkeimmalle sarjatasolle, yhden divarikauden jälkeen.
-Tumpero
1.kenttä:
abboz (C) - Lammas - zenoj
Karppa - apinamummo
2.kenttä:
rokpp - Nelfor - Erkkipasi (A)
Phila - Tumpero (A)
3.kenttä:
Tebu - Devilli - Murm
Timze - Reyes
4.kenttä:
niwo - BenMatlock - esku
Jaro - Poro24
Maalivahdit:
jpj
Wizarddi
*******************
Perustelut ykköskentästä:
abboz
Yllättäjä. Petrannut kauden aikana huimasti. Viime kauden rotaatiopelaaja. Nyt ihmiset ihmettelevät king abbozin ylivoimaa. Nousi myös hienojen otteiden ja johtajuuden takia kapteeniksi. Ainesta todelliseksi tähtipelaajaksi, jos vain intoa riittää. Ykköskentän laituri, sniper ala Ovechkin.
Kehumme: sitoutumista.
Moitimme: uutta työpaikkaa siviilissä, miten vaikuttaa peliesityksiin?
Lammas
Erityisesti alkukauden varmimpia suorittajia. Jakelee lättyjä raipemaiseen tapaan ykkösen keskellä vuodesta toiseen. Kukaan ei epäile hänen kykyjään. Peliaika on ollut kortilla henkilökohtaisten kiireiden takia, mutta pelatessaan ehdotonta tähtieliittiä. Todella arvostettu muiden pelaajien joukossa. On ärsyttävän harvoin väärässä ja tietää sen itsekin. Ykkösen sentteriksi edelleen. Menetti kapteeniuuden loppuvuodesta poissaolojen takia.
Kehumme: huumoria.
Moitimme: rooliltaan tähtipelaaja, mutta vaarassa pudota alempiin ketjuihin jos peliaikaa ei tule enempää.
zenoj
Väärin ymmärretty nero. Ansaitsee paikan ykkösketjussa, vaikka fanit ovatkin häntä vastaan. Sinnikkäästi kuitenki takoo päivästä päivään pisteitä. Moitittu siitä, että tekee pisteensä väärin seisomalla vain takatolpalla. Todistanut silti osaavansa tehdä sieltä ja muualtakin maaleja. Omaa ehkä joukkueen parhaimmat, silkkisen pehmeät kädet. Ykkösketjun laituriksi.
Kehumme: omia mielipiteitä.
Moitimme: toimiiko henkilökemiat sittenkään ykköskentän arvoisesti?
Karppa
Yllätysveto ykköspakiksi. Kuka olisikaan vuoden alussa uskonut, että hänestä tulee vielä jotain. Fanien kuultiin puhuvan kauden alussa hänestä, että "ei se seiso kuitenkaan", mutta niin vain raivasi loppuvuoden kynnyksellä itsensä heidänkin suosioon. Repii, raastaa ja pelaa ennenkaikkea joukkueelle. Varmaakin varmempi peruspuolustaja.
Kehumme: otti itseään niskasta kiinni.
Moitimme: ehkä vieläkin liikaa pessimistisiä ajatuksia joukkueen esityksiä kohtaan.
apinamummo
Kuka sopisikaan paremmin puolustavan puolustajan viereen kun kiekollisen pelin omaavaa pienehkö, mutta taitava pelaaja. Omalla huumorillaan on myös yksi johtava pelaaja pukukopissa. Kullanarvoinen pelaaja faneille ja joukkueelle. Parhaat avut löytyvät kiekon tuonnissa alueelle sekä ylivoimapelaamisessa, jossa taituruus ja huikeat passit napsuvat syötöstä syöttöön suoraan lapaan.
Kehumme: johtajuutta.
Moitimme: joskus menee huumorikin yli.
jpj
Ykkösveskari. Harmittavasti kunnon haastajaa hänellä ei ole, joten ilman kilpailua pelaa pelistä toiseen. Pelaa kuitenkin vaadittavalla tasolla, vaikka sortuu joskus sanaharkkaan pelaajien kanssa. Luotettava veskari kuitenkin. Treenaa ehkä eniten joukkueesta.
Kehumme: varmaa suorittamista.
Moitimme: lappia.
Scrod
Joukkueen helmi. Sanallisesti aivan omaa luokkaansa. Onko ikinä hävinnyt väittelyä? Tuskin tulee ikinä jäätymään vaikeillakin hetkillä. Uniikki. Onneksi hän on johdossa, mutta onneksi hänenlaisiaan klooneja ei ole enempää. Tulevaisuus saattaa olla käytettyjen autojen myyjänä. Omaa myös laajan verkoston saunakavereita, joten täydellinen valinta päävalmentajaksi.
Kehumme: uskomatonta sanavarastoa.
Moitimme: päävalmentajan pesti on rankka ja joskus pitäisi ajatella myös itseään.
*******************
Huomioita alemmista kentistä:
rokpp: Ottanee ykköskentän paikan näillä otteilla ensi kaudeksi.
Nelfor: Vuoden toisiksi suurin yllättäjä. Jos pitäisi enemmän ääntä kentällä, olisi harkinnassa jopa ykköskenttään. Ensi kaudelta odotamme paljon.
Erkkipasi: Tasaisen varmaa suorittamista ja pitää kaukalon ulkopuoliset asiat omana tietonaan. Tästä syystä varakapteeni.
Phila: Peliaika vähentynyt vakavan loukkaantumisen takia, mutta valinta kakkoskenttään on reilu.
Tumpero: Puhuu liikaa ja liian vähän asiaa. Pakko antaa varakapteenin merkki, kun ottaa yhteen (tuomarien) kanssa pelistä toiseen.
Tebu: Tippuu tippumistaan alempiin kenttiin. Vuoden pettymys.
Devilli: Ainoa ulkomaalainen vahvistus joukkueeseen suoraan Tanskasta. Iso palkka, joten valmennusjohto odottaa enemmän pisteitä.
Murm: Fixailee matsit, jos siihen on tarvetta.
Timze: Kuka vittu ja miksi? Paskaa provoa, mutta säilysi sentään vielä 3.kentässä.
Reyes: Timzen saunakaveri, pelaavat parhaana päivänä hyvin yhteen.
niwo: Hanskat tippuu usein. Jäänyt myös kiinni brenkuttelusta vaihto-aitiossa, mutta kärsinyt rangaistuksensa.
BenMatlock: Paikka neloskentän keskellä on oikeutettu. Mitään suuria saavutuksia ei kuitenkaan ole tullut.
esku: Toinen hörhö. Pelaa usein kännissä tai krapulassa pelinsä. Ärsyttää vastustajaa kaikin keinoin. Fanit rakastavat, vastustajat vihaavat.
Jaro: Joukkueen "hampaaton kanukki". Ainakin luulee olevansa. Koohottaja.
Poro24: Ei selvää kuvaa. Joskus vaikuttaa jopa ylempien kenttien pelaajalta, mutta liian usein sortuu kiihkoiluun.
Wizarddi: Kakkosmaalivahti, ei tule saamaan peliaikaa kuin harvoin. Tekee kuitenkin arvokasta työtä motivoidakseen ykkösveskaria käymällä hänen kanssaan mm. viihteellä ja saunassa.
*******************
Poiminta farmista ja kentän ulkopuolelta:
peipi: Aivan liian nuori miesten joukkueeseen. Pelaa korkeintaan junnuissa, mutta tulevaisuus ei näytä hyvältä.
Sandye: Joukkueen ainoa naispuolinen henkilö. Cheerleader hommat sujuvat liiankin hyvin. Harmittavasti ulkomaan rahakentät saattavat viedä tämän kaunokaisen muualle.
*******************
Omasta puolesta haluan kiittää kuluvasta vuodesta ja toivottavasti ensi vuonna nousemme taas korkeimmalle sarjatasolle, yhden divarikauden jälkeen.
-Tumpero
14. marraskuuta 2009
Maaleja ja unelmia
Jonakin talvi-iltana muutamassa harrastesarjassa pelannut perheenisä katselee talven tullen muistoja sieltä vintin laatikosta, missä on pokaalit, mitalit ja kunniamaininnat suorituksista. Sen jälkeen hän vilkaisee ikkunaruutujen takaa ulos nähdäkseen muutaman pojankoltiaisen, jotka kaipaavat taidoilleen jo jotain kehitettävän kaltaista toimintaa. Hän tuntee sydämessään piston, joka aikaansaa idean. Se on se, että perustetaan jonnekkin pienelle paikkakunnalle jääkiekkojoukkue junnuille.
Monesti se tarina alkaa esimerkiksi tämänkaltaisesta tilanteesta, kun pienten paikkakuntien seuratoimintaa aletaan kehittää. Talkoovoimin täytetään papereita, anotaan harjoitusvuoroja ja saadaan toimintaa pystyyn. Paikallisia yrityksiä saadaan toimintaa tukemaan. Enää puuttuu vain ne pelaajat, joiden sisällä se kipinä syttyy.
Siellä ollaan mahdollisesti katsottu jääkiekon MM-kisoja tai SM-liigan playoff-pelejä isän tai veljen kanssa kotisohvalta käsin tai on voitu olla notkumassa myös kentän laidalla isoveljen hihassa roikkuen ja perheen kanssa vietetty riehakas talvipäivä. Sitä kautta on syttynyt kipinä jääkiekon pelaamiseen ja on pitkä kesä edessä, ennen kuin voisi lähteä syksyn alkaessa peruskouluun ja myös luistelukouluun.
Ylivieskan jääkarhut
Muun muassa Ylivieskan jääkarhut on yksi sellainen taho, joka pyrkii ruohonjuuritasolla tarjoamaan mahdollisuutta niille nuorille Wayne Grezkyille ja Teemu Selänteille ja Miikka Kiprusoffeille, että heillä olisi mahdollisuus kokea ensiaskelia kohti mahdollista kiekkotähteyden unelmaa. Jääkarhujen tavoitteena on laadukas luistelukoulutoiminta. Tämä taho on järjestänyt lasten luistelukouluja jo vuosia. Tämä koulu tarjoaa mahdollisuuden ihan siihen perustaidon kehittämiseen eli opettaa lapselle normaalin luistelun taidon. Jos lapsi haluaa alkaa pelata jääkiekkoa luistelutaidon oppimisen myötä, löytyy siihen mahdollisuus kiekkokoulusta. Sitä kautta pääsee myös sitten juniorijoukkueisiin.
Paikkakunnalla löytyy hyväntekijöitä, muun muassa Ylivieskan kaupunki, jotka tukee ilmaisella jää-ajalla jääkiekkokoulun toimintaa. Myös Kärppä-säätiö, joka tukee Pohjois-Suomen jääkiekkoilua, tuki myös tämän koulun toimintaa osallistumalla 50% avustuksella toteutuvien kustannuksien maksamisen tukemiseen. Summa oli ”vain” 1750 euroa mutta sillä autettiin merkittävästi alkuun tämän koulun toimintaa.
On kuitenkin olemassa myös Goals and Dreams – niminen järjestö, jolle Ylivieskan jääkarhut lähetti anomuksen koskien 2 settiä juniorijääkiekkomaalivahdin varusteita.
He toimittivat englanninkieliset hakemukset vaadittuine liitteineen Suomen Jääkiekkolijat ryn kautta Goals & Dreams – rahastolle Torontoon. Anottujen varustesettien arvo oli myös ”vain” pari tuhatta euroa. Sellaiset summat ovat kuitenkin merkittävä rahaerä, mikä aloittavan joukkueen kuluihin menee. Hakemus hyväksyttiin, ja Reebok toimitti varusteet Ylivieskaan. Yhtenä hyväntekona jääkiekkokoulun toimintaa tukien tämäkin järjestö sai taas jälleen kerran hyvää aikaan.
Goals and Dreams
Goald and Dreams – järjestö perustettiin 19.11.1999 , Torontossa entisten ja nykyisten NHL-pelaajien toimesta (NHLPA), jotka halusivat antaa myös takaisin jotain sille toiminnalle, mistä hekin aikanaan aloittivat. Tämä järjestö haluaa antaa mahdollisuuden niille lapsille, joilla ei olisi muuten mahdollisuutta päästä tutustumaan kyseiseen lajiin. Yli 350 jääkiekkoilijaa on osallistunut NHL:n pelaajayhdistyksen omistaman järjestön kautta tai yksityisenä henkilönä, oman kotikaupunkinsa jääkiekkoilun ruohonjuuritason tukemiseen. Varusteet toimittaa Reebok niille joukkueille, keiden toimintaa tukien hakemukset järjestössä on hyväksytty. Tämä järjestö on kymmenenvuotisen olemassaolonsa aikana toimittanut varustepaketteja yli 13 000lle varustesettiä yli 22 maahan, joissa yli 50 000 lasta on jo päässyt tutustumaan lajiin nimeltä jääkiekko muun muassa näissä maissa : Etelä-Afrikka, Australia, Romania, Intia, Malesia. Myös kymmeniä jääkoneita ja kaukaloita plekseineen on lahjoitettu pienille kaupunkeille ja kunnille ympäri Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa. Varusteet lahjoitetaan joukkueille, jotta niitä varusteita voitaisiin kierrättää joukkueen sisällä, tarjoten näin mahdollisimman monelle tilaisuuden löytää lajin pariin harrastamaan sitä. Järjestö on lahjoittanut yli 17 miljoonaa dollaria erilaisiin ruohonjuuritason jääkiekkotoimintaa tukeviin ohjelmiin, joka on tehnyt siitä maailman laajimman ruohonjuuritason jääkiekkoilua tukevan ohjelman maailmassa.
Kyseinen järjestö on 10-vuotisen juhlavuoden kunniaksi lähtenyt 11-22.11.2009 väliseksi ajaksi 10 maata 10 päivässä – kiertueelle 360 täydellisen varustesetin kanssa, joiden arvo on 180.000$. Nämä maat ovat Euroopassa Ruotsi, Suomi, Venäjä, Latvia, Tsekki,Slovakia, Bosnia, Saksa + USA ja Kanada, joissa jääkiekkokulttuuri on jo jokseenkin vahva mutta toiminnan kehittäminen ja ylläpitäminen kaipaa varusteiden osalta vielä tukemista joissakin kaupungeissa ja kiekkojoukkueissa. Suomessa kiertue kävi 14.11 Helsingissä, SM-liigan HIFK – TPS – ottelussa, missä ennen ottelua lahjoitettiin varustesettejä muun muassa Jyrki Lumpeen ja Esa Tikkasen johdolla, jotka ovat suomalaisina entisinä pelaajina mukana järjestön toiminnassa. Kiertue alkaa Ruotsista ja päätyy Kanadaan, Torontoon, Hockey Hall of Fameen. Kiertueen kulkua voi seurata myös tästä linkistä.
Toimintaa myös Suomessa
Suomen mittakaavassa toiminta on eri puolella Suomea paikallisten yritysten ja Kärppä-säätiön vielä aikas pienissä kengissä vaikkakin monilla pienillä lahjoituksilla ja talkootyöllä pystyykin olemaan jo yhteisellä arvookkaalla panoksella mukana. Vaan ässä kun olisi kuitenkin mahdollisuus pistää Suomessakin moinen järjestö pystyyn. Yksi keino voisi olla vaikkapa ammattipelaajien palkat, joista voisi kerätä pienen prosentuaalisen osuuden ottamisen myötä pelaajayhdistykselle rahaston ensi alkuun, mistä lähdettäisiin tukemaan moista toimintaa. Mikäs sen parempi keino olisi auttaa niitä tulevia kiekkotähtiä kuin se, että autetaan kehittämällä tämänkaltaista toimintaa. Niiden pienten nassikoiden joukossa kun itsekin varmaan aikanaan oli yhtenä junnuna toivomassa, että joku tekisi jotai asioiden eteenpäinviemiseksi ja toiminnan kehittämiseksi jatkuvuuden kannalta ? Suomesta muun muassa Jyrki Lumme on ollut Goals and Dreams – järjestön toiminnassa mukana alusta lähtien. Myös yksittäiset pelaajat ovat lahjoittaneet lastenklinikoille erilaisia summia ja suurissa kaupungeissa on akatemioita, jotka pyrkivät paikallista toimintaa kehittämään. Mutta yksi, yhteinen järjestö, jolla tuettaisiin ruohonjuuritason jääkiekkoa, olisi hyvä olla olemassa. Sillä saataisiin kohdistettua apua yhteä, laajana tahona ja edesautettua toiminnan tukemista myös jatkossa.
Monesti se tarina alkaa esimerkiksi tämänkaltaisesta tilanteesta, kun pienten paikkakuntien seuratoimintaa aletaan kehittää. Talkoovoimin täytetään papereita, anotaan harjoitusvuoroja ja saadaan toimintaa pystyyn. Paikallisia yrityksiä saadaan toimintaa tukemaan. Enää puuttuu vain ne pelaajat, joiden sisällä se kipinä syttyy.
Siellä ollaan mahdollisesti katsottu jääkiekon MM-kisoja tai SM-liigan playoff-pelejä isän tai veljen kanssa kotisohvalta käsin tai on voitu olla notkumassa myös kentän laidalla isoveljen hihassa roikkuen ja perheen kanssa vietetty riehakas talvipäivä. Sitä kautta on syttynyt kipinä jääkiekon pelaamiseen ja on pitkä kesä edessä, ennen kuin voisi lähteä syksyn alkaessa peruskouluun ja myös luistelukouluun.
Ylivieskan jääkarhut
Muun muassa Ylivieskan jääkarhut on yksi sellainen taho, joka pyrkii ruohonjuuritasolla tarjoamaan mahdollisuutta niille nuorille Wayne Grezkyille ja Teemu Selänteille ja Miikka Kiprusoffeille, että heillä olisi mahdollisuus kokea ensiaskelia kohti mahdollista kiekkotähteyden unelmaa. Jääkarhujen tavoitteena on laadukas luistelukoulutoiminta. Tämä taho on järjestänyt lasten luistelukouluja jo vuosia. Tämä koulu tarjoaa mahdollisuuden ihan siihen perustaidon kehittämiseen eli opettaa lapselle normaalin luistelun taidon. Jos lapsi haluaa alkaa pelata jääkiekkoa luistelutaidon oppimisen myötä, löytyy siihen mahdollisuus kiekkokoulusta. Sitä kautta pääsee myös sitten juniorijoukkueisiin.
Paikkakunnalla löytyy hyväntekijöitä, muun muassa Ylivieskan kaupunki, jotka tukee ilmaisella jää-ajalla jääkiekkokoulun toimintaa. Myös Kärppä-säätiö, joka tukee Pohjois-Suomen jääkiekkoilua, tuki myös tämän koulun toimintaa osallistumalla 50% avustuksella toteutuvien kustannuksien maksamisen tukemiseen. Summa oli ”vain” 1750 euroa mutta sillä autettiin merkittävästi alkuun tämän koulun toimintaa.
On kuitenkin olemassa myös Goals and Dreams – niminen järjestö, jolle Ylivieskan jääkarhut lähetti anomuksen koskien 2 settiä juniorijääkiekkomaalivahdin varusteita.
He toimittivat englanninkieliset hakemukset vaadittuine liitteineen Suomen Jääkiekkolijat ryn kautta Goals & Dreams – rahastolle Torontoon. Anottujen varustesettien arvo oli myös ”vain” pari tuhatta euroa. Sellaiset summat ovat kuitenkin merkittävä rahaerä, mikä aloittavan joukkueen kuluihin menee. Hakemus hyväksyttiin, ja Reebok toimitti varusteet Ylivieskaan. Yhtenä hyväntekona jääkiekkokoulun toimintaa tukien tämäkin järjestö sai taas jälleen kerran hyvää aikaan.
Goals and Dreams
Goald and Dreams – järjestö perustettiin 19.11.1999 , Torontossa entisten ja nykyisten NHL-pelaajien toimesta (NHLPA), jotka halusivat antaa myös takaisin jotain sille toiminnalle, mistä hekin aikanaan aloittivat. Tämä järjestö haluaa antaa mahdollisuuden niille lapsille, joilla ei olisi muuten mahdollisuutta päästä tutustumaan kyseiseen lajiin. Yli 350 jääkiekkoilijaa on osallistunut NHL:n pelaajayhdistyksen omistaman järjestön kautta tai yksityisenä henkilönä, oman kotikaupunkinsa jääkiekkoilun ruohonjuuritason tukemiseen. Varusteet toimittaa Reebok niille joukkueille, keiden toimintaa tukien hakemukset järjestössä on hyväksytty. Tämä järjestö on kymmenenvuotisen olemassaolonsa aikana toimittanut varustepaketteja yli 13 000lle varustesettiä yli 22 maahan, joissa yli 50 000 lasta on jo päässyt tutustumaan lajiin nimeltä jääkiekko muun muassa näissä maissa : Etelä-Afrikka, Australia, Romania, Intia, Malesia. Myös kymmeniä jääkoneita ja kaukaloita plekseineen on lahjoitettu pienille kaupunkeille ja kunnille ympäri Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa. Varusteet lahjoitetaan joukkueille, jotta niitä varusteita voitaisiin kierrättää joukkueen sisällä, tarjoten näin mahdollisimman monelle tilaisuuden löytää lajin pariin harrastamaan sitä. Järjestö on lahjoittanut yli 17 miljoonaa dollaria erilaisiin ruohonjuuritason jääkiekkotoimintaa tukeviin ohjelmiin, joka on tehnyt siitä maailman laajimman ruohonjuuritason jääkiekkoilua tukevan ohjelman maailmassa.
Kyseinen järjestö on 10-vuotisen juhlavuoden kunniaksi lähtenyt 11-22.11.2009 väliseksi ajaksi 10 maata 10 päivässä – kiertueelle 360 täydellisen varustesetin kanssa, joiden arvo on 180.000$. Nämä maat ovat Euroopassa Ruotsi, Suomi, Venäjä, Latvia, Tsekki,Slovakia, Bosnia, Saksa + USA ja Kanada, joissa jääkiekkokulttuuri on jo jokseenkin vahva mutta toiminnan kehittäminen ja ylläpitäminen kaipaa varusteiden osalta vielä tukemista joissakin kaupungeissa ja kiekkojoukkueissa. Suomessa kiertue kävi 14.11 Helsingissä, SM-liigan HIFK – TPS – ottelussa, missä ennen ottelua lahjoitettiin varustesettejä muun muassa Jyrki Lumpeen ja Esa Tikkasen johdolla, jotka ovat suomalaisina entisinä pelaajina mukana järjestön toiminnassa. Kiertue alkaa Ruotsista ja päätyy Kanadaan, Torontoon, Hockey Hall of Fameen. Kiertueen kulkua voi seurata myös tästä linkistä.
Toimintaa myös Suomessa
Suomen mittakaavassa toiminta on eri puolella Suomea paikallisten yritysten ja Kärppä-säätiön vielä aikas pienissä kengissä vaikkakin monilla pienillä lahjoituksilla ja talkootyöllä pystyykin olemaan jo yhteisellä arvookkaalla panoksella mukana. Vaan ässä kun olisi kuitenkin mahdollisuus pistää Suomessakin moinen järjestö pystyyn. Yksi keino voisi olla vaikkapa ammattipelaajien palkat, joista voisi kerätä pienen prosentuaalisen osuuden ottamisen myötä pelaajayhdistykselle rahaston ensi alkuun, mistä lähdettäisiin tukemaan moista toimintaa. Mikäs sen parempi keino olisi auttaa niitä tulevia kiekkotähtiä kuin se, että autetaan kehittämällä tämänkaltaista toimintaa. Niiden pienten nassikoiden joukossa kun itsekin varmaan aikanaan oli yhtenä junnuna toivomassa, että joku tekisi jotai asioiden eteenpäinviemiseksi ja toiminnan kehittämiseksi jatkuvuuden kannalta ? Suomesta muun muassa Jyrki Lumme on ollut Goals and Dreams – järjestön toiminnassa mukana alusta lähtien. Myös yksittäiset pelaajat ovat lahjoittaneet lastenklinikoille erilaisia summia ja suurissa kaupungeissa on akatemioita, jotka pyrkivät paikallista toimintaa kehittämään. Mutta yksi, yhteinen järjestö, jolla tuettaisiin ruohonjuuritason jääkiekkoa, olisi hyvä olla olemassa. Sillä saataisiin kohdistettua apua yhteä, laajana tahona ja edesautettua toiminnan tukemista myös jatkossa.
9. marraskuuta 2009
Pasi Pentti Rautiainen - tappi jalkapallomaailman veneessä
Mies maskittomuuden takana
Pasi Pentti Rautiainen. Mies, josta ei riitä vielä niin paljon kerrottavaa kuin Atik Ismailista Klubissa, Jari Litmasesta Ajaxissa tai Arto Tolsasta Kotkassa. Pasista riittää silti kerrottavaa Suomen mittakaavassa hyvinkin paljon, kenties eniten hänen persoonansa kautta. Koko historiaa hänestä ei voi, eikä jaksakkaan kertoa. Hänen historiansa kun ei ole vielä lopussa, muttei myöskään alussa. Se on siinä välimaastossa. Pelaajaura on takanapäin. Valmentajaura vielä edesspäin. Siitä löytyisi juttua kyllä useampaankin osioon. Kuitenkin tässä jutussa on se kiteytymä, minkälaiseksi pieneksi hiekanjyväksi Pasi on asettunut jalkapalloilijan kenkään, jalkapallomaailman ovenväliin ja jokaisen suomalaista jalkapalloa seuraavan silmäkulmaan. Pasi on tahra, joka ei lähde viheriöltä kulumallakaan.
Keskikentän tappi
Pasi ei ole kuitenkaan aina ollut valmentaja Pelaajana Rautiainen on pelannut keskikentällä. 170cm ja 56kg varressaan hän on edelleen nuorin suomen jalkapallon A-maajoukkuetta edustanut pelaaja, joka teki ensiesiintymisensä maajoukkueen edustukseen 5. helmikuuta 1979 Irakia vastaan 17 vuoden ja 202 päivän ikäisenä. Hän edusti Suomea 29 A-maaottelun verran, joissa teki yhden maalin. Suomessa pelatessaan hän edusti Helsingin palloseuraa ja Helsingin jalkapalloklubia. Myöhemmin hän siirtyi HJKsta Saksaan. Siellä hän edusti Bayern Muchenia, Werder Bremeniä, Arminia Bielefeldiä ja Wattenscheidia. Sveitsissä hän on edustanut Fc Luzernia. Myöhemmin hän tuli pelaamaan vielä kerran suomeen ja edustamaan rakastamaansa Klubia muutaman kauden ajan voittaen mestaruuden kaudella 90 ja 92. Tämän myötä Pasi lopetti pelaajauransa.
Stadin kundi
Vuonna 1994 hän aloitti valmentajauransa Stadista. Voidaan sanoa, että kenties _vielä_ sen "tunnetuimman uransa”. Hienoimmat hetken toistaiseksi hänen valmentajaurallaan on 1990-luvun puoleenvälissä, jolloin PK-35 nousi muutamassa vuodessa Kolmosesta Veikkausliigaan . Kausi 1998 päättyi pronssiin ja eurocup-paikkaan. Tuona kautena PK-35:n yleisöennätys meni uusiksi, kun 3 735 katsojaa,ilmaantui paikalle kotiottelussa paikallisvastustaja HJK:ta vastaan. Taloudellisten vaikeuksien myötä eräs Hjallis Harkimo osti seuran, jonka nimeksi tuli FC Jokerit.
Hjallis Harkimolle ei riittänyt Pasin seuralle saavutettu hopea. Pasi sai lähteä. Kauden verran hän vielä koutsasi KooteePeetä, kunnes teki ratkaisevan liikkeen.
Viron hieman pitempi reissu
Jos pelaajaura näki pitkät pätkät ulkomailla Saksassa, oli Pasin aika lähteä valmennuskuvioissa myös tuonne vesistön toiselle puolelle, eli Viroon. Siellä hän Levadia Maardun valmensi hopeasijalle. Hjalliksen epäonnistuttua Jan Eversenin kanssa, kutsui hän vielä yhden kauden ajaksi Pasi Rautiaisen puikkoihin. Sijoitus oli alempaa keskikastia. Myös pian FC Jokerien taru oli lopussa.
Pasi palasi takaisin Viroon. Hän sai uuden mahdollisuuden FC Florassa. Muutaman vuoden aikana tuli yksi pronssi ja pari hopeaa sekä supercupin voitto. Tämän myötä Pasi alkoi katsoa taas takaisin sinne kotimaan puolelle. Siellä TPSstä oltiin kiinnostuneita.
Aurajoen käkkäräpää
Aurajoella oltiin kiinnostuneita Pasin palveluksista, ja pitkällisen ja piinaavan kesän ja syksyn ja hieman talvenkin odottelun jälkeen saatiin Pasin nimi paperiin.
Martti Kuuselan ”epäonnistuttua”valmentaen TPSin liigassa kuudenneksi ja liigacupissa hopealle, oli Maran aika lähteä. Pasia varmasti mietitytti TPSn tuulinen valmentajanpalli. Mika-Matti "Mixu" Paatelaisen piti tulla 3+2 vuodeksi, mutta lähti yhden pronssikauden jälkeen Skotlantiin. Martti Kuuselan piti olla 2 vuotta TPSn peräsimessä, sekin visiitti jäi vajaaksi. Nyt puikkoihin astui Pasi Rautiainen, jonka tulevaisuudesta emme vieläkään tiedä, jääkö se yhden kauden mittaiseki vai pitemmäksi ajanjaksoksi. Siitä myöhemmin.
Mediapersoona
Kuitenkaan Pasin persoona ei tullut ”kukkaansa medialle” vielä TPSssä, vaan kuuluisassa Matti Eve ja Pasi Rautiainen – duon analysoidessa Nelosella Mestareiden liigan pelejä ja myöhemmin maajoukkuepeleissä Suomen maajoukkuetta. Siellä vielä muille tuntemattomille, ei paikanpäällä nähdyille, Pasin persoona tuli viimeistään esiin. Käkkäräpää ei antanut välillä sanansijaa Matille, kun juttua tuli kuin joulupuuroa kattilasta. Miehen intohimoinen ote jalkapallon suhteen oli viimeistään tiedossa suomalaisille. Nyt Canal+lla Rautiaisen asiantuntijapestin myötä koettiin tälle kaudelle parhaaksi ottaa taas kultainen kaksikko takaisin riviin kun Matti Eve ja Pasi taas pistivät homman pyörimään. Kultturillinen iso peukku siitä teosta.
Mielipiteitä Pasista on puolesta ja vastaan. Toisia hän ihastuttaa, toisia vihastuttaa. Muun muassa TPSn pressitilaisuudet ja haastattelut Mustavalko-TVssä ovat omaa luokkaansa, siellä kyllä tulee joskus juttua joka sisältää asiaa, joskus vähän puhutaan myös asianvierestä.
Vedonlyöjä vailla vertaa – sanojensa mittainen mies
Kenties räväköintä taustaa Pasilla on vedonlyönneistä erilaisten futispersoonien kanssa. Intohimoinen ja räväkkä luonne saattaa Pasin joskus tahtomattaankin aikas kiperiin tilanteisiin.
Muun muassa pyöräilyn puolella hän joutui pienelle pyörälenkille kun hän hävisi aikoinaan futismatsia koskevan vedon suorassa TV-lähetyksessä Jukka Pakkaselle sillä seurauksella, polki talvella lenkin Helsingistä Turkuun.
Polkemisreissu Helsingistä Seinäjoelle oli PK-35:n voitosta Törnävän Pallosta Veikkausliigakarsinnassa.
Muutama vuosi sitten Rautiainen kommentoi Mestareiden liigan lähetyksessä : JOS AC Milan sensaatiomaisesti putoaisi kaudella 2003/04 Mestarien liigan puolivälierissä , niin hän tallustaa Pasilan studiolta Helsingistä kotiinsa Porvooseen,
Seuraavana aamuna Pasi oli sitten voivotellut rakkoja jaloissansa kotisohvallaan Porvoossa. Joku toimittaja taisi vielä dokumentoidakin tuon taivalluksen.
Pasi on siis sanojensa mittainen mies – tekee minkä lupaa !
Tahtoessaan ja tahtomattaan
Välillä Pasi on ollut median pyörteissä tahtomattaan, joskus myös tahtoessaan saada sanansa sanottua. Pasista voidaan sanoa, että hän on todella intohimoinen, työteliäs valmentaja. Pasi ei epäroi kääriä hihoja ja laittaa hihat heilumaan. Hän on rehti valmentaja, joka sanoo asiat suoraan, toiset tahot voisivat ottaa ne hieman vähemmänkin suorasti. Mielestäni Pasi on kuitenkin ihminen, joka on veistetty rehdistä puusta valmentajamaailmassa. Jos Pasista ei ole mitään pahaa kerrottavaa, koitetaan hänestä kuitenkin kaikin keinoin kertoa sitä kuten IS aikoinaan.
Hänestä on kuitenkin sellainen kuva, että kotonakin riittäisi varmasti juttua asiasta kuin asiasta. Kuitenkin Pasi omien sanojensa mukaan on sellainen ihminen, joka pitää hiljaisuudesta, kun ei tarvitse olla koko ajan suuna ja päänä. Myös kotona on mukava olla hiljaisuudessa ja tehdä omia juttuja ja olla Herra ja Hidalgo siinä omassa, ei-julkisessa roolissaan.
Pasi on myös 3 lapsen isä, aviomies ja pitää puutarhan laitosta ynnä muista arkisista jutuista. Kun puhe siirtyy jalkapalloon, on estradilla eri mies. Mutta niin se tuntuu olevan myös musiikin kuin muidenkin urheilijapersoonien saralla. Toiset ovat idoleita nurmi ja jääkentillä, alkoholiin meneviä ja kiivaita persoonia sitten kulissien takana.
Sisarukset
Pasilla on myös sisko, Jutta Rautiainen, joka on sisaruskatraan toinen valmentaja
Hänen siskonsa valmentaa myös jalkapallon saralla. Käpylän palloa 93 Roma – joukkuetta valmentavasta valmentajasta on sanottu muun muassa näin : ” Jutta Rautiainen. Hän on ankarin valmentaja, joka minulla on koskaan ollut. Huutoa piisasi, mutta nyt sitä osaa arvostaa. Kun Jutta karjui, ettei tuolla työmäärällä ja kropalla, joka ei näytä urheilijan kropalta, voi pärjätä, niin tottahan se oli”, sanoo Sanna Valkonen Umeå IK:n toppari ja Suomen naisten futismaajoukkueen pelaaja.
Voi siis olla, että Pasilla on siskonsa kanssa tullut sitä päämääräistä ja periksiantamatonta, intohimoista luonnetta jalkapalloon ja kaikkeen tekemiseen myös geeniperimän kautta. Tai sitten on lapsena ollut nahkakuulat jalansyrjässä kiinni jo synnytyslaitokselta kanssa. Tästä varmasti riittäisi juttua, jos kyselisi asiasta Jutan ja Pasin vanhemmilta. Siitä ehkä sitten joskus myöhemmin.
Tinkimättömästi mutta tiivistettynä
Olemme nyt nauttineet Pasista yhden kauden ajan. Tämä olisi tuhkimotarina, jos TPS olisi voittanut mestaruuden. Kuitenkaan kausi ei ollut mikään floppi, eikä edes katastrofi. Mitali tuli palkintokaappiin ja hyvä loppukausi, joka kuitenkin sai varjonsa alkukauden huonon putken myötä. Mutta kaikki aikanaan varmasti spekuloidaan sitten, jos Pasi lähtee tai KUN hänen aikansa sitten joskus TPSin ruorissa päättyy. Sen ihmeemmittä puheitta :
Kaikki alkoi sieltä 2009 vuoden talvesta, kun Pasi mietti millä rakennuspalikoilla aletaan koutsaamaan joukkuetta. Siinä oli kasa ukkoja kerrakseen, mistä ei osannut sanoa vielä ei juuta eikä jaata. Pasi kuitenkin rupesi töihin. Viime kauden mestaruuden hoitaneen Interin ja TPSin leivisköjen suhteen oli vertailua presseissä mutta Pasi ei siitä välittänyt. Hän teki omaa työtään ja katsoi mihin se riittää.
Harjoituskaudella hävittiin PoPalle ja pelattiin kuitenkin hyviä pelejä ruotsinmaalla jne.
Liigacupissa pelit meni ihan ok mutta ei ollut jatkopeleihin riittävästi mahdollisuuksia.
Kevään aikana alkaneen kauden myötä TPSllä oli kasassa lukuisia tasapelejä, ja tuntui että kärki alkoi karata. Tuli monia hukattuja paikkoja, eikä mitään tahtonut mennä mistään sisään. Moni ajatteli ettei myös Pasin puheet mene riittävästi pelaajien korvista sisään, jotta pelikuviot ja taktiikat alkaisivat toimimaan. Mietittiin toimiiko homma ja meneekö homma reisille? Interillekin kärsitty 2-0 tappio oli jo joidenkin mielestä lähtölaskenta surkealle kaudelle. Simo Valakarikin loukkaantui, Mika "Ärtsi" Ääritalo oli loukkaantuneena eikä Babatunde Wusustakaan ollut tietoa mihin hänen tasonsa liigassa tällä kertaa riittää.
Kenties viime kaudella peli loksahti joidenkin mielestä kohdalleen Pasin ”ärähtämisen” kautta.
Silloin alkoi peli sen jälkeen kulkea ja homma alkoi toimimaan kun muutettiin hieman pelikuvioita. Saatiin Kasper "Kappe" Hämäläinen puolustavaksi kk-mieheksi keskelle ja Brown pelintekijäksi ja Pedersen kävi pistämässä pari maalia pömpeliin, kunnes lähti pamputtamaan eukkoaan aurinkorannoille. Paatelaisen Miksu alkoi olla taas syksyä kohti vireessä ja Babatunde Wusukin teki maaleja ja oli armoton työmyyrä kärjessä ja teki paikkoja muille. Hommassa alkoi kuitenkin olla aikaisemmin sitä valonpilkahdusta, joka sitten alkoi siivittää TPSn tappiottomien pelien putkeen. Se taas toi kuhinaa katsomoon, Aurajoen rannalle ja mediaan, jossa sitten kohistiin siitä, että hävittiin lopussa Jarolle ja mestaruus meni. Pasikos tästä sitten suivaantui ja sanoi, ettei ole missään vaiheessa luvannut kuuta taivaalta, tai että peli olisi valmista kun kausi alkaa. Hän painotti poikien uskomista omaan tekemiseen, sitoutumiseen joukkueen osalta ja katsotaan mihin se riittää.
Mestaruutta ei tullut mutta ei sitä odotettukkaan, paitsi villeimmissä kabinettikeskusteluissa torikahvilan tuolla puolen tois pual jokkee. Mutta mitali tuli, ja siitäkin oltiin sitten jo pettyneitä. Mielestäni Pasin työ on vasta alussa. Pasi sai joukkueelle nyt sitä identiteettiä, mistä TPS tuli ”tunnetuksi” tällä kaudella. Harmillista, että nyt sitten tuntuu kabinettien ja joidenkin pelaajien kesken olevan jonkinlaista sanaharkkaa Pasin ja heidän välillä. Jos Veritas – Paavo Nurmi – stadion ja Iiro Aalto vs Pasi Rautiainen ja Pasin tuuliviiri : Lähteekö Pasi – eiköse lähde - lähteekö se – saataisiin taas selvitetyksi, olisi joukkueella helpompi lähtöviiva lähteä ensi kauteen, kuin mitä viime kaudella. Valmentaja-asia saataisiin aikaisemmin selvitetyksi, pelipaikka tiedetään vasta ensi vuoden puolella, kun liigalisenssejä jaellaan, toimitusjohtaja on eri kuin viime kaudella Petri Jakosen Palloliittoon lähdön myötä mutta silti suunta TPSn kehitykselle on sama.
Mistä kenkä puristaa ?
Tähän on vaikea vastata, kun ei tiedä mitä kulisseissa tapahtuu. Kuulet sitä, tiedät tätä, päättelet tuota. Kaikkeen varmasti saadaan vastaus aikanaan ja jos kabinetissa kuhisee, eiköhän joku siitä sitten vedä omat johtopäätökset ja kerro julkisuuteen, tai ainakin jotakin kautta jollekulle jotain.
Aivan. Yhtä paljon kun saat tästä tekstistä selvän, tietää kansa yhtä paljon tilanteesta. Se on varmasti monien asioiden summa mutta se on ainakin selvä....Pasin tie ei ole vielä kuljettu loppuun, ei pitkiin aikoihin. Oma haave olisi kiekkopuolella nähdä Kai Suikkanen jääkiekon puolella Suomen miesten A-maajoukkueen peräsimessä, Pasi Rautiainen Suomen miesten A-maajoukkueen
perämisessä jalkapallon puolella ja Arsene Wenger Englannin A-maajoukkueen peräsimessä jalkapallon puolella mutta minun päiväuneni ovat sitten jo oma tarinansa.
The.......not end......yet.
Pasia ei aina ymmärretä ja välillä tulee sitä pasi-suomi-pasi - sanakirjajuttuja mediaan jne.
On vaikeaa joskus ymmärtää ihmistä, jonka iho on sitä nahkakuulan pintaa täynnä, jännitys selkärangassa saakka ja puhuu ja pelaa jalkapallosta varmaan unissaankin.
Välillä Pasi näyttää kuin laitapuolen kulkijalta, välillä kabinetin jäseneltä kun vaimo uhkaa kiellolla sinne navan alle, eikä aina tiedä mikä pelissä meni pieleen .
Mutta Pasi on, ja tulee aina olemaan se oma värikäs persoona, se vihreä pieni käpertynyt valmentaja siellä valmennuspenkillä, selin kentälle rankkarin ajaksi kääntynyt jännittäjä, peukalo omalla kukkamaallaan, suomalaisen jalkapallon käkkäräpää ja pilkkeenä silmäkulmassa, jokaisen, ainakin suomalaisen jalkapalloihmisen mielessä ja Matti Even kanssa se kiistattoman suomalaisen futismediakulttuurin kultainen toinen osapuoli ja ehkä pian parhaiten suomalaiset maantiet tunteva kaduntallaaja ja fillaroitsija, The Stadin kundi.
Pasi Pentti Rautiainen. Mies, josta ei riitä vielä niin paljon kerrottavaa kuin Atik Ismailista Klubissa, Jari Litmasesta Ajaxissa tai Arto Tolsasta Kotkassa. Pasista riittää silti kerrottavaa Suomen mittakaavassa hyvinkin paljon, kenties eniten hänen persoonansa kautta. Koko historiaa hänestä ei voi, eikä jaksakkaan kertoa. Hänen historiansa kun ei ole vielä lopussa, muttei myöskään alussa. Se on siinä välimaastossa. Pelaajaura on takanapäin. Valmentajaura vielä edesspäin. Siitä löytyisi juttua kyllä useampaankin osioon. Kuitenkin tässä jutussa on se kiteytymä, minkälaiseksi pieneksi hiekanjyväksi Pasi on asettunut jalkapalloilijan kenkään, jalkapallomaailman ovenväliin ja jokaisen suomalaista jalkapalloa seuraavan silmäkulmaan. Pasi on tahra, joka ei lähde viheriöltä kulumallakaan.
Keskikentän tappi
Pasi ei ole kuitenkaan aina ollut valmentaja Pelaajana Rautiainen on pelannut keskikentällä. 170cm ja 56kg varressaan hän on edelleen nuorin suomen jalkapallon A-maajoukkuetta edustanut pelaaja, joka teki ensiesiintymisensä maajoukkueen edustukseen 5. helmikuuta 1979 Irakia vastaan 17 vuoden ja 202 päivän ikäisenä. Hän edusti Suomea 29 A-maaottelun verran, joissa teki yhden maalin. Suomessa pelatessaan hän edusti Helsingin palloseuraa ja Helsingin jalkapalloklubia. Myöhemmin hän siirtyi HJKsta Saksaan. Siellä hän edusti Bayern Muchenia, Werder Bremeniä, Arminia Bielefeldiä ja Wattenscheidia. Sveitsissä hän on edustanut Fc Luzernia. Myöhemmin hän tuli pelaamaan vielä kerran suomeen ja edustamaan rakastamaansa Klubia muutaman kauden ajan voittaen mestaruuden kaudella 90 ja 92. Tämän myötä Pasi lopetti pelaajauransa.
Stadin kundi
Vuonna 1994 hän aloitti valmentajauransa Stadista. Voidaan sanoa, että kenties _vielä_ sen "tunnetuimman uransa”. Hienoimmat hetken toistaiseksi hänen valmentajaurallaan on 1990-luvun puoleenvälissä, jolloin PK-35 nousi muutamassa vuodessa Kolmosesta Veikkausliigaan . Kausi 1998 päättyi pronssiin ja eurocup-paikkaan. Tuona kautena PK-35:n yleisöennätys meni uusiksi, kun 3 735 katsojaa,ilmaantui paikalle kotiottelussa paikallisvastustaja HJK:ta vastaan. Taloudellisten vaikeuksien myötä eräs Hjallis Harkimo osti seuran, jonka nimeksi tuli FC Jokerit.
Hjallis Harkimolle ei riittänyt Pasin seuralle saavutettu hopea. Pasi sai lähteä. Kauden verran hän vielä koutsasi KooteePeetä, kunnes teki ratkaisevan liikkeen.
Viron hieman pitempi reissu
Jos pelaajaura näki pitkät pätkät ulkomailla Saksassa, oli Pasin aika lähteä valmennuskuvioissa myös tuonne vesistön toiselle puolelle, eli Viroon. Siellä hän Levadia Maardun valmensi hopeasijalle. Hjalliksen epäonnistuttua Jan Eversenin kanssa, kutsui hän vielä yhden kauden ajaksi Pasi Rautiaisen puikkoihin. Sijoitus oli alempaa keskikastia. Myös pian FC Jokerien taru oli lopussa.
Pasi palasi takaisin Viroon. Hän sai uuden mahdollisuuden FC Florassa. Muutaman vuoden aikana tuli yksi pronssi ja pari hopeaa sekä supercupin voitto. Tämän myötä Pasi alkoi katsoa taas takaisin sinne kotimaan puolelle. Siellä TPSstä oltiin kiinnostuneita.
Aurajoen käkkäräpää
Aurajoella oltiin kiinnostuneita Pasin palveluksista, ja pitkällisen ja piinaavan kesän ja syksyn ja hieman talvenkin odottelun jälkeen saatiin Pasin nimi paperiin.
Martti Kuuselan ”epäonnistuttua”valmentaen TPSin liigassa kuudenneksi ja liigacupissa hopealle, oli Maran aika lähteä. Pasia varmasti mietitytti TPSn tuulinen valmentajanpalli. Mika-Matti "Mixu" Paatelaisen piti tulla 3+2 vuodeksi, mutta lähti yhden pronssikauden jälkeen Skotlantiin. Martti Kuuselan piti olla 2 vuotta TPSn peräsimessä, sekin visiitti jäi vajaaksi. Nyt puikkoihin astui Pasi Rautiainen, jonka tulevaisuudesta emme vieläkään tiedä, jääkö se yhden kauden mittaiseki vai pitemmäksi ajanjaksoksi. Siitä myöhemmin.
Mediapersoona
Kuitenkaan Pasin persoona ei tullut ”kukkaansa medialle” vielä TPSssä, vaan kuuluisassa Matti Eve ja Pasi Rautiainen – duon analysoidessa Nelosella Mestareiden liigan pelejä ja myöhemmin maajoukkuepeleissä Suomen maajoukkuetta. Siellä vielä muille tuntemattomille, ei paikanpäällä nähdyille, Pasin persoona tuli viimeistään esiin. Käkkäräpää ei antanut välillä sanansijaa Matille, kun juttua tuli kuin joulupuuroa kattilasta. Miehen intohimoinen ote jalkapallon suhteen oli viimeistään tiedossa suomalaisille. Nyt Canal+lla Rautiaisen asiantuntijapestin myötä koettiin tälle kaudelle parhaaksi ottaa taas kultainen kaksikko takaisin riviin kun Matti Eve ja Pasi taas pistivät homman pyörimään. Kultturillinen iso peukku siitä teosta.
Mielipiteitä Pasista on puolesta ja vastaan. Toisia hän ihastuttaa, toisia vihastuttaa. Muun muassa TPSn pressitilaisuudet ja haastattelut Mustavalko-TVssä ovat omaa luokkaansa, siellä kyllä tulee joskus juttua joka sisältää asiaa, joskus vähän puhutaan myös asianvierestä.
Vedonlyöjä vailla vertaa – sanojensa mittainen mies
Kenties räväköintä taustaa Pasilla on vedonlyönneistä erilaisten futispersoonien kanssa. Intohimoinen ja räväkkä luonne saattaa Pasin joskus tahtomattaankin aikas kiperiin tilanteisiin.
Muun muassa pyöräilyn puolella hän joutui pienelle pyörälenkille kun hän hävisi aikoinaan futismatsia koskevan vedon suorassa TV-lähetyksessä Jukka Pakkaselle sillä seurauksella, polki talvella lenkin Helsingistä Turkuun.
Polkemisreissu Helsingistä Seinäjoelle oli PK-35:n voitosta Törnävän Pallosta Veikkausliigakarsinnassa.
Muutama vuosi sitten Rautiainen kommentoi Mestareiden liigan lähetyksessä : JOS AC Milan sensaatiomaisesti putoaisi kaudella 2003/04 Mestarien liigan puolivälierissä , niin hän tallustaa Pasilan studiolta Helsingistä kotiinsa Porvooseen,
Seuraavana aamuna Pasi oli sitten voivotellut rakkoja jaloissansa kotisohvallaan Porvoossa. Joku toimittaja taisi vielä dokumentoidakin tuon taivalluksen.
Pasi on siis sanojensa mittainen mies – tekee minkä lupaa !
Tahtoessaan ja tahtomattaan
Välillä Pasi on ollut median pyörteissä tahtomattaan, joskus myös tahtoessaan saada sanansa sanottua. Pasista voidaan sanoa, että hän on todella intohimoinen, työteliäs valmentaja. Pasi ei epäroi kääriä hihoja ja laittaa hihat heilumaan. Hän on rehti valmentaja, joka sanoo asiat suoraan, toiset tahot voisivat ottaa ne hieman vähemmänkin suorasti. Mielestäni Pasi on kuitenkin ihminen, joka on veistetty rehdistä puusta valmentajamaailmassa. Jos Pasista ei ole mitään pahaa kerrottavaa, koitetaan hänestä kuitenkin kaikin keinoin kertoa sitä kuten IS aikoinaan.
Hänestä on kuitenkin sellainen kuva, että kotonakin riittäisi varmasti juttua asiasta kuin asiasta. Kuitenkin Pasi omien sanojensa mukaan on sellainen ihminen, joka pitää hiljaisuudesta, kun ei tarvitse olla koko ajan suuna ja päänä. Myös kotona on mukava olla hiljaisuudessa ja tehdä omia juttuja ja olla Herra ja Hidalgo siinä omassa, ei-julkisessa roolissaan.
Pasi on myös 3 lapsen isä, aviomies ja pitää puutarhan laitosta ynnä muista arkisista jutuista. Kun puhe siirtyy jalkapalloon, on estradilla eri mies. Mutta niin se tuntuu olevan myös musiikin kuin muidenkin urheilijapersoonien saralla. Toiset ovat idoleita nurmi ja jääkentillä, alkoholiin meneviä ja kiivaita persoonia sitten kulissien takana.
Sisarukset
Pasilla on myös sisko, Jutta Rautiainen, joka on sisaruskatraan toinen valmentaja
Hänen siskonsa valmentaa myös jalkapallon saralla. Käpylän palloa 93 Roma – joukkuetta valmentavasta valmentajasta on sanottu muun muassa näin : ” Jutta Rautiainen. Hän on ankarin valmentaja, joka minulla on koskaan ollut. Huutoa piisasi, mutta nyt sitä osaa arvostaa. Kun Jutta karjui, ettei tuolla työmäärällä ja kropalla, joka ei näytä urheilijan kropalta, voi pärjätä, niin tottahan se oli”, sanoo Sanna Valkonen Umeå IK:n toppari ja Suomen naisten futismaajoukkueen pelaaja.
Voi siis olla, että Pasilla on siskonsa kanssa tullut sitä päämääräistä ja periksiantamatonta, intohimoista luonnetta jalkapalloon ja kaikkeen tekemiseen myös geeniperimän kautta. Tai sitten on lapsena ollut nahkakuulat jalansyrjässä kiinni jo synnytyslaitokselta kanssa. Tästä varmasti riittäisi juttua, jos kyselisi asiasta Jutan ja Pasin vanhemmilta. Siitä ehkä sitten joskus myöhemmin.
Tinkimättömästi mutta tiivistettynä
Olemme nyt nauttineet Pasista yhden kauden ajan. Tämä olisi tuhkimotarina, jos TPS olisi voittanut mestaruuden. Kuitenkaan kausi ei ollut mikään floppi, eikä edes katastrofi. Mitali tuli palkintokaappiin ja hyvä loppukausi, joka kuitenkin sai varjonsa alkukauden huonon putken myötä. Mutta kaikki aikanaan varmasti spekuloidaan sitten, jos Pasi lähtee tai KUN hänen aikansa sitten joskus TPSin ruorissa päättyy. Sen ihmeemmittä puheitta :
Kaikki alkoi sieltä 2009 vuoden talvesta, kun Pasi mietti millä rakennuspalikoilla aletaan koutsaamaan joukkuetta. Siinä oli kasa ukkoja kerrakseen, mistä ei osannut sanoa vielä ei juuta eikä jaata. Pasi kuitenkin rupesi töihin. Viime kauden mestaruuden hoitaneen Interin ja TPSin leivisköjen suhteen oli vertailua presseissä mutta Pasi ei siitä välittänyt. Hän teki omaa työtään ja katsoi mihin se riittää.
Harjoituskaudella hävittiin PoPalle ja pelattiin kuitenkin hyviä pelejä ruotsinmaalla jne.
Liigacupissa pelit meni ihan ok mutta ei ollut jatkopeleihin riittävästi mahdollisuuksia.
Kevään aikana alkaneen kauden myötä TPSllä oli kasassa lukuisia tasapelejä, ja tuntui että kärki alkoi karata. Tuli monia hukattuja paikkoja, eikä mitään tahtonut mennä mistään sisään. Moni ajatteli ettei myös Pasin puheet mene riittävästi pelaajien korvista sisään, jotta pelikuviot ja taktiikat alkaisivat toimimaan. Mietittiin toimiiko homma ja meneekö homma reisille? Interillekin kärsitty 2-0 tappio oli jo joidenkin mielestä lähtölaskenta surkealle kaudelle. Simo Valakarikin loukkaantui, Mika "Ärtsi" Ääritalo oli loukkaantuneena eikä Babatunde Wusustakaan ollut tietoa mihin hänen tasonsa liigassa tällä kertaa riittää.
Kenties viime kaudella peli loksahti joidenkin mielestä kohdalleen Pasin ”ärähtämisen” kautta.
Silloin alkoi peli sen jälkeen kulkea ja homma alkoi toimimaan kun muutettiin hieman pelikuvioita. Saatiin Kasper "Kappe" Hämäläinen puolustavaksi kk-mieheksi keskelle ja Brown pelintekijäksi ja Pedersen kävi pistämässä pari maalia pömpeliin, kunnes lähti pamputtamaan eukkoaan aurinkorannoille. Paatelaisen Miksu alkoi olla taas syksyä kohti vireessä ja Babatunde Wusukin teki maaleja ja oli armoton työmyyrä kärjessä ja teki paikkoja muille. Hommassa alkoi kuitenkin olla aikaisemmin sitä valonpilkahdusta, joka sitten alkoi siivittää TPSn tappiottomien pelien putkeen. Se taas toi kuhinaa katsomoon, Aurajoen rannalle ja mediaan, jossa sitten kohistiin siitä, että hävittiin lopussa Jarolle ja mestaruus meni. Pasikos tästä sitten suivaantui ja sanoi, ettei ole missään vaiheessa luvannut kuuta taivaalta, tai että peli olisi valmista kun kausi alkaa. Hän painotti poikien uskomista omaan tekemiseen, sitoutumiseen joukkueen osalta ja katsotaan mihin se riittää.
Mestaruutta ei tullut mutta ei sitä odotettukkaan, paitsi villeimmissä kabinettikeskusteluissa torikahvilan tuolla puolen tois pual jokkee. Mutta mitali tuli, ja siitäkin oltiin sitten jo pettyneitä. Mielestäni Pasin työ on vasta alussa. Pasi sai joukkueelle nyt sitä identiteettiä, mistä TPS tuli ”tunnetuksi” tällä kaudella. Harmillista, että nyt sitten tuntuu kabinettien ja joidenkin pelaajien kesken olevan jonkinlaista sanaharkkaa Pasin ja heidän välillä. Jos Veritas – Paavo Nurmi – stadion ja Iiro Aalto vs Pasi Rautiainen ja Pasin tuuliviiri : Lähteekö Pasi – eiköse lähde - lähteekö se – saataisiin taas selvitetyksi, olisi joukkueella helpompi lähtöviiva lähteä ensi kauteen, kuin mitä viime kaudella. Valmentaja-asia saataisiin aikaisemmin selvitetyksi, pelipaikka tiedetään vasta ensi vuoden puolella, kun liigalisenssejä jaellaan, toimitusjohtaja on eri kuin viime kaudella Petri Jakosen Palloliittoon lähdön myötä mutta silti suunta TPSn kehitykselle on sama.
Mistä kenkä puristaa ?
Tähän on vaikea vastata, kun ei tiedä mitä kulisseissa tapahtuu. Kuulet sitä, tiedät tätä, päättelet tuota. Kaikkeen varmasti saadaan vastaus aikanaan ja jos kabinetissa kuhisee, eiköhän joku siitä sitten vedä omat johtopäätökset ja kerro julkisuuteen, tai ainakin jotakin kautta jollekulle jotain.
Aivan. Yhtä paljon kun saat tästä tekstistä selvän, tietää kansa yhtä paljon tilanteesta. Se on varmasti monien asioiden summa mutta se on ainakin selvä....Pasin tie ei ole vielä kuljettu loppuun, ei pitkiin aikoihin. Oma haave olisi kiekkopuolella nähdä Kai Suikkanen jääkiekon puolella Suomen miesten A-maajoukkueen peräsimessä, Pasi Rautiainen Suomen miesten A-maajoukkueen
perämisessä jalkapallon puolella ja Arsene Wenger Englannin A-maajoukkueen peräsimessä jalkapallon puolella mutta minun päiväuneni ovat sitten jo oma tarinansa.
The.......not end......yet.
Pasia ei aina ymmärretä ja välillä tulee sitä pasi-suomi-pasi - sanakirjajuttuja mediaan jne.
On vaikeaa joskus ymmärtää ihmistä, jonka iho on sitä nahkakuulan pintaa täynnä, jännitys selkärangassa saakka ja puhuu ja pelaa jalkapallosta varmaan unissaankin.
Välillä Pasi näyttää kuin laitapuolen kulkijalta, välillä kabinetin jäseneltä kun vaimo uhkaa kiellolla sinne navan alle, eikä aina tiedä mikä pelissä meni pieleen .
Mutta Pasi on, ja tulee aina olemaan se oma värikäs persoona, se vihreä pieni käpertynyt valmentaja siellä valmennuspenkillä, selin kentälle rankkarin ajaksi kääntynyt jännittäjä, peukalo omalla kukkamaallaan, suomalaisen jalkapallon käkkäräpää ja pilkkeenä silmäkulmassa, jokaisen, ainakin suomalaisen jalkapalloihmisen mielessä ja Matti Even kanssa se kiistattoman suomalaisen futismediakulttuurin kultainen toinen osapuoli ja ehkä pian parhaiten suomalaiset maantiet tunteva kaduntallaaja ja fillaroitsija, The Stadin kundi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)